Sivut

tiistai 29. toukokuuta 2012

T niin kuin totuus

Suomi24 vaikuttaa olevan ehtymätön kysymysten lähteeni. Tällä kertaa etusivun keskusteluksi on noussut kysymys siitä kumpi on ihmisen oikea luonne. Tuleeko totuus humalaisen suusta vai onko ihminen oma itsensä sittenkin selvinpäin?

Sitähän siis sanotaan, että totuus tulee (lapsen ja) humalaisen suusta.
Humalaisella ei ilmeisesti oo silloin rohkeutta sanoo selvinpäin asioita.
Ja tunnepuolen asioistahan useimmiten on kyse.

Hain netistä erilaisia lainauksia:
- humalassa sanottu on selvinpäin mietitty.
- humalassa tulee positiivisemmaksi ja tunteellisemmaksi.
- tulee esitettyä kiinnostunutta, vannottua rakkautta, suunniteltua tulevaisuutta jne.
- viina tuo esiin rakkauden kaipuun.

En ole tietoisesti asiaa tullut koskaan miettineeksi. Nyt tulin siihen tulokseen, että humala muuttaa ihmistä estottomammaksi ja siksi pidän mahdollisena, että kevyesti humalainen ihminen on aidoimmillaan. En kuitenkaan usko, että humala muuttaa ihmistä aina positiviiseen suuntaan, vaikka tunnepuolen asiat nousisivatkin pintaan.

Uskon, että monesti humalassa tulee sanottua asioita, jotka on jo selvinpäin valmiiksi miettinyt. Oma kokemukseni kuitenkin on, että pystyn sanomaan samat asiat riippumatta veren alkoholipitoisuudesta.   Mähän olin monta vuotta käytännössä lähes absolutisti. Se oli valinta, joka siinä elämäntilanteessa oli välttämätön. Kaikesta huolimatta niiden vuosien aikana opin tutkailemaan todellisia tunteitani myös selvinpäin, vaikka tietynlaista pehmenemistä onkin havaittavissa, kun alkoholia on veressä.

Joihinkin ihmisiin varmaan pätee myös kaksi viimeksi mainittua väitettä. En kuitenkaan muista yhtään sellaista tilannetta, että itse olisin esittänyt kiinnostunutta tai vannonut rakkautta humalassa. Rakkauden vannominen nyt tuottaa mulle muutenkin suuria vaikeuksia eikä siihen auta edes kuningas alkoholi. Ehkä tämä kohta on varattu niille ns. pelimiehille ja -naisille, jotka päästelee suustaan muutenkin juuri sen, minkä luulevat toisen haluavan kuulla.

Mihinkä tulokseen mä oikein tulin? Niin, kevyessä hiprakassa ihminen on aidoimmillaan ja minä myös täysin selvinpäin. Kuuden promillen kiinalaisella kyykkykännillä ei ole enää mitään tekemistä aitouden kanssa. Mitä mieltä sinä olet? Tarvitsetko alkoholia saadaksesi totuudet ulos suustasi?

18 kommenttia:

  1. En varmaankaan enää. En tiedä. Nykyään yksityiselämässäni on kovin vähän tilanteita, joissa joudun kertomaan totuuksia kasvotusten. Puhelimessa ja sähköpostissa on helppo olla rehellinen ihan selvinpäin, kun voin keskittyä sanomiseeni keskustelukumppanin ilmeiden ja eleiden sijaan.

    Nuorempana oli toisin. Humalatilat ovat vaikuttaneet elämääni. Luulen jopa, että jos yksi humalainen ilta opiskelijakavereiden kanssa olisi aikoinaan jäänyt väliin, en olisi päätynyt naimisiin entisen kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pyörittelin mielessäni myös ajatusta siitä, että totuuksien "laukominen" on paljon helpompaa selvinpäin, kunhan ikää tulee lisää. Alkoholia tarvitsevat avukseen vain epävarmat ihmiset.

      Nuorempana tuli tehtyä yhtä jos toista alkoholin vaikutuksen alaisena, mutta omalta osaltani se liittyi ainakin siihen, että juomisessa ei kauheasti ollut kontrollia. Porukan siistein tyyppi oli muka se, joka oli eniten kännissä. Yök! Onneksi en enää ole nuori.

      Tietenkin totuuksien puhuminen helpottuu aina, kun ei ole katsekontaktia kohteeseen.

