Totuus löytyy raudasta -blogin Marko haastoi miettimään kuinka turhat ennakkoluulot voisi kärrätä arvoiseensa paikkaan, esimerkiksi kaatopaikalle muun haisevan jätteen joukkoon. Tulin tänne miettimään onko minulla hänen tapaansa muuta lisättävää kuin harras ja innokas nyökyttely, joka menee ihan hukkaan, kun kukaan ei kuitenkaan näe sitä. Ihan kuin minulla olisi jotain kokemustakin ennakkoluuloista. Markon tapa kuulostaa kuitenkin järkeenkäyvältä: pelkojen kohtaaminen uusiin asioihin tutustumalla ja kokemuksista oppiminen. Ne ovat tehokkaimmat aseet.
Itse asiassa olenhan minä kohdannut ennakkoluuloja, mutta olen jo pienestä pitäen huomannut kulkevani niiden suhteen vastavirtaan. Lapsillahan on taipumusta poimia vanhemmistaan varsinkin niitä ominaisuuksia, jollaiseksi ei ainakaan halua tulla. Äitini oli ennen hyvin herkkä arvostelemaan kärkkäästi kaikkea hiukankin erilaista. Taktiikkani oli olla aina periaatteestakin eri mieltä. Jos äiti sanoi "kato neekeri", minä vastasin "kato ihminen". Sinnikkään kasvatukseni seurauksena äidistäni on tullut myös kohtuullisen ennakkoluuloton nainen. En ainakaan myönnä, että kasvatuksen suunta olisi ollut toinen. Äitikö olisi tartuttanut minuun ennakkoluulonsa? No ei ikinä!
Toisaalta melkein levitin punaisen maton Tuomas Enbuskelle noin vuosi sitten hänen kirjoitettuaan homoseksuaalisuudesta ja suvaitsevaisuudesta Uuden Suomen -blogissaan:
"Suvaitsevaisuus on vastenmielistä, sillä se on vallankäyttöä. Se asettaa suvaitsijan suvaittavan yläpuolelle. Aivan kuin minä olisin siinä asemassa, että saisin joko hyväksyä tai hylätä tavan, jolla joku muu haluaa elää. Suvaitsija luulee, että hänellä on valta olla myös suvaitsematta."
Tuomas sanoo parilla lauseella sen, mitä ajattelen suvaitsevaisuudesta. Siitä on tullut hieno termi, johon kaikki pyrkivät. On hienoa, kun voi päästä sanomaan suvaitsevansa erilaisuutta. Paitsi ettei ole. Kun kumartaa yhdelle, pyllistää toiselle. Huomaamattaan tulee arvottaneeksi toisen paremmaksi kuin toisen. Koska suvaitseminen sisältää aina asioiden arvottamista hyväksymisen tai hyväksymättä jättämisen kautta, minä en halua kuulua suvaitsevaisuus-lahkoon. Suvaitkaa te, minä siedän.
Julistukseni jälkeen voin todeta, että jäin miettimään onko suvaitsemisella ja sietämisellä sittenkään kovin suurta eroa? Onko kysymyksessä vain sanapeli, jolla saa tyynnytettyä kapinoivan mielensä?
Kielioppi- ja kirjoitusvirheiden sietäminen on vaikeaa minullekin,
vaikken ole virheetön siinä asiassa itsekään.
Rajat ne on sietämiselläkin.
Olen sinun ja Tuomaksen kanssa samaa mieltä tuosta suvaitsemisesta. Kirjoittelinkin aiheesta kesällä blogiini, mutta jäi fiilis, että kaikki ei ihan tajunneet, mitä ajoin takaa. Eli siis juuri tuota, miten Tuomas asian paremmin muotoili.
VastaaPoistaKyllä Tuomas osaa. Vaikka ei se tarkoita sitä, että kaikki siltikään tajuaisi, mitä ajaa takaa.
PoistaYleensä yllättävänkin moni ei tajua. :D
PoistaNonni. Ja niin kuin mä olen hampaat irvessä yrittänyt muuttua suvaitsevaksi/ suvaitsevammaksi ! Se loppu nyt ! Ja harvoinhan mä edes siedän mitään, joten kiitos tästä synninpäästöstä.
VastaaPoistaNo huh, et sä olis sä, jos olisit suvaitsevaisempi. Mutta meni tää silti jotenkin vähän väärin. Tarkoitin, että hiukan sietokykyä tarvittaisiin kuitenkin, kun Nolliksen(kaan) tapa ei ole se ainoa oikea. Mut olkoon, mä oon jo tulossa komppaamaan sun suvaitsemattomuutta. :D
PoistaKiitos linkityksestä! Hieman tuo suvaitsevaisuuden ylistäminen kuulostaa kyllä jeesustelulta välillä, samaa mieltä olen.
VastaaPoistaEipä kestä kiittää. Hyviä blogeja on kiva osoitella toisillekin. Blogisi nimi kun saattaa johtaa hieman harhaan, koska kirjoitat paljon monipuolisemmin kuin se antaa ymmärtää.
PoistaSuvaitseminen, sietäminen, ennakkoluulottomuus. Kaikkihan ne tuntuvat jollain tavalla jeesustelulta, mutta niiden avulla ihmisten välisestä elosta tulee huomattavasti rauhanomaisempaa. Se ei ole ollenkaan huono tavoite, että kaikilla olisi hyvä olla ja elää.
Ei huono, ehkä jopa tärkeimpiä? :)
VastaaPoistaSepä se. Mikä minä olen sanomaan kuinka toisten pitää elää. Tai miksi minun pitäisi saada elää onnellisena, mutta jonkun toisen ei. :)
Poista