Sivut

perjantai 9. maaliskuuta 2012

I niin kuin ilmiö

Olen havainnut meillä kotona jännän ilmiön. Otetaan esimerkiksi riisikakut.

Jos ostan yhden paketin riisikakkuja itselleni vaikkapa satunnaisiksi välipaloiksi, koko perhe haluaa salaa käydä paketilla. Näin siitä huolimatta, että olen piilottanut kyseisen paketin yöpöytäni alimpaan laatikkoon, johon kenenkään ei luulisi koskevan.

Jos samat riisikakut ovat tarjouksessa ja ostankin kaksi pakettia yhden hinnalla ja sijoitan ne näkyvästi, vaikkapa keittiön pöydälle, niin niihin ei koske kukaan muu moneen viikkoon, jos sittenkään.

Toisin sanoen olen oppinut, että saadakseen itse itselleen tarkoittamaansa tuotetta, pitää tehdä vähintään kaksi asiaa. Kolmas on hätävarjelun liioittelua.

Pitää:

  • ostaa tuotetta vähintään kaksin kappalein
  • laittaa tuotteet mahdollisimman näkyvälle paikalle ja
  • antaa lupa syödä niitä.
Voisikohan tätä käyttää hyväkseen niissä tilanteissa kun esimerkiksi nuoriso nirsoilee jonkin ruuan kanssa? Jos sen kätkee mun yöpöydän alimpaan laatikkoon, se muuttuu kulinaristiseksi elämykseksi. Luultavasti ei, sen pitäisi lisäksi olla myös mun oma annokseni.                                                                                 

Entä toimiiko sama, jos sijoitan keittiön pöydälle kaksi karkkipussia? Ei, kyllä ne on kadonneet molemmat pussit tai siinä missä  piti olla karkkia onkin tyhjä pussi.

(Kuva osoitteesta: http://fav.me/d22zm4r)



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jotain sanottavaa asiasta tai asian vierestä? Sano se nyt tai myöhemmin, mutta älä vaikene iäksi.

Kaikki kommentit päätyvät ensin sähköpostiini hyväksyttäviksi. Valtaosa kommenteista myös hyväksytään, koska tykkään kommentaattoreistani - sekä vakituisemmista että satunnaisista. :)