Nimimerkki maksumies on tätä mieltä:
"Olen asioinut muutamissa tai oikeastaan useissa myymälöissä, joissa nuorehkoilla ihmisillä on näkyviä tatuointeja. Noista muutamalle yrittäjälle olen ilmoittanut, että en tule asioimaan heidän myymälässään, jos tatuoitua henkilöstöä on näkyvissä. Miten lie asia eteni?"
Mua pelottaa, että maksumies joutuu kohta olemaan asioimatta missään myymälässä ja hänen on ryhdyttävä täysin omavaraiseksi. Eikä pelota. Ehkä hänen sitten on vaan nöyrryttävä menemään myymälään, jossa on kehdattu tuoda tatuoitu henkilöstö näkyviin. :D
Faktahan on kuitenkin se, että jos se tatuoitu henkilö on myymälään palkattu, niin eipä sitä mihinkään piiloteta yhden asiakkaan paheksunnan takia. Tatuoitu henkilö ei enää nykypäivänä tarkoita sitä, että henkilö on kriminaalitaustainen. Maksumies ei näyttänyt saaneen ihan hirveän suurta kannatusta aloituksellaan. Keskustelua on saanut aikaiseksi noin 500 vastauksen verran, mutta miinuskäsi on ollut ihmisillä myös herkässä, koska niitäkin oli melkein 280 kappaletta.
Siinä maksumies on oikeassa, että joillain aloilla voi jäädä työpaikka saamatta tatuoinnin vuoksi. Olen itse ollut aikanaan työhaastattelussa, jossa mulle tehtiin selväksi, että kun mut palkataan, niin mitään lävistyksiä tai tatuointeja ei ala ilmaantua palkkauksen jälkeenkään. Joillain aloilla se tosiaan on ymmärrettävää. Ja mitä siihen lupaamisen tulee, niin helpostihan sellaisen lupaa, kun pelkää kuollakseen kaiken maailman piikkejä. Muuten kyllä saattaisin jopa tatuoinnin ottaa. Tosin mieluummin helposti kätkettävän sellaisen.
Onkos teistä kukaan uskaltautunut hakattavaksi eiku tatuoitavaksi? Vai kuulutteko tekin muka niihin, jotka ei voi edes mennä sisälle myymälään, jossa on tatuoitua henkilökuntaa näkyvillä?
Hah haa. Itselläni on 4 tatuointia. Enemmän ja vähemmän piilotelvissa olevia. Koulunkäyntiavustajana töissä eikä vielä ainakaan ole ollut kenelläkään sanomista. Ehkä se on eri tuolla asiakaspalveluhommissa kuitenkin. Tai ainakin tarkempaa...
VastaaPoistaSe riippuu niin ihmisten asenteista. Mulla on kaveri, joka on opettaja kaikkine lävistyksineen ja tatuointeineen. Myös hänelle kerrottiin, että töihin tullessa olisi syytä irrottaa ylimääräiset romut naamasta. Ei se silti estänyt häntä saamasta paikkaa.
PoistaMä pystyn ymmärtämään, että on töitä, joissa olisi syytä näyttää joidenkin normien mukaiselta. Joissain pitää pukeutuakin tietyllä tavalla. Eikös jossain vaiheessa ollut suuri haloo siitä, että pankeilla oli omat pukeutumiskoodit, joita työntekijöiden piti noudattaa? Omasta kokemuksesta tiedän, että monet kirjanpitäjät toivovat hiustyyliin muutosta, mutta kuitenkin lookin pitää olla konservatiivinen, koska muuten menisi uskottavuus. Eräs ystäväni, joka työskentelee miesvaltaisella alalla kertoi, että sen jälkeen kun leikattiin hänen hiuksensa lyhyiksi, asiakkaat alkoivat luottaa hänen sanaansa ja jäi sellainen turha välivaihe kuin "voisitko hakea jonkun miehen paikalle" pois. :D
Eli fakta on se, että ulkoinen olemus vaikuttaa tosi paljon moneenkin asiaan. Tämä kyseinen aloitus kuitenkin hiukan herätteli mun nuorta kapinallista. Etenkin kun mulle tuli sellainen olo, että maksumies on niitä, jotka kovaan ääneen ilmoittaa asiakaspalvelijalle, että "sä niin saat potkut" jonkin sellaisen ominaisuuden vuoksi, mikä ei oikeasti vaikuta ammattitaitoon lainkaan.
