Voihan pyhä Sylvi, mitä sitä voi yhtäkkiä muistaa ja sitten etsiä sitä raivokkaasti jostain nykyään suojatusta blogista. Lainaan vain osan silloin 26. joulukuuta 2009 kirjoitetusta.
"Viimeisin hra Heinäladon yhteydenotto olikin sitten jo astetta "syyllistävämpi". Kertoi käyneensä lääkärillä, joka oli antanut hänelle enää 5 vuotta elinaikaa. Olen tässä miettinyt, että onko se ihan fakta vaiko vain taas yksi tapa yrittää saada huomiota? Mene ja tiedä. Tarina ei kuitenkaan tehonnut minuun, ja varsin tylysti ilmoitin asian, jonka olen jo tuhannesti hänelle kertonut: en halua hänen soittelevan minulle tarpeettomasti. Ja koska nyt on mustaa valkoisella siitä, että sosiaaliviranomaiset ovat suosittaneet tapaamisoikeuden purkua kokonaisuudessaan, niin kaikki puhelut ovat tarpeettomia. Lapsi ottaa yhteyttä, jos joskus kokee tarpeelliseksi."
Ei meidän tarvitse kummankaan kantaa mitään syyllisyyttä tapahtuneesta tai liian myöhäisestä. Meillä on musta valkoisella siitä, että tarkkaan mennyttä ja nykyhetkeä tutkittuaan sosiaaliviranomaisten suositus oli purkaa tapaamisoikeus kokonaisuudessaan. Isälle annettiin ohjeeksi kirjoittaa tyttärelleen säännöllisesti kirjeitä, joissa kertoo elämästään ja ehkä näiden myötä tyttö haluaa joskus tavatakin. Hänen piti siis kirjoittaa siitäkin huolimatta, että ei saisi vastausta. Yhtään kirjettä ei tullut. Synttärikortteja rahan kera kyllä.
Tietyllä tavalla tuntuu pahalta lukea tekstiä, jossa kuolemansairaudenkin edessä olen sitkeästi pitänyt kiinni kannastani. Olenko todella noin kylmä ihminen? Mutta toisaalta: jos ihminen on pyhittänyt elämänsä toisen järjestelmälliselle kiusaamiselle, niin ei se mikään automaattianteeksianto ja -unohdus kone ole. Hänen perusluonteensa pysyi samana loppuun asti. Tieto siitä, että hänellä on sairaus, johon kuolee viiden vuoden sisällä, ei tehnyt hänestä yhtään muita huomioonottavampaa ja kiltimpää ihmistä.
Eilen 45 minuuttia ohjelmassa oli puhetta toisen vanhemman tahallisesta vieraannuttamisesta. Haluttaisiin laki, jonka myötä lähivanhempi voisi saada rangaistuksen rikoksesta, vieraannuttaessaan lapsen toisesta vanhemmastaan. Koska on olemassa tilanteita, joissa toinen omalla käytöksellään oikeasti aiheuttaa vieraannuttamisen, niin sellainen laki toteutuessaan mahdollistaisi samalla myös lähivanhemman tahallisen piinaamisen. Pelottavaa ajatellakin sellaista vaihtoehtoa.
Meillä käytiin oikeutta useimmiten siitä syystä, että estin isän mukaan häntä tapaamasta lastaan. Aina ratkaisu oli sama. Jos isä osaisi lukea kalenteria ja kelloa, mitään estämistä ei tapahtuisi. Kuuluu olla noutamassa lastaan sovittuna aikana eikä satunnaisena päivänä satunnaiseen kellonaikaan tai ainakin sopia poikkeuksesta toisen vanhemman kanssa ennen kuin kylään tupsahtaa. Lapsen tapaamisoikeus ei myöskään tarkoita sitä, että toisella vanhemmalla on oikeus tulla lapsen kotiin milloin sattuu huvittamaan ja muina aikoina uhkailla toista vanhempaa milloin milläkin. Jos siis kaikesta huolimatta löysin itseni toistuvasti käräjäoikeudesta puolustamasta itseäni, niin laki, joka kieltää vieraannuttamasta lasta aiheuttaa mun näkökulmasta vain tilanteen, että toisella vanhemmalla on vain lisää lyömäaseita, joilla voi kiusata.
Mutta en silti kiistä sitä, etteikö olisi olemassa sellaisiakin tapauksissa, joissa oikeasti lasta käytetään lyömäaseena. Uskallan silti epäillä, että laki muuttaisi tilanteen vain huonommaksi. Tai ainakin voitaisiin samalla säätää laki, joka velvoittaa etävanhemman tapaamaan lapsensa sovittuina aikoina sekä olemaan aikuinen. Olisi sitten molemmilla osapuolilla sopivassa ja tasa-arvoisessa suhteessa niitä lyömäaseita.
En ehtinyt ottaa kantaa edelliseen postaukseesi, mutta sanon sen nyt tässä. Otan osaa. Vilpittömästi. Varmasti monenlaiset tunteet ovat pyörineet mielessäsi viimepäivät. Vaikeita aikoja tämän edesmenneen ihmisen kanssa ei ole helppo mielestä pyyhkiä... Olet toiminut oikein, eikä aihetta itsesyytöksiin ole -todellakaan!
VastaaPoistaVoimia ja halauksia sinulle Neo vaikeassa elämäntilanteessa... <3
Kiitos Muuttolintu.
