*syvä huokaus*
Blogiin on tultu niin moneen kertaa hakulauseella Onko Enkeli-Elisa totta, ennen tämän päiväistä Hesarin artikkelia, että jotenkin koen aiheelliseksi sanoa pari sanaa. Ei, en ole lukenut kyseistä artikkelia, joten en tiedä kaikkia skeptisen mielen tuottamia kysymyksiäkään. Mun ei edes tarvitse tietää, koska Enkeli-Elisa on totta tuhansille kiusatuille lapsille ja heidän vanhemmilleen, jotka ovat saaneet voimaa ja elämänhalua siitä, että tarina on tuotu julkisuuteen. Näin ollen mulle on aivan sama onko tarina faktaa vai fiktiota.
Ymmärsin Enkeli-Elisan naamakirjasivulta, että suurin epäilys olisi herännyt siitä, että Elisan vanhemmat eivät suostu tulemaan julkisuuteen. Ei edes nimettömänä tai siten, että kaikki tunnisteet on poistettu. Se saattaa olla todiste tarinan kuvitteellisuudesta, mutta toisaalta jos mun lapseni olisi riistänyt itseltään hengen sen vuoksi, että häntä on kiusattu koulussa, pysyisin itsekin visusti poissa kuvioista myös nimettömänä. Ei mun tarvitsisi todistella koko maailmalle, että lapseni kuoli koulukiusaamisen seurauksena oman käden kautta. Siinä todellisuudessa olisi jo ihan tarpeeksi. En mä ainakaan luottaisi toimittajien lupauksiin anonymiteetista pätkän vertaa. Toimittajat ei ole se ammattiryhmä, joka muutenkaan nauttii suurinta luottamustani.
Toimittajan tehtävänä on tietenkin tuoda esiin epäkohtia, joten hän on tehnyt vain työtään. Toisaalta joissakin asioissa totuuden julki tuominen on tärkeämpää kuin toisten. Minttu Vettenterän kirjoittama tarina on surullisen monelle arkipäivää. Koulukiusaaminen vahingoittaa hyvin monia nuoria tavalla tai toisella. Kaikki eivät päädy Elisan ratkaisuun, mutta ellei asiaan oikeasti puututa, niitäkin tulee lisää. Vaikka kiusattu jäisikin henkiin, niitä kiusaamisen aiheuttamia traumoja ei pitäisi kenenkään aliarvioida.
Luin hetkisen epäilijöiden kirjoituksia ja kommentteja naamakirjassa. Välillä tuli samanlainen olo kuin jonkin keskustelupalstan aiheita lukiessa. Aina joukossa on niitä, jotka uskovat maailman olevan kaikin puolin hyvä ja aloituksen olevan pelkkä provo. Vaikka maailmaa katsoisi vaaleanpunaisten lasien läpi, niin pahoja asioita tapahtuu, vaikka niitä kuinka väittäisi provoksi. Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, niin voi myös olla kirjoittamatta mitään ja työntää päänsä pensaaseen. Mutta eihän he voi, kun Minttu sillä tavalla käärii hurjat rahat (ei muuten kääri) kirjastaan ja on mahdollista, että he ovat surreet aivan turhaan Enkeli-Elisan puolesta. Mun mielestä yksikään asian puolesta vuodatettu kyynel ei ole ollut turha. Enkeli-Elisan tarina on herättänyt niin paljon keskustelua, että tällä tavoin tärkeä asia on saanut sen ansaitseman huomion.
Olen ollut vaistoavani puolustuskannalle joutumista. Ehkä jopa syystäkin. Itsekin voisin loukkaantua siitä, että itselleni tärkeää asiaa epäiltäisiin feikiksi. Toisaalta on aivan sama, vaikka osa saadusta huomiosta olisi negatiivistakin. Pääasia on, että pysytään otsikoissa. Vain siten aihe saa ansaitsemansa huomion eikä herätä vain yksisilmäistä keskustelua.
Toivotan silti voimia Mintulle, joka on joutunut ikävään tilanteeseen. Alkujaan pienestä lumipallosta kasvoi lumivyöry, joka on ehkä kovin paljon yhden ihmisen kannettavaksi. Toivottavasti yksi lehtijuttu ei onnistu pilaamaan hänen ansaitsemaansa lomaa perheensä ja lastensa kanssa.
Minua on tässä asiassa raivostuttanut se ihmisten ylenpalttinen uteliaisuus! Ketä ovat Elisan vanhemmat - ihan pakko tietää ja nähdä... Voi perse, miten typerää!!!
VastaaPoistaMinä ymmärrän myös, etten ikinä tulisi julkisuuteen, en toimittajien riepoteltaviksi, jotka olisivat kuin hyeenat haaskalla ja repisivät kaiken auki!
