"Eikö ole sunkin mielestä kummallista? Siis kun sullekaan ei ole koskaan vanhempi mies kelvannut?"
"Niinkö se on? Entä jos ei vaan ole osunut kohdalle ketään sopivaa vanhempaa miestä?"
"Niin niin, mutta eikö se nyt ole vähän kummallista?"Täytyy tunnustaa, että en kuunnellut koko tarinaa, joten en tiedä kuinka suurista ikäeroista oikeasti oli puhe. Äiti soitti mahdollisimman epäsopivana hetkenä epäsopivalla aiheella, joten mä yritin vaan hymistellä sopivissa väleissä osoittaakseni, että kuuntelen. Sen verran tiedän, että heillä on töissä joku parikymppinen tyttö, joka seurustelee vanhemman miehen kanssa.
Jos kuitenkin oletetaan, että molemmat on aikuisia, niin ei siinä mun mielestä mitään kummallista ole. Jos parikymppisellä tytöllä on nelikymppinen tai vanhempi mies, niin saataisin itsekin salaa pyöritellä silmiäni ja puistella päätäni. On jotenkin vaikea nähdä, että niin suurella ikäerolla mennään ihan tasa-arvoisessa suhteessa. Tulee enemmän sellainen tunne, että joku käyttää nyt toisen kokemattomuutta hyväkseen. Kai nelikymppinen casanova on jo oppinut kaikki mahdolliset temput, millä sekoittaa parikymppisen tytön pään.
Sitten on taas ne säännön vahvistavat poikkeukset, joita itsekin tunnen. Toki niissäkin suhteissa on plus-miinus 15 vuotta ikäeroa. Mutta sitä rajaa mun on hirveän vaikea vetää, että missä kohtaa se lakkaa olemasta kummallista.
Kun mä olin itse parikymppinen, ei 15-vuotta vanhempi mies tuntunut mitenkään liian vanhalta. Nyt kun mä olen 35, niin 50-vuotias todellakin tuntuu jo ajatuksena liian vanhalta. Miksi sitten mun mielestä vielä 25-vuotias nainen/mies on liian nuori nelikymppiselle? En mä vaan tiedä. Musta vaan tuntuu siltä, että mun rajat menis tässä kohtaa + ja poikkeustapauksessa jopa miinus 10v. Ehkä ikää tärkeämpi tekijä on sittenkin elämänkokemus ja -tilanteet. Jos on käynyt edes suurinpiirtein samanlaisia vaiheita läpi elämässään iästä riippumatta, niin voi olla kaikki edellytykset onnistua.
By the way, nopean keskustelupalstakatsauksen jälkeen selvisi, että aika laajoja ikähaitareita ihmisillä on. Huvittavaa oli huomata, että poikkeuksetta vanhemmat miehet hakevat reilustikin nuorempaa naista. Suurella osalla vanhemmista naisista taas ikähaitarin alkupäästä pystyi havaitsemaan jonkinlaista realistisuutta. Mitä nuorempia kirjoittajat olivat, sitä kapeampi ikähaitarikin oli. Onko sillä iällä väliä vai ei?
Just eilen juttelin tästä aiheesta erään ystäväni kanssa. Minusta kun on siis aivan uskomatonta, miten ulkopuolisia häiritsee jonkun parin ikäero?? Itse olen seurustellut itseäni huomattavasti vanhemman miehen kanssa parikymppisenä ja nyt. Ei siis mitään ihmettä. Olen toki nuorempienkin kanssa ollut ja aivan sama, ikä on vain numeroita, jos kemiat kestää. Tapasin viikonloppuna parin, joilla oli 20v ikäeroa ja sitä ei huomannut, jollei olisi tiennyt.
VastaaPoistaHarvoin se tosiaan paria itseään vaivaa. Enemmän se on ulkopuolisten ongelma, jos joillain on suuri ikäero.