Huh, tästähän irtoaisi vaikka muutama kirjoitus lisää :D
Sitä mä kuitenkin aloitin sanomaan, että kiva kuulla, ettei tatuoinnit nyt automaattisesti tarkoita sitä, että ei saisi töitä. :)
Ihokuvat tai lävistykset eivät ole yhtään mun juttu, mutten niitä paheksukaan. Silti aion käydä pitkän keskustelun, jos jompi kumpi lapsistani sellaisia haluaisivat.
VastaaPoistaNo nih, lapsiltaan sitä kieltäisi kaiken kivan. Monella tavalla on tullut kokeiltua puhua järkeä, mutta aina se ei auta...
PoistaJoulukuussa tyttö tuli kotiin kovin välttelevänä ja katuvaisen oloisena. Sai lopulta sanottua, että "mä pelkään, että sä tapat mut". No niin vissiin, ainahan mä sitä hengenlähdöllä uhkailen. :P
Mä yritin tyynesti kysellä, että miksi hän sellaista pelkää samaan aikaan, kun päässä pyöri miljoona ajatusta siitä, että jos se nyt sanoo olevansa raskaana ja että musta tulee kolmevitosena isoäiti, niin mä ihan oikeasti hirtän sen tai se saa luvan tehdä abortin. Noh, onneksi kysymys olikin lävistyksestä huulen alapuolella. Kyllä siinä murhanhimo karisi, kun lopulta olikin kyse vain niin pienestä pallukasta pilaamassa sen kasvoja eikä mistään oikeasti vakavasta asiasta. :D
Jos ette kerro kenellekään (eikä varsinkaan pimulle itselleen) niin mä voin paljastaa, että se näyttää jopa hyvältä nyt kun siihen on tottunut.
Minä sain tatuoinnin 35-lahjaksi ystäviltäni. Harkitsin tarkkaan mitä otan, ja mihin, myös sillä perusteella ettei ensimmäisenä rupsahda. Valitsin paikaksi olkapään etuosan, siitä se on helppo joko paljastaa tai peittää vaatetuksella, joten se oli kyllä ei-niin-kapinallinen valinta. Kuvio on minulle merkityksellinen ja simppeli, piirsin sen itse. Tämän kanssa ei tule ongelmia vanhetakaan. Ajatus oli, että se olisi kuin syntymämerkki tai jälki siitä että minua on jokin koskettanut.
VastaaPoistaTyttäreni 15 v. halusi lävistyksen, ja kun perusteena oli "haluan saada muiston elämäni rankimmasta vuodesta, ja että selvisin siitä", en vastustanut yhtään. Sievä on!
Mä oon kanssa niitä, joiden mielestä tatuointi tai lävistys pelkästään siksi, että kaikilla muillakin on tms. ei niin kovin painavan syyn varjolla on jotenkin tyhmää. Eli siis mä rakastan tarinoita niiden takana. Tosin ei kai kukaan niitä kerrokaan, ellei koskaan kysy. :)
PoistaMinäkin olisin antanut tyttärelleni luultavasti luvan, jos se olisi osannut perustella haluamansa hyvin. Kun lupaa ei irronnut, niin voit lukea yltä (vastauksesta Nollikselle) kuinka kävi. ;)
Mä olen suunnitellut ja harkinnut tatuointia pitkään, mutta en ole vielä päässyt toteutuksen asteelle. Se ei kuitenkaan johdu mistään neulakammmosta, vaan se on sitten niin lopullinen juttu, että sen täytyy olla loppuun asti ajateltu.
VastaaPoistaTaannoin, kun otin lävistyksen korvaan (huom! korvaan! mutta ei siis siihen kohtaan missä korvakorut on normaalisti eli hyväksyttävästi), niin yksi ystäväni sanoi, että se täytyy sitten ottaa pois työhaastatteluissa. Phahhahhaa! En ole koskaan ottanut pois, mutta ehkä se onkin syy, kun en ole tullut palkatuksi. :D
No tuota. Mä saattaisin voittaa neulakammoni (uskallanhan mä luovuttaa vertakin melko säännöllisesti), jos vaan oikeasti olisi jokin sellainen tietty juttu, mikä olisi ehdottomasti saatava.
PoistaTodennäköisesti se on juurikin se lävistys korvassa, jonka vuoksi sua ei ole palkattu. Täytyyhän se olla. :D
Jos olisin sinä, en kyllä itsekään lähtisi irrottelemaan mitään koruja vain työhaastattelun vuoksi. Mä niinku tahtoisin ainakin tulla palkatuksi ihan omana itsenäni. :)
Pakko jatkaa kun on niin kiinnostava aihe, tatuoinnit ja lävistykset ovat samanlainen tyylikeino ja tapa ilmentää persoonallisuutta kuin moni muukin juttu. Hyvännäköinen ja henkilön persoonaan sopiva tatuointi tai lävistys kertoo minusta kantajastaan vain positiivisia asioita, myös töissä ja työhaastatteluissa. Huonojakin toteutuksia kyllä näkee. Etenkin uimahallissa.
