A niin kuin asenne

Mä olin kirjoittamassa vallankumouksellista postausta tupakasta, mutta sitten tuli jotain, joka repi mut totaalisesti irti siitä fiiliksestä (tavoittelen sitä sitten uudelleen sunnuntaiksi). Mä jouduin keskelle feissarin parisuhdesodankäyntiä. Pitäisi pitää näppäimistö kurissa, mutku... Tilanne vaan lähti totaalisesti hanskasta ja asianomainen poisti keskustelunkin kokonaan. Ihan hyvä, tiedä mihin se olisi päätynyt. 

Mä olen siis täysin viaton. Olen, olen. Uskokaa pois.

Nainen ilmoitti statuspäivityksessään, että hänen telkustaan EI tule jääkiekkoa. Tuore sulhokokelas kommentoi siihen, että siitä voitaisiin varmaan neuvotella hänen saavuttuaan paikalle. Hetken juupas eipäs keskustelua seurattuani, mun näppäimistö ehdotti kompromissiratkaisua, että sulhokokelas katsoo jääkiekkoa ja nainen niitä kiekkoilijoita. Joku pisti vielä paremmaksi ja alkoi arvailemaan, että kumpihan taiston voittaa, jolloin sulhokokelas ilmoitti, ettei siinä mistään voittamisesta ole kysymys. Jolloin mun oli pakko kommentoida, että hänellä on oikea asenne. Ja siitä se sitten lähti: nainen ei vetäissyt nenäänsä vain hernettä vain kokonaisen palkokasvin tai ehkä jopa muutaman palkokasvin, koska jos miehen asenne oli oikea, niin silloinhan hänen asenteensa on täysin perseestä ainakin norsunkorkuisilla kirjaimilla. Puolustus ei saanut enää puheenvuoroa, joten pakkohan se on tänne vuotaa.

Mun mielestä ei vaan enää ollut kysymys jääkiekosta vaan parisuhteesta. Ja jos kerta sulhokokelas oli sitä mieltä, että kaikesta huolimatta viettää mieluummin aikaansa naisen kanssa kuin katsoo lätkää omassa kodissaan, niin onhan hänellä oikea asenne. Ei siitä pääse mihinkään. Mä vaan jäin miettimään, että kuinka paljon täytyy jääkiekkoa vihata, että haluaa kieltää sen myös toisilta täysin. Enkä mä tarkoita, etteikö naisella olisi täysi oikeus valita itse, mitä telkustaan katsoo. Tottakai on. Mä vaan mietin sitä asiaa hiukan pidemmälle.

Jos nyt on kuitenkin tarkoitus elää yhdessä, niin kannattaako jostain jääkiekon MM-kisojen katsomisesta tehdä niin suuri numero. Finaali nyt kuitenkin pelataan jo parin viikon päästä. Jos mulla olisi joku juttu, jonka haluaisin tehdä kerran vuodessa parin viikon ajan ja toinen ehdottomasti kieltäisi sen multa tai laittaisi valitsemaan itsensä ja sen asian väliltä, niin voi olla, että jäisi yhteiset tulevaisuudet väliin. Äh, ei mitään voi olla vaan jäisi. En mä jaksaisi samaa taistoa käydä joka vuosi. Räyh!

Mä en sitten muuten sanonut, että naisen asenne oli täysin perseestä edes pienillä kirjaimilla. Oikeastaan vaan pohdin sitä faktaa, että joskus tarvitsee tehdä kompromisseja, jos aikoo sovussa elää.

Mitä mä itse tästä opin oli se, että älä koskaan kehu toisen naisen miestä millään tasolla, koska silloin pelaat väärässä joukkueessa.