Sivut

keskiviikko 30. toukokuuta 2012

N niin kuin näkökulmat

Laasasen blogista on tullut mun muusa. Enkä todellakaan sano sitä vain siitä syystä, että kävijävirta hänen blogikirjoituksestaan (myös siitä toisesta) ohitti melkein (siis ei ohittanut, muttei paljon puutu) vuorokaudessa Enkeli-Elisan kävijämäärät blogissani. Huikeeta, kuinka naisvihaajan painava sana on paljon painavampi kuin koulukiusatun itseltään hengen riistäneen tytön tarina. Ja vaikka käytinkin sanaa naisvihaaja, niin aika paljon saa tehdä, että uskoisin hänen pohjimmiltaan sellainen olevan. Se on vain käyttökelpoinen ja hyödyllinen näkökulma ajaa omaa asiaa. Kukapa ei käyttäisi sellaista hyväkseen? Pääasiahan on, että puhutaan, ei se mitä puhutaan.

Musta olisi hienoa, jos kaikki ne naiset ja miehet, jotka käyttävät aikaansa ja energiaansa väittelemällä siitä kumpaa sukupuolta poljetaan yhteiskunnassa enemmän, kuluttaisivatkin sen koulukiusaamisen vastaiseen työhön. Pariutumisasioita mietin jostain käsittämättömästä syystä itsekin, joten se on tietenkin tärkeämpää kuin koulukiusaamisen ehkäisy - no ei ole!

Tosiasiassa mua vetää magneetin lailla puoleensa Laasasen blogin ympärillä pyörivä ilmiö. Sama ilmiö on nähtävissä muuallakin internetin ihmeellisessä maailmassa, jossa vain joku uskaltaa esittää yleisistä normeista poikkeavia näkemyksiä sukupuolista. Julkisesti omilla kasvoillaan ja nimellään esiintyvän naisvihaajan blogista tulee silti erityisen hyvin esiin se, että vastakkaisesta sukupuolesta ei ole lupa heittää mitään väitteitä. Tai tarkemmin ajateltuna, naisista ei saa väittää mitään kukaan muu kuin nainen.

Muistellaanpa vaikka kirjoitusta A niin kuin asenne. Mehän oltiin kaikki kovaan ääneen sitä mieltä, että kyseisen naisen asenne oli täysin väärä. Etenkin, kun asiasta ei voinut edes keskustella hänen kanssaan ilman, että olisi ottanut itseensä. Väitän, että jos kirjoituksen olisi kirjoittanut mies, me oltaisiin oltu siellä kilvan lynkkaamassa sitä ainakin jos sen olisi voinut tehdä täysin anonyymisti. Jos mikään muu ei olisi auttanut, oltaisiin vedetty esiin narsisti ja muut henkilökohtaiset loukkaukset-kortit (ja nolattu itsemme - anonyymina mutta kuitenkin). Tottakai sillä naisella olisi siinä tapauksessa ollut oikeus päättää mitä hänen televisiostaan katsotaan eikä hänen asuntoonsa myöskään tuoda toista televisiota jääkiekon katsomista varten. Sanoohan kenen tahansa järkikin sen, että tuoreessa parisuhteessa ei katsota jääkiekkoa. Se tulee vasta papin aamenen jälkeen.

Mielenkiintoisinta ilmiössä on mun mielestä se, että kun minä naisena kerron, että naisten käytös aiheuttaa mussa häpeän tunteita, kukaan ei tule vaatimaan mua roviolle. Mutta jos mies rivien välistäkin antaa ymmärtää, että naiset käyttäytyvät lapsellisesti ja typerästi, niin halutaan laittaa se välittömästi häpeäpaaluun.

Älkääkä nyt vaan sanoko, että se johtuu siitä, kun minä mollaan kumpaakin sukupuolta tilanteen mukaan. Eihän kukaan mies kuitenkaan ole tullut tänne kunniaansa puolustamaan.

