Kaikesta sitä voi kirkkoon kuulumaton hermostua. Turussa maanantaina alkaneessa kirkolliskokouksessa käsitellään muun muassa sitä pitäisikö kirkkoon kuulumattomille määrätä hautaansiunaamismaksu. Asia on mulle sinänsä yks ja sama, paitsi periaatteessa.
Periaatteessa mä en ymmärrä, että miksi ne siunaa vuosittain noin 5000 kirkkoon kuulumatonta vainajaa ylipäätään. Eikö kirkkoon kuulumattomuus ole merkki siitä, että henkilön oma tahdonilmaus on ollut, ettei halua kirkollista hautaansiunaamista? Siis ellei erikseen ole sitä jossain kuitenkin toivonut. Että olkaa hyvät vaan ja määrätkää se maksu. Jos tyyppi on kirkollista hautaansiunaamista toivonut, niin tuskin se rahakysymys on.
Koska mä vaahtosin tästä jo eilen toisaalla, sain eriäviäkin näkökulmia aiheeseen. Kuten sen, että jälkipolvet saattavat sitä haluta. Ymmärrän tietenkin, että se voi jälkipolville olla osa surutyötä, mutta ei kai siihen silti tarvitse sotkea sellaisia uskonnollisia menoja, joihin vainaja ei ole eläessään itse uskonut. Eikö jälkipolvien kuulu kunnioittaa edesmenneen omaisensa tahtoa eikä omaansa? Muistotilaisuuden järjestäminen on sopivaa, kristillinen siunaaminen ei - paitsi haudattavan erillisestä toivomuksesta ennen kuolemaansa.
Sellaisenkin hölmön ajatuksen kuulin, että erästä on lohduteltu sillä, että kyllä hänet silti siunataan ja lasketaan kirkkomaahan. Siis mitä? Ajatteleeko ihmiset oikeasti, että kirkkoon ei kuuluta vain siitä syystä, että välttyttäisiin kirkollisverolta, mutta silti halutaan saada samat palvelut ilmaiseksi? Eihän siihen mitään vakaumuksellista asiaa voikaan liittyä. Vai mikä ihme ajatuksen taakse oikein kätkeytyy, että kaikki muka haluavat tulla lasketuksi kirkkomaahan. Minä en halua!
Haluan, että mun tuhkat heitetään taivaan tuuliin, sirotellaan mereen tai puristetaan vaikka timantiksi, mutta matojen ruuaksi en halua. En siunausten kera enkä ilman. Piste.
P.S. Vihdoinkin on se päivä, kun mun hiukset kasvaa parissa tunnissa kymmeniä senttejä. Mii sou häpii.
Ihan samaa olen ihmetellyt ja yrittänyt tehdä läheisillenikin selväksi, että minuahan ei siunata yhtään mihinkään sitten, kun en itse ole asioista enää päättämässä. Se tuntuisi jotenkin irvokkaalta lopulta, vaikka tuskin sillä minulle siinä kohtaa enää olisi mitään väliä. Mutta periaatteesta.
VastaaPoistaTämä jotenkin liippaa läheltä sitä kummallisuutta, että pitäisikö pappien vihkiä homopareja. En pysty ymmärtämään, miksi kukaan homo haluaisi tulla papin vihkimäksi, jos heitä ei seurakunnassa hyväksytä. (Tai hyväksytään, mutta ei silti pidä toteuttaa taipumustaan). Ymmärrän toki, että voi olla uskovia homojakin, mutta ei se usko oikeasti sitä papin aamenta kaipaa.
Niin, periaatteesta tässä mullakin on enemmän kyse kuin siitä, että jäisin kummittelemaan, jos mut kirkkomaahan siunataan kaikesta huolimatta.
PoistaMä en olekaan aikaisemmin ajatellut tota homojen vihkimistä tolta kantilta. Taidat olla oikeassa, että ehkäpä he eivät edes halua tulla vihityiksi pappien toimesta.
Mulle eräs henkilö sanoi, että ei se haittaa etten kuulu kirkkoon, olen silti varmasti ihan yhtä hyvä kristitty kuin me muutkin. Kunnioita siinä sitten vanhempaa sukupolvea, jos ne ei edes tajua että joku voi ihan oikeasti haluta olla olematta kristitty lainkaan. ¨
VastaaPoistaMut voisi mielellään ripotella sinne metsään sen hautausmaan taakse, niille seuduille joissa ne edelliset sukuni polvet on. Jo ennen kristinuskon tänne rantautumista.
No just. Ollaan sitten yhtä hyviä kristittyjä kuin muutkin. :D
PoistaKaunis ajatus metsään ripottelukin. Jotta sitten on muut kuitenkin lähellä. Vaikka ei kai sillä niin väliä, missä ne maalliset jäännökset on. Ehkä :)