Toi just. Miksi vanhempien pitäisi tulla julkisuuteen lisäämään tuskaansa? Aaargh.
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaMua pistää niin vihaksi tämä asia! Vaikka Elisa ei olisikaan totta (ja en ymmärrä miksi ei olisi), niin mitä ihmeen väliä? Tässä maassa on kuitenkin monta tyttöä ja poikaa, joiden kohtalo on sama kuin Elisan. Onko tärkeintä vain saada tietää kuka tämä Elisa on ja jos tätä ei pystyty todistamaan, niin koko ongelma on poissa? Ei, lapset ja nuoret eivät tee itsemurhia, koska ei pystytä todistamaan, että Elisa on oikeasti ollut olemassa??? Voi luoja mitä paskaa...
VastaaPoistaJa että siis Helsingin Sanomat oli tämän loistavan artikkelin takana? Voi helvetin perse, etten sanoisi. En arvosta, en pätkääkään, ja haluaisin kertoa tämän myös suoraan kyseiselle toimittajalle.
Paskaa nimenomaan. Ihmiset on niin kummallisia. Lueskelin keskusteluketjuja aiheesta illalla ja siellä sitä sitten huudeltiin, että nyt menee hyvä asia pilalle, kun tälleen vedätetään ja kaikki kiusatut kärsii tästä. Sehän tässä nyt onkin olennaista, mikä on totuus tämän yksittäisen tapauksen kohdalla. Mitä väliä sillä on, mikä koulu tarkalleen ottaen oli kyseessä tai mikä oli tarkka kuolinpäivä jne.? Not! Ihme porukkaa. :/
PoistaHelsingin Sanomien kuukausiliitteestä se kuulemma löytyy toimittaja Anu Silfverbergin kirjoittamana. Hän luultavasti jo tietää, että monikaan ei arvosta.
Argh, kirjoitusvirheitä. Liikaa kuohuviiniä. Ekan kerran poistin kommentin ja korjasin virheitä, mutta nyt en enää jaksa. Siis "pystytä" ja jos vielä muitakin virheitä löytyy, niin koittakaan ymmärtää mitä oikeasti tarkoitin. :D
VastaaPoistaOh, sulla on ollut kiva ilta. :)
PoistaKäsittääkseni tarina on totta ja toimittaja on kirjoittanut fiktiivisen tarinan sen pohjalta. Totuus on kuitenkin valitettavan usein vielä keksittyäkin karumpaa.
VastaaPoistaOtat oikeita asioita esille tässä blogissa. Tykkään suoruudestasi ja rehellisyydestäsi. En voisi taaskaan olla enempää samaa mieltä!
Tunnen (valitettavan) monta koulukiusattua, nyttemmin nuoria aikuisia, jotka ovat joutuneet käymään pitkän tien siitä selvitäkseen. Siitä ei koskaan puhuta liikaa.
En ole lukenut artikkelia, enkä lue. Ihmiset ovat raadollisia. Ei näitä juttuja kirjoitettaisi, jos kukaan ei lukisi.
Hiljaiseksi vetää, tämmöinen. :/
Näin minäkin sen olen ymmärtänyt, että kysymys on fiktiivisestä tarinasta tositapahtumien pohjalta. Tosin täytyy myöntää, että ei mullakaan ole mitään pitäviä todisteita asian puolesta. Sillä ei vain ole merkitystä, koska en halua enkä viitsi osallistua väittelyyn siitä onko tarina totta vai ei ja miltä osin. Mutta tietenkin päivämäärät ja muut on muutettu, jos halutaan oikeasti suojella asianosaisten henkilöllisyyttä, koulun mainetta etc.
PoistaKiitän nöyrästi. Kirjoitan usein vain niistä asioista, jotka ravistelee mua tavalla tai toisella. Kirjaimia irtoaa helpommin, kun ei tarvitse väkisin vääntää. :)
Kuitenkin uskon, että myös toisen näkökulman tuominen asiaan on lopulta pelkästään hyväksi. Ei se ainakaan mitenkään koulukiusattujen hyväksi tehtävän työn esteenä ole tai karhunpalvelus koulukiusatuille, vaikka jotkut niin väittävätkin. Mitä enemmän vastustava porukka meuhkaa, sitä enemmän ihmiset alkavat ajatella ihan itse. *viheltelee
Joka paikassa tätä ajojahtia perustellaan sillä, että on väärin rahastaa valheella. Siinähän se perimmäinen syy tuleekin. Raha. Kateus se vie kalatkin vedestä.
VastaaPoistaItse en jaksa uskoa, että omakustannekirjalla ihan hirveitä miljoonia kääritään ja jos kääritäänkin, niin niistä rahoistahan on osa annettu koulukiusaamisen vastaiseen työhön, olen ymmärtänyt.
