Sivut

keskiviikko 10. lokakuuta 2012

V niin kuin voittajafiilis

Olen jännittänyt kohta kaksi viikkoa uuden personal trainerini kohtaamista ja ensitreenejä. Se tarkoittaa myös sitä, että mulla on ollut kaksi viikkoa aikaa tarkkailla häntä ja hänen edesottamuksiaan salilla. Tyttäreni, joka siis käy samalla salilla, ilmoitti joku aika sitten tarkkailtuaan tyyppiä juoksumatolta, että "äiti, sehän on kauhea natsi". Oma mielipiteeni oli jotain siltä väliltä, koska olin nähnyt hänen myös osaavan olla hyvinkin joustava ja kiltti - ainakin vanhemmille rouville. Ilmeisesti minä en ole tarpeeksi vanha rouva.

Tänään meillä oli ensimmäiset yhteiset treenit. Nyt toivon salaa, että kuten muutkin rainerini tähän asti, niin tämäkin saa uuden paremman työpaikan mahdollisimman nopeasti. Ja toisaalta pelkään kuollakseni, ettei hänelle ole edes mitään hinkua saada uutta työpaikkaa, koska taitaa tykätä ihan liikaa työstään ja ihmisten kiduttamisesta. Nyt ei taida olla enää puhettakaan siitä, että treenit jatkuisivat leppoisan mukavissa merkeissä ja täysin mun ehdoilla. Ei, vaikka kerroin hänelle jo heti kättelyssä, että luulen tämän olevan viimeinen päiväni hänestä saatujen pohjatietojen perusteella. Vastaukseksi sain valloittavan hymyn ja lausahduksen: "Olet niin oikeassa. Tämä on vanhan elämäsi viimeinen päivä."

Vielä tunti sitten olin aivan varma siitä, että uusi elämä ei ehdi alkaa, koska kuolen tänään oikeasti. Nyt alkaa jo näyttää hiukan valoisammalta. Olen siis arpaonnellani valinnut uudeksi raineriksi tyypin, joka muistuttaa paljon enemmän rainerin stereotypiaa. Sekään ei huutanut vierellä, että jaksaa jaksaa, vaan tuijotti sekuntikelloa ja ilmoitti, että mulla on esimerkiksi vielä 45 sekuntia aikaa tehdä 20 vatsaa ja ellen ehdi, niin se on sitten vain mun palautumishetkestäni pois. Jäihän mulle kaikki 5 sekuntia palautumiseen, kun olisin tarvinnut edes pari minuuttia. Luultavasti tulen jatkossakin olemaan varma siitä, että kuolen. Onpahan ainakin voittajafiilis siinä vaiheessa, kun tajuaa jälleen jäävänsä henkiin.

En ole vielä päättänyt onko tämä nyt hyvä vai huono juttu. Uskon, että tulen kallistumaan hyvän kannalle, kunhan muutosvastarinta hiukan kevenee.

P.S. Mä sain sovittua alustavasti työharjoittelusta tilaisuudessa, josta aiemmin mainitsin tuolla


6 kommenttia:

  1. Mullakin on huomenna ensimmäinen oikea treeni rainerin kanssa. Se ei kyllä sillä näytetunnilla ainakaan antanut kovin natsia kuvaa itsestään, mutta toisaalta en myöskään maksanut siitä rahaa. Että kattellaan sitten vuorokauden kuluttua alkoiko mulla uusi elämä vai kuolinko. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen pohtinut myös sitä vaihtoehtoa, että vanhemmilla rouvilla oli ilmaiset treenit, joten hän ei voinut käyttäytyä kuin natsi, jos aikoi vielä myydä palveluakin. Luulen, että rainereiden tulojen kannalta on suotavaa, että asiakas jää henkiin, vaikka se itse olisikin varma lähestyvästä kuolemastaan juuri sillä hetkellä. ;D

      Kerrothan sitten (jos jäit henkiin) fiiliksistäsi.

      Poista
  2. Cool!
    Minkälaista työharjoittelu on?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kerron sulle toista reittiä enemmän työharjoittelusta. Se on niin lähellä mun tulevaa opinnäytetyötä ja koska siitä aiheesta ei vielä ole sellaista tehty, niin haluan olla vähän hys hys. Ekana on aina paljon kivampi lähteä tekemään, niin ei ole rajauksetkaan niin ongelmallisia. ;)

      Poista

Jotain sanottavaa asiasta tai asian vierestä? Sano se nyt tai myöhemmin, mutta älä vaikene iäksi.

Kaikki kommentit päätyvät ensin sähköpostiini hyväksyttäviksi. Valtaosa kommenteista myös hyväksytään, koska tykkään kommentaattoreistani - sekä vakituisemmista että satunnaisista. :)