En vain pääse eroon aiheesta nettideittailu, vaikka haluaisin jo vilkuttaa sille iloisesti ja toivottaa hyvää loppuelämää. Jokin siinä vaan kiehtoo, olisiko kysymys uutuudenviehätyksestä. En ilmeisesti ole ihmetellyt netin kautta mahdollisesti toisiinsa tutustuvia ihmisiä vielä tarpeeksi eri suunnista.
Toisaalta en voi sanoa, että en ole koskaan tavannut ketään netin kautta. Voin vain sanoa, että en ole etsinyt ketään netin kautta. Ainoa treffi-ilmoitus, jonka olen kirjoittanut löytyy blogistani, mutta siinäkin pyrin eliminoimaan tyystin sen, että kukaan ei vahingossakaan vastaisi siihen. Sen tarkoitushan ei ollut houkutella yhtään ketään. Ja sitten tulee Termostaattori, joka ylistää ilmoituksen joksikin aivan ihmeellisen täydelliseksi.
Ilmoituksen idea tavoitti täsmälleen sen, mitä halusinkin sillä sanoa. Että oikeasti seuraa tai kumppania etsivien ihmisten pitäisiä olla jopa raa'an rehellisiä siitä keitä itse ovat ja mitä he etsivät. Silottamalla ja kiillottamalla pintaa tuhlaa vain omaa aikaansa ja joutuu lopulta kuitenkin tilanteeseen, ettei vastaa antamaansa kuvaa. Jos tarvitsee paljon tilaa itselleen, ei varmaankaan kannata edes väittää viihtyvänsä jatkuvasti rakkaidensa kanssa. Ennemmin tai myöhemmin sillä tavalla vain tulee pää kipeäksi. Osa-aikaerakkonakin pystyy taatusti löytämään sen oman yhtä paljon omaa rauhaa ja tilaa tarvitsevan vastakappaleensa. Mieluummin odottaa sen edes mahdollisimman lähelle sopivan vastakappaleen löytymistä hiukan pidempään kuin esittää olevansa jotain, mitä ei ole. Kaikkiahan ei voi ikinä miellyttää.
Toisaalta, jos pitäisi valita joku yhden tekstin perusteella, niin luultavasti mennään taas päin betoniseinää ja lujaa. Kun ollaan pelkän tekstin varassa, moni tulkitsee tekstin oikein, mutta vähintään yhtä moni tekee kaukana todellisuudesta olevia johtopäätöksiä. Kumpikin tulkitsija kuitenkin näkee tekstistä vain sen, mitä kirjoittaja on halunnut näyttää ja lisää siihen hiukan omia mausteitaan. Hyvä puoli siinä on se, että jälkimmäiset ovat ensinnäkin täydellisen vääriä ilmoituksen jättäjälle ja toiseksi se, että jättävät luultavasti kokonaan ottamatta yhteyttä.
Mitä siis oikein yritän sanoa? Netin kautta voi tutustua täydellisyyttä hipoviin ihmisiin. Täydellisiä ihmisiä ei onneksi ole olemassa, mutta riittävän lähellä omaa ajatusmaailmaa olevia on. Tiedän, koska olen tehnyt niin. Netti ei oikeasti poikkea live-elämästä paljoakaan. Täällä me ollaan sulassa sovussa ja välillä hiukan riidoissakin jonkun kanssa. Oikeassa elämässä itsensä suhteen epävarma, on epävarma myös netissä. Ja kuten oikeassakin elämässä, ensivaikutelma ei välttämättä ole se totuus, vaikka sitä olisikin vaikea muuttaa myöhemmin.
Ne lähes täydelliset ihmiset, joihin olen tutustunut ja jotkut jopa tavannut menettämättä luomaani mielikuvaa, ovat kaikki omanneet yhden erittäin hienon ja tärkeän piirteen. He ovat olleet kärsivällisiä ja nähneet vaivaa tutustuakseen pintaa syvemmin. Monesti se on vaivan arvoista.
Toi tulkinta kolahtaa muuhunkin toimintaan netissä kuin vain deittailuun. Bloggaajana päädyn kerta toisensa jälkeen ihmettelemään, miten jotkut, jotka on jopa vuosia lukeneet mun blogiani, onnistuvat tulkitsemaan tarkoitusperäni tai tunnetilani niin väärin. Ymmärrän, että joku ihan untuvikko kun tulee paikalle, niin ei voi tietää minkälainen nipo blogin kirjoittaja on, mutta kun "tutut" toistuvasti luulee, että olen tuohtunut tai jotenkin kiivastunut tai muuten vaan kylmäkiskoinen, niin en voi kuin ihmetellä. Ilmeisesti maailma ei olisi menettänyt minussa kovin suurta huumoribloggaaja, jos en olisi koskaan aloittanutkaan, sen verran usein sarkastinen tai itseironinen huumorini menee joiltain tyypeiltä ohitse.
VastaaPoistaEi muuten liittynyt alun jälkeen kirjoituksesi aiheeseen ollenkaan, mutta oli nyt pakko avautua, kun aloitinkin. :D
Mun mielestä kommentti ei mennyt sivuraiteille, koska se on just sitä, mitä tarkoitin. Se ei todellakaan koske vain nettiä ja deittailua vaan kaikkea ihmisten välistä vuorovaikutusta. Mutta koska väistämättä asioita tulkitsee sen mukaan, miten itse asioita katselee, niin väärinkäsityksiltä ei voi välttyä. Siksi olisi hyökkäyksen sijasta paljon parempi, jos kysyttäisiin tarkentavia kysymyksiä ja varmistettaisiin jotenkin, onko ymmärtänyt asian, kuten se on tarkoitettu. Ellei siihen kykene, toinen vaihtoehto on olla hiljaa ja hyväksyä erilaisuus. :)
PoistaMinulla on helppoa koska kukaan ei koskaan ymmärrä minua ;)
VastaaPoistaOlen jo monessa paikassa ja monelle ihmiselle sanonut että toivottavasti tällainen suoraan asiaan menevä ilmoittelu yleistyy.
Tähänastinen trendi "heitetään nyt jotain epämääräistä ja pullakaffeilla sitten loput" on aikaavievää ja kuluttavaa; pitää läpikäydä sosiaalinen leikki vain todetakseen saman minkä simppeli lause olisi hoitanut ilmoituksessa.
Toivottavasti tästä tulee siis meemi ;)
Minulla on myös helppoa, koska en suuremmin välitä, jos tulen väärinymmärretyksi. Jos välittäisin, en varmasti uskaltaisi kirjoittaa koskaan mitään julkisesti. Toivoisin silti ihmisten oppivan suorien lauseiden lisäksi suoria kysymyksiä. Olen vain niin kyllästynyt siihen, että kyräillään, kierrellään, kaarrellaan ja tehdään omia tulkintoja, kun yhtä hyvin voisi puhua asiat suoraan. Siten tuskin pystyy muuttamaan kenenkään mielipidettä, mutta aina voi yrittää ymmärtää sitä.
PoistaKohteliaisuussyistä on joskus ihan viisasta olla vähemmän suora. Mutta sitten on näitä asioita, joissa ei pidä olla edes kohteliaisuussyistä epäsuora.
Toivottavasti se on muuttunut vakiokäytännöksi, jos joskus lähden etsimään seuraa ilmoitusten perusteella. ;)