PS1. Mä tiedän, että mun lukijat on niin fiksuja, ettei ne nyt oikeasti lähtis anonyymina joukolla lynkkaaman ketään. Näin kuitenkin näyttää tapahtuvan ja asiat on täsmälleen, kuten ne näyttävät olevan. Vai oletteko eri mieltä?
PS2. Kiitos Henry. Suosionosoitus naisvihaajalta tuntuu aina jotenkin muita paremmalta.

8 kommenttia:

  1. Minua raivostuttaa koulukiusaamisessa se, kuinka aikuiset ovat heti sormea heristämässä ja kauhistelemassa. Pitäisi ensin lopettaa ja erutyisesti nähdä, kuinka aikuiset näyttävä kiusaamisessa esimerkkiä! Suurin osa tv-ohjelmissa on pelkkää kiusaamista, työpaikoilla kiusataan, naapurit tekevät jäynää toisilleen, aviopuolisot vittuilevat toisilleen jne. Eli, lapsilla/nuorilla on niin paljon esimerkkejä että oikein kauhistuttaa! Olisko siis aika ottaa härkää sarvista?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oliko mun piiloviestini noin selvä? ;D Tyypit, ihan aikuiset ihmiset, öykkäröivät oikeassa elämässä ja netissä ja sitten ihmetellään, kun lapset ei osaa olla kiusaamatta toisiaan. :o

      Poista
  2. En katso tosi-tv-sarjoja, koska niissä ilkeillään ja kiusataan muita ihmisiä. Niissä pelataan raakoja pelejä, joista näkyy ihmisen raadollisuus. En tiedä, kuinka paljon ihmiset imevät vaikutteita omaan käytökseensä näistä sarjoista. Ehkäpä ne ovatkin heijastumia ihmisen salatusta pimeästä puolesta, jota korostetaan leikkauspöydällä ennen ohjelman näyttämistä.

    En myöskään lue Laasasta. Olen todennut, että en viitsi vaivautua hänen vuokseen. Typeryyttä on monelaista, kuten vaikkapa kiihkoilu jonkin teorian ympärillä. Olisi hauska tietää, mitä sanottavaa myöhemmän sukupolven kulttuurintutkijoiilla on sanottavaa Laasasen kaltaisista ilmiöistä.

    Koulukiusaaminen on tärkeä ja vakava asia, ja siihen pitää puuttua. Me kaikki aikuiset olemme vastuussa siitä, millaisessa yhteiskunnassa lapset kasvavat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katson itse tv-sarjoja, olivatpa ne tosia tai ei, yleensäkin vain harvoin ja yleensä uteliaisuudesta. Elämänfilosofiani on kutakuinkin sellainen, että haluan nähdä ja ymmärtää vallitsevaa todellisuutta. En väitä nauttivani siitä mitä näen, mutta ainakaan ihmisten raadollisuus ei tule yllätyksenä.

      Laasanen on mun silmissä vain se kiihkon alkuun saattava voima, ei kiihkoilija itse. Se kiihko ja kommentoinnin riman alittava taso on se, joka vie minut kirjoituksia yhä uudelleen lukemaan. Itse kommenteissahan siellä on täysin toiset henkilöt kiihkeästi väittämässä mustaa valkoiseksi. Siinä olen kanssasi samaa mieltä, että Laasanen on yksi sosiaalisen median aikakauden ilmiöistä. Asiat eivät kuitenkaan koskaan muutu, ellei joku ole jatkuvasti tökkimässä niitä ampiaispesiä, joita on tarpeen tökkiä. Olen iloinen siitä, että sosiaalinen media on tuonut mukanaan rinnakkaistodellisuuden valtavirtamedialle. Nyt meillä kaikilla on mahdollisuus nähdä asioita useammalta eri kantilta. Ja ehkä maailmalla on mahdollisuus oikeasti muuttua, joko hyvään tai pahaan suuntaan.

