Kirjoittaja haluaisi ilmeisesti tietää, mitä ajattelen nyt, kun Vettenterä on tunnustanut jotain. Näin hyvin siis olen tilanteesta kartalla. En tiedä, mitä on tunnustanut eikä mua edelleenkään ihan hirvittävästi kiinnosta. En ole käsittääkseni missään vaiheessa edes sanonut, että tarina on mielestäni satavarmasti totta. En ole pitänyt tärkeänä sitä, että onko tarina totta siinä mielessä, että kaikkia jälkiä voitaisiin seurata ja jäljittää joku tietty itsensä hengiltä ottanut teini, hänen vanhempansa, läheisensä ja entinen koulunsa. Olen pitänyt tärkeänä sitä ajatusta, että ihmisten pitää välittää toisistaan enemmän ja pitää huoli, ettei kenenkään tarvitse turvautua ääripään ratkaisuun. Jollain muulla tavoinhan se kiusaaminen on saatava loppumaan, mutta se on kokonaan toinen tarina.
Eli siis ei, ei Vettenterä ole mielestäni ainakaan mulle mitään selitystä velkaa. Hän kirjoitti fiktiivisen tarinan tosielämän tapahtumista. Sana fiktiivinen tarkoittaa siis kuvitteellista, jos joku ei vielä tiennyt. Ja kun sanaa fiktiivinen käytetään, niin kytken pois päältä kokonaan "Tahdon kuulla totuuden ja vain totuuden, mitään siihen lisäämättä tai pois jättämättä" -moodin.
Ajatukseni ovat siis ennallaan ja olen varma, että jos kaikki tuo energia, joka tuon kohun ympärillä pyörii käytettäisiin kiusaamisen vastaiseen työhön, niin kiusaaminen loppuisi kaukaisimmalla planeetallakin.
Ugh, olen puhunut. Palaan kiusaamisaiheeseen ehkä joskus, jos mulla on oikeasti tärkeää sanottavaa siitä.
Hehe, hoho. Yksi parhaita hetkiä bloggaajan urallani oli se, kun vauva.fi-palstalla oltiin tehty viiltävä luonneanalyysi minusta yhden blogikirjoituksen perusteella.
VastaaPoistaTuosta Enkeli-Elisasta. Jotenkin tuntuu, että onko nuorten itsemurhat nyt sellainen asia, joka pitäisi vaieta kuoliaaksi. Kun ensin sanotaan, että tuommoiset tositarinat saavat nuoret tekemään enemmän itsemurhia, kun ne haaveilee samanlaisesta julkisuudesta yms. kuin mitä Elisa on nyt saanut. Ja sitten sanotaan, että nyt kun se paljastui saduksi, niin se saa taas nuoret tekemään itsemurhia, koska ne tajuaa, ettei ne vanhemmat oikeasti olekaan surreet niin kovasti, koska ovat olleet keksittyjä. Niin mikä tässä nyt sitten auttaa? Olla puhumatta siitä, että kiusaaminen voi johtaa itsemurhaan?
Mutta onko haitallista esittää sepitetty tarina totena? Vedänkö tässä sen kuuluisan Raamattu-kortin esiin? ;D
Noin muuten tämä Vettenterän toiminta ei herätä minussa(kaan) sen suurempia tunteita, paitsi sisäistä salapoliisiani kutkuttaa kyllä seurata jutun etenemistä.
Kieltämättä huvittavaa. Tunnustan, että ihan vähän inhoan ihmisiä, jotka kertovat miten minun pitäisi olla tai ajatella. Tosin tämä ajatus nosti vain hymyn huulilleni, ei sentään mitään huutonaurukohtausta.
PoistaSe taitaa olla yleisesti tiedossa, että teki niin tai näin, niin aina menee väärinpäin. Ei vanhemmat sitten varmaan surreetkaan oikeasti Elisaa, jos ne kerta oli kuvitteellisia. Ei Minttuakaan ole koskaan kiusattu, koska tämä tarina oli kuvitteellinen. Perustelut tuntuvat näin harrastelijasta varsin hatarilta. Miten niin jonkin tarinan kuvitteellisuus pyyhkii pois jonkun elämästä kaiken, mikä on ollut tottakin? Sen voin sanoa kuitenkin puhtain sydämin, että jos oma tyttäreni riistäisi hengen itseltään, niin luultavasti olisi lähellä, että kuolisin itsekin suruun. Joten toivottavasti joku nuori ei päätä tehdä itsemurhaa siksi, että tarinan vanhempien surua ei ehkä ollutkaan.
Pidetään silti se Raamattu-kortti siellä piilossa vaan. Tässä toki on samoja piirteitä. On niitä, jotka uskoo sanasta sanaan, niitä jotka poimii itselleen sopivat kohdat ja niitä, jotka eivät usko ollenkaan, vaikka tarina on esitetty totena. Raamatussa ei liene mainintaa sepitteellisyydestä, joten se on ehkä jopa pahempi. ;D
Niin, kautta aikojen on kerrottu surullisia ja sangen opettavaisia tarinoita lapsista ja nuorista, jotka kohtaavat ylitsepääsemättömiä ongelmia. Luulen, että Enkeli-Elisan tarina pohjimmiltaan noudattaa tutuksi tullutta kaavaa. Ihmisiä vain hämmensi se, että tarina esitettiin myös sosiaalisessa mediassa, mikä sai ihmiset pitämään tarinaa totena. Kun nyt sitten heille kaikille valkeni, että kyseessä onkin fiktiota, kirjailijaa kohtaan tunnetaan vihaa sen sijaan, että myönnettäisiin oma moka (hups, eipä se ollutkaan totta vaan satua).
