A niin kuin arki

Mitäs jos kerrankin ihan arkisia jorinoita tästä mun loistokkaasta arjestani.

Eräs kanssabloggari vakuutti mut eilen siitä, että se ei olekaan kuollut sukupuuttoon. Ai mikä se? No ei sitä nyt ainakaan ääneen voi sanoa. Kyllä te tiedätte. Se!

Tänään koin yllättävän tunnustuksen siitä facebookissa. Aion jakaa sen teidänkin kanssa, mutta lupaattehan kuunnella myös vastapuolen selityksiä.

Ensinnäkin. No niin, mä tosiaan taisin sanoa sitä pedariksi, mutta ihan vaan liian nopean kieleni ansiosta. Olisi taas pitänyt muistaa miksi ihmisellä on kaksi korvaa ja vain yksi suu. Mä kyselin neidiltä sen uudesta poikaystäväehdokkaasta ja kuulin vain sen, että se on nuorempi. En sitä, että ikäeroa on 29 päivää. Suu puhui nopeammin kuin olisi ollut tarpeen. That's it! 

Toiseksi. Meillä on monessa asiassa erilaisia näkemyksiä. Siivoaminen on yksi niistä. Täytyy silti muistaa kiittää tehdystä työstä jahka tuo matkapuhelinterroristi kotiutuu. Mistä tuli mieleen, että toinen käsityksistä liittyy aikaan. Mikä on ilta ja mikä on yö ja välillä jopa, mikä on tänään.

Kolmanneksi. En tosiaan antanut kokisrahaa ja vetosin nimenomaan yllä mainittuihin syihin. Hampaat ei todellakaan tykkää. Tosta selluliitti jutusta en nyt ole täysin varma. Olen jostain kuullut, että hiilihappojuomat aiheuttaisivat naisilla selluliittia. Mutta täytyy toisaalta sanoa, että nuori neiti on hyvä esimerkki suurkuluttajasta, jolla ei ole selluliittia.

Onneksi toi oli kuitenkin kirjoitettu sydämestä päätellen kaikella rakkaudella ja terveisiä kotiin tyylisesti. :D

Edit. Kuuli radion ensisoiton tänään. Pitihän se arvata, ettei juutuupista mitään kunnon versiota löydy. Mutta on tämä tyhjää parempi. Hiiliin puhaltamisella saattaa olla vaarallisia seurauksia.