tiistai 31. tammikuuta 2012

H niin kuin henkinen este

Aloitin tänään päiväni ilmoittamalla ryhmälle, että mulla on henkinen este ymmärtää koko smart data strategiaa, joten turha odottaa mitään ihmeitä. Valitettavasti sama henkinen este tuntui olevan kaikilla ryhmän jäsenillä. Tosi lupaavaa. Maanantaisesta presentaatiosta tulee varmasti erittäin antoisa. Oikein odotan yleisön kysymyksiä aiheesta. "Ööö, ööö, ööö. *relieved smile* There are other group members among audience. They can give you an example.*innocent smile*" Viattomalla hymyllä ja toisten liemeen saattamisella pääsee aina itse pinteestä.

Katoliset munkit väittivät, että kärsiessään ahdistuksesta, täydellisyyden tavoittelusta ja hämmennyksestä (ai yksi henkinen este - tuossahan on jo nippu niitä) henkilön mieliala on epävarma, riittämätön ja toivoton. Kyllä ne munkit tietää!

Harmi, että en ymmärrä kuinka voisin kampittaa henkiset esteeni ennen esitystä kokemalla pelkoa, hämmennystä ja kauhua. Ainakaan mulla ei ole mahdollisuutta kokea kyseisiä tunteita ennen varsinaista esitystä.

Nyt palaan aineistoni ääreen enkä tule takaisin ennen kuin olen sisäistänyt, mitä siellä sanotaan. Varmin tapa ylittää henkiset esteet on oppia asia ytimiään myöten. EPOS:tahan se vaan on.

Enterprise Performance Optimization Strategy. Höh, siinähän se nyt kaikessa yksinkertaisuudessaan seisoo. Eikun oppimaan.

Edward Munch: Huuto
Kuva: Munch-museet

lauantai 28. tammikuuta 2012

N niin kuin nauru

Hyvänen aika sentään! Helsingin metrossa on ollut nauravia naisia. (Katso video, IS) Nauru alkoi keskiviikkona heti Helsingin rautatientorin pysäkin jälkeen noin kello 17:30 ja jo Kaisaniemen kohdalla tämä vaarallisesti tarttuva tauti oli tarttunut muutamaan kanssamatkustajaan. Hakaniemessä ilonpito oli jo ylimmillään. Kerta kaikkiaan täysin sopimatonta!

Mutta tietenkin se oli sovittu juttu. Naurujoogaajien tapa levittää ilosanomaa. Ihan kuten Saksassakin marraskuussa. Ei auta. Naurattaa jopa kotisohvalla, kun alkaa kuunnella naurua. Ja naapurit hakkaa kepillä kattoa, kun eivät kestä moista naurun remakkaa kuunnella. Ihme porukkaa!

Nauraminen kannattaa aina.


Hyvää yötä. Huomenna on pitkän päivän aamu.

keskiviikko 25. tammikuuta 2012

F niin kuin fobia


Harmillista, että kirjain S tuli jo käytettyä. Mä olisin tarvinnut sitä somevaaleihin.
(Hah, mutta siinähän se nyt seisoo)


Olen  järkyttynyt siitä loan heitosta, mitä olen nähnyt siellä täällä internetin ihmeellisessä maailmassa. Mikä meihin fiksuihin ihmisiin menee liikent vaalien aikaan (niin ja siellä liikenteessä myös). Mä ehkä nippa nappa ymmärtäisin, jos kysymys olisi ihmisistä, jotka normaalistikin käyttäytyy typerästi kaikissa tilanteissa. Mutta kun ei. Ne on oikeasti ihmisiä, joita olen pitänyt fiksuina ja filmaattisina. Kuten Kirsi Alm-Siira vetoavasti asian esitti: "Palaattehan tekin takaisin sieltä haistakaa V-maasta."

