T niin kuin työhaastattelu

Nyt on just sopiva aamu miettiä työhaastatteluja, vaikkei ne olekaan mulle millään tasolla ajankohtaisia. Niin siinä siis kävi, että surffailin aamukahvini kera työnhakukeskusteluja. Eniten jäin miettimään kysymystä, mikä kysymys on inhokkini työhaastattelussa.

Inhottuja kysymyksiä oli listattu jo ties kuinka paljon:

• Missä näet itsesi viiden vuoden kuluttua?
• Miksi hait juuri meille?
• Kerro itsestäsi?
• Miksi meidän pitäisi valita juuri sinut?
• Miksi olet vaihtanut usein työpaikkaa?

Listassa ei ole kuin yksi kysymys, joka on mulle joka kerta ylivoimaisen vaikea. Mulla ei nimittäin ole harmainta haisua siitä, missä näen itseni viiden vuoden kuluttua enkä koe suurta tarvetta edes tietää sitä. Ihmiselle, jolle tuottaa suuria vaikeuksia nähdä edes huomiseen (koska aina voi tulla joku vielä parempi juttu), kysymys on ylitsepääsemättömän vaikea. Mä olen siis valinnut tämän kanssa rehellisen tien. Mun elämä on tässä ja nyt, ei menneessä tai tulevassa. Saanko mä miettiä vastausta viisi vuotta? ;) Vastaus ei ehkä ole mitään sellaista, mitä haastattelija on odottanut kuulevansa, mutta ehkä se on nimenomaan se vahvuus.

Ajatellaan vaikka nykyistä paikkaa, jossa mulle ei taidettu edes tollasta kysymystä esittää. Mistä mä olisin silloin voinut tietää, että hiukan vajaa kolme vuotta siitä, mä haen opintovapaata? En niin mistään. Sitä paitsi mä voin osittain syyttää pomoja ja kehityskeskustelua siitä, että päädyin opiskelupaikkaa hakemaan. Siellä he muistivat esittää kysymyksen viidestä vuodesta sekä kysymyksen siitä, että miksi mä olen vaan kampaaja, kun rahkeet riittäisivät mihin tahansa muuhunkin. Siellä he muistivat myös töniä mua ystävällisesti kouluttautumisen suuntaan. Sitä saivat mitä tilasivat - kampaavan tradenomiopiskelijan.

Mitä noihin muihin kysymyksiin tulee, niin mä en ymmärrä, mitä vaikeaa niissä on. Kyllähän sitä nyt luulisi tietävän miksi on hakenut jotain tiettyä työpaikkaa, itsensä ja elämänsä luulisi tuntevan jo ennakolta ja ainakin mä itse arvioin mahdollisuuteni ja osaamiseni jo ennen hakemuksen jättämistä. Näin ollen mulla on vastaus valmiina siihen, miksi heidän pitäisi valita juuri minut.

Viimeinen kysymys miksi olet vaihtanut usein työpaikkaa nousi esiin kommentista, jossa henkilöllä oli useita määräaikaisia työsuhteita. Ei siinäkään tarvitse mustaa valkoiseksi selittää, koska syytönhän työnhakija siihen on, jos tarjolla on ollut vain määräaikaisia oman alan töitä.

Kirsti Paakkanen kertoi esimerkin Tuloskunnossa kirjassa työnhakijasta, joka oli yrittänyt pimittää työtodistuksia lyhyistä työsuhteistaan. Tyttö oli vältellen vastannut, että ne eivät vaan olleet hänen paikkojaan. Kirsti kertoi palkanneensa tytön ja ihailleensa sitä, että tyttö osasi elää unelmiansa eikä jäänyt paikkaan, josta olisi saanut turvatun palkan, mutta ei juuri muuta. Kirsti palkkasi tytön ottaen riskin, ettei hän viihtyisi Womenassakaan. Sama työnhakija kertomuksen mukaan siirtyi myös Marimekolle ja saattaa olla siellä vielä tänäkin päivänä. Että repikää siitä. Ei siellä työhaastattelussa mitään taruja tarvi sepitellä. Hyviä, osaavia ja motivoituneita tyyppejä sinne haetaan. Monesti ne osaavat ja hyvät tyypit on myös ihmisiä.

Millaisia kauhutarinoita tai hyviä kokemuksia sulla on työhaastatteluista?