Mä olin ihan saletti siitä, että jossain kommentissa joku pohti seuranhakupaikkojen kelpoisuutta parisuhteen muodostamisen kannalta. Ja löytyihän se kommentti lopulta tuolta.
Baarit taitaa olla aika vanhanaikaisia.. Nykyään kai ne kaikki suhteet löytyy netistä! No..mä laittaisin ne melkeen samaan baarien kaa.. Kaupasta tai kirkosta kannattaa etsiä..
Voisin tietenkin jättää takertumatta tiettyihin sanoihin ja ottaa kommentista vain olennaisen sisällön. Mutta mä olen jotenkin sellainen hiustenhalkoja, vaikka tiedän kommentin sisältäneen myös ihan pienen huumorinsiemenen. Miten niin baarit on vanhanaikaisia? Tai miten niin kaikki suhteet löytyy netistä?
Baari
Pohjimmiltanihan mä vastustan vain sitä ajatusta, että pitäisi koko ajan olla haku päällä meni sitten minne vaan. Mutta, jos olisin vailla kumppania, niin en mä sitä ihan oikeasti ainakaan baarista lähtisi etsimään. Ei siksi, että se olisi vanhanaikaista vaan siksi, että todennäköisyys kohdata sellainen helmi, jota jaksaa katsella vielä seuraavana päivänäkin tai viikon päästä (puhumattakaan vuosien päästä) on todella kehno. Kun ei itse ole mikään baari-ihminen, niin tuntuisi typerältä lähteä etsimään seuraa täysin vääränhenkisestä porukasta ja manata jo sillä tavalla ongelmia itselleen.
Niin ja tiedän, että baareistakin on moni hyvä tarina saanut alkunsa, joten jos se tuntuu omalta paikalta, niin siitä sitten vaan.
Netti
En millään usko, että kaikki suhteet löytyisi nykyään netistä. Se on vaan yksi paikka muiden joukossa, kun sellainen kerran on olemassa.
Olen joskus vahingossa löytänyt netistä hienoja ihmisiä ja parisuhteenkin. Vahingossa siksi, että en silloinkaan ollut etsimässä mitään liveseuraa. Pidän silti luonnollisena, että kun tarpeeksi kauan juttelee netissä saman ihmisen kanssa, alkaa hiljalleen syntyä tarve myös kuulla toisen ääni ja ehkä joskus jopa nähdä ihan oikeasti. Kun niihin puheluihin ja tapaamisiin ei ladata mitään ylisuuria odotuksia, niin ne saattavat jopa onnistua.
Mutta varsinaisiin deittipalveluihin mä en jaksa uskoa, koska kuten baareissa, myös siellä on vain ihmisiä, jotka on ottaneet pariutumisen elämäntehtäväkseen. Koska pariutumisesta on tullut heille elämäntehtävä eivätkä he ole siinä onnistuneet, he ovat myös monesti yllättävän katkeroituneita ja siten huonoa ja masentavaa seuraa ainakin mulle. Sellaiset suhteet on miinakenttiä, joille en halua astua.
Kauppa
Mikä ettei. Sattumalta kaupassa voi tutustua hienoihin ihmisiin. Mutta, jos taas ottaa elämäntehtäväkseen pariutua kaupassa, niin johan se henkilökuntakin alkaa ihmetellä sitä vaanijaa, joka käy siellä useita kertoja päivässä tai muuten notkuu kulmilla useita tunteja päivässä.
Kirkko
Jos sattuu olemaan uskonnollinen tai muuten tykkää käydä seurakunnan järjestämissä jutuissa, niin tämä voi olla hyväkin vaihtoehto. Uskon asiat vaan on monesti niin ristiriita-alttiita juttuja, että ei olisi mun paikkani. Mä jotenkin oletan, että nämä ihmiset uskoo niihin valmiina annettuihin uskonkappaleisiin. Minä en. Enkä aio teeskennellä, että uskoisin. Käännyttämisyrityksetkin ovat turhia mun kohdalla, joten ei kirkko ainakaan mun paikkani ole.
Jälleen kerran päädyin siihen lopputulokseen, että pariutumisen elämäntehtäväksi ottaminen on pelottavaa ja ahdistavaa ja sillä varmistaa vain sen, ettei sitä tervettä parisuhdetta koskaan löydäkään. En ole itsekään niin kylmän laskelmoiva, etteikö mun sydän koskaan tekisi muutamaa ylimääräistä sykäystä kenenkään suuntaan, mutta sen verran järki-ihminen kuitenkin olen, että sydän saa mun puolesta elää omaa elämäänsä ja sykähdellä kenelle huvittaa. Pariutumiseen se on ihan liian vähän, vaikka sykähtelyn seurauksena villiintyvät hyvän olon kemikaalit tuokin elämään sellaista ihanan onnellista auvoa. (katso kohta 4 Lemmenkipeys)
Mä en ole koskaan löytänyt baarista miestä. Se on jotenkin täysin epäsopiva paikka minulle niihin hommiin. Tarvitsen paljon hiljaisemman ja intiimimmän ympäristön, että voin millään tasolla ottaa kontaktia uuteen ihmiseen. Baarissa olen toki pariutunut tyyppien kanssa, jotka olen ensin tavannut jossain ihan muualla.