      Poista
    2. Olen kanssasi samaa mieltä, Neo, tuossa, että iän myötä kasvaa myös uskallus ja itseluottamus. Uskallan sanoa ääneen asioita, joita nuorena olisin aristellut. Humalassahan nonverbaalin viestinnän tulkinta on usein lukkiutunut toiminnasta. Tämän vuoksi en edes haluaisi yrittää minkään elämää suuremman asian selvittelyä humalassa.

      Tunnistan myös tuon mainitsemasi humalakäyttäytymisen, että oli muka olevinaan jotenkin hienoa olla änkyräkännissä. Minulle humala on enimmäkseen ollut hauskaa hiprakkaa, joka on poistanut estoja niin paljon, että en olekaan tapojeni mukaisesti lähtenyt kotiin juuri, kun alkaa tapahtua jotakin hauskaa ja mielenkiintoista.

      Poista
    3. Ehdottomasti asioita ei kuulu alkaa setvimään humalassa. Siitä ei yleisesti ottaen voi seurata mitään hyvää.

      Poista
  2. Niin, kai sitä tavallaan on aidoimmillaan humalassa, mutta meillä ihmisillä on myös tietynlaisia käyttäytymissääntöjä ja sellainen pikkujuttu kuin hienotunteisuus, jotka monesti tuppaavat unohtumaan humalassa. Ei itseltäni tosin juurikaan, mutta joiltain. Joidenkin on ehkä parempi olla olematta aitoja omia itsejään, jos se aitous on sama kuin törppöys. :D

    Sitten kun on riittävän pitkään ollut humalassa (vuosia siis), niin ihmisistä alkaa kyllä tulla sellaisia taliaivoja, ettei silläkään taida olla aitouden kanssa mitään tekemistä vaan lähinnä aivosolujen tuhoutumisen kanssa.

    Karaoken laulamiseen kyllä tarvitsen humalaa. Tykkään laulaa, mutta muiden kuullen en tohdi sitä tehdä kuin tukevassa tuiterissa. Noin muuten en keksi tilanteita, joissa minulla olisi puhtaasti humalan takia ollut kivempaa tai jotenkin romanttisempaa kuin selvinpäin.
    Tai ainakin seuraavana päivänä on ollut parempi olo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Allekirjoitan täysin sen, että joidenkin on parempi olla olematta omia aitoja itsejään. Käyttäytymissäännöt ja hienotunteisuus ovat kuitenkin pitkälti kulttuuriin sidottuja opittuja juttuja, joten ehkä ihminen ei silloin ole oikeasti aidoimmillaan?

      Tieteellinen totuushan on se, että jokainen känni vahingoittaa aivosolujen haarakkeita, jotka välittävät viestejä aivosolujen välillä. Taliaivoksi itsensä juominen vaatii hiukan erilaista ja pidempiaikaista alkoholinkäyttöä kuin mitä tarkoitin. Oletan siis, että täällä ei kovin montaa aitoa alkoholistia käy.

      Ymmärrän humalan tarpeesi julkisen laulamisen yhteydessä. :)

      Poista
    2. En millään muotoa viitannut sinun lukijakuntaasi edellisellä argumentillani taliaivoista. :D

      Tuo on ehkä sitten taas syvemmän pohdiskelun aihe, että millainen ihminen oikeasti on aidoimmillaan. Toisaaltahan känniääliöyskin voi olla jonkinlainen kulttuurillinen opittu juttu.

      Poista
    3. Tiedän, ettet viitannut. Viittaus oli aivan omani. :D

      Alkuperäisellä kirjoittajalla/kysyjällä oli tässä ehkä helpommin selvitettävissä oleva ongelma. Jos hän oikeasti miettii, mitä joku ihminen hänestä ajattelee, kun on kännissä puhunut pehmoisia, niin yrittäisi kysyä asioista selvinpäin mikäli se on mahdollista.

      Koska mulla ei ole vastaavia intressejä, niin aloin miettimään vain otsikon esittämää kysymystä. Ja samalla sitä mahdollisuutta, että voisiko oikeasti olla niin, että ihminen olisi humalassa aidoimmillaan.

