Joku aika sitten löysin Elleistä artikkelin, jossa parisuhdeterapeutti neuvoo olemaan retostelematta parisuhteen asioilla. Olen ajatellut sen kuuluvan niiden itsestäänselvyyksien joukkoon, jotka on imetty jo äidinmaidosta pysyväksi tiedoksi selkäytimeen. Äidinmaidonkorvikkeisiinkin tämä salainen tieto on lisätty, joten se ei ole mikään tekosyy. Itsekin kasvoin ensi kuukauteni korvikkeilla ja luulen, että se oli minun pelastukseni.
Artikkeliin oli löydetty Riikka ja Artturi, jotka pitivät avoimia ystävyyssuhteita tärkeämpinä kuin suunsa kurissa pitämistä kumppaninsa asioista. Riikka mm. sanoo, että
Mielestäni on kohtuutonta, jos mies aiheuttaa ongelmia, ja vielä edellyttää, ettei ongelmista saisi puhua.
Niin no, onhan se tietenkin noinkin. Mutta ongelmien ratkeamisen kannalta ei taida auttaa yhtään vaikka Kaisa, Saara, Maija, Mirva, Helena, Anna-Kaisa, Reija, Sanna ja Liisa olisivat kaikki hänen kanssaan sitä mieltä, että kumppanin älykkyysosamäärä on pienempi kuin Nalle Puhilla. Kumppanille tämä asia tietenkin kerrotaan niin, että "Kaikki on sitä mieltä, että sä oot Eero täys ääliö..." Kuvittelisin ainakin, että ongelma voisi ratketa, jos siihen ei sotkettaisi myös naisen ystäviä. Ellei ongelma satu olemaan perheväkivalta, missä tahansa sen muodossa, niin olen taipuvainen kallistumaan sille kannalle, että älykkyysosamäärän pienuus ei ole Eeron vaan lörpöttelijän ongelma. Iso ongelma onkin. Pitäköön kaverinsa, mutta päästäköön Eeron pahasta.
Mä olin pitänyt "parisuhdekeskusteluja" enemmän akkojen haihatteluna, mutta ainakin Artturin mielestä kumppania pitää joskus päästä haukkumaan ystävien kesken. Häh? Mussa lienee joku perustavanlaatuinen vika, kun en nyt yhtään ymmärrä mitä nää tyypit oikein selittää. Miksi edes olla sellaisen kumppanin kanssa, jota kokee tarpeelliseksi haukkua ystävien kesken?
Ehkä tässä onkin kysymys vain siitä pienestä erosta haastateltujen ja mun välillä, että mä pidän kumppania ensisijaisesti läheisenä ystävänä. Heillä taas kumppani lienee jotain käyttötavaraa ja muita ihmisiä vähäpätöisempi.
Just! Kun joku tulee minulle haukkumaan miestään, niin joutuu kyllä väkisinkin ihmettelemään, miten on sellaisen törpön itelleen ottanut - oma vika!
VastaaPoistaToisekseen, kun oikein sitä miestään haukkuu ystävilleen ja saa kaikki puolelleen, kuinka se mies on ihan tampio, niin sitten voi vaan ihmetellä, miten se sen miehen kanssa onkin niin kylkimyyryä???
Mä en ehkä ääneen sano mitään, mutta äänestän jaloillani. Yleensä en halua kuulla kuinka tampioita miehiä kukakin on löytänyt ja silti jaksaa vuodesta toiseen jatkaa sitä haukkumista. :/
PoistaTämä jälkimmäinen on se juttu, mikä mua eniten sieppaa. Luulisi, että jos tosissaan toista arvostaa, niin ei häntä ainakaan ystäviensä silmissä halua mustamaalata. Mutta kummasti näitä tällaisia tyyppejä vaan tuntuu löytyvän, jotka niin haluavat tehdä.
Mitä enemmän luen/kuulen tällaisia lausuntoja, kuin tuo Artturin (tai kenen tahansa parisuhteessa olevan, useimmiten vastaavaa kuulee naisilta, mikä on ihan yhtä ällistyttävää), ymmärrän miksi en ole koskaan osannut parisuhteita. Ja tulen entistä vahvemmin sille kannalle, että minun ei kannata edes yrittää. En halua osata tuollaista.
VastaaPoistaMä olen muuten luullut, että "parisuhdekeskustelut" on parisuhteen sisällä tapahtuvia, eikä niitä joita puidaan kavereiden kanssa... Mutta mä olen näissä asioissa näköjään enemmän pihalla kuin uskoinkaan.
Ollaan samiksia. Minäkään en osaa parisuhteita enkä edes halua osata, jos niissä pitää osata jotain tuollaista.
PoistaParisuhdekeskustelujen pitäisi pysyä parisuhteen sisällä, mutta lisäksi tuntuu olevan nämä "parisuhdekeskustelut" kavereiden kanssa, jotka sitten määrittävät sen ainoan keskustelun kulun, joka alun alkujaan olisi mun mielestä pitänyt olla.