PoistaTodellakin, antaa palaa jos itsestä tuntuu hyvältä. :)
Siinä ei ole mitään ihmeellistä, kunhan ei mene laittomuuden puolelle.. Itse voisin kuvitella seurustelevani jonkun verran vanhemmankin naisen kanssa.. Jonkun verran nuorempikin vois mennä, mut tässä iässä vaikea kuvitella jotain parikymppistä.. Jutut ehkä vaan niin erilaiset.. tai mitä nyt sit suhteelta haluaa.. Ehkä sellanen nuorempi saa vanhemman miehen oikein loisteeseen :)
VastaaPoistaMutta se on jokaisen oma asia.
(kommentoi MJ)
Jeba, samalla kannalla ollaan siis kaikki. Se on tietenkin plussaa, jos nuorempi saa toisen loistamaan. Se on sit win-win tilanne. :)
PoistaJoo.. tota nyt hiukan mietin taas.. mut oikeesti sit kun ollaan kauan yhdessä, ja vanhennutaan, jos siis on paljon ikäeroa. Varmaan kriisin paikka..toisella kauheet paineet, kun toinen on nuorempi.. ja sit tietty sellanen, et jos mies on nuorempi, ja tuleekin halu saada lapsia..mut kai noi kaikki jutut on keskusteltu, jos yhdessä ollaan. Ehkä se samanikäinen about on ehkä paras, mut minkäs sille voi jos rakastuu.. Win-win-tilanne? (MJ)
PoistaKriisejä tulee ihan kaikille iästä riippumatta. Eikä noi asiat tosiaan ole ikäkysymyksiä vaan sopimuskysymyksiä. Toisaalta se, että ollaan suurinpiirtein samanikäisiä, ei tarkoita automaattisesti sitä, että halutaan samoja asioita. Kaikki ei oikeasti edes halua lapsia.
PoistaMitä tohon vanhenemiseen tulee, niin kyllähän se nuorempikin vanhenee, vaikkei koskaan kiinni saisikaan. Kummallisia paineita ja stressejä miehet ainakin osaa parisuhteeseen ladata. Ei kukaan varmaan alkujaankaan ikään, ulkonäköön tms. rakastunut, vaan ihmiseen siellä ytimessä :D
Mä käyttäisin rakastumisen sijasta termiä ihastuminen. Sille ei tosiaankaan voi mitään, koska se on tutkitusti aivotoiminnan häiriö, mutta niille teoille sen jälkeen kyllä voi.
Win-win. Vanhempi henkilö loistaa, nuorempi hehkuu saamastaan positiivisesta huomiosta. Voisko enää enempää odottaa. Tuskin kumpikaan osapuoli vastentahtoisesti suhteeseen on alkanut.
Loppujen lopuksi koskaan ei voi tietää, miten tilanteet, toiveet ja halut muuttuu. Useimmiten se muutos kuitenkin viime kädessä on hyvästä.
Tota. Tää taitaa nyt vähän niin kuin liipata meikäläisen ekspertiisialueelle. On sillä ikäerolla väliä, mutta kun eivät omanikäiset liiku eivätkä käy pyydykseen, niin aikani kun kakistelin, annoin sitten periksi. Ikäeroa on todella paljon ja minä olen se vanhempi, mutta itsepähän vonkasi. En jallittanut.
VastaaPoistaJa hyvin menee. Ihan pelottavan hyvin. Mutta se mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle. Kunhan siinä on joku tasa-arvo ja molemmat ovat samaa mieltä, niin sitten antaa palaa vaan. (Paitsi että mie olen kyllä valmistautunut henkisesti myös siihen, että vielä tulee aika, kun pitää laskea irti. Se on ihan fysiologinen pakkokin.)
Sullehan kävi hyvin. :)
PoistaAina pitää varmaan olla henkisesti valmistautunut irtipäästämiseen. Kunhan ei jää siihen ajatukseen liikaa kiinni. :)