Vaikka väitetäänkin, että molemmista ehdokkaista on kannattajat heitelleet mitä kekseliäämpiä nimityksiä, niin jotenkin musta tuntuu, että suurin sonta lankeaa Haaviston niskaan. Eniten mua kuitenkin järkytti heti ehdokaskaksikon ratkettua erään yrityksen facebook sivulle ilmaantunut vetoomus. Siinä oli käytetty niin ala-arvoista kieltä, että yrityksen parista sadasta tykkääjästä oli jäljellä 90, kun kävin tilanteen tarkistamassa eilen. Omakin hiirikäsi klikkasi nopeammin kuin kukaan ehti kissaa sanoa linkkiä "en tykkääkään". Positiivinen havainto oli, että kyseinen päivitys oli poistettu ilmeisesti yrittäjän itsensä toimesta. Mä en vaan tajua kuinka sellainen vahinko voi sattua yrittäjälle. Eihän hän tosissaan voinut uskoa, että kaikki tykkääjät äänestävät hänen brutaalin ohjeistuksensa mukaisesti. Epäilen, että asiakkaat äänestivät hiirellään.

Mitä sitten tohon fobiaan tulee, niin arvannette sen viittaavan homofobiaan. Sanovat, että se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa, mutta en ymmärrä miksi se kalahtaa tuon asian tiimoilta aina muhun. No, muhun nyt kalahtaa kaikki kalikat, jotka ovat jollain tapaa epäoikeudenmukaisia.

Mun on hirveän vaikeata ymmärtää kuinka kenenkään seksuaalinen suuntautuminen voisi tehdä hänestä epäpätevän hoitamaan mitään presidentin tehtävistä. Mun on silti tunnustettava, että ennen kakkosen tipauttamista uurnaan mietin itsekin erityisesti sitä, kuinka Haavisto voisi edustaa Suomea maissa, joissa homoseksuaalisuus on laitonta. Ja päädyin juurikin siihen, etten voi tehdä valintaani jonkin tehtävien hoidon kannalta epäolennaisen asian perusteella. Mitä sitten, jos homoseksuaalisuus on laitonta joissain maissa. Nehän on väärässä.

Okei! Ensimmäinen ääni Haavistolle taisi osittain olla taktikointia, vaikka häntä persoonana ihailenkin. Toisen kierroksen äänen antaminen olisi ollut huomattavasti helpompaa, jos vastakkain olisivat olleet Niinistö ja Väyrynen. Mähän olisin vain nopeasti kääntänyt takkini ja palannut ruotuun. Nyt mun kuitenkin oli pakko asettaa ehdokkaat vaakaan uudelleen. Puntari vakuutti mut siitä, että toinenkin ääni menee meni numero kakkoselle. Ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että Saulista on paljon enemmän hyötyä Suomelle, kun vaikuttaa jossain muualla kuin presidenttinä. Presidentin valtaoikeudet kun on aika lailla suppeat nykyään. Niinpä mä haluan presidentiksi ihmisen, en mitään timantin kovaa taloustyyppiä. 

Se siitä! Ääni tipahti siis uurnaan tänään ja tosiaan toivon, että riittävän moni muukin pääsee yli fobiastaan. Me ihan oikeesti tarvitaan Pekka presidentiksi ja Sauli pelastamaan Suomi kaikenmaailman tukiaisten seurauksilta.

tiistai 24. tammikuuta 2012

G niin kuin grrrr

Tiedossa kontrolloimatonta vuotoa näppäimistöltä.

Kiitti, nyt mulle riitti opinnot tältä päivältä. Sinänsä hiukan huono, kun englanninkielisen esityksen yritysten viidestä kuolemansynnistä pitäisi olla esittämiskelpoinen torstaina. Diat on aika lailla valmiit, pitäisi enää keksiä mitä sanon ja miten sanon. Vaan ei siitä kuitenkaan enää tähän aikaan tulisi mitään järkevää, kun sanojen ymmärtäminen jopa tällä äidinkielellä tuntuu olevan aika huonossa jamassa.

