Tutkimuksen mukaan ulkonäkö ratkaisee, kuka treffeillä maksaa. Mitä kauniimpi nainen, sitä todennäköisemmin deitti hoitaa viulut. Ja mitä komeampi deitti, sitä varmemmin nainen odottaa deitin kaivelevan kuvettaan.
Ensimmäisen väitteen allekirjoittaminen ei tuota ongelmaa. Miehet nyt vaan on... miehiä. Mitä enemmän ne maksaa, sitä enemmän ne odottaa saavansa vastinetta rahoilleen. Ilmaista ateriaa ei vaan ole olemassa. Viehättävämmän siskon antimista maksettaisiin enemmän kuin vähemmän viehättävämmän. Jos tyttö ei anna säälistä, niin ehkä edes kiitollisuudenvelasta.
Jälkimmäinen väite tuottaa mulla keskivertoa kovempaa vastarintaa. Onkohan sana odottaa sittenkin vain toimittajan oma käännöskukkanen? Minä en ainakaan odota miehen maksavan, koska hän näyttää hyvältä. Toisaalta itse pelkään heti ampiaisten jälkeen eniten kiitollisuudenvelkaa, joten koko laskun maksattaminen toisella etenkin ensitreffeillä voisi aiheuttaa ampiaisen piston tavoin anafylaktisen shokin. Ei se kuitenkaan pelkästään pelkoa kieltäytymisen aiheuttamasta huonosta omastatunnosta ole. Sellaista ulkokuorta ei ole olemassa, että se voisi missään tilanteessa korvata puuttuvaa älyä.
Ja stop! Kukaan ei puhunut mitään mistään Mensaan kuulumisesta. Korkea älykkyysosamäärä ei oikeasti kerro muusta kuin henkilön kognitiivisista kyvyistä. Sellaisten tiedollisten asioiden terävä ja tarkka hahmottaminen ei takaa sosiaalista lahjakkuutta, jota voisi olla esimerkiksi se, ettei mene kuvittelemaan saavansa laskun kuittaamalla jotakin muutakin kuin lämmintä kättä.
Tutkimuksen jälkimmäisen väitteen täytyy siis olla täyttä roskaa. Tai sitten tämä on ikäkysymys. Tällä iällä nimittäin paikkojen kostuminen vaatii jotain ihan muuta kuin rahaa ja ulkonäköä. Ei niistä tietenkään haittaa ole, mutta niillä ei ole merkitystä kostumisen kannalta. Silloin joskus muinaishistoriallisina aikoina, jolloin vielä kävin treffeillä, olen itsekin ollut vähemmän huolissani kiitollisuudenvelasta kuin nykyään.
Mä olen varmaankin jotenkin sellainen huoleton nainen, kun ei haittaa yhtään, jos miehet haluaa tarjota. Toisaalta en myöskään odota sitä miehiltä, vaikka olisi minkä näköinen. Oikeastaan rumemmat saisivat tarjota, kun olen edes heidän kanssaan viitsinyt mihinkään lähteä. ;) (Vitsi vitsi).
VastaaPoistaEn siis koe jäävän kiitollisuudenvelkaan enkä varsinkaan anna sen vuoksi. Muista syistä kyllä.
Saatan ehkä hiukan kadehtia huoletonta asennettasi. Toisaalta, mitä väliä asenteella on, kerta on asennoitunut muutenkin niin ettei harrasta treffejä.
PoistaJos kuitenkin treffailisin, niin mies saisi maksaa vain siinä tapauksessa, että olen joutunut kuuntelemaan hänen tyhmiä juttujaan.
Antamisesta en oikeastaan osaa sanoa muuta kuin, että kostuminen on ehdoton edellytys. Muutenhan en edes muista, mitä se sellainen on.
Minä olen aina valmis tarjoamaan, huolimatta siitä kumpaa sukupuolta kaveri edustaa ja onko kyseessä treffit tai ei.
VastaaPoistaKoen asian siten, että kaveri tarjosi seuraansa minulle, joka en ole maailman sosiaalisin eläin tai edes kovin hauska netissä ja oikeassa elämässä. Vastavuoroisesti tarjoan ruuan.
Reilu peli minusta.