PoistaOlisin enemmän huolissani meistä, ellei me käytäisi läpi näitä välillä hyvinkin ristiriitaisia ajatuksia ja tunteita. Sitten on lisäksi se takaraivossa kolkuttava ajatus, että "ei noin voi ajatella, se ei vain ole oikein". Tästäkin selvitään kyllä. Kunhan aikamme jauhetaan, niin päästään tarinaan, joka sekä tyydyttää että lohduttaa.
Naulankantaan, Neo. Laista, jonka myötä lähivanhempi voisi saada rangaistuksen vieraannuttaessaan lapsen toisesta vanhemmastaan, tulisi jälleen yksi kiusantekoväline sabotoijavanhemmalle tuollaisenaan.
VastaaPoistaJos lakiin kuitenkin tehtäisiin ehdottamasi lisäys, joka velvoittaisi etävanhemman tapaamaan lapsensa sovittuina aikoina sekä olemaan aikuinen, siitä tulisi todella hyvä. Sitä kannatan. :)
Nimittäin tuo aikuisena olemiseen velvoittava pykälä auttaisi niissä tapauksissa, joissa aikuisuus ja (etä)vanhemmuus ovat pahasti hukassa.
Kaikkien vääntöjen jälkeenkin, olen onnistunut säilyttämään uskoni Suomen oikeusjärjestelmään näissä tapauksissa. Oikeudenkäynnit olivat paitsi turhia myös aika-, raha- ja energiasyöppöjä. Kuitenkaan en koskaan joutunut kokemaan epäoikeudenmukaista tuomiota.
PoistaMahdotonta ei liene velvoittaa etävanhempaa noudattamaan sopimusta. Se ratkaisi jo monta ongelmaa. Eikä kenenkään tarvitsisi tehdä enempää kuin olla ihminen ihmiselle.
Aikuisuuteen ja vanhemmuuteen velvoittava pykälä on aika hankala toteuttaa, joten luultavasti annetaan taas vain uusi ase vanhemmille, jotka eivät vielä itsekään ole kasvaneet aikuisiksi. Siis jos tuo vieraannuttamispykälä kuitenkin tulee. Huoks.
Taas on asialla ihmiset, jotka eivät välttämättä näe kuin sen puolen, missä ovat ne katkeroituneet vanhemmat, jotka vaikkapa ihan omaa pikkumaisuuttaa haluavat "kostaa" entiselle puolisolleen lapsen kautta!
VastaaPoistaEivät sitten käsitä, että on tapauksia, missä on kaikkien kannalta vaan paremoi, ettei nähdä.
Tapauskohtaista, mikä tulisi huomioida, toivottavasti!
Siellä aivan ohjelman loppupuolella Anja Hannuniemi mainitsee ohimennen tilanteet, joissa toinen omalla käytöksellään aiheuttaa vieraantumisen ja vieraannuttamisen. Se ei kuitenkaan ollut hänen päähuolensa.
PoistaOn tapauksia, että on parempi kun ei nähdä. Sitten on myös ne tapaukset, joissa toinen vanhempi on omaan mielipiteeseensä nojaten päättänyt, että lapselle on parempi kun ei näe toista vanhempaa. En silti usko, että sen kriminalisoiminen auttaisi asiaa yhtään enempää kuin uhkasakkokaan. Se voi olla todellinen ongelma, mutta edelleen uskon, että suurempi ongelma on se, että toinen ei noudata sopimusta.
Mä mietin ihan samaa tosta uudesta lakiehdotuksesta. Jos lasten isä ei osaa suunnitella elämäänsä kovin pitkälle, eikä esimerkiksi osaa sanoa kuin kahta viikkoa aikaisemmin, milloin ottaa lapset luokseen kesälomalle, niin silloinhan voi väittää, että äiti vaikeuttaa tahallaan isän tapaamisia, jos äiti on pakosta joutunut aikatauluttamaan lasten kesän ilman isän apuja aikaisemmin kuin kahta viikkoa etukäteen.
VastaaPoistaTapaamisoikeussopimukseen kirjataan tarkkaan tapaamisajat. Siitä tehdään oikeuden tai sosiaaliviranomaisen vahvistama kirjallinen sopimus. Esimerkiksi niin, että tapaamiset ovat parittomina viikonloppuina perjantaista kello 18 sunnuntaihin kello 18 sekä määritellään mahdolliset muut juhlapyhät. Kenenkään ei siis missään tapauksessa tarvitse suunnitella aikatauluaan etävanhemman kalenterin mukaan. Siksi mun mielestä on olennaisempaa se, että etävanhempi noudattaa tehtyä sopimusta kuin alkaa käräjöimään siksi, että lähivanhemmalle ei sopinut silloin, kun hän halusi. Minä esimerkiksi sain aikanaa kirjeen asianajotoimistolta viikkoa aikaisemmin, että isä hakee lapsen tiettynä ajankohtana, joka ei ollut sopimuksen mukainen aika. Lienee turhaa sanoa, että en perunut lintsireissuamme sen vuoksi. Ja sitten taas käräjöitiin.
PoistaUskon, että kaikki järkevät ihmiset ovat valmiita joustamaan lapsen edun mukaisesti myös kirjallisesta sopimuksesta, jos siitä ei tehdä valtataistelua.