"olisi mukava viellä rakastua!!! mutta taitaa olla mun päivät ohi jo :(("
mies vm. -69
En aio puuttua kirjoitusvirheisiin, isojen kirjaimien oikeaan käyttöön enkä väärinpäin oleviin hymiöihin. Kunhan tunsin tarvetta mainita asiasta. Alan kuitenkin jo tottua siihen, että ne on sääntöjä, joita ei tarvitse noudattaa varsinkin, jos toinen jalka on jo muutenkin haudassa. Muuten olen pahoillani, jos karvan yli 40-vuotias ajattelee, että päivät on jo ohi. Tosin täytyy myöntää, että tekisi mieli silittää lohduttavasti kirjoittajan päätä ennen kuin jatkaa matkaa. Varmaan hänellekin löytyy se, joka haluaa pelastaa hänet kurjalta elämältä ja todistaa, että päivät ei vielä ole luetut.
Sitä oikeastaan halusin sanoa, että rakastuminen tai ihastuminen ei todellisuudessa ole temppu eikä mikään. Haastavaa rakastumisesta tekee se, että rakastuttuaan sitä alkaa odottaa vastaavia tunteita rakkauden kohteeltaan. Monestihan se etenee dominoefektin tavoin: Siru tykkää Santusta ja Santtu Ilonasta. Kyllä te tiedätte, että maailmankaikkeudella on todella huono huumorintaju.
Tosin joskus tulee mietittyä, että josko se maailmankaikkeus haluaisikin opettaa jotakin. Kuten nauttimaan olemassa olevista tunteista asettamatta luhistavia odotuksia toisen tunteita kohtaan. Ihastumisen/rakastumisen tunne on oikeasti itsessään jo kokemisen arvoinen. Harmi, että niin moni kuitenkin pettyy ja katkeroituu alunperin hyviksi tarkoitettujen tunteiden seurauksena. Oikeastihan sitä kuitenkin pettyy vain omiin odotuksiinsa, joita ei koskaan voinut edes kohtuudella toisen hartioille asettaa.
Teoriassa siis noin, käytännössä niin ja näin. En ole yli-ihminen. Useimmiten teen järkiratkaisuja, mutta tunteitani en vieläkään ole oppinut ohjailemaan. Kun tunteet astuvat mukaan kuvioon, järki joutuu väistämään. En myöskään ole oppinut jättämään odotuksiani omaan arvoonsa. Opettelen vielä sitä, kuinka erottaa omien odotusten romahtamisen aiheuttama pettymys ja toisen oikeasti aiheuttama pettymys toisistaan.
Saako odotuksiinsa pettyä oikeutetusti vain silloin, kun toinen rikkoo antamansa lupaukset? Huomataan kuitenkin, että lupaus ei ole jotain, minkä toinen vaan jätti kieltämättä ääneen. Ne on taas niitä ihan itse lupauksiksi tulkittuja asioita.
Hei pitkästä aikaa! Aivan loistava idea blogiksi tämä aakkosjuttu!
VastaaPoistaOoh, Herkku! Tätä se siis tiesi, kun olen viime päivinä ahkerasti miettinyt, missä sinä nykyään luuraat. :)
PoistaNiin ja kiitos!
Miten niin väärin päin olevia hymiöitä...? Surunaamahan :( se siinä on. Olisi varsin vinkeää, jos tuossa tekstissä olisi hymynaama. :)
VastaaPoistaTosin olen minä nähnyt tällaisiakin merkkejä ): ja (: mutta järjestään netissä olevissa hymiöluetteloissa suuta kuvaava merkki tulee viimeisenä.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Hymi%C3%B6
http://en.wikipedia.org/wiki/Emoticon
En pidä siitä, että ihmiset yrittävät tehdä vaikutuksen sääliä herättämällä, niin kuin tämä nuorimies tässä.
Kirjoitat mielenkiintoisesta aiheesta. Minä rakastuin mutta en saanut vastarakkautta. Se tunne piti kuitenkin elää ja onnistuin siinä varsin kohtuullisesti, katkeroitumatta.