Esiintyminen ei todellakaan ole mun suurin vahvuus, joten tuntuu aika huikealta suoritukselta, että viestinnän opettaja arvioi mun esiintymisen olevan erinomaista. Mussa on siis piilevä näyttelijä, joka astuu esiin, kun oma pokka ei riitä. Nyt kun vielä saisi sen kielillä puhumisen armolahjan, niin kaikki olisi aivan kunnossa. Oikeesti. Olen onnistunut valitsemaan sellaiset määrät kursseja, jotka vedetään täysin englanniksi, että kielillä puhuminen olisi oikeasti tervetullutta. Mä ymmärrän sujuvasti kaiken sanotun, mutta oman suun avaamisen kanssa tekee tiukkaa. Jos joku muu voi puhua mun puolestani, niin käytän sitä poikkeuksetta hyväkseni. Toisaalta ne kerrat, kun olen joutunut itse suuni avaamaan olen tullut täysin ymmärretyksi, joten este on enemmän henkinen.

Vaikka mä nyt ehkä jonkun mielestä pilkkasin armolahjoja, niin se ei suinkaan ollut tarkoitukseni. Mä en oikein usko mihinkään ja sitten vähän kaikkeen. Olen enemmän pakana kuin ateisti. Sen verran naiivi täytyy olla, että uskoo johonkin korkeampaan voimaan. Varsinkin silloin kun kaikki menee päin (sensuroitu), niin on hyvä olla joku jonka puoleen kääntyä. Muulloin sillä ei niin ole väliä.

Tämän postauksen tarkoitus on kuluttaa aikaa sillä välin, kun odottelen neitiä kotiin. Samalla yritän pitää mielessä, että itse muutin pois kotoa ollessani hänen ikäisensä. Paremminkin olisin voinut pärjätä, mutta ihan hyvin mä mun mielestä olen radikaaleista ratkaisuistani suoriutunut.

Tänään ollaan vaihdettu tekstareita sen verran, että neiti ilmoitti tulevansa kotiin illalla. Kymmenen jälkeen laitoin viestiä, että milloinkahan neidin ilta mahdollisesti on. Kuulemma viisi vaille 12. Meillä on totaalisen erilaiset aikakäsitykset!

Jospa nyt kuitenkin jätän tän tähän ja siirryn sänkyyn lueskelemaan jotain kivaa - ei siis koulujuttuja. Yöpöydällä olisi tarjolla Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja ja Paulo Coelhon Valkyriat.

sunnuntai 22. tammikuuta 2012

B niin kuin B-day


"The secret to staying young is
to live honestly,
 eat slowly,
and lie about your age."
~Lucille Ball~


Tänään on taas se päivä vuodesta, kun täytän 25 vuotta. Olen onnekkaasti ollut siitä aivan hissukseen, ettei kukaan vaan keksi järjestää mitään ylläreitä. Ainakin työpaikan tytöt olis pykänneet väkisin jotain pystyyn, jos olisivat tienneet aikaisemmin kuin vasta eilen. Nyt sain olla kaikessa rauhassa kotona ja herätä kurkku kipeänä aamuun ankeaan. Mutta se nyt vaan kuuluu traditioon tulla edes vähän kipeäksi synttärinäni. Ne on olleet niin jänniä paikkoja mulle siitä lähtien, kun mun kummisetä ei enää tullutkaan laulamaan sä kasvoit neito kaunoista, ettei mun terveys oikein kestä niitä. Ei kummisedälle mitään tapahtunut, mä vaan kieltäydyin olemasta paikalla, kun sukulaiset ja niiden kumminkaimat valtasi talon mun synttäreiden varjolla.

Äitikin soitti eilen ja kysyi ettenkö mä edes kahveja tarjoaisi, kun täytän mä kumminkin tosi paljon. Ei ollut paras perustelu, joten totesin, ettei mulla ole tosiaankaan aikomusta tehdä niin. Sitä paitsi mun kurkku on oikeesti kipeä! Pysykää nyt suosiolla poissa, ettette saa tätä tautia.

