K niin kuin kukaan meistä ei ole kokonaan paha

Siunaustilaisuudesta alkaa olla sen verran aikaa, että saan ehkä muotoiltua sen herättämistä ajatuksista järkeviä lauseita. Perjantaina se ei vielä olisi onnistunut. Olinhan nähnyt aaveenkin.

Me olimme siis siinä uskossa, että tyttären isänäiti on kuollut. Näin meille oli isä kertonut enkä ollut ymmärtänyt epäillä myös sitä tietoa vääräksi. Eihän kukaan oikeasti pilaile toisen kuolemalla eikä varsinkaan oman äitinsä kuolemalla. Äiti ei siis ollut kuollut. Siellä hän istui saattoväen joukossa mustissaan ja olisi ollut iloinen näkemisestäni ellei olisi ollut niin surullinen. Tai en minä tiedä hänen todellisista tunnetiloistaan, koska nähdessään minut hän ryntäsi itkien halaamaan minua eikä meinannut päästää irti ja varmisteli useaan kertaan, että olenhan minä se Neo. Ehkä ne olivat ilonkyyneleitä. Lapsenlastaan hän ei valitettavasti muistanut.

Todellisuudessa oli siis käynyt niin, että äidillä oli sen verran suuria mielenterveyden ongelmia, että oli joutunut hoitolaitokseen. En koskaan saa tietää, miksi tyttäreni isä oli sitä mieltä, että lapsen paras on olla tietämättä isoäidistään mitään, koska hän ei ole mieleltään terve. Osaisin päätellä ihan itse, jos nyt elettäisiin vaikkapa 50-lukua. Nykyään kuitenkin on huomattu, että mielenterveyden ongelmat eivät vie kenenkään ihmisyyttä tai ihmisoikeuksia. Joka tapauksessa, kun "menetimme" yhden ihmisen, saimme tilalle 7 uutta vallan ihanaa ihmistä.

Olin itse asiassa ajatellut, että en osallistu siunaustilaisuuteen lainkaan vaan toimin pelkästään kuljettajan ominaisuudessa tyttärelle. Suru-uutisen ja siunaustilaisuuden välisenä aikana kuitenkin aloin nähdä jälleen niitä painajaisia ja aina silloin tällöin hänen olemuksensa muka seikkaili väkijoukossa tai pimeällä kadulla. Päätin, että minun on osallistuttava tilaisuuteen ja tehtävä sopu itseni kanssa. Uskallan jopa väittää, että hän ei enää tule painajaisiini. Siunaustilaisuus ja hänen sukulaisiensa kanssa vietetty aika pakotti minut muistelemaan myös hänen hyviä piirteitään. Se oli tärkeää sekä sukulaisille että minulle itselleni, että niitä sittenkin oli olemassa - ainakin joskus. Kukaan meistä ei ole kokonaan paha.