Aakkostarinat

U niin kuin Uskomatonta

2012-03-11T23:17:00.002+02:00

Usko siirtää vuoria ja tappaa nuoria.

- Neon profetia 11.3.2012

Iltalehden uutisen mukaan Bagdadissa länsimaalaisittain pukeutuvia emo-nuoria kivitetään ja ammutaan hengiltä. Tyylisuuntaus edustaa muslimien mielestä homoseksuaalisuutta sekä saatananpalvontaa verenimemisineen. Koko yhteiskunta on mätä, jos sisäministeriön sivustolla annetussa tiedotteessa annetaan lupa tappaa paholaisenpalvonnan vuoksi. Ei auta kuin todeta, että onneksi olen itse syntynyt tänne lintukotoon. Mut olisi kivitetty, ammuttu, piesty ja poltettu hengiltä jo kauan sitten jossain toisessa kulttuurissa.

Uskonnoissa on paljon hyvää, mutta myös paljon pahaa. Kun ihmisten murhaamista perustellaan uskonnolla, niin ollaan aika kuutamolla. Kun sotia perustellaan uskonnolla, niin ollaan tosi pahasti kuutamolla. Mitä enemmän ihmisiä kuolee uskonnon varjolla, sitä enemmän ollaan kuutamolla. Monet uskonnot lupaavat hyväksyä ja olla lohtuna, suvaita erilaisuutta ja kymmentä muuta hyvää, mutta kun joku todella on erilainen, niin yhtäkkiä se muuttuukin synniksi ja saatanaksi, joka pitää keinolla millä hyvänsä piestä ulos siitä ihmisparasta. Ja jälleen kerran, me ollaan niin onnekkaita, kun meillä on uskonnon vapaus ja vapaus olla uskomatta.

Se, mitä mä en jaksa ymmärtää on, että tyhmyys todella tuntuu tiivistyvän suurissa joukoissa. Voiko oikeasti olla niin, että muslimimaailmassa kukaan ei näe sitä pahuutta, joka uskonnosta kumpuaa? Voiko ne oikeasti sokeasti uskoa siihen, että toisella ihmisellä on oikeus tappaa, ellei joku ihminen noudata Jumalan sanaa? Millainen Jumala se sitten oikein on, ellei itse pysty eliminoimaan langenneita enkeleitään? Ei sitä voimasta ja vahvuudesta voi ainakaan ylistää.

http://christopherbradley.wordpress.com/tag/belief/

B niin kuin Bilebändi 2012

2012-03-10T21:34:00.000+02:00

Areenalta on nähtävissä Bilebändi 2012 Alkusoitto. Siinä siis esitellään juontajat, tuomarit, bändit ja konsepti, jonka mukaan edetään. Voittaja ratkeaa aina tuomariston ja yleisön (studiosellaisen vissiinkin?) yhteisillä äänillä. Sanomattakin on varmaan selvää, että hakusessa on vuoden paras bilebändi.

Jos mä en olisi puolueellinen, kertoisin tässä kohtaa kaikki mukana olevat bändit ja linkkailisin heidän kotisivuilleen, youtube-videoihinsa jne. Mutta koska mä olen puolueellinen, niin totean vain, että parhaan tarinan bändin syntyhetkistä kertonut bändi voittakoon. Se oli niin perisuomalainen tarina, johon kuitenkin sisältyi ajatus siitä, että enemmän tai vähemmän kännissä ollut yleisö muistaa heidät seuraavanakin päivänä jaguarkuvioisista vaatteistaan. Pointsit markkinointiviestinnällisestä ajattelusta. Harmi, ettei niitä näkynyt alkusoitossa. Lisäksi bändi veti pisteet kotiin äitinsä lanteilla kiikkuvasta tulevasta iloisesta muusikosta.

Unohtakaa Max'C, muistakaa The Jags

O niin kuin omakehu

2012-03-09T22:03:00.000+02:00

Omakehu haisee - vai kui se ny olika? Aivan sama, pakko avautua.

Olen juuri nyt hyvin hyvin hämilläni. Tein erään tehtävän todella huonolla motivaatiolla. Olin jo melkein päättänyt, että minähän en mitään väliraporttia edes tee ja että se on vaan ylitunnollisten opiskelijoiden kiusaamista edes vaatia sellaista. On se nyt älytöntä, ettei pelkkä loppuraportti riitä. Päätin silti kirjoittaa pikaisesti ja pitkin hampain suunnitelmistani. Pari sivullistahan tulee äkkiä, jos on selvillä mitä on tekemässä.

Tänään sain palautteen opettajalta.

HYVÄKSYTTY++
Teksti tiivistä ja runsassisältöistä
Mukana luova ote asioiden tutkimiseen ja suunnitteluun
Olet käyttänyt taitavasti liitteitä tarkentamaan tehtävänantoon liittyneitä kysymyksiä
Tekstistäsi lukee myös sen, että sinulla on ollut hauskaa tehdä näitä koulujuttuja.
Saako tekstiäsi käyttää esimerkkinä muissa opiskelijaryhmissä?

Ehkä hämmennys kumpuaa juuri motivaation puutteesta. Tehtävä itsessään oli ja on edelleen kiva. Työn alla on siis nettisivut. Kaikki, mikä tavalla tai toisella liittyy viestintään, kirjoittamiseen, kuvittamiseen tms. jaksaa aina ilahduttaa. Se on jotain sellaista, minkä koen osaavani. Se on jotain, mikä ei ole tuskastuttavan työlästä. Ehkä mä siksi jaksan aina toisaalta olla imarreltu hyvästä palautteesta, mutta toisaalta hämmästyn joka kerta yhtä paljon. Miksi omia tuotoksiaan arvioi niin ankarasti? Miksi on aina olo, että jotain jäi puuttumaan tai jotain olisi kuitenkin voinut tehdä vielä paremmin?

Silti: syvä kumarrus, niiaus ja paljon kaikkia kevätjuhlaliikkeitä äänitehosteineen. Tällä jaksaa taas hetken. Jään todellakin tavaamaan tekemääni raporttia ja etsimään rivien väleistä niitä merkityksiä, joita en tiennyt sinne piilotelleeni. Virheistä voi oppia, mutta kait kehuistakin jotain oppii. Ainakin sen, että ärsyyntyminen ja kiukulla tekeminen saattaa tuottaa yllättävän lopputuloksen.

I niin kuin ilmiö

2012-03-09T15:55:00.000+02:00

Olen havainnut meillä kotona jännän ilmiön. Otetaan esimerkiksi riisikakut.

Jos ostan yhden paketin riisikakkuja itselleni vaikkapa satunnaisiksi välipaloiksi, koko perhe haluaa salaa käydä paketilla. Näin siitä huolimatta, että olen piilottanut kyseisen paketin yöpöytäni alimpaan laatikkoon, johon kenenkään ei luulisi koskevan.

Jos samat riisikakut ovat tarjouksessa ja ostankin kaksi pakettia yhden hinnalla ja sijoitan ne näkyvästi, vaikkapa keittiön pöydälle, niin niihin ei koske kukaan muu moneen viikkoon, jos sittenkään.

Toisin sanoen olen oppinut, että saadakseen itse itselleen tarkoittamaansa tuotetta, pitää tehdä vähintään kaksi asiaa. Kolmas on hätävarjelun liioittelua.

Pitää:

ostaa tuotetta vähintään kaksin kappalein
laittaa tuotteet mahdollisimman näkyvälle paikalle ja
antaa lupa syödä niitä.

Voisikohan tätä käyttää hyväkseen niissä tilanteissa kun esimerkiksi nuoriso nirsoilee jonkin ruuan kanssa? Jos sen kätkee mun yöpöydän alimpaan laatikkoon, se muuttuu kulinaristiseksi elämykseksi. Luultavasti ei, sen pitäisi lisäksi olla myös mun oma annokseni.

Entä toimiiko sama, jos sijoitan keittiön pöydälle kaksi karkkipussia? Ei, kyllä ne on kadonneet molemmat pussit tai siinä missä piti olla karkkia onkin tyhjä pussi.

(Kuva osoitteesta: http://fav.me/d22zm4r)

Valokuvahaaste: Window

2012-03-08T20:01:00.001+02:00

Mä hei tiedän!
Tämä ei ole oikea valokuva.
Tämä ei ole oikea ikkuna.
Mutta mä oon kuitenkin ihan itse muokannut sen.
Mä oon siis melkeen nero :D

Valokuvahaaste: Something you wore

2012-03-07T20:27:00.000+02:00

Mä en koskaan käytä huiveja. Tätä mä käytän ehkä sitten kesälläkin.

V niin kuin V*tutusosaaminen

2012-03-07T10:52:00.000+02:00

"Mistä alkaa kehittyä tämä suomalaisten miesten valtava vitutusosaaminen, joka johtaa siihen, että kaikki asiat alkavat kääntyä meitä vastaan?" kysyy Espoon kaupungin perusturvajohtaja Juha Metso Iltalehdessä tänään. Hän myös nostaa esiin Duodecimin tutkimuksen, jonka mukaan positiivisesti elämäänsä ja tulevaisuuteensa suhtautuvat ihmiset elävät keskimäärin 15,7 vuotta kauemmin kuin negatiiviset verrokkinsa. Mikäs siinä on elellessä, kun elämä vaan on niin ihanaa.

Mä en ole lukenut kyseistä tutkimusta enkä siis tiedä, onko tämä se-otsassa-kuljeskelu tosiaankin vain miesten osaamista. Väittäisin tietäväni moniakin ihmisiä sukupuolesta riippumatta, joilla tuntuu olevan hyvin negatiiivinen käsitys itsestään, elämästään ja mahdollisuuksistaan. Negatiivisella asenteella on myös itseään toteuttava vaikutus. Kun ei usko mahdollisuuksiinsa, niitä ei useimmiten edes ole.

Aihe on mulle ajankohtainen siinäkin mielessä, että ensi viikoksi pitäisi olla kasassa presentaatio vastoinkäymisten vastustuskyvystä. Joillain ihmisillä sitä on enemmän kuin toisilla. Törmäsin esimerkiksi tarinaan toimittajasta, joka vuosien myötä oli menettänyt kaikki ystävänsä ja kollegansa toimituksessa, lisäksi hänellä oli kolme lasta, joista kahdella oli parantumaton sairaus ja kolmas kuoli liikenneonnettomuudessa. Tästä huolimatta hän tuntui olevan aina positiivisella mielellä tsemppaamassa kollegojaan sekä odotti tulevaisuudelta pelkkää hyvää. (Coutu D: How resilience works)

Tutkimusten mukaan on kolme asiaa, jotka ennakoivat sitä, onko ihminen selviytyjä vai ei. Nämä kolme asiaa ovat todellisuuden kohtaaminen, tarkoituksen etsintä sekä käsittämätön kyky improvisoida. Kahdellakin näistä ominaisuuksista artikkelin mukaan pärjää oikein hienosti, mutta kun yksilöllä on kaikki kolme, mikään ei voi lannistaa häntä.

Eniten mua jäi mietityttämään se, että kauan ylistetty optimismi ei välttämättä olekaan onnen salaisuus ellei sitä ole yhdistetty todellisuudentajuun. Pitää olla realistinen optimisti, ymmärtää ja ennakoida tosiasiat, mutta samaan aikaan uskoa, että elämällä on tarjottavanaan paljon hyviä asioita ja tavallaan taistella ja potkia takaisin vastoinkäymisiä kohdatessaan. Voisi helpolla kuvitella, että nämä olisivat geneettisiä ominaisuuksia sekä samalla myös kasvuympäristössä opittuja käyttäytymismalleja. Vaan ei. Jopa skitsofreenikkovanhempien lapset saattavat olla näitä selviytyjiä, vaikka sekä geenit että ympäristö puhuvat molemmat sitä vastaan. Monella tämä ominaisuus myös kehittyy vanhemmiten. Onkohan tässä taustalla se ikivanha lause: se mikä ei tapa, vahvistaa. Vastoinkäymisistä selvittyään alkaa luotaa yhä enemmän siihen, että mitään sellaista ei voi kohdata, josta ei selviäsi.

Lähde: www.luckyoptimist.com

Valokuvahaaste: 5PM

2012-03-06T17:09:00.005+02:00

Se paistaa vieläkin. Kohta on jo kesä.

P niin kuin potkut

2012-03-06T08:35:00.004+02:00

Tämän hetken tunnetuimmat potkut ovat ehdottomasti AKT:n Hilkka Ahteen saamat.

Tänä aamuna löysin ainakin maikkarilta tiedon, että potkujen syynä olisi ollut se, että Ahde oli hoitanut päihtyneenä työtehtäviään marraskuussa. Selittelyn makua sanon minä.

Mulla herää mielikuva, että kaverit on kimpassa saunotelleet ja miettineet, että kyllä nämä potkut nyt sittenkin näyttää aika huonolta julkisuudessa. Saivat siinä saunaolusiaan juodessaan idean, että Hilkanhan voidaan väittää hoitaneen työtehtäviään kännissä. Se jos mikä on tarpeeksi iso syy luottamuksen menettämiselle. Yllättäen vielä löytyi kaksi todistajaakin tälle tapaukselle, joista kumpikaan ei muista tarkalleen koska tämä tapahtui. Eihän se olekaan olennaista milloin se on tapahtunut. Jonkun toisen muisti voisi olla parempi, joten tarkkaa ajankohtaa ei missään tilanteessa kannata päästää päivänvaloon.

Epäilen, että tässä jonain päivänä lähiaikoina mulla tulee sanottavaa myös työpaikkakiusaamisesta. Höh! Maailmassa on iso virhe. Nämä potkut ei ole ollenkaan niin kivaa viihdettä kuin Hjalliksen Diilissä jakelemat potkut. Niissä ainakin pelataan avoimilla ja läpinäkyvillä säännöillä.

E niin kuin exät

2012-03-05T07:30:00.000+02:00

Yhtä onnellista suurta perhettä?

Keitäs ne exät oikein on? Onko olemassa jokin aikaraja, kuinka kauan tyypin kanssa on pitänyt olla sutinaa, että hänet lasketaan exäksi? Mitä on sutina? Riittääkö kahvittelu silloin tällöin jossain julkisella paikalla? Pitääkö olla pitänyt kädestä/halannut/suudellut/harkinnut yhteiseloa/harrastanut petipuuhia? Saako niiden kanssa kahvitella jatkossa, jos kuvioissa on myös nyxä? Saako niille edes moikata, jos satutaan samaan paikkaan vaikka illan viettoon? Entä saako exän elämästä ja sen kulusta olla kiinnostunut? Saako niihin pitää yhteyttä edes silloin, jos on yhteisiä lapsia?

Mä sanoisin, että noi on kaikki sopimus- ja luottamuskysymyksiä. Toisaalta ne on myös kysymyksiä, jotka pitkälti ratkaisee tuleeko siitä elämästä nyxän kanssa yhtään mitään. Luonnollisestikaan tämä ei liity pettämiseen, koska exiä ei voi syntyä samaan aikaan, kun on parisuhteessa johonkuhun toiseen.

As far as I'm concerned

Mun lähtökohta on, että exä on exä ihan tietystä syystä. Sen kanssa on takana yhteisiä kokemuksia ja ehkä jopa lämpimiä muistoja, mutta yhtä kaikki nekin on menneitä ja entisiä. Luultavasti mukana voi olla myös huonoja muistoja, koska kysymys kuitenkin on exästä. Tai sitten exä vaan on täydellinen - jollekin toiselle. Jos mä ajattelen omia exiäni, niin kaikki he on olleet juuri niitä oikeita mulle. Vähän ennen kuin heistä tuli täydellisen oikeita mieluummin jollekin toiselle.

