T niin kuin turvallisuus

Viikon keskustelupalstalöytö on ihmettelevän sinkun käsialaa. Hän pohdiskelee, miksi miehet tuntuvat valitsevan kumppanin turvallisuuden perusteella. Turvallisuuden tunnetta hänen mielestään lisää se, että tyttöystävä on tavallisen näköinen, persoonaton ja jopa epäseksuaalinen, jonka hän epäilee myös pihtaavan pitkiä aikoja. Ei noussut kiukku, nousi tavallisen persoonattoman tytön kikatus.

Lahjomaton rivien välistä lukijani sanoo, että sinkku on jotenkin vahingossa ajautunut tilanteeseen, jossa kaikesta persoonaansa panostamastaan ajasta huolimatta, mies ei sittenkään vaihtanut turvallista ja tasapainoista "harmaavarpustaan" räiskyvään muka-persoonalliseen undulaattiin. Ihan vaan sillä, että sinkku myöntää keskustelun edetessä esimerkin koskettavan yksittäistä henkilöä.

Voi näitä. Miksiköhän siinä taas kävi näin? Olisiko ehkä sittenkin niin, että kun etsitään elämänkumppania niin vauhti ja vaaralliset tilanteet eivät ole se ykkösjuttu? Sitoutuessaan ihmiset luultavasti haluavat, että kumppanikin olisi yhtä sitoutunut ja näin ollen myös turvallinen. (Eikä nyt puututa siihen, että jos teoriani pitää paikkaansa, niin on mahdollista, ettei se mies sittenkään ollut kaiken aikaa niin sitoutunut suhteeseensa)

Oikeasti en kiinnostunut keskustelunavauksesta siksi, että pääsisin lyttäämään ihmistä, joka selkeästi vielä hakee omaa paikkaansa ja persoonaansa. Uskon oikeasti, että jos persoonallisuuttaan täytyy korostamalla korostaa, niin ei vielä ole oikeasti löytänyt itseään. Siinä sanonta tyhjät padat kolisee eniten pitää täysin paikkansa.

Kiinnostuksen herätti sanayhdistelmä turvallinen kumppani. Turvallinen kun ei mun ajatusmaailmassa ole synonyymi tylsälle, persoonattomalle, epäseksuaaliselle tai pihtarillekaan. Mulle turvallinen edustaa yksinkertaisesti  molemminpuolista sitoutumista ja sitä, että ei tarvitse koko ajan olla varpaillaan. Sitä, että on varaa olla myös epätäydellinen pitämättä toista silti itsestäänselvyytenä. Tarkoitus ei ole, että pyrkii jäämään siihen epätäydellisyyden tilaansa. On aivan varmaa, että kun selättää yhden ongelman omassa elämässään tai itsessään, niin elämä tarjoilee jälleen uuden kasvun ja kehityksen paikan. Kenenkään ei tarvitse pelätä tulevansa liian täydelliseksi.

Koska en tietääkseni ole vieläkään muuttunut mieheksi, niin on mahdotonta mennä sanomaan, miksi miehet valitsevat mieluummin turvallisen ja inhimillisen kumppanin kuin muka täydellisen ja aina halukkaan persoonallisuuden. Eräs oletettavasti miespuolinen kommentoija sanoi, että

Suurin osa näistä "miehet pelkää minua kun olen niin vahva"-tyypeistä on oikeasti vähän hankalia ihmisiä, joiden kanssa ei ole niin kauhean kiva olla parisuhteessa, jos ei pidä alamäestä vuoristoradalla.

Minäkin nautin vuoristoratani mieluiten huvipuistossa. Parisuhteeseen en sellaista kaipaa. Ai, mutta minähän olenkin uusioneiti. Siihenkin on tietenkin syynsä. Uusioneitinä olo lisää turvallisuuden tunnettani.