D niin kuin Duunikanava

Ehdollistuminen tapahtuu mulla näköjään hurjan nopeasti eikä oppiminen vaadi kovin montaa toistoa. Nyt olen oppinut, että jos ovikello soi ja sen jälkeen postiluukkua kolisutellaan, oven takana on poliisit, jotka haluavat kertoa mulle jotain ikävää. Tänään havahduin päikkäreiltä ovikellon soittoon, jonka jälkeen luukkua kolisuteltiin. Siis normaalit ihmisethän tulkitsevat aina postiluukun kolinan yhdistettynä ovikellon soittoon suruviestiä tuoviksi poliiseiksi ja ajattelee ensimmäiseksi, että "ei taas, kuka nyt?". Normaaleille ihmisillehän ei tule edes mieleen, että postinjakajalla saattaa olla jotain sellaista mukanaan, jota ei saanut millään mahtumaan siitä pienestä luukusta. Mutta mitä väliä, olin joka tapauksessa hyvin vähäisessä määrin pukeutunut, että ei siellä oven takana olisi enää ketään ollut, kun olisin saanut pukeuduttua. Hiukan tosin pisti miettimään, että olenko tilaillut jotain tietämättäni, koska ei mulle pitänyt olla tulossa mitään paketteja. Noudettuani paketin postista ja raotettuani pussia aloin jo tosissaan miettiä, että mitä olen mennyt tekemään, koska siellä oli MP3/MP4-soitin. Onneksi sinne oli sujautettu mukaan myös saatekirje, tosin täysin odottamattomalta taholta. Mähän en koskaan voita mitään enkä edes tiennyt osallistuneeni mihinkään arvontaan, mutta Duunikanava oli eri mieltä. Olen voittanut heidän kuukausittaisessa arvonnassaan.

Niin mikä ihmeen Duunikanava? Enhän mä edes hae töitä. Tai periaatteessa kyllä, mutta käytännössä niin ja näin. Harjoittelupaikan tarvitsen, mutta siitä lisää vähän myöhemmin.

En edes muista, kuinka päädyin alun alkaenkaan Duunikanavalle. Klikkasin varmaan vahingossa jotain mainosta ja jäin ihmettelemään, että mihin olin päätynyt. Etusivulla tehtiin selväksi, että palvelun käyttö vaatii rekisteröitymisen, joten niinhän mä sitten tein. Taisin tosin jättää tietojen täyttämisen kesken, koska tajusin yhtäkkiä sen tosiasian, että en ole varsinaisesti hakemassa töitä. Duunikanavan idea on kuitenkin yhdistää rekisteröityneet työnantajat ja työntekijät ja luonnollisestikin mahdollisimman yhteensopivasti. Duunikanava on myös hyväntekijä, joka lahjoittaa 25 senttiä jokaisesta työnantajan vastaanottamasta työhakemuksesta ja cv:stä kuukausittain vaihtuvaan työllisyyttä ja työelämää tukevaan kohteeseen. Näin he ainakin kertovat sivustollaan. Saattaisi olla kiva idea julkistaa lahjoituskohde kuukausittain vaikkapa Fb:n aikajanalla. Ilahtunut olin siitä, että heidän aikajanansa elää ja päivittyy ainakin työhön ja työllisyyteen liittyvien uutisten linkittämisellä.

Niin siitä harjoittelusta. Aikuisopiskelijanahan voisin ohittaa harjoittelun tekemällä raportin nykyisestä työstäni. Itse ajattelen, että raportti, joka kertoo kuinka ylijännittämällä hiusosion sitä leikatessa saan aikaan elävän näköisen ja liikkuvan kerrostuksen tai kuinka lisäämällä vaaleampaa väriä pikkuhiljaa tummemman värin joukkoon saan luonnollisen liukuvärjäyksen, ei oikein aja asiaansa, jos tarkoituksena on kuitenkin valmistua sähköisen kaupan tradenomiksi. Tosi asiassa teen myös kampaamon toimistohommia, mutta sekään ei varsinaisesti liity sähköiseen kauppaan. Teoriassa saisin varmasti myös raportoida aikaisemmista töistäni aulapalveluiden esimiehenä tai myyntineuvottelijana yrityksen palveluksessa, jonka visiona on olla "enemmän kuin verkko ja erinomaisuuden esimerkki", mutta saisinko niistäkään ammennettua mitään uutta. Haluan siis jotain uutta. Jotain sellaista, mitä en ole tehnyt aiemmin ja jotain mikä ihan oikeasti tukee sähköisen liiketoiminnan opintoja. Tällä kertaa en halua mennä sieltä, mistä aita on matalin.

Mulla on mielessä yksi paikka, mutta he eivät siellä vielä tiedä, että aion heille harjoitteluun. Tiistaina ajattelin sen yrityksen edustajalle kertoa, että olen tulossa hänelle/heille työharjoitteluun. Ellei mitään ihmeitä tapahdu, tapaan hänet silloin varmuudella eräässä verkostoitumistapahtumassa. Toki voi olla, että tulen tyrmätyksi, mutta aina kannattaa yrittää. Eikä sillä harjoittelupaikalla edes ole ihan hengenhätä vielä, koska aikaisintaan ensi vuoden alusta ja viimeistään ensi syksynä olen ajatellut sen hoitaa pois päiväjärjestyksestä. Eli kyllähän mä toisaalta haen 20 viikon työrupeamaa, jossa pääsen toteuttamaan myös sähköisen liiketoiminnan osaamistani.

Jotta ei pääsisi unohtumaan, niin kiitokset Turun Sarjakuvakaupalle iloisesta mielestä ja leipurille  makeasta suusta. Tai ihan miten päin vaan. Kannattaa käydä muidenkin vilkaisemassa ainakin Leen Van Hulstin Maitoa ja lunta -näyttely. Teillä on koko lokakuu aikaa. Mikäli mä mistään mitään ymmärsin.