Yritän siis sanoa, ettei mulla ole mitään kaunaa kannettavana exiäni kohtaan. Mun ei tarvitse vaihtaa kadun puolta, jos satutaan jossakin sattumalta törmäämään. Mutta ei mulla myöskään ole exiä, joiden kanssa kokisin tarvetta tapailla fyysisesti edelleen edes kahvin merkeissä. Toisaalta en näe mitään syytä, miksi esimerkiksi kahvittelusta pitäisi kieltäytyä, jos sattumalta kohdataan vaikkapa keskustassa kahvilan edustalla. Yleisesti ottaen mulle riittää, että tiedän heillä pyyhkivän hyvin. On vaimo tai vaimoja, lapsi tai lapsia, työtä ja kaikkea, mitä nyt oletetaan hyvään elämään kuuluvan. Mulle on myös täysin ok, jos he eivät halua nykyistä elämäänsä millään tavalla tuoda mulle esiin.

Some-erot

Aika hurja väite tai siis ilmeisesti jopa tosiasia on, että facebook on aiheuttamassa yhden viidestä avioerosta. Jenkkilässä siis ilmeisesti, missäs muualla. Mun on jotenkin mahdotonta ymmärtää sitä. Ei se tietenkään ole sen kummallisempi paikka petostella kuin mikään muukaan ja saattaa tehdä siitä jopa astetta helpompaa, mutta... Jos oletetaan, että mitään sinänsä luvatonta ei tapahdu. Jos ainoastaan on kaveri jonkin exänsä kanssa, niin voiko se olla mikään avioeron peruste. Paitsi jos viettää kaiken aikansa netissä jutellen nimenomaan sen exänsä tai ex-hoitonsa kanssa, niin se on jo hälyttävää.

Eräs henkilö aikanaan pohti, että vaikka hän luottaisikin puolisoonsa, niin mistä hän voi olla varma, ettei ne exät lähettele puolisolle epäsoveliaita viestejä ehdotellen vaikkapa petipuuhia. Eihän sitä tietenkään voi olla varma mistään, mutta jos luottaa puolisoonsa, tietää myös, ettei edes sen sävyiset viestit ole uhka. Puoliso joko jättää kokonaan vastaamatta viestiin tai tekee selväksi viestin lähettäjälle, ettei halua enää yhtään sen sävyistä viestiä. Eihän sitä koko maailmaan tarvitsekaan luottaa, vain siihen omaan kumppaniin.

Mä näen yhteydet exiin sosiaalisen median kautta lähes vastaavina kuin he kävelisivät oikeasti kadulla vastaan. Sitä moikataan, vaihdetaan kuulumisia ja jatketaan omaa elämää. No big deal.

Kaikkea hyvää

Mä tulen tästä biisistä jotenkin aina niin hyvälle tuulelle, etten voi jättää sitä pois juuri tästä kirjoituksesta. Mä toivon exilleni poikkeuksetta kaikkea hyvää. Tiedän myös pareja, jotka ovat suhteen päätyttyäkin onnistuneet pitämään välit exään kunnossa jopa niin, että exät ja nyxät sulassa sovussa viettää iltaa yhdessä. Se on mun ideaalimaailmani.

Valokuvahaaste: Bedside

2012-03-04T22:06:00.000+02:00

Tehtävänannossa ei mainittu, että sängyn vieren pitää olla oma. Tämä onkin siis kaivettu arkistoista ja on otettu eräällä kyläreissulla Pohjanmaalle. Kuvaan mahtuu juuri ja juuri sohvannurkka, jolla yksi meistä sai viettää yönsä.

V niin kuin vaaka

2012-03-04T16:51:00.000+02:00

Meillä ei ole kotona henkilövaakaa eikä meille sellaista myöskään tule. Kaikkein tehokkain tapa välttyä kaikenmaailman syömishäiriöiltä ja epäterveiltä ajatuksilta omasta painosta on olla omistamatta vaakaa. Hyvinvointi ei silloin perustu vaa'an näyttämiin lukuihin vaan siihen miltä tuntuu ja onko peilikuva tyydyttävä.

Siitä huolimatta mä rikoin itseäni vastaan ja kävin vaa'alla eilen äitini luona. Pitihän se uusi vaaka testata ja edellisestä punnituksesta onkin aikaa jo ainakin vuosi. Viimeksi mut pakotti vaa'alle personal trainerini, joka halusi tietää onko hänen käyttämänsä metodit tuottaneet oikean suuntaista tulosta. Ei häntä niinkään kiinnostanut kilomäärä vaan niiden prosentuaaliset osuudet. Suunta oli oikea ja jatkettiin samalla tiellä, kunnes mun kaikella rakkaudella kehitelty suhde häneen katkesi kuin kananlento. Toinen personal trainer soitti ja ilmoitti, että X on ottanut lopputilin ja vaihtanut alaa. Eipä silti, me tultiin ihan hyvin juttuun sen uudenkin tyypin kanssa.

Meidän käyttämät metodit olivat karppaus sekä lihasvoiman ja kestävyyden lisääminen. Karppaus oli jotain aivan ihmeellistä. Yhtäkkiä mua ei sattunut enää mihinkään eikä varsinkaan vatsaan, peilikuva näytti hoikistuneen ja mulla oli energiaa kuin pienellä kylällä. Mä olin tosi tarkka siitä, mitä pistin suuhuni joitain kuukausia. Nykyään voi enää sanoa, että mä skarppaan. S-alkuisena sana tarkoittaa mulle, että katson mitä pistän suuhuni. Hiilarit ei ole kokonaan nounou, mutta niiden laadun on syytä olla kohdallaan. Ja tottakai mä hölläilenkin aina välillä. Kuten personal trainerini sanoi mun parin viikon kesäloman alkaessa, niin vaikka sä mässäilisit ja hölläilisit koko ajan, et pysty tekemään niin suurta vahinkoa kehitykselle, etteikö hölläily kannattaisi.

Nyt täytyy tunnustaa, että vaikka vaaka näytti multa hävinneen vuodessa 10 kiloa, niin mun metodit katosivat yhdessä personal trainerin kanssa. Vaa'an lukema oli siitä yllättävä, että sekä velipoika että äiti totesivat kuorossa, että et sä kyllä näytä siltä, että painaisit niin paljon. On niistä metodeista siis jotain jäljellä, läski on muuttunut lihaksiksi. Muuten lihasvoiman ja kestävyyden kasvattaminen on ollut aika lailla tauolla. Koko ajan muka on niin kiire koulun kanssa, ettei saa aikaiseksi mennä ostamaan edes sopivia treenivaatteita. Höh! Suurin este tosiaan on se, että enhän mä voi salille mennä jos vaatteet putoo päältä. Mä voin kyllä maksaa kuukausittain aika monta kymppiä laiskuudestani.

Jospa mä ottaisin ensi viikon tavoitteeksi käväistä urheiluliikkeessä. Ja viimeistään perjantai aamuna kello 7 voisi aloittaa kestävyyden kasvattamisen pienellä spinning pyrähdyksellä. Josko sitten siitä hiljalleen alkaisi taas kehittää myös sitä lihaskuntoa. Ei kai hyviä tuloksia kannata päästää haihtumaan, vaikka olenkin hölläillyt tässä välillä jo useamman kuukauden. Antoi se vaa'alla käyminen sentään uutta potkua. Vaaka voi siis olla myös motivaattori - näköjään.

Lähde: Stock.xchng

Valokuvahaaste: Neighbourhood

2012-03-03T21:55:00.004+02:00

Vitsi. Ekaa kertaa muistin ottaa kameran mukaan. Oli kuitenkin ihan liian kylmä tarkistaa asetuksia. Näillä mennään. Neiti otti päivällä uutta profiilikuvaa itsestään, niin ei ehkä säädöt olleet ihan tarkoitettu pimeän maiseman kuvaamiseen. Mutta siinä se nyt on. Meidän naapurusto. Joskus hyvällä tuurilla tuossa on leikkimässä iloisia ja hyväntuulisia lapsia. Harvoin täällä muuten mitään ihmisiä näkee.

A niin kuin aika

2012-03-03T16:55:00.004+02:00

Joskus kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa

Joskus sama kuva puhuu eri asioita eri ihmisille.

R niin kuin rakkausprosentti

2012-03-03T09:00:00.000+02:00

Muistaako kukaan enää näitä? Meillä tytöt ala-asteikäisenä laski kieli keskellä suuta rakkausprosentteja naapurin poikaan, luokkakaveriin tai vaikka jonkun bändin iki-ihanaan rumpaliin tai solistiin. Yli 70 prosenttia tarkoitti, että olisi jotain mahdollisuuksia, mutta yli 90 prosenttia merkitsi jo vähintään vuosisadan rakkaustarinaa. Ja jos jäi alle 50 prosentin, niin pitihän se koko paperi rutistaa niin pieneksi kuin ikinä vaan mahdollista. Siis tosi noloa tykätä toisesta, kun prosentitkin oli niin huonot.

Tuloksen piti päättyä kahteen numeroon. Muistaako kukaan mitä se tarkoitti, jos lasku vain jatkui ja jatkui ja jäi nelinumeroiseksi? Niinhän voi käydä silloin, kun tossa kolmen luvun vaiheessa tuleekin kymmentä suurempia lukuja. Olikohan se suurikin katastrofi?

Ja pahoittelen, jos mun mielikuvitus ei riittänyt keksimään esimerkkiin nimiä, joita ei ehkä olekaan olemassa. Ja olkaa hyvä, jos sattuu olemaan vielä ihan oikea esimerkki. Nyt äkkiä kaveri vaihtoon.

Valokuvahaaste - tai sit ei

2012-03-02T21:10:00.000+02:00

Hah, mulle on ihan tarpeeksi haastavaa, ottaa kuva per päivä. Mutta toteutan siis kolmasosan annetuista aiheista. Tästä ei kai saa hedelmää millään muotoa. Se on kuitenkin niin suloinen. Ja onhan se jonkun kissaparin rakkauden hedelmä. :D

"Ei mulla ole ollenkaan huono asento tässä. Ei sitä tukkaa heti tarvi föönata - eihän."

H niin kuin hämmentävä herätys

2012-03-02T13:06:00.001+02:00

Tiedossa pitkä vuodatus tyylillä minä minä minä minä. Lisäksi yksi luuranko mun kaapistani putkahtaa ulos: silloin kun mulla ei ole mitään käsitystä elämän oikeasta suunnasta mä tartun tarot-kortteihin.

Olen hiukan hämilläni viime yöstä. Olin jo nukkumassa ja kello oli varmasti puoli kaksi tai jotain. Heräsin, hain pettämättömän Pagan-tarot pakkani ja tein kelttiristin, kun en siihen hätään muita pöytiä muistanut. Viimeksi tein tarotin ihan kokonaan itse joskus keväällä 2009. Kaikki meni täsmälleen niin kuin siinä "povattiin". Mä ymmärrän kyllä, että itse vaikutan omiin tekemisiini ja saatan alitajuisesti toteuttaa niitä, mutta mä en kuitenkaan palkannut itse itseäni enkä ehdottanut miehellekään (kait), että etsis uuden misukan, niin saatais tää avioero kunnolla potkastua käyntiin.

Mutta kurkataas nyt hiukan tarkemmin mun tulkintaani. Ei se mikään kohtalo ole, mutta auttaa mua ymmärtämään, kuinka mun toiminta ja asenteet vaikuttaa suuntaan, johon ollaan menossa näillä tiedoilla. Mä olen aina sujuvasti valinnut merkityksiä mutu-tuntumalta ja poiminut tiedonmurusia sieltä täältä, saadakseni kasaan kokonaisuuden, jonka itse pystyn tunnistamaan omaksi elämäkseni. Tämä ei siis ole mikään tarotien oppikirja, koska eri tilanteet, asiat ja ihmiset muuttaa aina merkityksiä.

Kelttiristi 2.3.2012

Valitsin suuremmin miettimättä sisäistä tilannettani edustamaan Maljojen kuningattaren. Pelkästään se hämmästytti, sillä enhän mä ole tunneihminen. Mutta toisaalta se saattaa tässä harkintavaiheessa olla juurikin oikea kortti kuvaamaan perustilannetta. Tasapainottelua tunteiden ja toiminnan välillä. Ollaanhan tässä nyt kuitenkin asumuserossa ja harkintavaiheenkin valtio veloitti. Eikös silloin kuulukin punnita vaihtoehtoja?

En siis ollut yllättynyt, kun ulkoista tilannetta edustamaan tupsahti Miekkojen prinssi, jolle taistelu on tärkeää ja tuntee olevan kotonaan vain myrskyn silmässä valmiina puolustamaan tai hyökkäämään. Niin mä nimenomaan koen avioliittoni. Toinen osapuoli kokee olevansa elossa vain silloin kun taistellaan. Ei siis ole vaikea ymmärtää, miksi juuri miekkojen prinssi tupsahti pöytään.

Päämäärääni, tietoisia ajatuksiani tilanteesta ja menneisyydestä kuvaa Sauvojen kolmonen, joka kehottaa ryhtymään tuumasta toimeen. Samaan aikaan se muistuttaa, että mitään pakkoa ei ole. Totuus on kuitenkin se, että haluan aivan toisenlaisia haasteita elämälle. Ei taaskaan yllättänyt yhtään. Menneisyyshän yleensä on tiedossa muutenkin. Ei siihen mitään tarotteja tarvita.

Alitajuisia ajatuksiani ja lähimenneisyyttä kuvaa vastaavasti Sauvojen nelonen. Aika loogista, että kolmosen jälkeen tulee nelonen. Sen mukaan sosiaalisissa tilanteissa on ollut harmoniaa ja iloa. Mulle tuottaa iloa jokin miellyttävä kohtaaminen tai sattumalta syntynyt kontakti lähimenneisyydessä. Nyt vaan on niin, että tämä on yksi niistä hämmästyttävimmistä korteista, jota pöytään ladoin. En mä muista kohdanneeni ketään sellaista lähimenneisyydessä, joka olisi synnyttänyt iloa ja harmoniaa. Toki mä en varmaan tunnistaisi sellaista, vaikka se tönäisisi mut kumoon keskellä kirkasta päivää. Mun defenssit, kun on tällä hetkellä aika voimakkaat.

Mitäs mun elämässä sitten on juuri päättymässä tarotien mukaan? Lanttien kymppi - sinne meni rahat ja mammona. No ei sentään, ei sellainen voi loppua mitä ei ole koskaan ollutkaan. Tän on siis pakko liittyä enemmän henkisiin puoliin. Se voisi kuvata niitä kokemuksia, joita olen viimeisten vuosien varrella kokenut. Ne on muuttaneet mua niin, että en välillä meinaa itsekään tunnistaa itseäni, joten eipä varmaan kukaan mukaan. Ehkä olisi aika katsoa peiliin, laittaa tilit tasan ja mennä eteenpäin.

Aina kun jotain loppuu, niin jotain muuta alkaa. Mun elämässä on alkamassa vaihe, jota kuvaa Maljojen kakkonen. Ihan helkkarin pelottava klassinen "parisuhdekortti". Se kuvaa suhteen alkuvaihetta, jossa toiseen ladataan hillitön määrä odotuksia ja toiveita, jotka vain harvoin pitävät paikkansa. Siis jos mulle povataan lähitulevaisuudessa uutta ihastusta, joka kasvaa rakkaudeksi, niin maailmankaikkeudella on todella huono huumorintaju. Mä en vaan ole valmis sellaiseen.

Varsinainen tilannekuvaus oli siis yllä. Sitten päästäänkin katselemaan, mitkä kaikki asiat on vaikuttamassa tilanteeseen.

Omaa panosta asiaan ja mua itseäni kuvaa Sauvojen kuningas. Mä olen tämän kortin kohdalla ihastunut ajatukseen ympyrän sulkeutumisesta. Tämän kortin kohdalla mä seison risteyksessä miettien palaanko menneeseen vai etsinkö uuden tavan toimia. Tää on se minä-minä-minä-kortti. Minä ja mun itseriittoisuus. Mutta toisaalta tämä on hyvä ja haastava kortti. Se lupaa, että mulla on mahdollisuus tehdä itsestäni ja elämästäni juuri sellaista kuin haluan.

