L niin kuin lomalla

En muista olenko koskaan maininnut, että anellessani opintovapaata viime lokakuussa menin samalla sanomaan, että en haluaisi tänä kesänä pitää ollenkaan lomaa vaan olisin käytettävissä koko kesän. Jotenkin kuvittelin, että kun sanaan opinto liitetään sana vapaa, niin mähän olen käytännössä lomalla koko ajan. Nyt noin 100 opintopistettä rikkaampana (yhdessä lukuvuodessa) olen huomannut, että se ei lisännyt vapaa-aikaa vaan sen lisäksi, että koko ajan oli jotain tekemistä oli myös koko ajan huono omatunto siitä, että jokin raportti tai essee ei edennyt tarpeeksi nopeasti.

En ole ollut tällaisen kesän aikana kovinkaan harmissani tekemästäni ratkaisusta. En varsinkaan ollut harmissani nähdessäni tilinauhan, jolla lomat kuitattiin pidetyiksi lähes nollaveroilla. Eilen kuitenkin selailin töissä ajanvarauskirjaa ja mietin olevani kohta niin loman tarpeessa, että sairaslomakin kelpaisi. Huomasin myös, että tällä viikolla listoissa ei vielä ollut sellaisia omia asiakkaita, jotka eivät suostu muiden penkkiin istumaan eikä mulla ole yhtään vastuuvuoroakaan, joten mun poissaolosta ei oikeasti aiheutuisi kenellekään mitään harmia. Suomalaisethan eivät sairasta, koska haluavat olla lojaaleja työkavereilleen. Niin myös minä. Puhuin asiasta myöhemmin varomattomasti ääneen ystävän kanssa.

Tänä aamuna heräsin kurkkukipuun, mutta ajattelin sen menevän ohi parissa tunnissa. Ei mennyt. Neljä tuntia jaksoin leikkiä reipasta ennen kuin totesin, että maailmankaikkeus meni sitten kuulemaan ajatukseni ja päätti hoitaa asian. Joskus tuntuu, että se voisi käyttää myös tervettä järkeä. Sairasloma ei ole loma, joten en nyt oikeasti sellaista toivonut. Se "olen niin loman tarpeessa, että sairaslomakin käy" oli vaan vitsi. Mutta tässä sitä nyt ollaan: keuhkot-kipeenä-lomalla.