Mutta niin. Minähän en osaa parisuhteita, joten en voi tietää sitäkään, miten asioiden pitäisi olla.
Taas hyvä postaus. Niinkuin edellinenkin, lapset osaavat yllättää... ihanastikin, välillä. :)
VastaaPoistaItsekään en ole ikinä ymmärtänyt naisia (miehiä), jotka haukkuvat puolisoa koko ajan. Tunsin pariskunnan, joka haukkui toisiaan "non stop" toisten kuullen. Heräsi kysymys, miksi ovat yhdessä, vai oliko tappelu parisuhteen kantava voima???
Kiteytit hienosti, että sulle kumppani on "ensisijaisesti läheinen ystävä" -eikös se olisi aika loogista niin?
Mutta en minäkään ole tähän ikään mennessä oppinut ymmärtämään parisuhteita. Opettelen edelleen... sinnikkäästi.
Ugh! Tämäntyyppisetkin pariskunnat nostaa mulla karvat pystyyn, jotka mollaavat toisiaan koko ajan. Jäin oikeasti itsekin miettimään sitä, että ehkä se on heillä suhteen kantava voima. Vai eikö me ulkopuolisina vaan ymmärretä heidän hurjan loistavaa huumorintajuaan?
PoistaIhmissuhteet kaikissa muodoissaan taitavat tosiaan kuulua elinikäisen oppimisen piiriin. :)
Hyi. Pari-, kuin ystävyyssuhteenkin välillä ja siinä tapahtuvat asiat eivät kuulu kenellekään. Yakh, en voi käsittää miksi kukaan pystyy, haluaa, kykenee voi puhua puolisonsa asioita kenellekään. Olisi kamalaa, jos ei uskaltaisi aiheuttaa niitä ongelmiakaan jos pitäisi pelätä, että tämäkin käsitellään akkainparlamentissa. Mä luulen sen perusteella mitä nähnyt ja kuullut, että juoruaminen puolisosta on eniten naisilla kuin miehillä. Joillakin naisilla on vaan älytön tapa kertoa kaikki sille ystäväpiirillensä tai lähimmälle ystävälle. Yök. Kaikki yökköydet johtuu kun sain tästä juoruretostelutekstistä mieleeni erään sivusta seuratun parisuhteen meininkejä ja siinä nainen piti oikeudestaan kertoa siskollensa kaikki mitä mies teki tai ei tehnyt. Mies onneksi otti oikeudekseen päästä parisuhteesta eroon.
VastaaPoistaPs. Hei, olen Lotta. Oon sun uus lukija! ;)
Hei Lotta. Tervetuloa uudeksi lukijaksi. Kaksin aina kaunihimpi. Eikö? ;)
PoistaKiva, kun otit esiin sen, että lörpöttely ystävyyssuhteissakin on äärettömän typerää ja epälojaalia. Yöks!
Minäkin luulen, että tämä on enemmän naisten juttu. Tosin en oikein usko, että miehet naisseurassa puhuvat samoja asioita kuin keskenään, joten en varmuudella voi sanoa. Epäilen kuitenkin tai ainakin toivon, että miehillä on ainakin useimmiten muuta puhuttavaa kuin parisuhteensa ja toisen osapuolen haukkuminen. :)
Minähän en osaa näitä parisuhdeasioita, en osannut naimisiin mennessäni enkä sieltä tullessanikaan. Jos en olisi avannut suutani ystävilleni ja sukulaisilleni ihmettelemään avioliittoni laitaa, olisin varmaan vieläkin siellä. Enkä varmaan kovin onnellisena. Ystäville puhuminen toimii peilinä, josta todellisuus heijastelee. Kun kuvasta ei tykkää, on parempi vaihtaa maisemaa. Ihan kirjaimellisesti. Minullakin kesti kovin kauan ennen kuin uskoin, että loppuelmäksi tarkoitettu ei sittenkään kanna.
VastaaPoistaOlet Celia aivan oikeassa siitä, että ystäville puhuminen toimii peilinä ja voi olla monille avuksi. On tilanteita, joissa pitää ehdottomasti puhua vaikka tuntemattomillekin!
PoistaEpäilen kuitenkin, että edes alkuperäisessä artikkelissa ei tarkoitettu tuota. Vaan puhtaasti sitä, että jos kumppanin pitää voida luottaa toiseen, niin ensisijaisesti ongelmat pitäisi käsitellä parisuhteen sisällä eikä käräjöidä ystävien kanssa. Valitettavan paljon kuulee ihmisten haukkuvan puolisoitaan vain haukkumisen ilosta. Se ei puhdista ilmaa parisuhteessa yhtään niin paljon kuin keskustelu asianomaisen kanssa.