      Koska nostin koulukiusaamisen esiin, pidän sitä myös itse todella tärkeänä asiana. Enkeli-Elisan ympärille muodostunut porukka ajaa asioita eteenpäin päivittäin. Siksi minun silmääni näyttää kummalliselta, että vain oman arvomaailman mukaisista hyvistä asioista saisi ”kiihkoilla”. En halua sortua siihen kuvitelmaan, että vain minulle tärkeät asiat olisivat arvokkaita ja meuhkaamisen arvoisia. Jos nyt verrataan vielä kerran Laasasta ja Enkeli-Elisaa, niin molempia projekteja yhdistää se, että henkilöt keskittyvät vain omaan asiaansa. Molempia projekteja yhdistää myös se, että yleisölle näkyy vain se, mitä halutaan näyttää ja siksi helpolla tulee tunne, ettei näillä ihmisillä muuta elämää olekaan.

      Herramunjee. Mähän puolustelen täällä miesasiamiestä.

      Poista
    2. Ei se mitään, Neo. :) Puolustele vain miesasiamiestä, ei se minua haittaa. Ei minua haittaa sekään, että on olemassa Laasasen kaltaisia kirjoittelijoita. Minä vain en lue niitä. Nuoruudessani (todella kauan sitten ;)) jaksoin kiihkoilla feminismin puolesta. Kiihkoilunhaluni on kuitenkin laantunut vuosien varrella.

      Perustelet hyvin myös sen, miksi katsot tosi-tv-ohjelmia. Minulle riittää tämä tosi, jota myös elämäksi kutsutaan. Arvelen, että se riittää pitämään minut kosketuksissa elämän raadollisuudesta. Seuraan mielelläni hyvin tehtyä fiktiota. - Nämä ovat tosiaankin ihan makukysymyksiä. En tunne tarvetta vaatia ketään muuttamaan mieltymyksiään mielipiteitteni vuoksi.

      Poista
    3. No niin. Neo on aina heikompien puolella. Eiku... :D

      Kiihkoilu sanan varsinaisessa merkityksessä on tyhmää ja turhaa. Toisaalta missä menee kiihkoilun ja työnteon raja? Meillä on monen monta blogia, joita ihmiset kirjoittaa oman asiantuntijuutensa näkökulmasta. Jotkin aiheet vain eivät ole niin räjähdysalttiita kuin tasa-arvo ja pariutuminen. Ne on jokaiselle henkilökohtaisia, joten en yhtään oikeasti ihmettele, että monet suhtautuvat esimerkiksi HL:n kirjoituksiin niin tunneperäisesti.

      Korostan silti, että en ole edes tositv-ohjelmien suurkuluttaja. Toisaalta asiakaspalveluammatissa, jossa vietän pitkiäkin aikoja saman asiakkaan kanssa, on ihan positiivista tietää mistä ne puhuu. :)

      Poista
  3. Olikohan se yksi Henryn ensimmäisiä blogeja, joka minut herätti edes ajattelemaan? Siis kirjoittamista ja oman ajatuksen kertomista julkisesti. Nyt vaan kovin naurattaa koko asetelma, en ole enää parasta aa-luokkaa, mutta yllättäen olen saanut parasta itseäni nuorempaa, fiksumpaa ja huomioivampaa seuraa. Mene tiedä miksi.

    VastaaPoista
  4. Sosiologi oli oikeassa: naiset pyrkivät naimaan ylöspäin. :D

    Ja kuten hyvin tiedämme, sinä et ollut se, joka pakotti/vokotteli nuoremman suhteeseen kanssasi. :)

    VastaaPoista

Jotain sanottavaa asiasta tai asian vierestä? Sano se nyt tai myöhemmin, mutta älä vaikene iäksi.

Kaikki kommentit päätyvät ensin sähköpostiini hyväksyttäviksi. Valtaosa kommenteista myös hyväksytään, koska tykkään kommentaattoreistani - sekä vakituisemmista että satunnaisista. :)