P niin kuin paino

Läskiä on pukannut nyt ovista ja ikkunoista (Kyllä, jokainen sana johtaa eri paikkaan järjestyksessä Enimmäkseen harmiton, Termostaattori, Ajatuskatkos). Jostain syystä se on puhuttanut useammassakin paikassa lähipäivinä ja monesta eri näkökulmasta. Myös Suomi24:n keskusteluissa rva ikiläski pohtii, miksi herää yhä uudelleen ja uudelleen läskiensä keskeltä. Toisin sanoen hän on laihduttanut useita kertoja elämänsä aikana 20-30 kiloa ja aina löytänyt itsensä tilanteesta, jossa kilot ovat tulleet takaisin. En oikein tiedä, mikä siinä on niin vaikea ymmärtää, että laihduttaminen ja dieetit eivät takaa pysyviä tuloksia vaan elintavat pitäisi pysyvästi muuttaa terveellisiksi. Enkä nyt ihan saanut sellaista käsitystä hänen dieetistäänkään, että se olisi sieltä terveellisemmästä päästä.

Tästä päästäänkin kätevästi siihen, että minun mielestäni koko painoindeksin mittarina saisi työntää hanuriin. Tunnettu fakta kun on, että minä en enää pituutta kasva, joten kun lihaskuntoharjoittelun seurauksena paino on nousujohteinen rasvan vauhdikkaasta palamisesta huolimatta, niin painoindeksi ei todellakaan ole laskussa. Tiedän myös tapauksia, joiden painoindeksi on n. 20, mutta vyötärömitta ylittää  suositellut rajat. Itse asiassa painoindeksin käyttöä on yleisestikin kritisoitu sen vuoksi, että pituuteensa ei kukaan voi vaikuttaa ja yhä enemmän terveysriskejä arvioitaessa on alettu käyttää vyötärönympärysmittaa.  Vaarallisintahan rasva on silloin, kun se kerääntyy vyötärölle ja sisäelinten ympärille. Olen siis sitä mieltä, että painoa olennaisempaa on terveys. Ja painoindeksiä olennaisempaa on vyötärönympärys, jota voi mittailla myös silmämääräisesti peilistä, vaikka sille viitearvonsa on olemassa (tavoitearvo miehillä alle 94 cm ja naisilla alle 80 cm).

Omista tavoitteistani voin sanoa, että minulla on palava halu pysyä projektista huolimatta naisellisena. Se, että rasva muuttuu lihakseksi ei vielä tarkoita sitä, että olisin pyrkimässä fitness-tähdeksi. Minun kauneuskäsitykseeni ei todellakaan kuulu ääreishyvin erottuvat lihakset. Natsi-rainerin tavoite on kohdallani Rantakuntoon 2013, mutta jos rasva palaa samaa vauhtia kun menneen yhteisen kuukauden aikana, niin luulen vapauttavani hänet tehtävistään jo helmikuun lopulla. Paino sanalla luulen, koska ehkä minussa vain on sen verran masokistin vikaa, että haluan olla jatkuvasti sekä köyhä että kipeä. Ja ehkä olen kohdannut ihmisen, jolle en koskaan onnistu sanomaan ei riittävän painokkaasti. Helmikuussa se menee siis kuitenkin niin, että kun hän tulee vastaan sopimuspaperin kanssa, niin minulla on jo kynä valmiiksi kädessä allekirjoitusta varten. Toivottavasti tämä ei ollut itseääntoteuttava ennuste.

Tuolle natsi-nimitykselle tosin tarvitsee tehdä jotain, koska hän on osoittanut omaavansa myös inhimillisiä piirteitä, ja on oppinut sekä naurattamaan että suututtamaan sopivassa suhteessa. Tytär kutsui häntä myös kiiltokuvapojaksi, mutta se osoittaa vain sen, että meillä sittenkin on geeneistä huolimatta hiukan eri näkemys kiiltokuvapojista. Kestäähän häntä katsella, mutta en minä kiiltokuvasta puhuisi. Jospa hänestäkin leivotaan ihan perusraineri, vaikka natsista pois opettelu tulee vaatimaan ponnisteluja.

Edit 13.11 klo 23:06
Vedän sanani takaisin. Ei siitä mitään perusreenaria saada mitenkään. Se on joko natsi tai palkkamurhaaja.

Kuva: Treeniblogi, Johanna

Mikä sitten on kenenkin mielestä kaunista?

Tärkeintä lienee, että tuntee itse itsensä kauniiksi.