Ympäristön vaikutusta tilanteeseen kuvaa käänteinen miekkojen kymppi. Käänteisenä miekkojen kymppi on lohduttava kortti. Se tarkoittaa käännettä parempaan ja sitä että myrsky on vihdoin ohi. Paraneminen voi alkaa. Vaihtoehtoja on kaksi: joko sisäinen todellisuus pysyy samana ja ulkoinen muuttuu tai päinvastoin ulkoinen todellisuus muuttuu ja sisäinen pysyy samana. Edellinen sauvojen kuningas antaa ymmärtää, että ulkoinen todellisuus murtuu. Minä-minä-minä en anna periksi.

Toiveita ja pelkoja kuvaa Lanttien nelonen. Nämähän nyt on mulle joka tapauksessa ikuisuuskysymyksiä, joten eipä tullut yllätyksenä. Mä en tunne oloani turvalliseksi ellei mulla ole sekä henkistä että aineellista riippumattomuutta.

Lopputulos tai suunta johon ollaan menossa on tällä kertaa Lanttien prinsessa. Yksinkertaisimmillaan se tarkoittaa sitä, että mun ajatukset muuttuu todellisuudeksi ja taloudelliset edellytykset idean toteuttamiseen on olemassa. Täytyy siis varoo mitä ajattelee, koska voi saada sen.

Valokuvahaaste: Up

2012-03-01T19:54:00.000+02:00

Tiina oli löytänyt hauskan valokuvahaasteen, johon minäkin päätin osallistua. Kerta haaste on kuulemma ryppyotsaton, päätin muokata sitä itselleni sopivammaksi. Lupaan toteuttaa kolmasosan haasteen aiheista maaliskuun aikana.

Valokuvahaastepostaukset eivät poista aakkospostauksia, vaan ovat ylimääräinen lisä.

Maaliskuun ensimmäisen päivän haasteen aiheena on sana UP

Kuva on otettu omalta parvekkeelta suoraan ylöspäin kännykkäkameralla pimeään aikaan. Jos oikein tarkkaan katsoo (ja kuvaa suurentamalla) voi nähdä kissan tassutelleen märällä betonilla valuvaiheen jälkeen. Mä niin tykkään noista jäljistä.

***
Jos haluat ottaa osaa haasteeseen, alla kuva alkuperäisen ideoijan blogista.

C niin kuin C-kasetti

2012-03-01T12:40:00.000+02:00

C-kasetti. Mikä kumma se sellainen on?

Silloin, kun minä olin pieni, minulla oli satukasetteja, lastenlaulukasetteja ja äänittelinkin omia kasetteja. Ikimuistoinen tallenne ja todiste siitä on eräällä c-kasetilla, jonka kohtaloa en tiedä. Harmi, koska senhän voisi tänä päivänä digitoida. Siinä alussa on keskustelu äitini kanssa, kun olen ehkä viiden vanha.

- ÄITIIIII, MÄ OSAAN ÄÄNITTÄÄ!
- Joo, mut älä äänitä.
- En, en.

(Kolinaa ja särinää, ja musiikki jatkuu.)

Lähde: A Modest Proposal

Ihmismieli on kuitenkin kummallinen. En aina ymmärrä itsekään omia ajatuskulkujani. Kuinka saan c-kasetin käännettyä aiheeseen, joka käsittelee suomalaisten luottamusta eri tietolähteisiin. Kaikki on mahdollista ja jokainen tsäänssi on mahdollisuus, niin kuin Matti Nykänen sanoisi.

Viestintätoimisto Pohjoisrannan tekemän tutkimuksen mukaan likettäminen on yhtä tyhjän kanssa, kun ihmiset hakevat perusteita ostopäätökselleen. Edelleenkin valtavirtamedialla on vankkumattoman vahva jalansija luotettavimpana tietolähteenä. Facebook ja muut tykkäilemispaikat ovat vasta sijalla 9 ja blogit vasta sijalla 10.

Henkilökohtaisesti mä olen erittäin ilahtunut tutkimustuloksesta. Se kertoo mulle siitä, että suurelta osalta suomalaisista löytyy medialukutaitoa ja tarvittavaa mediakriittisyyttä. Ainakin suomalaiset elävät vielä joltain osin c-kasettien aikaa. Osataan olla kriittisiä ja objektiivisia. Toki mutu-tuntumalta sanoisin, että suomalaiset eivät ole erittäin taitavia antamaan hyvää palautetta, joten itse henkilökohtaisesti luotan kaverin laittamaan hyvään suositukseen aika helpolla. Mutta jos joku puhuu negatiivisesti jostakin yrityksestä, yritän pitää mielessä, että ihmisiähän me vain ollaan. Tarkoitan, että tunteet vaikuttaa lausuntoihin niin paljon, että puolet siitä voi huoletta päästää toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. (Voiko sanoa sosiaalisen median tapauksessa, että toisesta silmästä sisään ja toisesta ulos?)

Facebookissa on viime viikon aikana näkynyt "Jaa ja tykkää"-arvontoja muun muassa kampaamojen toimesta. Eräs kampaamo oli toissapäivänä lähtenyt mukaan tähän laittamalla arvontaan hiustuotepaketin. Tykkääjiä ja jakajia kuvalla oli vuorokaudessa tullut noin 8000. Jos ajatellaan, että jokaisella kuvan jakajalla olisi vaikka 100 kaveria ja kavereilla taas 100 kaveria, jotka todella lähtevät villitykseen mukaan, niin voidaan sanoa, että se leviää nopeammin kuin kulovalkea miljoonille ja taas miljoonille käyttäjille.

Mutta jos ajatellaan, että kampaamo sijaitsee vaikkapa Helsingissä, niin pääkaupunkiseudulla on vain tietty määrä potentiaalisia asiakkaita. Voisin ajatella, että lähtisin kampaajalle pidemmänkin matkan takaa, jos tietystä kampaajasta olisi juttua vaikkapa Helsingin Sanomissa, mutta tuotepaketin arvonta ei kuitenkaan vakuuttaisi minua kampaamon kampaajien pätevyydestä ja kyvykkyydestä. Tai voisin kuvitella meneväni Haaviston puolison Antonion tuoliin, vaikkei mulla olekaan pienintäkään käsitystä hänen taidoistaan. Menisin, koska hän on saanut Pekan puolisona paljon huomiota ja olisi vielä ilo silmällekin.

Ei ajatus silti kokonaan läpimätä ole: kampaamon nimi voi hyvinkin piirtyä alueen ihmisten alitajuntaan. Ja mikäli joku heistä on vailla hovikampaajaansa, niin tokihan sitä kannattaa käydä kokeilemassa, löytyisikö hän juuri kyseisestä kampaamosta.

Q niin kuin questionnaire

2012-02-29T12:58:00.001+02:00

Ihan oli pakko tarttua jälleen hyvin käyttökelpoiseen englannin kieleen näiden erityisten kirjainten kohdalla. Kimmeli tarjoili blogissaan hauskaa Kalevala-kyselyä, jonka lopputuloksena sai arvion itsestään. Kuvaus oli niin imarteleva, että olen mielelläni niin Väinämöinen kuin olla ja voi.

Tottamaar mä ny olen viisas, karismaattinen ja henkinen. Vastuunkantajakin olen, vaikka en aina haluaisi. Tai hiukan kadehdin niitä ihmisiä, jotka ottaa löysemmin rantein. Anna mulle tehtävä ja voit olla varma, että se tulee tehdyksi piirun tarkasti tehtävänannon mukaisesti. Koska olen huomannut, että muut pääsevät vähemmällä, niin ajoittain tunnen kateutta heitä kohtaan. Vastuunkantaminen on siis mulle sekä heikkous että vahvuus. Riippuu näkökulmasta.

Ja kyllä, kuten aiemmin olen jo kertonutkin, niin mä olen myös epäonninen naisten kanssa. Tosin en varmaan samassa mielessä kuin Väinämöinen. Mutta suhteessa miehiin mä taidan olla juurikin Väinämöinen.

Etelä-Saimaasta löytyi oikein sopiva kuvaus asiasta, kun se käännetään koskemaan miehiä.

Väinämöinen osaa käyttää voimiaan luontoa ja ~~miehiä~~ naisia kohtaan, mutta ~~nainen~~ mies on ~~Väinämöiselle~~ Neolle Akilleen kantapää. ~~Koska Väinämöinen oli kohtunsa vanki 700 vuotta, on hän ollut syntymästään saakka vanha, liian vanha naisille.~~ Vaikka äiti antoi Väinämöiselle suuren mahdin, jäi Väinö ilman äidin rakkautta. Suuri luontoemo antoi pojalleen voiman ja tiedon, mutta jätti Väinön ilman tärkeintä: kykyä ottaa vastaan rakkautta ja osoittaa rakkautta. Äidin rakkauden puute jätti Väinön empaattiseen tyhjiöön: Hän etsii jatkuvasti tytöistä ja naisista sitä, jota hän eniten kaipasi: rakkautta ja hyväksyntää.

Omalta osaltani täytyy sanoa, että tämä oli ensimmäinen kerta, kun tulin ajatelleeksi asian tota puolta. Odotanko mä jotain ihmemiestä, joka tietää ja tuntee kaikki mun oikut ja silti hyväksyy ja rakastaa? No, odotan! Saako toi mut tekemään asioita, joilla ikään kuin testaan sitä rakkautta ja hyväksyntää? Ei, sellaiseen draamaan ei mun luonteella taivuta. Vuodet on opettaneet mut harvinaisen itseriittoiseksi vaikka toisaalta myös kaipaan sitä rakkautta ja hyväksyntääkin. Ristiriita, jota en varmaan koskaan saa ratkaistua kaikkia osapuolia tyydyttävällä tavalla.

Edit 17:39 Ihan pakko lisätä tämä tähän, kerta näin siinä monesti tuppaa käymään.
"Mulla sun sydän, sulla mun kotiavain"

D niin kuin duck

2012-02-28T13:37:00.000+02:00

Lotta ehdotti demokratiaa, mä valitsin ankan. Mutta kyllä se silti hiukan liittyy meidän valtion hallintoon. Säästetään se demokratia sinne, kun mulla tulee todella painavaa sanottavaa siitä.

Amerikkalaiset on joskus päästäneet ilmoille ajatuksen, että

Jos se näyttää ankalta, kävelee kuin ankka ja ääntelee kuin ankka, se on ankka.

Se on ainoa lause, joka mulla tulee mieleen Arajärven ja tanskalaisten yhteistyössä järjestämästä kohusta. Tanskasta myönnettiin, että kuvien ottamisen välillä on 7 tai 8 minuuttia. Tarja taas sanoo, että tilanne aiheutti kotona muutakin kuin naurua. Tottakai aiheutti, harvan naisen mies pääsee oikein lööppeihin tuijottelemaan toisten tissejä. Vaikka kuvat olikin otettu pitkällä aikavälillä, niin tosiasioita ei voi kieltää. Arajärven katse oli hakeutunut prinsessan (vai mikä se nyt oli) poveen. Ja pysäytyskuvassa jopa pysyi siellä.

Mä en kuitenkaan ymmärrä, että miksi presidentin puoliso olisi sen kummallisempi kuin muutkaan ihmiset tai miehet. Miehet tykkää katsella daisareita. Ja vaikka kuinka yrittäisi itseään hillitä, niin kyllä mä ainakin huomaan jääväni tuijottamaan nähdessäni jotain silmiä hivelevän miellyttävää. Se on aivan luonnollista sekä miehille että naisille. Mun onneni on, että ketään ei kiinnosta valokuvata mun liian pitkiksi venyviä katseita väärään kohteeseen. Mä jään korkeintaan kiinni katseen kohteelle itselleen. Enkä mä oikein usko, että kukaan pahastuu ihailevista katseista. Etteks te muka koskaan jää kii edes itsellenne?

Tai no, jos mun tissejä luullaan silmiksi, niin kyllä pahastun.

Ö niin kuin överit

2012-02-27T21:22:00.000+02:00

Mikä ihmeen saikuttelubuumi? Voi hyvänen aika sentään, kun isot pomotkin jo ovat alkaneet arvostaa terveyttään enemmän kuin sairaana töihin menoa. Sehän nyt on vallan kamalaa. Antaa nyt sellaista esimerkkiä alemman tason työntekijöille, että sairaana saisi jäädä kotiin lepäämään. Varsinkin silloin se on tosi epäilyttävää, jos sitä sairautta ei voida mitata tai se ei muuten ole ulospäin selkeästi näkyvää. Kyllä kai sitä vähemmästäkin menee konsultin pasmat sekaisin.

Avautumisen sai aikaiseksi Sarasvuon jyrähdys, josta Päivikin eilen hyvin ansiokkaasti kirjoitti. Eilen vielä osasin suhtautua asiaan suhteellisen tasapainoisesti, tänään jo hiukan ärsyttää. Olen huomannut, että Facebookilla on monesti osuutta ärsytyskäyrän nousuun. Kun joka toinen tai kolmas kaveri suosittelee samaa uutista, niin johan alkaa asiat nyppiä ihan tosissaan. Musta tää nyt vaan alkaa mennä överiksi. Enkä mä edes ole vaivautunut lukemaan Sarasvuon kolumnia Hesarissa.

Jos totta puhutaan, niin mä olen niitä tunnollisia työntekijöitä, jotka menee melkeinpä pää kainalossa töihin. Useimmiten se on esimies, joka ilmoittaa, että "sulla muuten alko saikku just nyt". Siis silloin, kun tämä tällainen moraaliton ja epäoikeudenmukainen sairastuminen jostain kumman syystä pääsee tapahtumaan muulloin kuin vapaapäivinä tai loma-aikoina. Eiku, olenhan mä lähtenyt kesken päivän omasta aloitteesta migreenin vuoksi. Soitin aamulla kiltisti töihin ja kysyin mikä tilanne on - ja sovittiin, että mun saikku alkaa puolilta päivin.

Mun kokemus siis on, että suurin osa ainakin mun tuntemista ihmisistä menee töihin kipeänäkin. Jos Valviran pääpomo tai Nokian kaupunginjohtaja jää sairaslomalle juuri jonkin kriisin aikoihin, niin tietenkin se kriisi siihen on syynä. Ei voi olla mitenkään mahdollista, että kysymys oli vain viimeisestä iskusta, joka katkaisi kamelin selän. Tai jos joku on niin vahva, että kokee työn ja ihmisten pariin menemisen olevan juuri oikea tapa käsitellä asiaa, se ei välttämättä ole sitä kaikille.

Kyllä, mä allekirjoitan sen, että polvivamman saanut istumatyöläinen ei välttämättä tarvitse sairaslomaa työstään. Mutta jos mielellä on flunssa, niin se on ihan samanlainen peruste saikutella (voi kilinv... mikä sanakin) kuin vaikkapa syöpä. Mä en usko, että lääkärit kirjoittaa niitä sairaslomia ihan turhaan. Mä luulen, että lääkärit on vihdoin alkaneet ymmärtää, että on muitakin syitä olla työkyvytön kuin mitattavissa oleva kuume. Ja mä todella soisin, että yhteiskunnan asenteetkin alkaisi pikkuhiljaa muuttua. Aika harvassa on ne työntekijät, jotka kärsivät lorvikatarrista. Ei muutaman mädän omenan pitäisi pilata koko säkillistä.

O niin kuin onni

2012-02-25T22:08:00.000+02:00

Eipä tiennyt Lipposen Antti, kuinka hyvin ja huolellisesti onnistui valitsemaan muka viimeisen biisin. Mutta jos tarvitsette lahjakasta ja monipuolista miestä (mökki)kitaransa kanssa, suosittelen lämpimästi ottamaan yhteyttä Bändikauppaan. Ja ellette usko mua, niin bongatkaa hänet ensin jostain keikalta.