      Olet oikeassa, että känniääliöyskin on tietyllä tavalla opittua. Mutta liittyykö sen toteuttaminen enemmän juotaviin määriin kuin siihen, etteikö niiden jälkeen ihminen olisi valitettavankin aito? Missä menee se raja, jossa ei enää voi sanoa alkoholin pelkästään madaltaneen estoja ja siten tehneen ihmisestä aidomman?

      Kuten huomaat, en halua millään uskoa, että alkoholistit ja känniääliöt olisivat oikeasti aidoimmillaan. Niitä ohjaa mun maailmassa aivan toiset voimat kuin meitä muita. ;)

      Poista
    4. Joo, tästä ollaan varmasti samaa mieltä, ettei alkoholistit ja känniääliöt ole sitä aidointa ihmisyyttä edustamassa.

      Entäs pössyttelijät sitten? Mä luulen, että mä olen aidoimmillani just sellanen vetelänrento ja koko maailmaa syleilevä. ;D

      Poista
    5. Tuleeko kaikista pössyttelijistä vetelänrentoja ja koko maailmaa syleileviä? No just sellanenhan mä olen koko ajan :D

      Jos ei takerruta pieniin yksityiskohtiin, niin pössyttelijäkin on aidoimmillaan siinä ohimenevän pienessä hetkessä, jolloin opitut käyttäytymismallit ja estot siirtyy syrjään. Se on kuule hyvä hetki niille, jotka muuttuu iloisiksi, rennoiksi, maailmaa syleileviksi etc. :p

      Poista
    6. Niin, mun ajatukseni lähinnä oli se, että jos samasta ihmisestä tulee alkoholia nauttineena pahantuulinen mulkku ja pilveä poltelleena hyväntuulinen letkeilijä, niin kumpi silloin on se aito juttu? ;D
      No joo, kunhan veistelen. Ei me tähän vastausta saada.

      Poista
    7. Taivas varjele mua sekakäyttäjiltä. :D

      Ei saada ainakaan mitään pitävää vastausta. Nyyh.

      Poista
  3. Minä olen aina aidoimmillani ollessani selvin päin. Koen olevani silloin vapaampi, koska ei ole pelkoa humalan aiheuttamasta möhlimisestä. Mieluummin töpeksin selvin päin. En erityisemmin pidä päissään olemisesta, koska haluan aina pysyä "kartalla". Joten, jos joskus olen päissäni, niin heitän mielluummin vaan läppää, kuin jotain syvällisiä. Pyrin siihen, etten tekisi/sanoisi mitään, mihin en kykenisi selvin päinkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämähän oli mielenkiintoista. Ymmärsinkö oikein, että kun olet päissäsi alat kontrolloida käytöstäsi ja puheitasi tarkemmin kuin täysin selvinpäin ollessasi? Samalla siis joudut kontrolloimaan myös juomistasi, että tietty raja ei ylity. Vai?

      Poista
    2. Mulla on vähän sama juttu kuin Kimmelillä, olen vapaampi selvin päin. Kammoan ajatusta, että olisin jossain örvellystilassa.. ei onnistu. Enkä oikeastaan edes tykkää olla humalassa, pikku hiprakka on periaatteessa ihan jees.

      Poista
    3. Olen itsekin iän myötä muuttunut siihen suuntaan, että valitsen melkeinpä helpommin maito- tai vesilasin kuin alkoholipitoisen juoman. Olen kuitenkin myös iän myötä oppinut juomaan vain sen verran alkoholia, että olen iloisesti hiprakassa.

      Poista
  4. Heh, kyllä! Pysyttelen seurassa, missä ei pohdiskella mitään vakavia ja yleensä poistun ajoissa paikalta, kotiin mököttämään/nukkumaan, jos pääsee lipsahtamaan kännin puolelle.
    Juomista siis kontroloin, koska minulle tulee tosi nopeasti paha olo :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästä ei ehkä voi vetää johtopäätöstä, että aidoimmillasi olet kontrolloiva? Tai voidaan, mutta... Meniköhän mun teoria nyt taas lattian rakoon. :D

      Poista

Jotain sanottavaa asiasta tai asian vierestä? Sano se nyt tai myöhemmin, mutta älä vaikene iäksi.

Kaikki kommentit päätyvät ensin sähköpostiini hyväksyttäviksi. Valtaosa kommenteista myös hyväksytään, koska tykkään kommentaattoreistani - sekä vakituisemmista että satunnaisista. :)