Sanoinhan, että ilmaista ateriaa ei ole olemassa. Maksat seurasta. Olen kuitenkin sitä mieltä, että arvioit hauskuutesi netissä jotenkin väärin tai sitten mulla on kieroutunut huumorintaju. Tai olen jopa saattanut tulkita tietenkin vain hillityn hymyni kirjoituksiasi lukiessa jotenkin armottoman väärin. Se onkin sittenkin itkun pidättelemistä. ;D
PoistaTarjoaminen ei-treffeillä on jotenkin helpommin nieltävissä mullakin. Seurasta olen valmis maksamaan minäkin tietyin rajoituksin. Ja kun kaveri maksaa, niin se ei yleensä odota seuraa kummempaa, joten siihen pystyn minäkin taipumaan ilman teatraalisia sairaskohtauksia.
Omasta mielestäni en ole niin hauska kuin voisin olla. Ehkä tässä on kaikkien tekijöiden itseruoskinta siitä että jos vielä pikkaisen yrittäisi enemmän, niin SITTEN syntyisi jotain oikeasti hienoa.
VastaaPoistaKerran olen päässyt treffeillä tarjoamaan, ja hauskaa oli. Joskin hän ei ollut suomalaista syntyperää. Kun seuraavilla treffeillä menimme suoraan syömään, lopputuloksena oli jokin pöydän ympärille kehittynyt tyhjiö, joka imi ajankulun, hauskuuden ja valon pois ympäriltämme.
Siksi olen A) alkanut ymmärtää miksi ensitreffit Suomessa ovat yleensä kahvilla ja B) hiukan miettinyt tätä tv-formaattia jossa valmistetaan ruokaa ensitreffejä varten.
On hienoa pyrkiä aina vielä vähän parempaan, MUTTA joskus liika yrittäminen pilaa kaiken. Lukijan mielestä sä oot just riittävän hauska sellaisena kuin olet.
PoistaLuulen, että suomalainen syntyperä vaikutti kehittyneeseen tyhjiöön enemmän kuin se kuka maksaa. Kun molempien päässä raksuttaa enemmän ajatus siitä, että millä tekosyyllä pääsee häipymään mahdollisimman nopeasti ja pienillä seurauksilla on vaikea olla hauska ja valoisa.
Vaikka olenkin syntyperältäni suomalainen, olen kerran ollut treffeillä, joilla oli oikein hauskaa, vaikka annoinkin miehen maksaa aivan kaiken leffoineen, syömisineen ja juomisineen - niin ja oikeastaan myös koko viikonlopun. Tosin annoin hänen maksaa vain, koska tiesin maksamisesta aiheutuvan loven hänen pankkitilillä olevan täysin huomaamaton. Siihen tarvittiin siis koko viikonloppu, koska aloittamamme ristinollapeli ei vaan millään tahtonut päättyä. Piti tämäkin lisätä, ettei kukaan vaan kuvittele, että sängyssä olisi tehty muuta kuin pelattu ristinollaa. :D
Pääsääntöisesti voin sanoa, että ensitreffit kahvilla on loistava vaihtoehto, kun ei juurikaan tunne toista. Ei pääse pitkäksi aikaa kehittymään kiusallista tyhjiötä, jos juttu ei luistakaan. Tv-formaatin ruokatreffit on oikeastaan aika hauska idea paitsi että, elleivät kamerat olisi paikalla en päästäisi ketään täysin tuntematonta kotiini.
Hmm.. mä oon joskus syyllistynyt siihen, että jos olen maksanut treffeillä ruoat, kahvit tai muut virvokkeet, niin olen mielessäni vaatinut, että nyt saa kyllä antaa, kun näin kalliiksi tuli.. :D Mutta ei, mä ajattelen että jonku se on pakko maksaa, että päästää siitäkin.. kumpi vaan ehtii vetäistä ensin.. Olen näin miehenä iloinen, jos nainen ehdottaa maksavansa, tai siis vetäisee nopeammin.. Mutta jos homma skulaa ja treffeillä aletaan ravaamaan useamminkin, niin vuoroin vieraissa kai paras.. ja ihan ilman sopimistakin, tiedättehän.. silloin se treffikumppanikaan ei ole se liian ruma, liian komea, liian isotissinen..
VastaaPoistareflection: Mihail Jamali