Olen yllättynyt siitä, että jotkut oikeasti kysyvät googlelta myös sitä, saako exän poistaa facebook kavereista. Tietenkin saa. Miksi ei saisi?
Hakulause laittoi miettimään sitä, että olen ehkä jopa korostetusti tuonut esiin oikeuttani olla kaveri exän kanssa niin naamakirjassa kuin muutenkin. Siksi mun on ehdottomasti lisättävä, että aivan yhtä hyvin mulla on oikeus olla olematta kaveri exän kanssa stalkkauskirjassa tai muutenkaan. Mikään kaverisuhde ei ole niin yksiselitteinen tai mustavalkoinen, että google voisi siihen vastata. Ei siihen toki voi vastata Aakkostarinat-blogikaan, vaikka sen kirjoittajalla on monesti asioihin jotain sanottavaa. Saattaa jopa olla, että olen taas kokemusta rikkaampi, mikä auttaa ajattelemaan asioita myös aivan toisesta näkökulmasta. On myös niin, että mulla ei ole ollut aikaisempaa kokemusta exääntymisestä facebookin aikana.
Kavereista poistaminen ei ole tietenkään ainoa vaihtoehto saada exää pois silmistään naamakirjassa. Asetusten säätämisellä kadottaa kokonaan silmistään ne ihmiset, joiden kuulumisia ei oikeasti halua tietää ja estää samoja ihmisiä näkemästä omia päivityksiäsi. Teoriassahan näissä on kysymys samasta asiasta. Toinen vain mahdollistaa sen, ettei tarvitse "loukata" toista poistamalla kokonaan kavereista. Ja toisaalta se myös mahdollistaa sen, että pystyy heikkouden hetkenä vakoilemaan, mitä toiselle kuuluu. Sääteleminen on siis vain tapa pettää itseään. Tästä syystä siis suosittelen poistamaan loukkaantumisriskistä huolimatta exän fb-kavereista ainakin eroamisen ensimetreillä. Mikään ei estä luomasta kontaktia myöhemmin uudelleen.
Mun mielestä se on jopa luonnollista, että jos erotaan, niin ei ole tarkoituskaan pitää yllä mitään kuvitelmia päivittäisestä yhteydenpidosta jatkossa. Ensimmäinen haaste on päästää irti ja se helpottuu kummasti, kun ei tarvitse päivästä toiseen katsella exänsä päivityksiä ja kommentointeja, vaikka olisivat ihan asiallisiakin. Olisi sitä paitsi aika sinisilmäistä kuvitella, että parisuhteesta jatketaan luontevasti ja kompastelematta kaverisuhteeseen. Elämässä ennen facebookiahan ne kaverisuhteet exiin kehittyivät vähitellen ja satunnaisten tapaamisten myötä, ei pakottamalla ja päivittäisellä yhteydenpidolla. Faktahan kuitenkin on, että kaverisuhde voidaan luoda vasta, kun kummallakaan ei ole mitään tunnejäämiä sotkemassa pakkaa.
Mun totuus on siis tästä eteenpäin se, että exät pitää poistaa fb-kavereista, jotta molemmilla on aikaa tervehtyä ja alkaa elää uutta omannäköistään elämää. Vasta ajan myötä selviää, onko exällä minkäänlaista roolia siinä uudessa elämässä.
Esitit erinomaisia ja hyvin perusteltuja näkökohtia some-exyyteen liittyen. Olen myös kovin samaa mieltä kanssasi. Omakohtaisia kokemuksia minulla ei ole aiheesta, mutta se ei estä minua ajattelemasta samaan tapaan.
VastaaPoistaVielä kuitenkin lisäisin, että jos tietää oman tunnekuohunsa olevan kovin väliaikaista, ja että mahdollinen ex ei ehkä ottaisikaan enää Facebook-kaverikseen kerran kenkää saatuaan, kannattaa harkita kerran jos toisenkin ennen kuin pistää FB-kaveruuden katkolle.
Väliaikaisen tunnekuohun kohdalla voisi tosiaan olla syytä hetki harkita.
PoistaToisaalta olen sitä mieltä, ettei erotessa ole syytä miettiä huoliiko exä myöhemmin fb kaverikseen vai ei. Miksi toisaalta edes pitäisi huolia? Eiköhän siinä tilanteessa kuitenkin ole tärkeintä miellyttää itseään ja tehdä ratkaisuja, jotka tukevat omaa hyvinvointia. En pysty näkemään, että kaveruus exän kanssa olisi ehdoton ja välttämätön edellytys kenenkään hyvinvoinnille jatkossa. Exältä täysin rauhoitettu aika sen sijaan voi sitä olla.
Kiitti vinkistä :)
VastaaPoistaHeh, no aika tapauskohtaista taitaa olla. Olen ollut aika ronkeli kaikkien FB-kavereiden kanssa, joten mielluummin muuttaisin vaan asetuksia.. tai siis aika vaikeeta...
Kun en yleensäkään osaa sulkea minulle tärkeitä ihmisiä pois elämästäni, jollei he ole osoittautuneet ihan kusipäiksi.
Ole hyvä. Vaikken nyt ihan sun tilannettasi tässä ajatellutkaan. ;D
PoistaYmmärrän kantasi siitä, ettet halua sulkea sinulle tärkeitä ihmisiä pois elämästäsi. Itse taidan pitkälti ajatella samalla tavalla. Mutta... joissain tilanteissa oman hyvinvoinnin kannalta se on pitkällä juoksulla paljon parempi vaihtoehto. Poissa silmistä, poissa mielestä toimii ennemmin tai myöhemmin.
Joskus joku ihminen muodostuu toiselle tietyllä tavalla pakkomielteeksi (enkä taaskaan puhu sinusta). Sellaisessa tilanteessa molemmat tarvitsevat kunnollista välimatkaa, joihin fb:n asetukset eivät ole riittävät, koska ne voi milloin tahansa päähänpistosta muuttaa takaisin. Vaikka vain siksi pieneksi hetkeksi, kun tarkistaa onko toinen paikalla ja onko se päivittänyt jotain. Jokainen päähänpisto palauttaa takaisin lähtöpisteeseen, jolloin taas aletaan ikävän itkeminen täysin alusta.
Oikeastaan olen siis sitä mieltä, että samalla tavalla kuin kaikki viestintävälineet pitäisi lukita alkolukolliseen kaappiin kostean illan alkaessa, yhteydenpito netin välityksellä kaipauksen kohteeseen pitäisi pystyä lukitsemaan sydänsuruja potevilta. Riippuvuus jatkuu juuri niin kauan kuin sitä välillä lääkitään edes pienen pienellä annoksella. ;)