E niin kuin eutanasia

"Barbaarisen maan barbaarinen lainsäädäntö, jossa lemmikille taataan kivuton kuolema, 

mutta ihmisille ei. Kärsimykset voivat pahimmassa tapauksessa jatkua vaikka kuinka pitkään ja mitään ei voida tehdä" (Valtaoja, Ylen uutiset)

Mun paras ystäväni ja melkein pahin viholliseni ikinä kuoli syöpään viime vuoden elokuussa. Olen tainnut aiemmin kertoa, että viimeisinä vuosina lähennyttiin uudelleen ja puhuttiin kaikki kärhämät selviksi. Joku voisi ajatella, että se johtui pelkästään siitä, että kuolemaan johtava sairaus sai toisen katuvaiseksi. Se on varmasti osa totuutta. Motiiveilla ei kuitenkaan ollut mitään merkitystä. Ihmisten välisellä asioiden selvittämisellä on.

Ystäväni ei koskaan valittanut kipujaan. Hän oli kiitollinen jokaisesta päivästä, jonka sai elää. Hän ei halunnut jouduttaa kuolemaansa vaan uskoa siihen, että lääketiede vielä ehtisi keksiä parannuskeinon. Valitettavasti ei ehtinyt. Maailma menetti todella hyvän ihmisen.

Toisaalta vuosia sitten, kun vielä uskoin, että musta voisi jonain päivänä tulla sairaanhoitaja vuodeosastolla oli paljon sairaita ihmisiä, jotka todella kärsivät kivuistaan ja halusivat kuolla. Voi sitä itkua ja anelua, että antakaa minun kuolla. Samaan aikaan piti väkisin tunkea lusikkaa suuhun, että ihminen söisi. Jos he olisivat saaneet päättää, he olisivat kuolleet mieluummin nälkäänkin (mikä ei välttämättä ole sen kivuttomampaa) kuin kestäneet enää yhtään niitä jo vuosia jatkuneita kipuja.

Ystävän ja vuodeosaston potilaat erotti toisistaan ikä. Vuodeosaston potilaat oli todellakin "sidottuja" sänkyyn, ystävä vietti kohtuullisen aktiivista elämää loppuun asti. Ystävällä jäi mies ja kaksi pienehköä lasta. Vuodeosaston potilailla taas oli jo hyvä ja pitkä elämä takanaan. He olivat oikeasti valmiita lähtemään. 

Mä olen kuitenkin sitä mieltä, että armokuoleman pitäisi olla vaihtoehto. Toki sellainen vaihtoehto, joka tuodaan esiin silloin, kun pää on vielä terävimmillään. Vaikka kirjallisesti, ettei kenellekään jää epäilyksiä siitä, mitä ihminen itse on toivonut ja halunnut. Mutta vaihtoehto sen pitäisi olla niille, jotka oikeasti sitä haluaa. Ei tarvitsisi kenenkään enää mennä sairaalaan ottamaan henkeä vaimoltaan, kuten tiedetään myös käyneen. Rakkaan ihmisen kipu tekee avuttomaksi ja moni on valmis tekemään mitä vain toinen pyytää saadakseen sen loppumaan.

Todellakin ihmettelen, miksi eläinten kärsimys lopetetaan, mutta ihmisten pitää kärsiä loppuun asti. Kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat. No tuskin!