O niin kuin omakehu

Omakehu haisee - vai kui se ny olika? Aivan sama, pakko avautua.

Olen juuri nyt hyvin hyvin hämilläni. Tein erään tehtävän todella huonolla motivaatiolla. Olin jo melkein päättänyt, että minähän en mitään väliraporttia edes tee ja että se on vaan ylitunnollisten opiskelijoiden kiusaamista edes vaatia sellaista. On se nyt älytöntä, ettei pelkkä loppuraportti riitä. Päätin silti kirjoittaa pikaisesti ja pitkin hampain suunnitelmistani. Pari sivullistahan tulee äkkiä, jos on selvillä mitä on tekemässä.

Tänään sain palautteen opettajalta.

HYVÄKSYTTY++

• Teksti tiivistä ja runsassisältöistä
• Mukana luova ote asioiden tutkimiseen ja suunnitteluun
• Olet käyttänyt taitavasti liitteitä tarkentamaan tehtävänantoon liittyneitä kysymyksiä
• Tekstistäsi lukee myös sen, että sinulla on ollut hauskaa tehdä näitä koulujuttuja.
• Saako tekstiäsi käyttää esimerkkinä muissa opiskelijaryhmissä?

Ehkä hämmennys kumpuaa juuri motivaation puutteesta. Tehtävä itsessään oli ja on edelleen kiva. Työn alla on siis nettisivut. Kaikki, mikä tavalla tai toisella liittyy viestintään, kirjoittamiseen, kuvittamiseen tms. jaksaa aina ilahduttaa. Se on jotain sellaista, minkä koen osaavani. Se on jotain, mikä ei ole tuskastuttavan työlästä. Ehkä mä siksi jaksan aina toisaalta olla imarreltu hyvästä palautteesta, mutta toisaalta hämmästyn joka kerta yhtä paljon. Miksi omia tuotoksiaan arvioi niin ankarasti? Miksi on aina olo, että jotain jäi puuttumaan tai jotain olisi kuitenkin voinut tehdä vielä paremmin?

Silti: syvä kumarrus, niiaus ja paljon kaikkia kevätjuhlaliikkeitä äänitehosteineen. Tällä jaksaa taas hetken. Jään todellakin tavaamaan tekemääni raporttia ja etsimään rivien väleistä niitä merkityksiä, joita en tiennyt sinne piilotelleeni. Virheistä voi oppia, mutta kait kehuistakin jotain oppii. Ainakin sen, että ärsyyntyminen ja kiukulla tekeminen saattaa tuottaa yllättävän lopputuloksen.