VastaaPoistaNetistä taas tavallaan olen löytänyt miehen, mutta se juttu meni niin perustavanlaatuisesti pieleen, että päätin sen olevan viimeinen kerta. Toki sillä tavalla on ok, että tutustuu ihmiseen netissä ja tapaa livenä ja sitten tykästyy, mutta livenä tapaamattomaan ihmiseen tykästyminen on ihan nou nou minulle nykyisin. Ja kyllä, on mahdollista ihastua ilman, että on koskaan tavannut. Huonompi homma vaan, jos sitä tapaamista ei vuosienkaan jälkeen järjesty. Silloin siinä haiskahtaa joku tai koko juttua ei ainakaan oltu tarkoitettu minua varten.
Mä pystyn kyllä ottamaan kontaktia uusiin ihmisiin baarissakin, mutta enemmän sellaisen kevyen jutustelun merkeissä ilman mitään päämäärää. Ei mitään pariutumisjuttuja mulle sieltä, kiitos.
PoistaMä en usko, että paikalla on lopulta niin suurta merkitystä. Enemmän niiden kemioiden tarvitsee kohdata. En itse asiassa harrasta mitään perinteisiä treffejä tai ainakaan suostu käyttämään sanaa treffit, koska siihen latautuu heti niin paljon kaikenlaisia odotuksia. Kun muuten vaan tavataan ja tehdään jotain kivaa yhdessä ilman mitään odotuksia suuntaan tai toiseen, niin kaikilla osapuolilla on paljon helpompi olla ja hengittää.
Olen samaa mieltä siitä, että tykästyminen toiseen ihmiseen ilman, että on koskaan tavannut on hyvinkin mahdollista. Tämä on ehkä just se juttu, kun annan sydämelle luvan sykähdellä kenelle tykkää. Otan parhaat palat eli ne onnea tuovat kemikaalit niin kauan kuin niillä on mulle jotain tarjottavaa. Olet silti oikeassa, että jos tapaaminen ei vuosienkaan jälkeen onnistu, niin ehkä on syytä unohtaa koko juttu. Johan ne kemikaalit nyt aikaisemmin lakkaa tuottamasta onnea. ;)
Multa jäi ehkä sana pois tosta aiemmasta kommentistani, eli siis baarissa en pysty ottamaan millään syvemmällä tasolla kontaktia uusiin ihmisiin. Millään tasolla toki pystyn. :D
VastaaPoistaEn uskonutkaan sun vetäytyvän johonkin omiin oloihisi välttelemään katsekontaktia kenenkään kanssa ja hokevan hiljaa mielessäsi, että "älkää huomatko mua" :D
PoistaMä jäin miettimään mainitsemaasi intiimimpää ympäristöä. Sit puhutaankin ehkä jo treffeistä ja sellaisesta ihmisestä, jonka jo entuudestaan edes jollain tasolla tuntee eikä siitä, että moni menee baariin etsimään sitä tuntematonta juuri oikeaa tyyppiä hänelle.
PS. Edelleen kammoan sanaa treffit ja silti joudun käyttämään sitä tullakseni ymmärretyksi. Pitää varmaan avautua siitä enemmänkin jossain vaiheessa. :D
Hmm, jaa, mitähän mä ajattelin tolla intiimimmällä... Tarkoitin varmaan sellaista, että ollaan jotakuinkin kahden kesken, isommassa porukassa tuppaudun vetäytymään syrjään. Kahdestaan pystyy tapaamaan uusia tyyppejä vaikka koulussa tai töissä.
PoistaEi sillä paikalla sitten niin väliä, kunhan pystyy keskustelemaan normaalilla äänenvoimakkuudella, toisin kuin useimmissa ravintoloissa.
No nythän mä hokasin :D
PoistaKuulostaa sellaiselta intiimiltä, johon itsekin jopa pystyisin. Isompi porukka on tietenkin vähän nou nou siinäkin mielessä, jos on tarkoitus kuitenkin tutustua siihen yhteen henkilöön. Mulle sit on siinä mielessä nou nou myös työpaikan ja koulun tyypit.
Normaali äänenvoimakkuus olis kivaa plussaa. :)