VastaaPoistaNeulakammo ei minua haitannut tatuoinnin ottamisessa, siinä ei ole pistämisen tunnetta, vaan poltteleva pieni ärsytys.
Tässä mä olen sun kanssa ihan samaa mieltä. Tatuoinnit ja lävistykset on tyylikeino.
PoistaToisaalta mä olen huomannut kaveripiirissä, että kun ottaa yhden tatuoinnin, niin kohta pitää olla toinen ja kolmas ja neljäs ja sitä rataa. Jossain vaiheessa se alkaa mennä mun mielestä mauttomuuden puolelle, vaikka yksittäiset jutut olisikin hyvin toteutettuja.
Toki niitä huonoja toteutuksiakin näkee. Olisikohan ongelma siinäkin se, että pitää saada laadukasta halvalla. Mä en muista kenen mainos se on, joka pyörii radiossa, mutta yksi versioista menee jotenkin niin, että mies tulee tatuointiliikkeeseen ja haluaa hyvän ja halvan kuvan. Tatuoitsija yrittää siinä sanoa, ettei sellaista voi saada, mutta asiakas ei anna periksi. Niinpä tatuoitsija huutaa takahuoneeseen toiselle työntekijälle, että voisitko valmistella tämän toisen kaverin käden lohikäärmettä varten niin hän vetäisee sillä välin kirkkoveneen tuon tyypin käteen. Niitä on myös muita erilaisia versioita. Mainos yrittää väittää, että hyvä ja halpa voi kulkea käsi kädessä, mutta mä en ole siitä vakuuttunut siitäkään huolimatta.
Pitikö sun nyt toikin mennä paljastamaan, että se on vaan pientä polttelevaa ärsytystä. Ei, en mä taida haluta kestää sitäkään. Eikä mulla onneksi ole tiedossa edes sitä juttuakaan, mitä voisin haluta. :)
Tatuointeja kolme, pienehköjä, melko huomaamattomissa paikoissa. Mulle merkityksellisiä, vaikka ulkopuolisten silmään mahdollisesti lapsellisia kuvia. Itselleni en huolisi
VastaaPoistasuuria aloja täyttäviä kuvia, tuskin sopisikaan.
Työskentelen "asemassa", jossa en voi, saati yhä haluaisikaan näyttää liian rankalta(hah), mutta jos tahtoisin itselleni lisää kuvia, en kelaisi asiaa kuin omalta kannaltani, tietenkään.
Kuten totesit, ihokuvat ei kerro nykyaikana että ihminen olisi kriminaali tai muutakaan epäilyttävää ;)
Muiden kanssaihmisten ihokuvat, lävistykset tms. ei häiritse minua, mutta varmasti sitten jos bongaisin ravintolasta ruokaa tekevän ihmisen täynnä kasvolävistyksiä, voisi tulla mieleen kaikenlaista, kuten nälän yhtäkkinen katoaminen. Teininä mulla oli lukuisia lävistyksiä kasvoissa, siitä jäi muistikuva et niitä on usein näpertämässä, eikä asiaa edes tiedosta. Tosin en usko kenenkään ammattiylpeän kokin pitävän näkyviä lävikkeitä töissä.
Niin se vastaus lyhyesti on ettei asiakaspalvelijan tatskat häiritse. Vaikken enää muista kysyitkökään sellaista.
Mun elektroniikka hylkii kommentointia sun blogiin. Kummaa. Ehkä onnistui nyt.
Sitähän mä kysyin. :D Mutta ei se niin tarkkaa ole mitä vastataan. Teidän kommentit osoittautui paljon kysymystä antoisammiksi. Kiitos. :)
PoistaJostain (varmaan tosta maksumiehen aloittamasta ketjusta) luin, että jonkun nälkä oli kadonnut, kun kokki oli niin kovin tatuoitu. Sitä mä en oikein sisäistänyt, että miksi ne tekisi hänestä jotenkin liian likaisen tekemään ruokaa tai siis pizzaa. :p Mutta lävistysten kohdalla saattaisin itsekin miettiä kaikenlaista.
Sä oot tietenkin lepäilemässä ja yrität kommentoida puhelinelektroniikalla. Se joskus tuottaa mullakin vaikeuksia yhden jos toisen blogissa. Toivottavasti et ihan hirrrrveeen montaa kertaa joutunut yrittämään uudestaan. :)