Ö niin kuin överit

Mikä ihmeen saikuttelubuumi? Voi hyvänen aika sentään, kun isot pomotkin jo ovat alkaneet arvostaa terveyttään enemmän kuin sairaana töihin menoa. Sehän nyt on vallan kamalaa. Antaa nyt sellaista esimerkkiä alemman tason työntekijöille, että sairaana saisi jäädä kotiin lepäämään. Varsinkin silloin se on tosi epäilyttävää, jos sitä sairautta ei voida mitata tai se ei muuten ole ulospäin selkeästi näkyvää. Kyllä kai sitä vähemmästäkin menee konsultin pasmat sekaisin.

Avautumisen sai aikaiseksi Sarasvuon jyrähdys, josta Päivikin eilen hyvin ansiokkaasti kirjoitti. Eilen vielä osasin suhtautua asiaan suhteellisen tasapainoisesti, tänään jo hiukan ärsyttää. Olen huomannut, että Facebookilla on monesti osuutta ärsytyskäyrän nousuun. Kun joka toinen tai kolmas kaveri suosittelee samaa uutista, niin johan alkaa asiat nyppiä ihan tosissaan. Musta tää nyt vaan alkaa mennä överiksi. Enkä mä edes ole vaivautunut lukemaan Sarasvuon kolumnia Hesarissa.

Jos totta puhutaan, niin mä olen niitä tunnollisia työntekijöitä, jotka menee melkeinpä pää kainalossa töihin. Useimmiten se on esimies, joka ilmoittaa, että "sulla muuten alko saikku just nyt". Siis silloin, kun tämä tällainen moraaliton ja epäoikeudenmukainen sairastuminen jostain kumman syystä pääsee tapahtumaan muulloin kuin vapaapäivinä tai loma-aikoina. Eiku, olenhan mä lähtenyt kesken päivän omasta aloitteesta migreenin vuoksi. Soitin aamulla kiltisti töihin ja kysyin mikä tilanne on - ja sovittiin, että mun saikku alkaa puolilta päivin.

Mun kokemus siis on, että suurin osa ainakin mun tuntemista ihmisistä menee töihin kipeänäkin. Jos Valviran pääpomo tai Nokian kaupunginjohtaja jää sairaslomalle juuri jonkin kriisin aikoihin, niin tietenkin se kriisi siihen on syynä. Ei voi olla mitenkään mahdollista, että kysymys oli vain viimeisestä iskusta, joka katkaisi kamelin selän. Tai jos joku on niin vahva, että kokee työn ja ihmisten pariin menemisen olevan juuri oikea tapa käsitellä asiaa, se ei välttämättä ole sitä kaikille.

Kyllä, mä allekirjoitan sen, että polvivamman saanut istumatyöläinen ei välttämättä tarvitse sairaslomaa työstään. Mutta jos mielellä on flunssa, niin se on ihan samanlainen peruste saikutella (voi kilinv... mikä sanakin) kuin vaikkapa syöpä. Mä en usko, että lääkärit kirjoittaa niitä sairaslomia ihan turhaan. Mä luulen, että lääkärit on vihdoin alkaneet ymmärtää, että on muitakin syitä olla työkyvytön kuin mitattavissa oleva kuume. Ja mä todella soisin, että yhteiskunnan asenteetkin alkaisi pikkuhiljaa muuttua. Aika harvassa on ne työntekijät, jotka kärsivät lorvikatarrista. Ei muutaman mädän omenan pitäisi pilata koko säkillistä.