Ad Libriksellä kirjan hinta on 12,50 €/kpl. Se tarkoittaa, että yhden miljoonan tienatakseen tarvitsisi myydä 80000 kirjaa. Mikä tosin saattaa olla mahdollistakin nyt, kun kaikki maan salapoliisit haluaa selvittää jokaisen lauseen, josta voi saada otteen valheesta tai ainakin epäjohdonmukaisuuksista. ;D
PoistaOlen itsekin ajatellut, että kysymys on paljon enemmän kateudesta kuin yhtään mistään muusta. Toisaalta en myöskään ymmärrä, miksi työstään ei voisi tai pitäisi saada palkkaa. Samalla ajatuksellahan kaikkien, jotka jollain tavalla työskentelevät edesmenneiden parissa pitäisi tehdä työtään pelkästä hyvästä sydämestä, koska heidän työhönsä liittyy joku, joka on kuollut. Äh, mä olen niin korviani myöten täynnä tätä hölmöilyä.
Hmm... Juttua ehkä sinua enemmän seuranneena en usko että ihmisten tuohtumuksessa on kyse niinkään kateudesta kuin siitä, että ihmiset eivät pidä siitä, että a) heitä höynäytetään, b) joku jaksaa röyhkeästi jatkaa juttujensa muuntelemista sen jälkeen kun ne on melko aukottomasti todistettu valheeksi.
VastaaPoistaJoka tapauksessa olen sitä mieltä, että asian vatvominen voitaisiin jo lopettaa ja sama aika ja energia voitaisiin käyttää vaikkapa sen miettimiseen, mitä kiusaamiselle voitaisiin OIKEASTI tehdä.
Mitä sinun mielestäsi kiusaamiselle voisi tehdä?
Tässä on minun vastaukseni: http://kutri.net/blog/2012/07/14/kuinka-kiusaaminen-saadaan-loppumaan/
Olet luultavasti oikeassa siinä, että olet seurannut juttua enemmän kuin minä, koska itse en jaksa välittää vieläkään siitä, mikä on totta ja mikä tarua. Mulle Enkeli-Elisat on kuitenkin olleet ihan todellisuutta monin eri tavoin. Näin ollen tarina on riittävän totta. Olen myös siitä hölmö ihminen, etten jaksa kantaa kaunaa. Jos olen tullut jossakin asiassa höynäytetyksi, olen varmasti osaltani mahdollistanut sen alun alkaenkin.
PoistaMutta olet oikeassa, että jos asiaan halutaan käyttää energiaa, niin se kannattaisi suunnata johonkin hyödyllisempään, kuten siihen, mitä kiusaamiselle voitaisiin tehdä.
Oma vastauksesi on niin pitkä, että katselen sen paremmalla ajalla. En aio keksiä mitään uusia patenttiratkaisuja, koska omat ratkaisuni ovat havaittu hyviksi ja toimiviksi. Niistä kirjoittanen kokonaan oman postauksensa, kun siihen on aikaa.
Palaan tähän vanhaan kirjoitukseen nyt, kun luin sen Hesarin kuukausiliitteen jutun. Täytyy sanoa, että sen jälkeen olen nyt ehkä hiukan kääntänyt kelkkani tässä asiassa. Edelleenkään minua ei hievauta suuntaan eikä toiseen onko Elisaa oikeasti olemassa. En muutenkaan ole mikään virtuaalikynttilöiden sytyttelijä yms. ja jos tästä Enkeli-Elisan jutusta jotain hyvää on seurannut, edes saanut ihmiset ajattelemaan, niin hyvä. Mutta kyllähän siinä aika vahva kusetuksen maku taitaa olla. Ei sillä, että juttu oltaisiin keksitty rahastus tai muut pahat mielessä. Hesarin juttu oli kuitenkin aika vakuuttava eikä toistaiseksi mikään todista kyseisen Elisan olleen oikeasti olemassa. (Tarviiko todistaa, se on sitten taas oma pohdiskelun aiheensa).
VastaaPoistaNo, jäämme odottelemaan, jos vaikka poliisitutkinta valoittaisi asiaa lisää tai sitten Enkeli-Elisasta jää ikuinen legenda, josta kukaan ei koskaan tule tietämään totuutta. Paitsi kirjoittaja tietysti.
Höh, mä en ole vieläkään lukenut kyseistä juttua. Enkä taida lukeakaan. Uskon kyllä, että asiassa on olemassa vahva kusetuksen maku. Sen olenkin koko ajan tiedostanut, että ellei poliisitutkinta tuota jotain uutta tietoa, niin mitään todisteita puolesta tai vastaan on lähes mahdotonta nostaa esiin. Mintun jutut menee selittelyksi, kiertelyksi ja kaarteluksi ja epäilijöiden syyttelyksi.
PoistaAika ja poliisitutkinta näyttäköön jääkö totuus mysteeriksi.