"Tai ehkä ohikiitävän hetken silmäpeli jonkun tuntemattoman vastaantulijan kanssa riittäisi sekin."
Herkku kommentoi postausta R niin kuin rauhoittumisaika
Pahoittelen, että pitkästä kommentista poimin vain yhden irrallisen virkkeen. Se vain kolahti tosissaan, kun lauantainen muisto on vieläkin niin elävästi mielessä.
Meillä oli viime lauantaina tosi hiljainen päivä töissä (aurinko sateisena kesänä+DBTL=asiakaskato), joten ehkä siitäkin syystä muhun ei ollut mitenkään vaikeata tehdä vaikutusta. Tiedättehän, että kun tarjontaa työpäivän ratoksi on vain vähän, niin erottuakseen joukosta riittää, että on aikuinen eikä ole täysin tuppisuu. Puheenaiheillakaan ei väliä. Voin aivan hyvin jutella siitä kuinka monta a-kirjaimella alkavaa maata olympialaisiin osallistuu, jos joku vaan haluaa. Mutta tämä viehättävä vastakkaista sukupuolta edustava yksilö vieläpä onnistui saamaan mussa jonkun epätavallisen ujostus reaktion aikaan, koska katsekontaktin hakeminen toistuvasti oli niin ilmeistä. Miten ihmeessä satunnaisen parturinsa silmiinkatsomisestakin voi tehdä sellaista taidetta? Sen suuremmin ylistämättä voin sanoa, että ne olivat ilmeikkäimmät näkemäni silmät pitkiin pitkiin aikoihin. Siellä jossain asui salaperäinen elämänilo. Onko ihan pakko tunnustaa? Kyllä hän oli kaikinpuolin katseenkestävä ilmestys muutenkin, jos olisin kestänyt katsoa. Se ilmeikkyys ja hänestä huokuva ilo vaan olivat ne ominaisuudet, jotka tekivät vaikutuksen.
Koska tänään on jo keskiviikko ja yhä muistan lauantaisen asiakaskohtaamisen, niin olen valmis allekirjoittamaan Herkun kommentin täysin. Ohikiitävästä silmäpelistä tuntemattoman vastaantulijan kanssa voi ammentaa iloa pitkäksi aikaa eikä edes tarvitse alistua treffeille. Saati että tuntematon saisi koskaan tietää tehneensä mitään syvempää vaikutusta.
Satunnainen silmäpeli on ihanaa. Vielä ihanampaa se on, jos se lopulta johtaa lämpimään ihmissuhteeseen. :)
VastaaPoistaTänään kuunnellessani radiosta vinkkejä arabimaihin matkustajille tajusin jälleen, kuinka hienoa on, kun täällä Suomessa yleensä saa katsoa miehiä silmiin pelkäämättä, että sitä suorilta käsin tuomittaisiin kutsuksi intiimiin kanssakäymiseen.
Jos olen rehellinen, niin mulla ei ollut riittävästi pelisilmää, että olisin vienyt silmäpelin sille asteelle, että se johtaisi joskus lämpimään ihmissuhteeseen. Menin vain niin hämilleni, että hoin itselleni - toivottavasti hiljaa pääni sisällä - rauhallisesti, älä leikkaa sormeen. ;D
PoistaMutta kyllä, satunnainen silmäpeli on kivaa. Loppuosasta en ole yhtään niin varma, että tekisikö silmäpelin johtaminen johonkin asiasta vielä ihanampaa. Riippuu varmaan pelikaverista. :)
Minäkin iloitsen siitä, ettemme elä arabikulttuurissa. Enkä pelkästään siksi, etten voisi katsoa arabimiestä silmiin. Tosin, jos olisin kasvanut siihen, en varmastikaan pitäisi sitä suurestikaan ihmeellisenä asiana.
Kommentoin taas ihan aiheen vierestä tapani mukaan. Siis mä en jaksa koskaan jutella kampaajien kanssa. Toisaalta en kyllä koskaan myöskään yritä tehdä niihin vaikutusta, koska ne poikkeuksetta ovat naisia. :D
VastaaPoistaTykkään vaan nautiskella siitä, kun joku hipeltää hiuksia, enkä yhtään jaksa leikkiä sosiaalista.
Silmäpelistä olen kyllä ihan samaa mieltä. :)
Minähän en puhu asiakkaille pakollisia asioita enempää, ellei ne itse välttämättä halua tai siis aloita keskustelua. Joskus epäilen, että viestin ympäristööni Samuli Edelmannin Ei mitään hätää kappaletta.
Poistahttp://www.youtube.com/watch?v=mQedOObEqEE Tossa sulle linkki, koska et kumminkaan ole koskaan kuunnellut Samulia. Korkeintaan nähnyt hänet munasillaan valkokankaalla.
Mutta toisaalta tykkään, kun ihmiset puhuu mulle joskus jopa tosi henkilökohtaisia asioita. Ketään en silti aseella uhaten siihen pakota :)
Joo, aika monilla kampaajilla onkin aika hyvä pelisilmä siinä, että ei ala väkisin jutella, jos asiakas selkeästi ei ole juttelevainen. Jotkut alkaa kysellä töistä tai opiskelusta yms. ja koen sen jotenkin vaivaannuttavaksi, koska en välttämättä halua jakaa yksityisasioitani vieraalle ihmiselle. Mutta musta on kiva, että kampaajat on tyyppejä, joiden kanssa voi jutella ummet ja lammet ne, jotka haluaa. :)
PoistaJa hahaa, mitenkään en ole voinut välttyä kuulemasta tota Samppa Empan biisiä. Viimeksi kuulin sen kuntosalilla enkä ollut varma, oliko se kannustava vai vittuileva biisi siinä tilanteessa. ;D
Ja olenhan mä ollut Sampan keikallakin joskus 90-luvulla, kun oli Peggyt ja nää. Alasti (!!!) en kyllä muista nähneeni sitä, siis leffassa(kaan)?!
Tunnen kyllä niitäkin kampaajia, jotka kyselee ummet ja lammet. Mulle kuitenkin opetettiin, että pitää olla hiljaa, jos asiakas ei aloita keskustelua. Tosin joskus huomaa, että on niitäkin asiakkaita, jotka vaan odottaa, että alkaa jutella ihan mistä vaan. Joillekin se hiljaisuus vaan on liian vaivaannuttavaa. :)
PoistaHaha, kieltämättä salilla kuultuna en itsekään osaisi päättää kumpaan kategoriaan biisi kuuluisi. :p
Mä en ole nähnyt yhtään leffaa, jossa Samuli ei olisi esitellyt sukukalleuksiaan jossain vaiheessa. :D
Silmäpeli, niin! Se voi antaa aivan uskomattoman paljon, ihan sellaisenaan. Tunnustan kaipaavani sitä.
VastaaPoistaNo nythän mää hokasin. Menin niin hämilleni siitä siksi, että olen viimeiset kuusi vuotta kulkenut laput silmilläni. Ihan vaan varmuuden vuoksi. Enkä edes tajunnut kaipaavani elämää ilman turvaa tuovia silmälappujani. Ennen kuin nyt, kun vahingossa kurkistin sieltä.
Poista