VastaaPoistaMä kun en oikeasti ole kovinkaan aktiivisesti tapahtumia seurannut enkä tiedä kuka sanoi, mitä sanoi, miksi sanoi, puhuiko totta, kertoiko osatotuuden vaiko täyttä palturia, niin on hirmu vaikea sanoa onko kysymys "jos se lukee netissä, sen täytyy olla totta"-ilmiöstä. Varmaan moni on loukkaantunut juurikin siitä syystä.
PoistaEhkä mua eniten huvittaa se, että kun näitä Enkeli-Elisa kirjoituksia julkaistiin monia kymmeniä ellei jopa satoja Elisan oletettuna kuolinpäivänä, niin miksi juuri mun kirjoitus on se, joka nostetaan esiin tuolla palstalla. ;D
Tuollainen kiihkeä osallistuminen ei vaan ole yhtään mun juttu. Jos olisin pettynyt Vettenterään, niin ei mulla silti olisi pienintäkään aikomusta lähteä ruotimaan hänen henkilöään netissä ja vaatimaan tilille mistään. Jos haluaisin hänen kanssaan jotain selvittää, uskoisin sen onnistuvan ihan kahden välisesti. Mutta mulla ei tosiaan ole mitään selvitettävää hänen kanssaan, vaikka kuulemma pitäisi.
Musta tämä hirveä haloo ja jotkut kirjoittajat ovat jo alkaneet lähestyä kiusaamisen rajaa itsekin. Se on toinen sosiaalisen median ilmiö. Täällä saa muka sanoa mitä vain ja miten vain ilman, että koskaan joutuu mitenkään vastuuseen. Se, että on kiinnostunut totuudesta ei tietenkään anna lupaa nimitellä toista tai levittää hänestä yksityistä tietoa.
Mut ihan kiva, että tänäänkin tänne on tultu Enkeli-Elisaa päällistelmään noin 300 kertaa eikä kuhina näytä laantuvan. Tervetuloa vaan kaikille. :)
En ole asiaa seurannut sen koommin aiemmin, mutta ymmärtääkseni "kansa raivostui" (ehhhana lause =D) siitä että kirjailija tehtaili blogeja lapsen vanhempien nimissä, joita ei sitten olekaan olemassa. Paljon ristiriitoja sanomisissa ja siitä tulee kaikenlaista mieleen, mutta ei mun asia sitä kelata.
VastaaPoistaMielestäni hyvänkään asian nimissä ei pitäisi puhua sontaa eikä ole lainkaan samantekevää onko joku asia totta vai ei, se hyvääkään tarkoittava juttu. De facto on se, että koulukiusaamista on, siihen tulee puuttua ja sen eteen tehdä työtä, kuten nyt lukuisten järjestöjen toimesta tehdäänkin. Riittävästi silti ei ole kai mikään, enempi soisi välittämistä ja puuttumista tapahtuvan "tavallisten kansalaistenkin" toimesta kuten kaikkien sidosryhmien välillä kouluissa ja ihan joka paikassa.
Tulee silti eittämättä mieleen Katja Ketun väitetty raiskausyritys ja rikosilmoitus, jossa virkavaltaa haukuttiin välinpitämättömyydestä ja kylmäkiskoisuudesta - vaikka kirjailija ei ollut ilmoitusta tehnytkään ja sitten kun oli, se olikin netissä tehty.
En vieläkään tiedä, mistä nyt tällä kertaa oikeasti on kysymys. Minä seurasin vain jälkiä, painoin ctrl+f ja kirjoitin kenttään aakkosblogi, jotta löysin oikean kohdan. ;D Mutta jotain tuollaista kuvaamaasi ilmeisesti on tekeillä.
PoistaLienet oikeassa siinä, että olisi pitänyt pysyä totuudessa. Hyvä tarina, mutta toteutus ei mennyt aivan nappiin. Edelleenkin kuitenkin uskon, että edes osa porukasta jaksaa yhä keskittyä enemmän välittämiseen ja puuttumiseen kuin asian ruotimiseen. Uskon edelleen myös siihen, että vaikka tämä tietyllä tapaa kääntyi negatiiviseksi, niin pysyypähän edelleen tärkeä asia otsikoissa. Koulutkin kun taas alkoivat.
Katja Kettukin meni multa jotenkin ohi. Muistan nähneeni jonkin otsikon, että kirjailija pakeni paikalta tms., mutten jaksanut perehtyä asiaan paremmin. Tässäkin tapauksessa kirjailijan olisi ilmeisesti ollut järkevintä pitäytyä oman maineensa kannalta totuudessa. On nimittäin paljon helpompi muistaa, mitä milloinkin on tullut sanoneeksi, kun alunperinkin puhuu totta. ;)
Allekirjoitan blogin otsikon.
VastaaPoista