Taannoin kirjoitin siitä Joku-nimisestä tyypistä. Kommentit johtivat pohtimaan toimivia iskurepliikkejä. Ja toisaalta mä aloin henkilökohtaisesti epäillä iskurepliikkien tarpeellisuutta. Onhan ne mahdollisesti tarpeellisia, kun tarvitaan pakosti joku heti tulevaksi yöksi. Eri asia on, kuka haluaa kuulua siihen karjalaumaan, josta hätäpäissään yritetään saada joku - hiukan ennen valomerkkiä tai taksijonossa
Mä olen siinä käsityksessä, että suurin osa ihmisistä kuitenkin haluaa jotain ihan muuta kuin olla joku. Mutta suurin osa ihmisistä myös kavahtaa takajaloilleen, jos ensimmäiseksi aletaan puhua biologisen kellon tikittämisestä ja suunnattomasta tarpeesta saada oma lapsi. Nainen ei välttämättä halua ensi hetkistä alkaen esineellistyä äidiksi jonkun lapsille. Ja mies.... No ota niistä nyt selvää. Toivon silti, ettei kukaan oikeasti usko löytävänsä sitä helmeä taksijonosta.
Kukin voi googlettaa internetin hurmaavimmat iskurepliikit, jos haluaa ottaa opikseen ja erottua joukosta. On mutkin isketty sieltä "grillijonosta", vaikka se johtikin johonkin vasta monien sattumien kautta ja kuukausia myöhemmin. Mutta ne myöhemmät sattumukset eivät olisi johtaneet mihinkään ilman sitä kosinta-asentoa torin laidalla. Silloin tosin polvistuttiin vain puhelinnumeron toivossa, mutta se oli ehdottomasti uniikki tapa huomioida toinen viiden minuutin ajantappojutustelun jälkeen. Ei se silti uudelleen toimisi.
Kaikkea sopii toki yrittää, mutta... Koska mulla ei ole mitään hinkua parisuhteeseen, niin tehokkain tapa lähestyä on varmaan tulla ihan normaalisti juttelemaan niitä näitä. Parasta on olla pelottelematta ainakaan puheilla ikuisesta kaiken kestävästä rakkaudesta tai vauvakuumeesta, sillä mä olen 96,3 prosenttisen varma siitä, etten halua lisää lapsia. Jos varmuus olisi satakymmenenprosenttinen asia olisi jo hoidettu pois päiväjärjestyksestä. Aika kovaa pitäis sielun iskeä tulta, että prosenttiosuudet muuttuisi päälaelleen.
Jutustelun lisäksi pieni flirtti voi silti auttaa asiaan. Toimiva flirttailu pysyy reilusti vyön yläpuolella, mielellään kaula-aukon yläpuolellakin. Eikä sillä toisaalta ole välttämättä mitään tekemistä sanojen kanssa. Katsekontakti ja eleet on aika lailla tehokkaampia. Mutta se onkin kokonaan toinen tarina.
Iltalehden mukaan flirtti on toisen kohteliasta huomioimista ja hauskanpitoa.
P.S. Mä luulin meidän uusi isäpuoli-keskustelujen kotona jo laantuneen, mutta neidillä ei vaan olekaan ollut sopivaa tilaisuutta. Kerroin hänelle lähteväni tänään A:n kanssa paikkaan B katsomaan C:tä ja parantamaan maailmaa. Kysymys kuului: "Onko C mun uusi isäpuoliehdokas?". Eipä taida olla. On se sitkee tossa paritusvimmassaan.
Joo, en mäkään usko minkään ennalta harkitun ja kaikille sopivan iskurepliikin toimivan. Tuskin koskaan. Kyllä sen täytyy olla joku spontaani juttu, että pystyy tekemään vaikutuksen heti laakista.
VastaaPoistaTai mistä mä tiedän. Meitä on niin erilaisia naisia ja miehiä, että ehkä ne jollekin toimii.
Onhan meitä erilaisia. :)
VastaaPoistaMusta ne repliikit vaan on joka tapauksessa kovin tekemällä tehtyjä ja epäluonnollisia.
Kai paikan hehkeimmälle chicksille joko letkeän rentona huojahdellen tai vaikkapa jokseenkin viivasuoranakin sanojensa takana seistä sojottaen heitetty "Tahdotko kottarainen kerrankin istahtaa elämäsi pisimmälle ja paksuimmalle orrelle?" on kerrassaan eri herrasmiesmäinen iskurepliikki, sangen hienostunut ja yllätävän toimivakin. Sillä ainakin itse olen kerran jopa saanut. Joskaan en muuta kuin litsarin poskelleni. =)
VastaaPoistaVaan osaavat naiset kanssa viskoa yhtä sivistyneen henkeviä iskureploja. Joista käyköön esimerkiksi ex-tyttöystäväni ja minun tutustuminen muutama vuosi sitten:
Loikoillessani tuolloin kaikessa rauhassa Hietsussa auringossa entistäkin ruskeammaksi paahtumassa kiinnittyi puolitorkuksinen huomioni siideripäisen tyttöporukan kikatukseen. Ja kuiskailuun minkä lie näkemänsä hassunhauskan asian johdosta. Iloisesti remuavan seurueen vähitellen asettuessa paikoilleen kuulosti aivan yhtäkkiä siltä, kuin olisi joku heistä juosten rynnistänyt kohti minua, ja samassa jo huutaa kailottikin kirkas ja kuuluva naisen ääni ihastuttavan viehkeästi: "V...ttu sul on hyvännäkönen p...rse."