Teknisesti ottaen ja asiaan liittyen hymiö oli oikein päin. Mutta harvoin olen kuullut, että surunaamat saisivat ketään innostumaan. Enemmänkin herättää sääliä, mutta ei tee vaikutusta.
PoistaTunteet on tosiaan vaan elettävä, koska eihän niitä oikeasti noin vaan kytketä päälle tai pois.
Tuo(kin) on vähän sellainen kahtiajakoinen asia. Siis ne romanttiset ja realistiset odotukset, ja milloin saa pettyä.
VastaaPoistaYhden tyypin suhteen minulle annettiin jatkuvasti ohjeita, että älä odota siltä mitään, niin et pety. Ihan järkevää ja helpottaisi elämää kummasti, mutta haluanko olla edes romanttisesti tekemisissä tyyppien kanssa, joilta ei voi odottaa mitään muuta kuin sitä, mitä tyyppi on sanallisesti luvannut? Kyllähän nyt sen oman ihmisen täytyisi olla jotain vähän enemmän. Ymmärrätkö mitä tarkoitan?
Huokaus. Taas näitä maailman typerimpiä elämänohjeita. Älä odota mitään, niin et pety. Samantien voisi mennä arkkuun makaamaan ja odottamaan kuolemaa.
PoistaEn tiedä ymmärränkö, mitä tarkoitat, mutta mun mielestä, jos joku tyyppi pukee lupaukset sanoiksi, niin kyllähän siihen pitää voida luottaa. Se riski, että pettyy, on vaan otettava.
Tarkoitin lähinnä sellaisia lupauksia, joita ei edes koskaan annettu. Valitettavan paljon kuulee niitä katkeroituneita tarinoita, joissa on tehty ihan omia tulkintoja julkilausumattomista lupauksista. Tulkintoja on perusteltu sillä, että toinen ei kuitenkaan myöskään kieltänyt. Ja hiljaisuudenhan voi tulkita myöntymisen merkiksi. Kaikkihan sen tietää. NOT!
Ymmärrän kyllä pointtisi. Tarkoitin itsekin niitä lupauksia, joita ei ole sanallisesti koskaan annettu. Siis että rakkaalta ihmiseltä voisi odottaa jotain muutakin kuin mitä se on mennyt lupaamaan (lupauksiin totta kai pitää voida luottaa). Siis niin kuin voisi odottaa, että toinen ei jatkuvasti kuseta tai kohtelisi ikävästi, vaikka se ei sellaista ole luvannutkaan.
PoistaEhkä mä ajattelen nyt vähän eri asiaa kuin sinä ja juurikin perustuen tuohon omaan säätööni, jolta ei olisi kannattanut odottaa mitään etten pety.
No joo, olet kyllä oikeassa siinä, että ei rakasta ihmistä pidäkään koko ajan epäillä. Siksi varmaan pitää vaan ottaa se riski, että pettyy. Mutta kun sitä asiaa sitten myöhemmin vatvoo omassa pikku päässään voisi olla hyvä muistaa, mitä oikeasti oli luvattu ja mitä itse vain toivoi luvattavan. Ei se sitä välitöntä tuskaa paljoakaan helpota, mutta saattaa auttaa selviämään ilman kohtuutonta katkeruutta ja vihaisuutta.
PoistaJa nyt ehkä on pakko tunnustaa, että en tiedä yhtään mistä puhun. Varmaankin ihan yleisesti parisuhteista ja siitä, että toiseen tulee joskus ladattua sellaisia odotuksia, jotka eivät sitten toteudukaan. Ja toisaalta. Joskus tulee tilanteita, ettei pystykään pitämään lupaamaansa. Itsekin olen löytänyt itseni tilanteesta, jossa olen joutunut peräytymään. Jos lupauksen rikkoja hoitaisi tilanteen suoraselkäisesti ja rehellisesti, niin luultavasti liian suurilta ja pitkäaikaisilta kolauksilta voitaisiin välttyä. Vai?
Hmmm, on myös ihmisiä, jotka antavat ymmärtää, mutta eivät ymmärrä antaa. Vaikka nyt ihan silkkaa rakkautta.
