Mulle on valjennut tässä ihan lähiaikoina, että Einsteinin nerokkuus oli paljon muutakin kuin pelkkä suhteellisuusteoria. Jotkut Einstein lainaukset toimivat yhä hyvin, jotkut on auttamattomasti mennyttä tai on olleet jo syntyessään. Vaikea sanoa, kun ei sitä aikaa ole itse kokenut.
Albert on esimerkiksi sanonut, että terve järki on kokoelma ennakkoluuloja, jotka ihminen hankkii ennen kahdeksantoista vuoden ikää. Nykyään tuntuu, että tervettä järkeä on vaikea löytää mistään eikä ainakaan kahdeksantoista vuotta täyttäneiltä. Sen sijaan lausahdukset "Vaikein asia maailmassa on ymmärtää tulovero" tai "On kaksi tapaa elää: joko niin, ettei mikään ole ihmeellistä tai niin, että kaikki on ihmeellistä." pitää täysin kutinsa vielä tänäänkin ainakin mun ajatusmaailmassa.
Mun ehdoton suosikki Albertin lausahduksista on kuitenkin kuvassa oleva lainaus. Tosin mä typistäisin sen koskemaan vain ihmisiä, ellei kyse ole esineestä tai objektista, jota ei voi korvata samanlaisella tai samantyyppisellä myöhemmin. Jos se on isoisältä saatu taskukello tunnearvoineen, niin sitä on hiukan paha mennä korvaamaan myöhemmin. Mutta jos kysymys on vaikka tietystä automerkistä, niin ainahan niitä uusia autoja voi ostaa.
Mun mielestä varmin tapa tulla onnettomaksi on sitoa odotuksensa toisiin ihmisiin. Niin no, haluan sanoa, että ainakaan aikuiset ihmiset ei laske onneaan toisen ihmisen varaan. Toisten ihmisten toiveet, halut ja unelmat on niin arvaamattomia ja muuttuvia, että vaikka ne yhtenä hetkenä sopiikin yhteen, niin jo huomenna tai jo parin tunnin päästä saattaa olla aivan toisin. Ihmiset muuttuu ja kehittyy eikä se tahti ole aina sama.
Eikä nyt ymmärretä väärin. Läheiset ihmiset on yksi osa elämän suolan reseptistä. Tietenkin toisista ihmisistä ja heidän seurastaan saa ja pitää nauttia, mutta pitää osata päästää myös irti. Eikä ole pakko päästää irti edes lopullisesti. Riittää, kun antaa toisille tilaa tehdä omia juttujaan. Mä sain katkottua välit yhteen ystävääni vuosikausiksi sen jälkeen, kun hän kirjoitti mulle kirjeen, että vietän liikaa aikaa muidenkin ystävieni kanssa. Siihen aikaan me oltiin kyseisen ystävän kanssa kuin paita ja peppu ja näin muita ehkä kahtena päivänä viikossa. Kirjeen ansiosta näin heitä jatkossa seitsemänä päivänä viikossa.
Pointti oli kuitenkin se, ettei pidä latoa mahdottomia odotuksia toiselle ihmiselle vaan elää omaa elämäänsä. Ihmissuhteet perustuu viime kädessä vapaaehtoisuuteen. Jos ne alkaa muistuttaa liikaa häkkiä, se toinen livahtaa ulos avoimesta ovesta tai ikkunasta heti tilaisuuden koittaessa.
P.S. Mun autoilla on kaikilla ollut nimet, joten olen ehkä myös kiintynyt niihin astetta enemmän. Ehkä ne on olleet jotain miehen korvikkeita, koska yksikään niistä ei ole saanut naisen nimeä. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jotain sanottavaa asiasta tai asian vierestä? Sano se nyt tai myöhemmin, mutta älä vaikene iäksi.
Kaikki kommentit päätyvät ensin sähköpostiini hyväksyttäviksi. Valtaosa kommenteista myös hyväksytään, koska tykkään kommentaattoreistani - sekä vakituisemmista että satunnaisista. :)