Enpä siinä vatsaltani edes kääntyä ennättänyt (vaikkei mahani massakauden liikuntarajoitteinen ollutkaan, kesädieetattu pyykkilauta paremminkin kuten nytkin), kun kiertelemättömän suorasukaisesti äänessä olleen tytön sormet jo ällistyttävän vikkelään nipistelivät peppuani. =)
Kuten arvata saattaa, rakastuin häneen oitis korviani myöten.
Kehonrakentajana on näet tottakai aina koko lailla mairittelevaa vaikka varsin reippahastikin tuollatavoin saada oikein peräti julkista tunnustusta, etteivät hirmu uutterat kyykkyni ja jalkaprässini ole vallan hukkaan valuneet. =)
(Kerrassaan kelpoa havaita melko surkeanpurkeata tekstiäni esikatsellessani Neon oivan blogin olevan asiaankuuluvasti kotimaan aikavyöhykkeellä, uujee.)
(Blo-g-spotin kello kun hämmentävästi on joskus joillakuilla välistä normin kukkuu. Toisaalta joskus joissain väleissä tuppailee normia reilusti pidempi olemaan oma pystyssäolonikin. =) Vaiko pikemminkin normia lyhyempi ja tarvittaessa varhaisempi, for I'm only 172 cm and an early riser. Mene tiedä. It all depends on normin määritelmä. =) )
(Niin ja ihan vain kotimaan aikavyöhykkeellä itsekin parhaillaan tukevasti sijaitsen. Koto-Suomessa. Pääkaupungin meridiaanilla. Ettei järvi-. =) Juuettä. Täällä sitä ollaan. Kämpässäni Eiran hoodeilla tarkkaan ottaen. Eikä aivan vähän ole väsy olo, tänne kotsoon taas vihdoin ja viimein saavuttua. Duuni- ja vapaapäivien lystikkäästi vuorotellessa, osasiin sirotellun kesälomani viikkojen jänskästi asettuessa milloin mihinkin sopiviin rakosiin.)
(Kernaasti vielä lisääkin asian vierestä oikoisin. Ja ojentelisin. Sulkeisissa. Huolimatta reservin spolleudestani. =) Tai vaihtoehtoisesti juuri sen takia. =) Mutta alkaa jo kipin kapin olla tältäerää tolkuttomasti liian myöhä. Enää oikaista itseäni. Cassinan mustalle Le Corbusier -sohvalleni. =) Siksipä ei auta kuin tarttua pikkulauantain sporttisen askeettisten koisaamisehtooetkojen merkeissä viipymättä toimeen. Ja nopsajalkaisena mutta puntin puuduttamana kaverina kaakerrettava tai löntystettävä olohuoneesta avokeittiöön. Vielä ennen makuuhuoneen puolelle siirtymistä. Sekä ryhdyttävä touhuamaan with my big stick. =) Joka, iso teräksinen sauvasekoittimeni siis, on suureksi ja erinomaiseksi avuksi kalibroidessani päivän päättäjäiseksi pari maittavaa proteiinipirtelöä. Joitten väsäily ei ole ylivoimaisen työläs iltapuhde. Bodarinkaan aivokapasiteetilla. =) )
Oho, hirmuisesti asiaa myös asian vierestä. Työ häiritsee nyt vapaa-aikaa niin paljon, että jätän oikean vastaamisen tähän odottamaan myöhempiä aikoja ts. iltaa. :)
PoistaNaiset näyttävät hyötyvän keskivertoa enemmän siitä, että kehuvat miehen p*rs*että ja nipistelevät sitä. Miehet luultavasti saisivat tässäkin tapauksessa vain litsarin. :D
PoistaMiehet on jotenkin niin helppoja. Joskus hurjassa nuoruudessani esimerkiksi ei tarvinnut sanoa vastakkaiseen suuntaan kävelevälle miehelle muuta kuin, että "sä oot menossa väärään suuntaan". Mies katsoi hetken ennen kuin tiedusteli syytä lausahdukselleni. Ei siihen auttanut vastata muuta kuin että olen itse menossa toiseen suuntaan. Suunnanmuutoshan siitä sitten seurasi. :)
(Olen ilahtunut siitä, että huomasit vaivannäköni blogini aikavyöhykkeen suhteen. Jostain syystä vielä joku aika sitten kommentit elivät jotain ihan muuta aikaa, vaikka itse teksteissä ne olivat oikein. Ei, en muista, mistä sain ongelman korjattua vai korjautuiko itsellään armottoman kiukutteluni päätteeksi.)
(Hurjasti muuten tuotesijoittelua onnistuit saamaan yhteen tekstiin keskellä yötä. :D)