Pahin onnen este on aina ja iankaikkisesti epäileväiset mielet. En mä väitä, ettenkö itse olisi koskaan sortunut moiseen. Mutta ainakin mä tiedostan ongelman ja pyrin siihen, että se epäileväinen mieli saa vallan vain ja ainoastaan silloin, kun se on oikeutettua tai mulla on edes jotain todisteita sen aiheellisuudesta. Kysymys on taas siitä peruslähtökohdasta, että ihminen on syytön, kunnes toisin todistetaan. Mutta sillä todistelullakin pitää olla rajansa. Sitä ei aleta kaivelemaan niitä todisteita entisestä elämästä, jos nykyisestä yhteisestä elämästä ei löydy mitään sontaa. Se, että olen 20 vuotta sitten tehnyt jotain jopa moraalitonta ei tarkoita, etteikö mulla olisi kykyä oppia virheistäni. Ja jos se yhteinen elämä todellakin on niin vaikeaa ja epäilyttävän epävarmaa, että on tarve kaivella kaapeista luurankoja, niin eikö kuitenkin olisi helpompi vaan lyödä kantapäät yhteen ja lähteä eri suuntiin?

Ihminen (lue: Neo) on onnellinen silloin, kun se on vapaa ja itsenäinen. Se vaan tuntuu olevan mahdoton yhtälö, vaikka kysymys on enemmän teoreettisesta mahdollisuudesta vapauteen ja itsenäisyyteen kuin siitä, että tekisin täsmälleen mitä huvittaa välittämättä pisaraakaan siitä loukkaanko toisia teoillani. Ja toisaalta on mahdotonta olla aina loukkaamatta toisia. Niin kiltti mäkään en ole (enää), että luopuisin kaikista omista ajatuksistani ja tavoistani vain siksi, että joku kertoo mun loukkaavan häntä teoillani tai ajatuksillani. Jotkut asiat on vaan sellaisia, että se toinen saa ihan rauhassa loukkaantua, koska tämä on mun elämä eikä sitä ole tarkoitus elää niin, että satuttaa mieluummin itseään kuin toisia. Jotkut asiat on sellaisia, että ne on sille toiselle kasvun paikka, koska mitään todellista loukkausta ei ole tapahtunut, vaan loukkaus on enemmän siellä toisen mielikuvituksessa. Kun kumartaa yhdelle, pyllistää toiselle. Ei voi mitään.

Kysymys on luottamuksesta. Perusluottamus syntyy sitä, että ihminen on sinut itsensä kanssa. Luottamus tarvitsee ehkä ansaita, mutta se on täysi mahdottomuus, ellei toinen luota ensin itseensä. Mä sanon "ehkä ansaita", koska en mä oikeasti usko siihen. Mä pystyn ymmärtämään, että jotkut on luonteeltaan epäluuloisempia kuin toiset, mutta... Ihmisen on luotettava siihen, että on itse tarpeeksi hyvä. Ja toisaalta myös uskottava ehkä jopa naiivin sinisilmäisesti, että ihmisillä on taipumus pyrkiä hyvään. Jos itsellä on taipumusta sääntöjen rikkomiseen ja pahan tekoon, niin kai sitä sitten myös uskoo, että muut ihmiset on myös sellaisia. Kaikkihan me peilataan tätä maailmaa oman maailmankuvamme ja arvojemme läpi.

Ihminen (lue: Neo) on onnellinen silloin, kun sen ei tarvitse koko ajan olla hyökkäys- tai puolustusasemissa suhteessa toisiin ihmisiin. Jos näin on, ympärillä ei todellakaan ole ystäviä vaan jotain ihan muuta - ja niistä tuhoavista suhteista on syytä päästä irti. Ystävyyteen toki kuuluu myös kriittisyys, mutta ei se ole itse tarkoitus. Ystävän pitää pystyä sanomaan näkemyksensä, jos ollaan menossa täysin harhaan nykyhetkessä, mutta ystävyys ei ole 24/7/365 kriittisyyttä. Eikä kriittisyys automaattisesti tarkoita sitä, että ystävä on oikeassa. Tasapaino pysyy, kun hyviä hetkiä on enemmän kuin haastavia. Onnellisuus säilyy, kun mukana on myös haastavia hetkiä. Sitä osaa arvostaa hyviä hetkiä paljon enemmän, kun mukana on myös joitain vastoinkäymisiä.

Summa summarum: onni on todelliset ystävät. Sellaiset, jotka ymmärtää, miksi ihmisellä on kaksi korvaa ja vain yksi suu ihan tietystä syystä. Sellaiset, jotka siis ymmärtävät, että kuunteleminen on tärkeämpää kuin puhuminen. Ja että kuuleminen ja kuunteleminen on kaksi eri asiaa. Jälkimmäiseen sisältyy ymmärrys siitä, mitä on kuullut. Sellaiset, jotka ymmärtävät, että Alanis oli oikeilla jäljillä straitjacketissaan.

Ei mitään lisättävää yllä olevaan kuvaan.

Z niin kuin zodiac

2012-02-25T00:27:00.000+02:00

Eikös tosta zodiacista (täht. eläinrata) saa jollain tavalla väkisin väännettyä horoskoopit tähän kohtaan?

Päivän horoskooppi lupailee ilmeisen hyvää. Tai ehkä. Riippuu mun ajatuksista. Ja siitä onko ne sitä, mitä todella haluan.

"Ota tänään muutama minuutti aikaa itsellesi ja selvitä, mitä sinä todella tahdot tehdä tulevan vuoden aikana omalla elämälläsi. Tulet tosiaan tekemään juuri sen, mitä ajattelet. Kannattaa siis olla tarkka ajatuksissaan. Ne kun toteutuvat aina ja todella tarkasti."

Sinänsä tossa ei ole mitään, mikä ei pätisi ihan jokaiseen päivään. Kun tosissaan miettii, mitä tahtoo tehdä omalla elämällään ja on siitä varma, niin ne on tähän asti aina muutenkin toteutuneet melkoisella tarkkuudella. Mutta jotenkin se nyt horoskooppina osuu juurikin paikalleen. Mä en ole koskaan ollut niin väsynyt kuin tällä viikolla ja se tietää sitä, että on aika pysähtyä miettimään, että mitä sillä elämällään tekisi.

Mikään ei ole niin voimia vievää kuin ihmissuhde, joka ei toimi. Parisuhteista puhumattakaan.

Puhutaan siis yleisesti ihmissuhteista. Tiedättekö ihmistyypin, joka tuntuu imevän kaiken energian? Hänen seurassaan vietetyn ajan jälkeen olet kuin imetty kuiviin. Väsyttää ja vituttaa eikä mistään tule mitään.

Terve järki käskee juosta pakoon, minkä jaloistaan pääsee. Mut sit joku ihme humaaniuden vimma väittää, että jokaisella on oikeus olla sellaisia kuin ne on ja että jos mä kerran vaadin täyttä hyväksyntää itselleni sellaisena kuin olen, niin pitäähän mun nyt siinä tapauksessa hyväksyä tämä kyseinen henkilökin sellaisena kuin hän on. Mutta täytyyhän sillä hyväksymiselläkin olla jokin raja. Voihan sitä hyväksyä toisen ihmisen, mutta silti viettää hänen kanssaan mahdollisimman vähän aikaa. Niin, että joskus jäisi sitä energiaa itsellekin käytettäväksi.

Päivän ajatuspulma tulee siis olemaan seuraavan vuoden toiveet mun elämälle. Ehkä väännän ne huomisiltana blogikirjoitukseksi vaikkapa Jaanan ehdottoman onni otsikon alle.

Å som återblick

2012-02-22T20:01:00.000+02:00

återblick s [-en,-ar,-arna]
= jälkikatsaus, takauma (kirjallisuudessa, elokuvassa) MOT sanakirja 3.1

= takauma (blogissa, oikeassa elämässä) NEO 2.0

Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää

Joskus seuratessa jälkikasvunsa elämää, tulee sellainen samanlainen bon voyage-tunne kuin Matti Nykäsellä siellä hyppyrin nokassa. Toisaalta neitonen on täysin syytön siihen, mitä ympärillä tapahtuu. Kaikenlaista kummaa meidän suvun naisten ympärillä vaan tuppaa tapahtumaan oltiin me osallisia siihen tai ei.

Tässä on viime päivät eletty vähän niin kuin jännän äärellä. Eräs poika on tehnyt meidän neidistä pakkomielteen itselleen, jopa niin, että lähetteli eilisenkin illan tappouhkauksia pimatsun oikealle poikaystävälle ja mun lempivävypojalle tekstiviestitse. Mä jotenkin ajattelin, että pojalla on vaan nyt hiukan vaikeampi vaihe, mutta kyllä se siitä sitten rauhoittuu, kun aikaa kuluu. Ei ehtinyt rauhoittua, sillä tänään sain tytöltä tekstiviestin, että X kävi puukon kanssa Y:n kimppuun keskellä kirkasta päivää kauppakeskuksessa. Ei jumankauta!

Toisaalta mä olen jollain tavalla helpottunut, että juttu laukesi näin. Mulla kun on aika paljon kokemusta siitä, että pelkät uhkailut ei riitä mihinkään. Meidän virkavallalla ei ole resursseja hoitaa laittomia uhkauksia kovinkaan tehokkaasti. Nyt poika ainakin on otettu talteen tekojensa seurauksena ja saadaan kaikki ainakin hetkinen hengähtää. Toki nytkin on niin, että mitään vakavaa ei onneksi ehtinyt tapahtua, kun vartijat jo puuttuivat tilanteeseen. Mutta mä tosiaan toivon, että tämä vähän havahduttaisi sitä poitsua. Ketään ei voi pakottaa rakastamaan edes puukolla uhaten tai esteitä eliminoiden, vaan sillä yksinkertaisesti pilaa oman elämänsä aivan täysin.

Tämä oli linkitetty eilen pojan facebookiin.

Tänään mennäänkin jo enemmän tässä

Hitto, kun noi nuoret ei väkisin haluaisi pilata omaa elämäänsä!
Ja hitto, kun mä olen onnellinen, että mä en ole ollut teini enää aikoihin.

W as What if

2012-02-19T23:35:00.002+02:00

Katsoin Yle Areenalta Aamusydämellä (esitysaikaa jäljellä 28.2.2012 klo 9:05 asti) ohjelman, jossa Milla Louhi ja Jessica Love kertoivat transsukupuolisuudestaan. Molemmat menisivät myös oikeassa elämässä aivan täysillä läpi, jos olisin heidät jossain kohdannut. Milla eli miehenä noin neljäkymmentä vuotta. Aivan täydellistä, että vihdoin saa olla oma itsensä. Niin ja Jessica myös.

Ja sitten katse kääntyikin omaan napaan. Mitä jos mun kuuluisikin olla mies?

Mä olin lapsena aivan varma siitä, että jonain päivänä musta vielä tulisi poika. Ei tullut. Mutta se ei muuta sitä tosiasiaa mihinkään, että mä en juurikaan viihdy naisten seurassa. Mä en vaan jaksa niitä sosiaalisia pelejä, joita naisten kanssa tarvitsee hallita. Kyllä mä ne tarvittaessa osaan, mutta en vaan oikein jaksa panostaa niihin.

Yksi muisto lapsuudesta on piirtynyt hyvinkin tarkkaan mieleen. Vietin tosi paljon aikaa isäni kanssa. Kerran oltiin jossakin hänen kaverinsa mökillä ja miehet oli lähdössä kalastamaan. Mun odotettiin jäävän naisten kanssa sinne mökille. Kun sitkeästi yritin väittää, että mun pitää päästä mukaan, niin isä heitti ääliömäiseen tapaansa, että "otapa sitten housut pois ja todista, että sulla on munat". Itkuhan siinä tuli. Mutta pääsin mukaan miesten reissulle. Voitto taisi silloin tuntua aika laimealta, koska 30 vuoden takainen muisto on edelleen enemmän negatiivisesti sävyttynyt.

Jos aletaan miettiä kouluaikoja, niin mä olin taas se, joka pelasi mieluummin poikien kanssa jääkiekkoa kuin harjoitteli jotain älyttömiä temppuja tyttöjen kanssa. Osallistuin innokkaasti koulun tarjoamiin harrastuskerhoihin, kuten puutyökerhoon. Lisäksi mä harrastin jalkapalloa ja lentopalloa monia vuosia paikallisessa seurassa.

Myöhemmin mä menin töihin vartiointialalle ja hankin jopa ammattitutkinnon. Musta ei ollut mitenkään kummallista, että mä ajelin muiden äijien kanssa yöt piiriä. Eikä yksikään työkavereista tasan tarkkaan pitänyt mua hetkeäkään naisena. Kun vedin vartijan vermeet niskaan, mussa ei ollut mitään muuta naisellista kuin tissit.

Parisuhteet ei ole koskaan olleet mulle mitenkään helppoja. Suurin syy siihen on varmasti se, että mä en vastaa monessakaan asiassa rooliodotuksia. En käyttäydy kovinkaan usein naisellisesti. Eikä se varmaan ole mikään ihme, että siitä syntyy riitoja.

Okei, mua ei ole vuosikausiin saanut lähtemään kotiovesta ilman meikkiä. Tiukkaa tekee nykyäänkin, mutta jos edes hiukset on laitettu, niin pystyn tekemään jonkin lyhyen piipahduksen ulkomaailmaan ilman meikkiä. Mutta harvassa on esimerkiksi ne vuodet tai kuukaudet jolloin mulla on ollut naisellinen hiusmalli.

Musta tuli myös äiti, 18-vuotiaana. Neiti on parasta mitä mulle on koskaan tapahtunut, mutta mun on lähes mahdotonta ajatella, että musta tulisi äiti uudelleen. Musta ei vaan kerta kaikkiaan löydy tarpeeksi naista.

Kaikesta huolimatta, mä olen ennen kaikkea nainen. Ehkä en sittenkään olisi halunnut sitä miehistä sukuelintä. Mä saatan olla luonteeltani aika äijä, mutta fyysisesti mä haluan olla nainen. Mitä jos mä olenkin molempia.

***

Jäljellä olisi todella herkullisia aakkosia: C, D, O, Q, Z, Å ja Ö. Nyt olis aihe-ehdotukset todellakin paikallaan.

U niin kuin uskollisuus

2012-02-17T12:17:00.000+02:00

Tein Helmen testin siitä, millainen pettäjä olen. (Ai miksikö? No, nähdäkseni, että onko sillä mitään hajua mun uskollisuudesta. Olihan sillä.)

Vastaukseksi sain, että olen uskollinen pettäjä. Eihän sellaista olekaan.

Kuvauksessa hehkutettiin, että mun antamien vastausten vuoksi rakkaudella on vielä toivoa.

Höpö höpö! Ei tolla tuloksella ole mitään tekemistä rakkauden kanssa. Se tarkoittaa vain ja ainoastaan sitä, että näillä kilometreillä on tullut koettua yhtä jos toista, mistä on seurannut uskollisuuden arvostaminen korkealle - silloinkin kun siihen ei ole muuta syytä kuin uskollisuus itse. Uskollisuus on itseisarvo eikä sitä tarvitse sitoa rakkauteen. Se on toisen kunnioittamista ja arvostamista, ja sitä että ei halua satuttaa toisia ihmisiä, mutta ei rakkautta. Mä olen pettänyt ja tullut petetyksi. Sitä todellakin saa mitä tilaa. Jos rakkaus loppuu, kannattaa pettämisen sijasta ottaa ero.

Ei se, että mä arvostan uskollisuuden korkealle tarkoita sitä, että muiden tarvitsee olla uskollisia. Se tarkoittaa vain ja ainoastaan sitä, että mä en pysty elämään uskottomuuden seurannaisten kanssa. Koska ne seurannaiset: jumalaton syyllisyys, toisen tuskan näkeminen jne. on kaikki vältettävissä sillä, että ei petä, niin olen valinnut uskollisuuden. Sellaista tilannetta ei voi enää tulla, että mun olisi muka pakko saada olla jonkun toisen kanssa just sillä siunatulla sekunnilla. Ei kenellekään voi tulla. Virheistä kuuluu ottaa opikseen.