VastaaPoistaEn osaa antaa yleispätevää neuvoa edes itselleni, miten tuollaisessa tilanteessa kannattaa menetellä. Ehkä kuuntelisin itsesuojeluvaistoa - kuinka lähelle voin päästää ihmisen, joka hyvin todennäköisesti ei ole vastaus toiveisiini. Järkeilemäänhän minusta ei olisi. Enhän varmaan olisi rakastunut vielä kertaakaan tähän ikään mennessä, jos voisin järjellä määrätä tunteitani. Tosin olisin varmaan monta elämänkokemusta köyhempikin. Mielestäni hyötylaskelmat eivät sovi kovin hyvin samaan keskusteluun, kun puhutaan romanttisesta rakkaudesta.
Ymmärränkö...? :) Voi olla, että puhumme samoista asioista, mutta eri ajatuskuvioin. Voi olla niinkin, että puhumme eri asioista. Aloituksesi nimittäin sallii ajatusteni laukkaamisen sinne sun tänne. Sitäpaitsi minulla on ajatusprosessi vielä keskeneräinen :)
Hienoa Celia, että vastasit, vaikkakin erehdyksessä. Allekirjoitan ehdottomasti kaksi ensimmäistä kappaletta. Oikeastaan myös kolmannen, koska omakin ajatusprosessini vielä työstää tätä aihetta. :)
PoistaHups, meni neo ja tiina sekaisin.
VastaaPoistaMe bloggaajat aletaan päivä päivältä muistuttaa enemmän toisiamme. :D
PoistaNiin varmaan aletaaan :DDD
PoistaMielenkiintoista luettavaa tämä blogi!
VastaaPoistaLuin muuten tuossa eräs päivä kirjan nimeltään Sinkkunainen etsii seuraa. Voin suositella, ellet oo lukenut sitä. Siinä käsiteltiin melko realistisesti ja aidosti parisuhteiden ja sinkkuelämään iloja ja suruja. :)
http://www.mtv3.fi/helmi/viikonvaihde/artikkeli.shtml/1000900
Tuossa on aika hyvin kerrottu siitä kirjasta. Tuli vaan tuo kirja nyt mieleen tästä blogin aihepiiristä ni ajattelin mainita. :)
Kiitos Henna kirjavinkistä. :)
PoistaJoka kerta, kun näen sanan "etsii", mulla herää pakokauhu. Mutta kun kävin lukemassa artikkelin, jossa kirjasta kerrotaan, niin sieltä tosiaan saattaisi saada ammennettua aiheita blogiin. Pitääkin etsiä se käsiini. ;D
No ei hyvin mee jos ton ikäin tuntee olevasa jo puoliks haudassa. Ite oon häntä vanhempi ja hyvä on olla. Oon aina tykänny olla sen ikäin ku kunaki vuonna satun oleen.
VastaaPoistaOnhan se rakastumiin ja ihastumiin mukava tunne. Sen voi kokea kans ton V:n kanssa jos haluaa, vaikka jo reilu 30v on kulettu samaa matkaa.
Sulla on kyllä hyvä asenne niin omaan ikään kuin veehen. :)
PoistaNyt on pakko kommentoijja uuellee, ku luin muitten kommentit.
VastaaPoistaOltii poikien kesken ryyppäämässä kapakassa ja joku naisen alku yritti väkisin änkee matkaa. Sanoin et ollaa poikien kesken ryyppäämässä, et sä sovi joukkoon, et millää. Aamulla heräsin se kyseinen nainen kainalossa, eikä hän oo vieläkään tajunnu lähtee takas kotiisa.
Tää tarina on tosi, se nainen on toi Vaimo!
Että ei se ensivaikutelma aina anna oikeeta kuvaa ihmisestä, sitä koitan teille sanoo.
Leikit niinku vaikeasti tavoteltavaa. :)
PoistaEnsivaikutelma voi monestikin olla väärä, kun se tehdään niin vähän tiedon varassa. Siitähän voisi kirjoittaa, vaikka kokonaan uuden postin. Jotta kiitoksia ideasta. :)