Toisen tarvitsee kuitenkin olla uskollinen suhteessa muhun, sillä mä en kestä myöskään toisen uskottomuuden seurannaisia. Erityisesti mua ahdistaa se, että pettänyt osapuoli alkaa nuuskimaan alkkareita, tutkimaan kännykkää tilaisuuden tullen ja muutenkin tuntuu uskovan, että pari minuuttia normaalia kauemmin kestänyt kotimatka tarkoittaa pika-sellaisia jossain metsikössä. Enkä sitä, että kaikki mahdollinen vapaa-aika tarvitsee viettää yhdessä. En ole oikein osannut päättää johtuuko se epäterve halu takertua siitä, että toinen haluaa varmistua, ettei petetty petä vai että ei itse enää sorru pettämään.

R niin kuin reviiri

2012-02-15T09:36:00.001+02:00

Tiinan eilinen kommentti aiheutti sydämen tykytystä, hikoilua ja ties mitä muuta kamalaa. Oikeasti koulun halipäivä olisi pakottanut mut lintsaamaan sieltä kyseisenä päivänä, koska mä en kerta kaikkiaan halua päästää moniakaan ihmisiä fyysisesti niin lähelle. Oma lapsi on mulle ainoa, joka pääsee sille alueelle täysin varauksetta. Ja niin, toimivassa parisuhteessa se kumppani pääsee lähelle. Mutta muut pysykööt turvallisen välimatkan päässä.

Mietin ennen nukahtamista, että olenko mä jotenkin poikkeava, kun sellainen ylenmääräinen toisten ihmisten haliminen on musta jotenkin vastenmielistä? Halaan kyllä hampaat irvessä takaisin, jos vaikka työkaveri välttämättä tarvitsee sen halinsa ennen lomalle lähtöään, mutta itse en koskaan ole se aloitteen tekevä osapuoli. Töissä nippa nappa pystyn ryhmähaliin ilman irvistelyä. Se on huomattavasti vähemmän intiimiä, kun kymmenen tyyppiä "halaa" samanaikaisesti.

Tiedostan, että kosketuskammo juontaa juurensa jo sinne lapsuuteen. Mä muistan elävästi, kuinka joskus tosi iloisena menin halaamaan äitiä, kun hän tuli töistä. Äiti halasi kyllä takaisin, mutta kysyi sitten silmiään pyöritellen, että "mikä nyt oikein on?". Taisin tulkita sen niin, että halaileminen ei ole missään määrin sopivaa. Myöhemmin katselin virnuillen, kun meidän neiti halaili mummua aina tilaisuuden tullen. Huomasin myös, että mitä epämiellyttävämmäksi mummu halailun koki, sitä enemmän tyttö häntä halaili. Mummu ei ole vielä nytkään sinut sen kanssa, vaikka häntä on siedätyshoidettu jo 16 vuotta. Nykyään neiti käskee lähettää puhelimitsekin haleja ja pusuja mummulle, johon vastaukseksi saan yleensä, että "jaaha". Tosta voinee päätellä, että omaa lasta olen kyllä voinut halailla ihan helpolla. Mutta mummun reviiri on hankalampi juttu kaikesta peräänantamattomasta siedätyshoidosta huolimatta. Eläköön erilaisuus.

Kuva: https://www.oneteefree.com/products/dont-hug-me

Y niin kuin ystävä

2012-02-14T21:06:00.003+02:00

Nyt täytyy ihan onnitella itseään yllättävästä otsikosta näin ystävänpäivänä. :)

Ystävänpäivä itsessään on herättänyt tänään monenlaisia ajatuksia.

Ensinnäkin erään teinin viimeaikaiset facebook päivitykset sekä tämän aamuinen päivitys, jossa kutakuinkin kerrottiin, että ystävänpäivällä ei ole mitään merkitystä, kun on sinkku. Toisaalta muistan viime vuotisen keskustelun erään asiakkaani kanssa. Hän kertoi väitelleensä jo monta päivää tyttöystävänsä kanssa siitä, että pitääkö ystävänpäivälle keksiä jotain erityistä toimintaa. Hän oli itse sitä mieltä, että tyttöystävä on tyttöystävä eikä mikään ystävä. Kummatkin ajatuksista tuntuu jotenkin tosi vierailta.

Alkuperäisen perinteen mukaanhan ystävänpäivä on liitetty ennen kaikkea romanttiseen rakkauteen. Siinä mielessä teininpojan päivitys on osuva. Paitsi että mun päähäni ei mahdu, että miksi siitä sinkkuudesta tarvitsee tehdä niin suuri numero? Enkä mä oikeastaan ymmärrä, että mikä hinku ihmisillä on parisuhteeseen? Miksi nuoret ja vielä jotkut vanhemmatkin tuntuvat elävän enemmän sille mahdolliselle tulevalle rakastetulle kuin itselleen? Eikö se mahdollinen tuleva rakkauskin löytyisi helpommin etsimättä? Ihan vaan sillä, että henkilö joka tuntee itsensä, arvostaa itseään ja rakastaakin itseään on paljon viehättävämpi kuin vastakohtansa. Toisin sanoen: oma elämä olis kiva ylläri.

Mitä taas tuohon varttuneemman miehen pohdiskeluihin tulee, niin ottamatta sen enempää kantaa ystävänpäiväperinteisiin, olen sitä mieltä, että ellei se toinen osapuoli ole ennen kaikkea ystävä, niin ei se ihan hyvää lupaa. Ainakin mulle itselleni tärkeintä parisuhteessa on ennen kaikkea ystävyys. Se, että sille toiselle voi oikeasti puhua asioista niin kuin ne on pelkäämättä mitään kohtausta. Tarkoitan siis, että kaikki asiat mitä tulee miettineeksi ja ulos suustaan päästäneeksi eivät välttämättä tarkoita yhtään sen enempää kuin että on miettinyt sellaista. Tai jos on vaikka nähnyt unta paidattomasta miehestä, niin ei sen enempää tarvitse lähteä vatvomaan, että kukahan se mies oli ja miksi näki unta jostain miehestä. Kaikella ei vaan aina ole mitään tarkoitusta, mutta silti niistä pitää voida puhua. Mulle henkilökohtaisesti olisi aivan kammottava rangaistus, että joutuisin kontrolloimaan itseäni omassa kodissani, kun useimmiten se parisuhde johtaa saman katon alle muuttamiseen.

Joka tapauksessa mä kuitenkin tykkään siitä, että Suomessa ystävänpäivästä on tehty pikemminkin ystävien muistamisen, ei niinkään rakastavaisten juhlapäivä. Toisaalta hiukan kummastuttaa, että miksi niitä ystäviä ei voisi muistaa useammin kuin kerran vuodessa.

Toivottavasti teillä jokaisella on ollut kitkattoman kiva ystävänpäivä.

M niin kuin motivaatio

2012-02-12T21:01:00.004+02:00

"Työtä, työtä, työtä tehdään, jotta jotta leipää syödään.

Työ ihmisen tuo tekijälleen, mielen niin iloisen."

Tämä rallatus on niin tuttu lapsuudesta. Ihmeellistä aivopesua. Niin vissiin juu.

Ensimmäinen rivi on fakta. Töitä tehdään, jotta saataisiin kurniva vatsa tyydytetyksi. Sitten on vielä ne kaikki muut tarpeet, jotka pitäisi saada täytettyä ja raha on siihen kätevä väline.

Mutta tuoko työ jokaiselle tekijälleen iloisen mielen? Entä jos joutuu pakon edessä tekemään työtä, josta ei vaan yksinkertaisesti tykkää? Entä jos on kouluttanut itseään vuosia ja päätyy laivasiivojaksi? Entä jos työ olisikin kivaa, mutta ilmapiiri työpaikalla saa ateistinkin varmuuden vuoksi rukoilemaan? Mun villi arvaus on, että iloiseen mieleen ja motivaatioon tarvitaan muutakin kuin raha ja ihan vaan joku työ.

Jos mun pitäisi valita,

a) työ, josta saa paljon rahaa, mutta ei tuo minkäänlaista muuta tyydytystä tai

b) työ, josta saatava raha riittäisi juuri ja juuri elämiseen, mutta josta tulisi syystä tai toisesta iloinen mieli,

niin valitsisin ehdottomasti jälkimmäisen vaihtoehdon. Penniä voi aina venyttää, mutta pinnaa ei!

Teoriassa niin, käytännössä niin ja näin

Vaihtoehdoissa vedettiin mutkat suoriksi. Enhän mä oikeassa elämässä pelkästään hyvään ja iloiseen mieleen tyytyisi, koska raha on oikeasti kätevä väline myös mielialan kohottamiseen. Tottakai penniä voi venyttää, mutta raja siinäkin tulee vastaan.

Mieli on paljon iloisempi, kun tietää, että tiettynä päivänä kuukaudessa tilille tupsahtaa rahaa sen verran, että pystyy suoriutumaan pakollisista asumiskuluista, maksamaan lainanlyhennyksiä ja toivon mukaan saa pahan päivän varalle myös hiukan säästöön, ettei se yksi yllättävä lasku tule ja sotke koko taloutta taas moneksi kuukaudeksi.

Rahalla siis on merkitystä, mutta mä en usko sen motivoivaan voimaan. Siitä tulee pidemmän päälle itsestäänselvyys. Jos esimerkiksi saa hyvästä työstä bonuksen juuri ennen joulua ensimmäisenä vuonna, ja sitten seuraavanakin vuotena ja ehkä jopa kolmantenakin vuotena, niin on aivan saletti, että neljäntenä vuotena sitä menee huutamaan keuhkonsa riekaleiksi pomolle, joka ei maksanutkaan sitä bonusta. Ainahan se on tullut ja sillä on kustannettu joululahjat. Eihän sitä nyt yhtäkkiä voida jättää maksamatta. Vuosien varrella tuppaa unohtumaan, että se bonushan maksettiin vain hyvästä työstä.

Mä uskon ennen kaikkea siihen, että motivaatio pysyy yllä, kun tekee sellaista työtä, jota haluaa tehdä. Kun työpaikalla on ihmisiä, joiden kanssa ei ole turhia kärhämiä ja ketään ei jätetä yksin tuntemaan oloaan ulkopuoliseksi. Kiva työ ja työkaverit ei silti riitä. Pitää olla lisäksi haasteita ja mahdollisuus kehittyä yksilönä. Jos se katto uhkaa tulla vastaan, niin siitä on ponnistettava läpi. Tai vaihdettava paikkaan, jossa on mahdollisuus toteuttaa itseään ja unelmiaan.

Enemmän kuin pitkää ansioluetteloa, mä pelkään sitä, että jämähdän työhön, johon en lähde iloisin mielin.

J niin kuin J.P.K

2012-02-11T08:20:00.002+02:00

Kuva: myfibrostory.wordpress.com

Vähän niin kuin lupasin toisaalla olla 21 päivää valittamatta. Siksi blogiin kirjoittaminen on aiheuttanut hiukan haastetta, kun vanha ystäväni J.P.K. - myös Herra Fibrona tunnettu, on täällä taas.

Minä ja herra Fibro on itse asiassa äärettömän terapeuttista luettavaa. Kaikki on niin tuttua, ja oikeastaan oma kipu on yhtäkkiä suhteutettavissa aikaisempaan vielä kammottavampaan kipuun. Eihän tänään nyt oikeastaan ole ollenkaan huono päivä. Kirja on lainassa kirjastosta, mutta lienee syytä hankkia ihan oma versio, johon voi palata, kun taas tuntuu, että herra Fibro on ottanut niskalenkin musta eikä päinvastoin.

E niin kuin Enkeli-Elisa

2012-02-07T08:24:00.001+02:00

Elisan tarina pysähdyttää. Kerta toisensa jälkeen.

Elisan kuolemasta on tänään tasan vuosi. Arvostan suunnattoman paljon sitä työtä, mitä Elisan vanhemmat ovat lähteneet tekemään, ettei yksikään Elisa enää putoaisi. Myös selviytyjiä on aina ollut ja tulee olemaan jatkossakin, mutta koulukiusaamisen ei soisi olevan niitä asioita, joissa evoluutio tekee valintaansa - vahvat selviää ja heikot kuolee pois.

Tarina koskettaa erityisen paljon, koska aikanaan koulu oli myös mulle maailman pelottavin paikka. Mä ratkaisin ongelman siten, etten mennyt sinne. En edes poliisien noutamana. Mä siis valitsin sen, että omalla tavallaan myös mun vanhemmat kääntyi mua vastaan. Eihän ne voineet ymmärtää, millaista helvettiä se kouluun meneminen oli. Helpompi oli sietää vanhempien pettymystä kuin kohdata ikätoverit.

Mä olen kai siitä onnekkaassa asemassa, että vaikka kukaan ei kovin tehokkaasti pystynyt puuttumaan siihen kiusaamiseen, niin en kuitenkaan pitänyt sitä pelkästään omana tietonani. Jälkeenpäin esimerkiksi ihmetyttää suuresti, että kerran poliisit tosiaan oli hakemassa mua kouluun, niin miksei yksikään heistä maininnut esimerkiksi äidille, että koulukiusaaminen on rikos ja siitä voi tehdä myös rikosilmoituksen. Vai onko toisten kiusaaminen muka kriminalisoitu vasta myöhemmin.

Mä olen myös siinä mielessä onnekkaassa asemassa, että aikuisena olen saanut puhua asiat halki poikki ja pinoon "pääpirun" kanssa. Toki mä olin saanut tehtyä sovinnon itseni kanssa asian suhteen jo kauan sitten, mutta koskaan ei ole liian myöhäistä ymmärtää myös vastapuolta. Keskusteluissa tuli ilmi se totuus, jota olin jo pitkään elätellyt mielessäni: kiusaaminen on avunhuuto. Olisihan se tietenkin ollut paljon fiksumpaa vetäistä mua hihasta ja pyytää apua kuin ruveta tekemään mun elämästä painajaista, mutta eihän lapsilta voi sellaista odottaa.

Sytytetään tänään kynttilä Elisalle.
Sytytetään kynttilä myös mun kiusaajalle, sillä he molemmat ovat siirtyneet ajasta ikuisuuteen.

H niin kuin henkinen este

2012-01-31T23:38:00.000+02:00

Aloitin tänään päiväni ilmoittamalla ryhmälle, että mulla on henkinen este ymmärtää koko smart data strategiaa, joten turha odottaa mitään ihmeitä. Valitettavasti sama henkinen este tuntui olevan kaikilla ryhmän jäsenillä. Tosi lupaavaa. Maanantaisesta presentaatiosta tulee varmasti erittäin antoisa. Oikein odotan yleisön kysymyksiä aiheesta. "Ööö, ööö, ööö. *relieved smile* There are other group members among audience. They can give you an example.*innocent smile*" Viattomalla hymyllä ja toisten liemeen saattamisella pääsee aina itse pinteestä.

Katoliset munkit väittivät, että kärsiessään ahdistuksesta, täydellisyyden tavoittelusta ja hämmennyksestä (ai yksi henkinen este - tuossahan on jo nippu niitä) henkilön mieliala on epävarma, riittämätön ja toivoton. Kyllä ne munkit tietää!

Harmi, että en ymmärrä kuinka voisin kampittaa henkiset esteeni ennen esitystä kokemalla pelkoa, hämmennystä ja kauhua. Ainakaan mulla ei ole mahdollisuutta kokea kyseisiä tunteita ennen varsinaista esitystä.

Nyt palaan aineistoni ääreen enkä tule takaisin ennen kuin olen sisäistänyt, mitä siellä sanotaan. Varmin tapa ylittää henkiset esteet on oppia asia ytimiään myöten. EPOS:tahan se vaan on.

Enterprise Performance Optimization Strategy. Höh, siinähän se nyt kaikessa yksinkertaisuudessaan seisoo. Eikun oppimaan.

Edward Munch: Huuto
Kuva: Munch-museet

N niin kuin nauru

2012-01-28T00:43:00.001+02:00

Hyvänen aika sentään! Helsingin metrossa on ollut nauravia naisia. (Katso video, IS) Nauru alkoi keskiviikkona heti Helsingin rautatientorin pysäkin jälkeen noin kello 17:30 ja jo Kaisaniemen kohdalla tämä vaarallisesti tarttuva tauti oli tarttunut muutamaan kanssamatkustajaan. Hakaniemessä ilonpito oli jo ylimmillään. Kerta kaikkiaan täysin sopimatonta!

Mutta tietenkin se oli sovittu juttu. Naurujoogaajien tapa levittää ilosanomaa. Ihan kuten Saksassakin marraskuussa. Ei auta. Naurattaa jopa kotisohvalla, kun alkaa kuunnella naurua. Ja naapurit hakkaa kepillä kattoa, kun eivät kestä moista naurun remakkaa kuunnella. Ihme porukkaa!

Nauraminen kannattaa aina.

Hyvää yötä. Huomenna on pitkän päivän aamu.

F niin kuin fobia

2012-01-25T23:38:00.002+02:00

Harmillista, että kirjain S tuli jo käytettyä. Mä olisin tarvinnut sitä somevaaleihin.

(Hah, mutta siinähän se nyt seisoo)

Olen järkyttynyt siitä loan heitosta, mitä olen nähnyt siellä täällä internetin ihmeellisessä maailmassa. Mikä meihin fiksuihin ihmisiin menee ~~liikent~~ vaalien aikaan (niin ja siellä liikenteessä myös). Mä ehkä nippa nappa ymmärtäisin, jos kysymys olisi ihmisistä, jotka normaalistikin käyttäytyy typerästi kaikissa tilanteissa. Mutta kun ei. Ne on oikeasti ihmisiä, joita olen pitänyt fiksuina ja filmaattisina. Kuten Kirsi Alm-Siira vetoavasti asian esitti: "Palaattehan tekin takaisin sieltä haistakaa V-maasta."

Vaikka väitetäänkin, että molemmista ehdokkaista on kannattajat heitelleet mitä kekseliäämpiä nimityksiä, niin jotenkin musta tuntuu, että suurin sonta lankeaa Haaviston niskaan. Eniten mua kuitenkin järkytti heti ehdokaskaksikon ratkettua erään yrityksen facebook sivulle ilmaantunut vetoomus. Siinä oli käytetty niin ala-arvoista kieltä, että yrityksen parista sadasta tykkääjästä oli jäljellä 90, kun kävin tilanteen tarkistamassa eilen. Omakin hiirikäsi klikkasi nopeammin kuin kukaan ehti kissaa sanoa linkkiä "en tykkääkään". Positiivinen havainto oli, että kyseinen päivitys oli poistettu ilmeisesti yrittäjän itsensä toimesta. Mä en vaan tajua kuinka sellainen vahinko voi sattua yrittäjälle. Eihän hän tosissaan voinut uskoa, että kaikki tykkääjät äänestävät hänen brutaalin ohjeistuksensa mukaisesti. Epäilen, että asiakkaat äänestivät hiirellään.

Mitä sitten tohon fobiaan tulee, niin arvannette sen viittaavan homofobiaan. Sanovat, että se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa, mutta en ymmärrä miksi se kalahtaa tuon asian tiimoilta aina muhun. No, muhun nyt kalahtaa kaikki kalikat, jotka ovat jollain tapaa epäoikeudenmukaisia.

Mun on hirveän vaikeata ymmärtää kuinka kenenkään seksuaalinen suuntautuminen voisi tehdä hänestä epäpätevän hoitamaan mitään presidentin tehtävistä. Mun on silti tunnustettava, että ennen kakkosen tipauttamista uurnaan mietin itsekin erityisesti sitä, kuinka Haavisto voisi edustaa Suomea maissa, joissa homoseksuaalisuus on laitonta. Ja päädyin juurikin siihen, etten voi tehdä valintaani jonkin tehtävien hoidon kannalta epäolennaisen asian perusteella. Mitä sitten, jos homoseksuaalisuus on laitonta joissain maissa. Nehän on väärässä.

Okei! Ensimmäinen ääni Haavistolle taisi osittain olla taktikointia, vaikka häntä persoonana ihailenkin. Toisen kierroksen äänen antaminen olisi ollut huomattavasti helpompaa, jos vastakkain olisivat olleet Niinistö ja Väyrynen. Mähän olisin vain nopeasti kääntänyt takkini ja palannut ruotuun. Nyt mun kuitenkin oli pakko asettaa ehdokkaat vaakaan uudelleen. Puntari vakuutti mut siitä, että toinenkin ääni ~~menee~~ meni numero kakkoselle. Ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että Saulista on paljon enemmän hyötyä Suomelle, kun vaikuttaa jossain muualla kuin presidenttinä. Presidentin valtaoikeudet kun on aika lailla suppeat nykyään. Niinpä mä haluan presidentiksi ihmisen, en mitään timantin kovaa taloustyyppiä.

Se siitä! Ääni tipahti siis uurnaan tänään ja tosiaan toivon, että riittävän moni muukin pääsee yli fobiastaan. Me ihan oikeesti tarvitaan Pekka presidentiksi ja Sauli pelastamaan Suomi kaikenmaailman tukiaisten seurauksilta.

G niin kuin grrrr

2012-01-24T23:31:00.000+02:00

Tiedossa kontrolloimatonta vuotoa näppäimistöltä.

Kiitti, nyt mulle riitti opinnot tältä päivältä. Sinänsä hiukan huono, kun englanninkielisen esityksen yritysten viidestä kuolemansynnistä pitäisi olla esittämiskelpoinen torstaina. Diat on aika lailla valmiit, pitäisi enää keksiä mitä sanon ja miten sanon. Vaan ei siitä kuitenkaan enää tähän aikaan tulisi mitään järkevää, kun sanojen ymmärtäminen jopa tällä äidinkielellä tuntuu olevan aika huonossa jamassa.

Esiintyminen ei todellakaan ole mun suurin vahvuus, joten tuntuu aika huikealta suoritukselta, että viestinnän opettaja arvioi mun esiintymisen olevan erinomaista. Mussa on siis piilevä näyttelijä, joka astuu esiin, kun oma pokka ei riitä. Nyt kun vielä saisi sen kielillä puhumisen armolahjan, niin kaikki olisi aivan kunnossa. Oikeesti. Olen onnistunut valitsemaan sellaiset määrät kursseja, jotka vedetään täysin englanniksi, että kielillä puhuminen olisi oikeasti tervetullutta. Mä ymmärrän sujuvasti kaiken sanotun, mutta oman suun avaamisen kanssa tekee tiukkaa. Jos joku muu voi puhua mun puolestani, niin käytän sitä poikkeuksetta hyväkseni. Toisaalta ne kerrat, kun olen joutunut itse suuni avaamaan olen tullut täysin ymmärretyksi, joten este on enemmän henkinen.

Vaikka mä nyt ehkä jonkun mielestä pilkkasin armolahjoja, niin se ei suinkaan ollut tarkoitukseni. Mä en oikein usko mihinkään ja sitten vähän kaikkeen. Olen enemmän pakana kuin ateisti. Sen verran naiivi täytyy olla, että uskoo johonkin korkeampaan voimaan. Varsinkin silloin kun kaikki menee päin (sensuroitu), niin on hyvä olla joku jonka puoleen kääntyä. Muulloin sillä ei niin ole väliä.

Tämän postauksen tarkoitus on kuluttaa aikaa sillä välin, kun odottelen neitiä kotiin. Samalla yritän pitää mielessä, että itse muutin pois kotoa ollessani hänen ikäisensä. Paremminkin olisin voinut pärjätä, mutta ihan hyvin mä mun mielestä olen radikaaleista ratkaisuistani suoriutunut.

Tänään ollaan vaihdettu tekstareita sen verran, että neiti ilmoitti tulevansa kotiin illalla. Kymmenen jälkeen laitoin viestiä, että milloinkahan neidin ilta mahdollisesti on. Kuulemma viisi vaille 12. Meillä on totaalisen erilaiset aikakäsitykset!

Jospa nyt kuitenkin jätän tän tähän ja siirryn sänkyyn lueskelemaan jotain kivaa - ei siis koulujuttuja. Yöpöydällä olisi tarjolla Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja ja Paulo Coelhon Valkyriat.

B niin kuin B-day

2012-01-22T10:48:00.000+02:00

"The secret to staying young is
to live honestly,
eat slowly,
and lie about your age."

~Lucille Ball~

Tänään on taas se päivä vuodesta, kun täytän 25 vuotta. Olen onnekkaasti ollut siitä aivan hissukseen, ettei kukaan vaan keksi järjestää mitään ylläreitä. Ainakin työpaikan tytöt olis pykänneet väkisin jotain pystyyn, jos olisivat tienneet aikaisemmin kuin vasta eilen. Nyt sain olla kaikessa rauhassa kotona ja herätä kurkku kipeänä aamuun ankeaan. Mutta se nyt vaan kuuluu traditioon tulla edes vähän kipeäksi synttärinäni. Ne on olleet niin jänniä paikkoja mulle siitä lähtien, kun mun kummisetä ei enää tullutkaan laulamaan sä kasvoit neito kaunoista, ettei mun terveys oikein kestä niitä. Ei kummisedälle mitään tapahtunut, mä vaan kieltäydyin olemasta paikalla, kun sukulaiset ja niiden kumminkaimat valtasi talon mun synttäreiden varjolla.

Äitikin soitti eilen ja kysyi ettenkö mä edes kahveja tarjoaisi, kun täytän mä kumminkin tosi paljon. Ei ollut paras perustelu, joten totesin, ettei mulla ole tosiaankaan aikomusta tehdä niin. Sitä paitsi mun kurkku on oikeesti kipeä! Pysykää nyt suosiolla poissa, ettette saa tätä tautia.

Illalla sitten jännätään vaalivalvojaisissa, että saanko mä synttärilahjan vai en - pääseekö mun ehdokas kakkoskierrokselle vai ei. Sen verran voin paljastaa, että ensimmäistä kertaa koko sinä aikana, kun mulla on ollut äänioikeus, ääni meni jollekin toiselle kuin Kokoomuksen ehdokkaalle.Sori Sauli, se ruiskukka, jonka sain sulta yli kymmenen vuotta sitten ja sointui kuulemma niin hyvin mun silmien väriin, on nyt menettänyt tehonsa. Sitä paitsi mun silmätkin on alkaneet vuosien myötä vihertää yhä enemmän.

Mä uskon, että persujen jytkyn jälkeen, mikä tahansa on mahdollista

- paitsi toinen persujen jytky!

T niin kuin telemarkkinointi

2012-01-21T09:48:00.001+02:00

Olen itse ollut kotirauhaa häiriköivänä osapuolena jotain sata vuotta sitten ja suhtaudun lehtimyyjiin, hyväntekeväisyysmyyjiin ja mihin tahansa kotiin soittaviin myyjiin hyvinkin myötämielisesti - ellei muuta niin harjoituksen vuoksi.

Se edellyttää puhelinmyyjältä kuitenkin ihan peruskäytöstapoja, koska hän on se, joka soittaa mulle yleensä mahdollisimman huonoon aikaan. Eilinen myyjä ei aivan onnistunut. Hän esitteli itsensä hienosti ja kertoi soittavansa yhdestä johtavista lehtitaloista, mutta sen jälkeen alkoikin tulla tekstiä siihen malliin, että oli pakko huudahtaa väliin, että "hop, hop, hengitä välillä!". Mä en tiedä, mitä tapahtui. Menikö myyjällä pasmat täysin sekaisin, mutta vastaus huudahdukseeni oli "Kiitos hei", jonka jälkeen linja suljettiin.

Lähdetään nyt siitä, että mulle ihan oikeasti tulee tosi paljon kyseisen lehtitalon lehtiä kotiin kannettuna. Mä tilaan melko helpolla, jos

www.talouselama.fi

myyjä pystyy vuorovaikutukseen
myyjä osaa kertoa lehdestä muutakin kuin nimen ja tarjoushinnan
lehti on kiinnostava
oma taloudellinen tilanne sallii tilaamisen

Ja nimenomaan siis yllä mainitussa järjestyksessä.

Telemarkkinointi ei ole tähtitiedettä

Telemarkkinointi on silkkaa vuorovaikutusta, jossa tavoitteena on saada lehtitilaus syntymään. Jokainen telemarkkinoija, joka ei vedä välillä henkeä eikä jätä tilaa potentiaalisen asiakkaan kommenteille, saa ainakin multa joka kerta aivan yhtä kylmää kyytiä. Pohjalla voisi olla ajatus, että ellei toi kuuntele mua, niin miksi mä kuuntelisin sitä!

Useimmiten ongelmat ilmenee jo tässä vaiheessa ja lehti jää tilaamatta. Mä tiedän, että mullekin yritettiin opettaa aikanaan, että älä turhaan kysele onko hetki sopiva - vastasihan se puhelimeen. Ja että jos sellaista lähtee kyselemään, lehtimyyjän soittaessa on aina huono hetki. Jos opit taustalla on tota luokkaa, niin ei mikään ihme, ettei lehdet myy eikä myyjät pääse pidemmälle kuin esittelemään itsensä. Mä en koskaan sisäistänyt noita oppeja, koska se vaan tuntui jo silloin asiakkaan vähättelyltä. Eikä kukaan halua tehdä ostopäätöstä vain siksi, että joku opiskelurahojaan tienaava typy tai poju muuttaisi asennoitumisensa arvostavammaksi ostopäätöksen jälkeen.

Yksinkertaisesti toimiva kaava lähtee asiakkaan arvostamisesta. Ensin esitellään, kuka soittaa ja mistä. Sitten kysytään onko sopiva hetki. Jos vastaus on ei, voi tiedustella tuleeko sopiva hetki jossain vaiheessa. Mutta ikinä ei jäädä jankuttamaan ihan vaan pienestä hetkestä, jos asiakas sanoo, ettei sillä ole aikaa. Tuottavampaa on soittaa seuraava puhelu! Lopettakaa nyt jo v***u se pakkomyynti.

Mulle yritettiin opettaa myös, että asiakkaan kanssa voi alkaa myös puhua säästä. Älkää puhuko säästä mulle. Mua ei kiinnosta. Yrittäkää nyt herran tähden mieluummin kartoittaa sitä, mistä mä tykkään. Toisin sanoen, älä myy mulle sitä lehteä, joka on tarjouksessa vaan sitä lehteä, josta mä olen kiinnostunut. Kysele enemmän, tuputa vähemmän!

Näillä eväillä saat jo avattua keskusteluyhteyden ja olet askelen lähempänä tavoitettasi.

Ja lopuksi. Asiakkaan ostopäätöksen kehuminen tavalla tai toisella on ihan ok. Mutta kehu mieluummin hyvästä valinnasta kuin aloitat imelän ällöttävän selittämisen asiakkaan älykkyydestä. Asiakkaan älykkyyttä ei todellakaan mitata sillä, että hän juuri tilasi sulta lehden. Mä itse saatan pyörtää päätökseni vielä tässäkin vaiheessa. Joten jälleen kerran, kysymys on ihan normaalista vuorovaikutuksesta. Ällölässytys saa mut takajaloilleni myös ihan livenä, vaikkei mulle yritettäisi edes myydä mitään.

Unohtakaa ne mahdollisimman alas poljetut hinnat, älkää käyttäkö ilmaisua "saat ilmaiseksi" ja kertokaa, mitä hyötyä asiakkaalle on juuri siitä lehdestä. Jokainen puhelun vastaanottava osapuoli todellakin tietää, että mitään ei saa ilmaiseksi. Vanha hyvä sanonta "Rehellisyys maan perii" toimii tässä ihan äärettömän hyvin.

Milloinkahan lehtimyyjien pomot tajuaa, että myyntimäärät vois lähteä kasvuun, jos telemarkkinoinnista saataisiin kitkettyä pois se negatiivinen mielikuva? Se on niin tiukassa, ettei se todellakaan lähde yksinpuhelulla, epäkohteliaisuudella, epäkunnioituksella ja tosiasioiden kiertämisellä.

V niin kuin vartti

2012-01-19T08:30:00.002+02:00

Kyllä ihmisen täytyy olla jotenkin väärin ohjelmoitu.

Niska limassa se painaa töitä vuosikausia helpolla 8-10 tuntia päivässä. Sitten koittaa päivä, jolloin luentoja on ripoteltu pitkin päivää siten, että ensimmäinen alkaa varttia vaille yksitoista aamupäivällä ja viimeinen päättyy varttia vaille yhdeksän illalla. Teoriassa 10 tuntia, mutta väliin mahtuu kuitenkin vielä lounas ja täsmälleen tunnin pituinen hyppytunti. Käytännössä siis luentoja pitää kuunnella 8 tuntia. Vaan sehän se tuntuu ihan mahdottomalta ajatukselta.

Kysymys ei ole palkasta, koska aikuisopintotuen ja muiden valtion tarjoamien tukien muodossa mun tilille tupsahtaa aika lailla sama määrä rahaa kuin töissä ollessakin. Ei niinku mennyt se niska limassa töiden tekeminen tässä kohtaa hukkaan. Enemmänkin on ristiriitaista, että kun luentoja on tällä hetkellä kolmena päivänä viikossa, niin nekin tuntuu vaan häiritsevän mun arkea - paitsi ne kivat!

Kyllä mä käytän aikani opiskeluun. Mä en vaan malttaisi nostaa takamusta sohvalta ja lähteä tonne ulos talven keskelle. Hiukan lisää valoa ja lämpöä, niin tilanne voisi olla aivan toinen. Enkö mä vaan voisi käpertyä takaisin tonne peiton alle ja odottaa parempia aikoja. Lupaan sillä aikaa tehdä ne yhden käden sormilla laskettavat raportit, lukea talousuutisia sekä englanniksi, ruotsiksi että suomeksi ja kevät auringon loistaessa on ihan varmasti myös mun harjoitusnettisivutkin koodattu valmiiksi.

Koska mun mielenterveydelle on hyväksi nähdä myös muita ihmisiä kuin kaksi teiniä ja olen käyttänyt varttini hyvin kirjoittamalla ulos "ahdistukseni" tulevasta päivästä, voin hyvin mielin singahtaa suihkuun ja vetää sotamaalaukset kuntoon.

Voikaa hyvin!

S niinku säästä satasia

2012-01-17T22:36:00.001+02:00

Säästä satasia, värjää hiukset itse artikkelit jaksaa aina hymyilyttää. Se tietää kampaajille paljon rahaa. Korjaamiseen harvemmin riittää yksi kerta (eikä niitä todellakaan voida tehdä samana päivänä eikä edes viikkona eikä siten myöskään yhdellä maksulla), joten säästöjä kuluu pikemmin kuin säästyy.

Tottakai kotona värjääminen tulee edullisemmaksi, jos tietää mitä on tekemässä. Jopa mä suosittelen asiakkaille kotivärjäystä kampaajalla värjäysten välissä, jos hiukset on värjätty yhdellä värillä ja asiakas ostaa juuri sen värin, jota hänelle tarjoan. Mutta mihinkään tee-se-itse-kotona-muuttumisleikkiin en suosittele kenenkään alkavan.

Kotilieden (vai oliko se Kotivinkki - ota noista nyt selvää) uusin numero opastaa tällä kertaa siihen, kuinka niitä satasia säästetään. Varoitellaankin jopa aiheellisista asioista ja tukeudutaan Franck Provost'iin - päivittäistavarapuolen kampaamokuninkaaseen. Jotain kampaajan näkökulmasta olennaisia asioita on kuitenkin jäänyt artikkelin kirjoittajalta huomaamatta.

Opin tänään seuraavanlaisia asioita:

Värjää mieluummin vaaleammaksi kuin tummemmaksi.

Ohje on oikeasti hyvä. Mutta edellyttää siis sitä, että hiuksia ei ole värjätty tummemmiksi aikaisemmin. Värillä ei vieläkään saa vaalennettua väriä, vaan se vaatii sen värinpoiston. Mitä ei ainakaan kannata tehdä kotona, koska lopputulos on lähes poikkeuksetta keltainen tai oranssi. Kampaajat tosin kiittää kauniisti kassaan sujahtavista seteleistä, joten ole hyvä ja säästä satasia

Se on myös hyvä muistaa, että jos hiukset on 30 senttiä pitkät ja värjäsit hiukset vuosi sitten, 2/3 hiuksista on edelleen käsitellyt/värjätyt eikä väri vieläkään vaalenna väriä. Ne on käsitellyt, vaikka aiempi väri tai sävy olisikin kulunut melkein näkymättömiin. On aika lailla arpapeliä onnistuuko vaaleammaksi värjääminen vai ei. Siinähän sitten olet. Päässä on 10 senttiä vaaleampaa tyveä ja 20 senttiä tummaa latvaa. Muodikas liukuvärjäys siis.
Ole varovainen värjätessäsi
vaalennettuja hiuksia tummemmiksi.

Ihan ehdoton suosikki. Kun jostain syystä päätetään, että halutaan vaaleanruskea tuhkansävyinen hius, niin eikun markettiin ja ostamaan sellainen sopiva sävy. Kun lopputuloksena on kaunis khakinvihreä, kampaajat kiittävät jälleen kassaan sujahtavista seteleistä.

Vinkki: Vaalennettua pohjaa tummennettaessa tehdään esipigmentointi, jotta vältetään se khaki. Kotivärjäyksiin ei tietääkseni ole olemassa esipigmentointiaineita. Jos on ihan pakko värjätä kotona vaalennettua vetyperoksidiblondia, niin lämpimät kullanruskeat on turvallisimpia eikä niidenkään lopputulos ole vaalennetussa pohjassa se samanlainen kuin värikartan tupsu antoi ymmärtää.
Värjää joka toinen kerta pelkkä tyvi.

Tämä onkin tosi helppoa. Edes kampaajana en itse edes yritä värjätä pelkkää tyveä itseltäni. Aikamoinen akrobaatti saa olla. Tietty, jos kaveri auttaa, niin go for it. Siis oikeasti. Suosittelen lämpimästi, vaikka värjättäisiin kampaajallakin.
Valitse lähellä omaa väriäsi oleva sävy.

Jep. Kaikki kampaajien asiakkaat istuu tuoliin ja tahtoo juurikin mahdollisimman lähellä omaa väriä olevan sävyn. Eipä ole ainakaan osunut kohdalle viiteen vuoteen sellaista. Paitsi se onneton, joka oli ensimmäistä kertaa värjännyt hiuksensa ja säästänyt satasia ja halusi sittenkin takaisin oman värinsä. Onneksi on remover, joka poistaa kemialliset pigmentit säilyttäen luonnonpigmentit. Mutta myös sillä on rajansa. Jos on useampaan kertaan värjännyt hiuksensa mustiksi, niin remover poistaa kuitenkin vain yhden kerroksen väriä - jolloin hiukset ovat edelleen tattadaa - mustat!

Kiitos kun kuuntelit! Mä tarvitsin tätä just nyt. :)

P.S. Tresemmé, Franck Provost ja Syoss on tosiaankin kaikki olleet omana aikanaan hyviä kampaamotuotteita. Sille on kuitenkin syynsä, miksi niitä ei enää myydä kampaamoissa. Teknologiat kehittyy ja tietämys lisääntyy. Mutta kaiken kaikkiaan, jos välttämättä haluaa marketin tuotteet, niin ostakaa edellä mainittuja. Ja valitkaa mielellään oman hiustyyppinne tai mahdollisen sen hetkisen "ongelman" perusteella. Joohan?

Edit 19.1.2012
Hurja esimerkki siitä kuinka voi käydä hiuksia värjätessä. Harmi silti, että se on vedetty tollaseen asiayhteyteen. Koska toi sama olisi voinut käydä myös kampaamossa. Koskaanhan ei tiedä, milloin se ensimmäinen reaktio tulee, jos on tullakseen. Vaikka kampaamoissa onkin tarkat inci-luettelot kaikista käytetyistä tuotteista - tai siis ainakin meillä on. Milläs sitä muuten tarkistaa sisältääkö tuote jotain niistä aineista, joille asiakas lääkärin mukaan on allerginen.

L niin kuin laki

2012-01-16T09:00:00.000+02:00

www.dangerousminds.net

Don't like gay marriage? Don't get one.

Don't like abortions? Don't get one.

Don't like drugs? Don't do them.

Don't like sex? Don't have it.

Don't like your rights taken away?

Don't take away anybody elses.

Yllä esitetty meemi elää netissä omaa elämäänsä. Melkein aina kommentoinnissa on mukana joku, joka haluaa vetää lait tähän mukaan. Asiat on kielletty laissa ja ovat siten vääriä. Höpö höpö, sanon minä. Laki on aina sidoksissa siihen yhteiskuntaan ja kulttuuriin, jossa eletään ja kaikki yllä mainitut asiat ovat myös jossain päin maailmaa ainakin jollain tasolla sallittuja lakiin perustuen.

Sukupuolineutraali avioliittolaki

Suomessakin on viime aikoina ollut hyvin paljon tapetilla sukupuolineutraali avioliittolaki. En ota suuremmin kantaa siihen, kuka on oikeassa (minä tietenkin). Totean vaan, että lailla on kannattajansa ja vastustajansa - seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta. Ymmärtäisin kädenväännön aiheesta, jos homoseksuaalisuudesta oikeasti voisi olla esimerkiksi terveydellistä haittaa jollekulle ulkopuoliselle. Uskonto ei vaan kerta kaikkiaan riitä perusteeksi, jos mulle yrittää vakuuttaa jotain. Uskonnoissa on kaiken lisäksi se huono puoli, että ne vaahtoavat suvaitsevaisuudesta, mutta käytännössä eivät suvaitse itse lainkaan erilaisuutta. Kun jollain on osoittaa mulle tieteellisiä faktoja - ei mitään pilipalitutkimusta - asiasta, mä lupaan miettiä asiaa uudelleen.

Sukupuolineutraalit avioliitot ovat laillisia jo kymmenessä maassa sekä useammassa Yhdysvaltain osavaltiossa.

Aborttilaki

Koska abortti on Suomessa ollut sallittu jo pitkään ja raskauden keskeytykset sosiaalisista syistäkin jo vuodesta 1970 lähtien, sille tietenkin löytyy myös vastustajansa. Harva vastustaa aborttia, jos se tehdään muusta kuin sosiaalisesta perusteesta.

Itse hyväksyn abortit myös sosiaalisista syistä. Tottakai mua hiukan vaivaa ajatus, että miksei ehkäisystä ole pidetty huolta, jos kerran sosiaaliset syyt estää vanhemmuuden, mutta toisaalta ainoa 100 prosenttinen ehkäisykeinohan on olla harrastamatta seksiä, vaikka Raamattu muuta väittääkin. Ja toisaalta elämäntilanteetkin voi muuttua radikaalisti sekunneissa: syntymättömän lapsen isä voi vaikkapa menehtyä kolarissa tai kieltäytyy muuten kantamasta vastuutaan eikä äiti koe olevansa valmis vanhemmuuteen yksin. Eihän me voida tietää, mikä kenenkin todellinen motiivi abortin takana on. En jaksa uskoa, että monikaan tekee aborttia huvin vuoksi.

Huumelait

Huumeiden käyttö on pääasiassa laitonta, vaikka siihenkin liittyy poikkeuksensa, varsinkin kun puhutaan kannabiksesta.

Huumeilla voi helpolla pilata elämänsä. Jopa mun lähipiirissä on muutamia varoittavia esimerkkejä. Kannabiksen käyttö karkaa helpolla käsistä, kun mukaan tulee yhä kovemmat huumeet. Mutta lääkkeenä kivunhoidossa kannabis lienee yksi parhaimmista. Lääkekäytössä se on laillista jopa Suomessa.

Seksin kriminalisointi

Seksi (pdf) itsessään ei varmasti ole laitonta missään. Seksin kriminalisointi liittyy lähinnä seksin myymiseen tai ostamiseen, lapsen hyväksikäyttöön tai seksiin pakottamiseen ja joissain maissa myös jo alussa mainittuun homoseksuaalisuuteen. Myös seksiäänistä saattaa jossain päin maailmaa saada tuomion. Saksassa puolestaan seksityöläiset maksavat veronsa parkkimittariin verrattavan automaatin kautta.

Tarinan opetus

Kaikilla asioilla on puolestapuhujansa sekä vastustajansa. Lakiin vetoaminen oman kannan puolustamisessa ei kuitenkaan ole kaikkein pitävin vaihtoehto, sillä aina jostain päin maailmaa löytyy maallistuneempi ja suvaitsevaisempi lainsäädäntö.

Yksi on kuitenkin ylitse muiden - kaikki yllämainitut asiat ovat Alankomaissa sallittuja. Jos haluaa puolustaa ihmisoikeuksia, niin aina kannattaa kääntyä Alankomaiden lainsäädännön puoleen.

I niin kuin itsensähäpäisijä

2012-01-15T12:16:00.000+02:00

Epäonnistujia emme ole, mielensäpahoittajiksi emme tahdo tulla - olkaamme siis itsensähäpäisijöitä!

Suomessa vietettiin viime vuonna ensimmäistä kertaa kansallista epäonnistumisen päivää. Puuhahenkilöiden mukaan Suomi tarvitsee kulttuurin, joka kannustaa epäonnistumiseen sekä ilmapiirin, joka tukee riskinottajia. En halua ottaa kantaa yrittäjyyteen, joka on kuitenkin viime kädessä virallisen päivän takana. Mutta yleisesti tosta ei voi olla eri mieltä: me ollaan juro kansa, joka viimeiseen asti miettii, mitä muut ihmiset meistä ajattelee ja lamaannutaan sitten varmuuden vuoksi täysin aloilleen. En mä silti soisi kenenkään ottavan tavoitteeksi epäonnistumista. Se voi olla tekemisen riski, mutta ei itseisarvo.

Tuomas Kyrön mielensäpahoittaja uskoo, että sydänvaivat eivät ole peräisin epäterveellisestä ruokavaliosta ja liikunnan puutteesta. Mielensäpahoittaja tietää niiden johtuvan siitä, kun ei sano mitä ajattelee ja mistä pahoittaa mielensä. Onhan se nyt selvä, ettei sinne päähän kaikki maailman asiat voi mahtua, vaan joidenkin asioiden on mentävä myös niveliin ja verisuoniin. Mielensäpahoittajan maailma ei ole niin vääristynyt, etteikö osa olisi tottakin. Taipumus mielensäpahoittamiseen aiheuttaa takuuvarmasti sairauksia sekä mielessä että kehossa.

Itsensähäpäisijä ottaa tietoisen riskin epäonnistumisesta ja lakkaa pahoittamasta mielensä asioista, joihin ei kerta kaikkiaan pysty vaikuttamaan. Itsensähäpäisy on sitä, että lakkaa miettimästä, mitä muut ajattelee ja elää itselleen. Tekee asioita, jotka tuntuvat itsestä hyvältä ja osaa nauraa itselleen, kun kaikki ei menekään kuten Strömsössä.

Elämä on elämistä - ei epäonnistumista ja mielensäpahoittamista varten. Opetellaan häpäisemään itsemme tyylillä. Otetaan tavoitteeksi häpeämättömyys! Muistetaan silti rakastaa lähimmäistämme. Häpeämättömyys ei ole sitä, että häpäistään toisia.

Kuvan lähde:

Jonna-Lauriina

X niin kuin xtra

2012-01-14T18:42:00.001+02:00

Tekstiviestittelyä äidin ja 16 vuotiaan tyttären välillä.

13. tammikuuta klo 19:29
Tytär: Niin tuuullaan sit myöhään ilmotin nyt et sit et naura mun viesteille kun niis on kirjotushäröjä. :-D

Äiti klo 19:32

Ok. Tulkaa hiljaa. Meen töihin huome ni haluaisin nukkuu yön hyvin. :)

Tytär klo 19:33
Okei (:

14. tammikuuta klo 17:36
Ä: Tulitte kyl tosi hiljaa. Vieläkään ei kuulu mitään.

T klo 17:58
Sorii aattelin et oot jo huomannu fb päivityksen kun et oo kysyny et onko mut kidnapattu. :/

Ä klo 18:10

No en ollu nähny ku tulin vasta töistä ku laitoin sul viestin. Onks sun perse viel jääs? :o (viittaa aiemmin mainittuun fb päivitykseen)

T klo 18:20
Ei oo XD Ja tullaan täältä ihan hetikohtapianaikalaillanyt :---D

Aina sillon tällöin meidän äiti-tytär viestienvaihtoa lukiessa tulee mietittyä, että millainen äiti mä oikein olen. Onko muilla tällaista? Vai johtuuko tää siitä, että meillä on ikäeroa vaivaiset 18 vuotta? Pitäiskö mun jo aikuistua tai tulla enemmän äitien kaltaiseksi? Millaisia niiden äitien sitten pitäisi oikein olla?

P niin kuin perheväkivalta

2012-01-12T23:47:00.002+02:00

VAROITUS! Teksti saattaa sisältää rumaa ja epäasiallista kieltä. Jatkaminen omalla vastuulla!

"On paskapuhetta, jos joku väittää yhdenkään näistä ihmishenkiä vaatineista murhenäytelmän perheistä olleen ns. "tavallinen perhe". Tavallisissa perheissä ei nimittäin esiinny perheväkivaltaa ja tavallinen perheen isä tai äiti ei tapa perheenjäseniään. Oikeasti tavallisissa perheissä esiintyy riitoja ja liitot voivat päättyä eroon, mutta väkivaltaa niissä ei esiinny." Mane

Mane viittaa yllä kotimaata puhuttaviin perhesurmiin.

Muka tavalliset perheet

Me ollaan Manen kanssa täsmälleen samaa mieltä etenkin tosta paskapuheosuudesta - vitut ne mitään tavallisia perheitä ole. Me ollaan samaa mieltä myös siitä, että tavallisissa perheissä esiintyy riitoja ja joskus käy myös niin, että liitot päättyy eroon. Mutta mä uskon, että liitot päättyy näissä muka tavallisissa perheissä eroon, koska siellä toinen osapuoli on tarpeeksi vahva pelastaakseen itsensä ja mahdollisesti lapsensa ajoissa perheväkivallan loukusta. Näissä muka tavallisissa perheissä ne riidatkaan ei ole normaaleja.

Ikiaikainen kaava

Mä näen sen niin, että tarinat toistaa ikiaikaista kaavaa. Väkivaltaiset ihmiset on käärmeitä, jotka osaa olla niin saatanan mielinkielin ja esittää olevansa jotain lähes täydellistä riittävän pitkän aikaa. Niin kauan, että toinen on tiukassa otteessa. Ne niljakkeet on todella taitavia alistamaan ylistämällä ja yllättäen antavatkin napakan iskun suoraan palleaan.

Alkaa helvetillinen vaihe, joka lyttää toisen totaalisesti, ellei osaa olla varpaillaan. Yhtäkkiä sitä ei osaa yksinkertaisimpiakaan asioita saati siivota, laittaa ruokaa ja kasvattaa lapsia. Toinen ei osaa myöskään puhua oikeista asioista, valita oikeita lehtiä ja kirjoja. Hän ei myöskään osaa kuunnella oikeanlaista musiikkia tai valita sopivia ystäviä tai edes oikeaa ammattia. Kaiken lisäksi naapurin Seija tai Rami on niin paljon paremman näköinenkin - pitäisit sinäkin nyt huolta itsestäsi, että kehtais sun kanssa kulkea jossain.

Koska alku on ollut kirjaimellisesti yhtä juhlaa, toinen jaksaa uskoa ja luottaa parempien aikojen koittamiseen. Onhan niistä näyttöä. Ja jos itse vähän yrittää muuttua, niin kyllähän se siitä sitten. Ja toisaalta se paholainen on onnistunut kylvämään myös epäilyksen omaa arvostelukykyä kohtaan. Ehkä se sittenkin on vaan ylireagointia. Ehkä sitä sittenkin on vaan liian tosikko, kun ei ymmärrä toisen vitsejä.

Todellisuudessa hälytyskellojen olisi pitänyt soida jo ylistämisvaiheessa. Sellainen palvonta ei ole normaalia, vaikka suhde olisi kuinka alussa. Mutta harva on kokenut sen kaltaista ihailua aikaisemmin eikä siitä oikein osaa kieltäytyäkään. Hulluhan sitä olisi, jos ei nauttisi kaikesta siitä hyvästä, mitä on tarjolla. Tämähän on once-in-a-lifetime -tilaisuus. Tämän on pakko olla juuri se oikea.

Viimeinen itsenäinen pakomahdollisuus on siinä vaiheessa, kun ensimmäinen tai korkeintaan toinen henkinen isku palleaan tulee ajankohtaiseksi. Sen jälkeen alkaa alamäki, jolle mikään ei vedä vertaa. Itsetunto murenee pala palalta ja alkaa itsekin uskoa siihen, mitä toinen sanoo. Pitää olla vaan onnellinen siitä, että on saanut edes tuon rinnalleen. Yksin eläminenhän ei voi olla vaihtoehto. Mitä ihmisetkin ajattelee, jos nyt epäonnistun tässä suhteessa. Eikä kenenkään pidä saada tietää, että se on alkanut myös lyödä ihan oikeasti.

Media ei tajuu

Nyt media on ihmetellyt, että kuinka tilanteet on päässeet näin pahoiksi ja miten viranomaiset eivät ole puuttuneet asioiden kulkuun ajoissa. Media ei siis tajua sitä salailun ja häpeän määrää, mikä näihin tarinoihin liittyy - oli se sitten aiheellista tai aiheetonta. Asianosainen häpeää omaa huonouttaan eikä kerro kenellekään - luit aivan oikein ei kenellekkään - ja naapureiden on helpompi sulkea silmät ja korvat kuin puuttua asiaan. Mitä läheisemmistä ihmisistä on kyse, sitä sokeammaksi sitä tulee läheisen ongelmille. Eikä meillä Suomessa vaan ole tapana sekaantua toisten asioihin edes silloin, kun sen saa tehdä täysin nimettömästi. Mistä viranomaiset olisivat voineet tietää mitä on menossa, jos kukaan ei kerro. Vai pitäisikö meille säätää laki, jonka mukaan perheiden on käytävä lakisääteisissä kuulusteluissa parisuhteen tilasta vähintään puolivuosittain?

Toivotontako?

Väkisin tulee mieleen, että tilanne on toivoton eikä näitä pystytä estämään jatkossakaan. Ainoa tapa estää näitä tapahtumasta on, että naapuri tekee edes sen nimettömän puhelun, kun naapurista kantautuu riidan ääniä normaalia enemmän ja huutoon sekoittuu töminää, ryminää, paukahtelua tai muuta sellaista ääntä, joka ei kerta kaikkiaan kuulu normaaliin erimielisyyteen. Siinä vaiheessa, kun toisten kotoa alkaa kuulua huudon kanssa samanaikaisesti muitakin ääniä, aletaan olla tosi syvissä vesissä. Siellä ihan oikeasti tarvitaan apua. Pliiisss, tehkää se puhelu!

Hyviä uutisia!

Siitä todellakin voi selvitä, kunhan ymmärtää lähteä ajoissa tai viimeistään siinä vaiheessa, kun setä virkamies katsoo silmiin ja pyytää pitämään huolen ensisijaisesti itsestäsi ja mahdollisista lapsista. Yksin oleminenkin on oikeasti paljon parempi vaihtoehto. Ainakaan ei tarvitse koko ajan olla varpaillaan ja kohta sitä huomaa, että elämä sittenkin on aika kivaa.

Ä niin kuin ääni

2012-01-11T22:28:00.002+02:00

Ääni, tässä tapauksessa ihmisen ääni, mielikuvan luomisessa toisesta henkilöstä on jännä juttu. Kun kuulee toisen äänen, sitä muodostaa väkisin jonkinlaisen mielikuvan ulkonäöstä sen perusteella. Samalla tavalla sitä luo ihmisistä ennakko-odotuksia ja käsityksiä ilman mitään järkiperustetta. Nämä on niitä hetkiä, jolloin ollaan vaarallisilla vesillä. Monesti luodut mielikuvat ja odotukset vastaavat vain vähän tai ei ollenkaan todellisuutta. Ennakkoon luodut odotukset, tai odotukset ylipäätään, johtaa helpolla pettymyksiin. Se on kuitenkin kokonaan eri tarina.

Katkeransuloiset mielikuvituksen tuotteet

Hunks, Matias

Nyt on kysymys radioäänistä, jotka on saaneet kasvot vasta myöhemmin. Omalla kohdalla mulle on käynyt tasan kaksi kertaa niin, että olen mieltänyt juontajan aivan eri näköiseksi kuin hän on todellisuussa. Se ei ole johtanut pettymykseen vaan pikemminkin suunnattomaan hämmennykseen. Kuinka on mahdollista, että ~~makuukamari~~ radioääni ei näytäkään yhtään niin jumalaiselta kuin millaiseksi olin hänet kuvitellut?

Mä luulen, että vastaus on yksinkertainen. Useimmat ihmiset on ihan tavallisen näköisiä, vaikka mun mielikuvitukseni haluaisikin heidän näyttävän vaikkapa Hunksien Matiakselta.

Naama sopii ääneen

Mielenkiintoista on se, että tätä tapahtuu vain ja ainoastaan silloin, kun ensin kuulee äänen ja sitten vasta näkee kyseisen ihmisen. En muista, että mulle olisi kertaakaan käynyt niin, että olisin tavannut jonkun tyypin ja hänen avattuaan suunsa, olisin miettinyt, ettei ääni kerta kaikkiaan sovi tohon naamaan.

Se voisi kyllä olla mahdollista, jos mainoksen mies tulisi oikeasti puhumaan mulle Kimmo Vehviläisen äänellä tai vaikka sillä "omallaan". :D

K niin kuin kissanainen

2012-01-10T12:47:00.000+02:00

"Koiraihmisenä kerroin eilen, että naisentapailu loppuu heti siihen, kun selviää, että tämä on kissanainen, kissanomistaja. Kokemusta on. Mielestäni kissanaiset ovat hunsvotteja ja vastuuttomia. Koiran kanssa voi touhulla ja koira on tunteellinen. Kissa taas kuin olohuoneessa nököttävä jukkapalmu. Vähän kun annat vettä sillon tällön se riittää. Kissanomistajat ovat tietysti ihan toista mieltä. Vakuuta minulle, että olen väärässä. Perustele, argumentoi, kerro. - Taavi", Facebook

Kissanainen ja koiramies
Kissanainen on itsenäinen ja omanarvontuntoinen. Hän rakastaa ja antaa rakkautta omilla ehdoillaan. Kissanainen ei ole taipuvainen alistumaan toisten tahtoon ilman päteviä perusteluja.

Kissanaiset kaipaavat hellyyttä siinä missä koiramiehetkin. He eivät vain ole valmiita tekemään mitä tahansa tullakseen huomioiduiksi ja saadakseen kaipaamaansa hellyyttä. Ihmisillä tätä ominaisuutta kutsutaan terveeksi itsetunnoksi, ei tunteettomuudeksi tai vastuuttomuudeksi. Miesten kannattaa ehdottomasti välttää tällaista naistyyppiä, mikäli heillä on veressään vahva taipumus koirasuuntautuneisuuteen. Kissanainen ja koiramies on yhtälö, joka voi vain harvoissa tapauksissa olla muuta kuin mahdoton.

Koiramiehet haluavat rinnalleen lemmikin, joka on kaltoin kohdeltunakin uskollinen ja myötäilevä. Tämä perustuu luonnon luomaan tosiasiaan: kissat pitävät itseään jumalina, koirat palvovat omistajiaan. Toisin sanoen koiramiehet tarvitsevat ehdotonta palvontaa ja kritiikittömyyttä heidän suhteensa, kissanaiset tuntevat oman arvonsa ilman ulkopuolisten vakuutteluakin.

Elämänohje koiramiehelle
Pidä kantasi, se on kaikille osapuolille paras vaihtoehto. Kissanainen ei menetä mitään, kun joku kieltäytyy tapailemasta häntä enää - päinvastoin hän on kiitollinen säästämästään ajasta. Koiramieskin on paljon onnellisempi omassa elämässään, kun saa osakseen varauksetonta palvontaa.

Huomio!
Kaikki kirjoitettu ei todellisuudessa ole sukupuoliriippuvaista ja pätee samalla tavalla yhtälöön kissamies ja koiranainen.

A niin kuin alku

2012-01-09T21:13:00.005+02:00

A niinkuin alku.

Blogin alku

Alun sanotaan olevan aina hankalaa, mutta tällä kertaa se on suhteellisen kivutonta. Kirjoittaminen on aina ollut mulle yksi tapa selvittää itselleni, mitä oikeastaan asioista ajattelen. Nyt olen ollut pidemmän aikaa täysin lukossa eikä uusia tekstejä vain ole syntynyt. Siksi otetaan avuksi aakkoset.

Tavoitteena on käydä läpi aakkosten kaikki kirjaimet. En aio seurata orjallisesti aakkosten järjestystä aa:sta öö:hön enkä päinvastoin, vaikka a onkin aloittava kirjain. Joistain kirjaimista löytyy useampia aiheita, joista mulla on varmuudella jotain sanottavaa. Toiset kirjaimet vaativat jo enemmän mielikuvitusta, että niistä ylipäätään keksii yhtään sanaa.

Kirjoituksia voi odottaa ~~päivittäin~~ ainakin kolmesti viikossa. Liian suuret lupaukset ja odotukset ajaa mut vaan ahdistukseen ja sittenhän ollaan jälleen alkupisteessä eikä lukot sittenkään aukene.

Uusi alku

Vuoden vaihtuessa moni on tehnyt hurjia lupauksia uudesta alusta. Ollaan ilman alkoholia, tupakkaa, lihaa tai ihan mitä vaan. Itse en luvannut mitään - taaskaan. Lupaukset uudesta alusta on aivan turhia. En halua luvata uusia alkuja, haluan asettaa tavoitteita.

Uusi alku on silti ajankohtaista omassakin elämässäni. Aloitin opintovapaan vuoden vaihteessa. Koska opintoihin liittyy niin paljon asiakirjoittamista, blogissa tulee olemaan lähes poikkeuksetta mutu-tuntumaa - arkisen tavallisia näkökulmia.

Piirtämisen uusi alkukin saattaa olla tuloillaan. En uskalla sentään luvata, että jokaisesta kirjaimesta tulisi myös itse tehty piirros, muttei se ole pois suljettu mahdollisuuskaan. Oli oikein terapeuttista kaivaa värikynät kaapista ja alkaa töhertää. Siinä piirrellessä ehti ajatella, jos jonkinmoista asiaa.

Laita sanoja tulemaan
Ideoita ja aiheita ei koskaan voi olla liikaa. Kommenttiloota on vapaa!