Illalla sitten jännätään vaalivalvojaisissa, että saanko mä synttärilahjan vai en - pääseekö mun ehdokas kakkoskierrokselle vai ei. Sen verran voin paljastaa, että ensimmäistä kertaa koko sinä aikana, kun mulla on ollut äänioikeus, ääni meni jollekin toiselle kuin Kokoomuksen ehdokkaalle.Sori Sauli, se ruiskukka, jonka sain sulta yli kymmenen vuotta sitten ja sointui kuulemma niin hyvin mun silmien väriin, on nyt menettänyt tehonsa. Sitä paitsi mun silmätkin on alkaneet vuosien myötä vihertää yhä enemmän.

Mä uskon, että persujen jytkyn jälkeen, mikä tahansa on mahdollista
- paitsi toinen persujen jytky!

lauantai 21. tammikuuta 2012

T niin kuin telemarkkinointi

Olen itse ollut kotirauhaa häiriköivänä osapuolena jotain sata vuotta sitten ja suhtaudun lehtimyyjiin, hyväntekeväisyysmyyjiin ja mihin tahansa kotiin soittaviin myyjiin hyvinkin myötämielisesti - ellei muuta niin harjoituksen vuoksi.

Se edellyttää puhelinmyyjältä kuitenkin ihan peruskäytöstapoja, koska hän on se, joka soittaa mulle yleensä mahdollisimman huonoon aikaan. Eilinen myyjä ei aivan onnistunut. Hän esitteli itsensä hienosti ja kertoi soittavansa yhdestä johtavista lehtitaloista, mutta sen jälkeen alkoikin tulla tekstiä siihen malliin, että oli pakko huudahtaa väliin, että "hop, hop, hengitä välillä!". Mä en tiedä, mitä tapahtui. Menikö myyjällä pasmat täysin sekaisin, mutta vastaus huudahdukseeni oli "Kiitos hei", jonka jälkeen linja suljettiin.

Lähdetään nyt siitä, että mulle ihan oikeasti tulee tosi paljon kyseisen lehtitalon lehtiä kotiin kannettuna. Mä tilaan melko helpolla, jos

www.talouselama.fi
  1. myyjä pystyy vuorovaikutukseen
  2. myyjä osaa kertoa lehdestä muutakin kuin nimen ja tarjoushinnan
  3. lehti on kiinnostava
  4. oma taloudellinen tilanne sallii tilaamisen
Ja nimenomaan siis yllä mainitussa järjestyksessä.

Telemarkkinointi ei ole tähtitiedettä
Telemarkkinointi on silkkaa vuorovaikutusta, jossa tavoitteena on saada lehtitilaus syntymään. Jokainen telemarkkinoija, joka ei vedä välillä henkeä eikä jätä tilaa potentiaalisen asiakkaan kommenteille, saa ainakin multa joka kerta aivan yhtä kylmää kyytiä. Pohjalla voisi olla ajatus, että ellei toi kuuntele mua, niin miksi mä kuuntelisin sitä!

Useimmiten ongelmat ilmenee jo tässä vaiheessa ja lehti jää tilaamatta. Mä tiedän, että mullekin yritettiin opettaa aikanaan, että älä turhaan kysele onko hetki sopiva - vastasihan se puhelimeen. Ja että jos sellaista lähtee kyselemään, lehtimyyjän soittaessa on aina huono hetki. Jos opit taustalla on tota luokkaa, niin ei mikään ihme, ettei lehdet myy eikä myyjät pääse pidemmälle kuin esittelemään itsensä. Mä en koskaan sisäistänyt noita oppeja, koska se vaan tuntui jo silloin asiakkaan vähättelyltä. Eikä kukaan halua tehdä ostopäätöstä vain siksi, että joku opiskelurahojaan tienaava typy tai poju muuttaisi asennoitumisensa arvostavammaksi ostopäätöksen jälkeen.

Yksinkertaisesti toimiva kaava lähtee asiakkaan arvostamisesta. Ensin esitellään, kuka soittaa ja mistä. Sitten kysytään onko sopiva hetki. Jos vastaus on ei, voi tiedustella tuleeko sopiva hetki jossain vaiheessa. Mutta ikinä ei jäädä jankuttamaan ihan vaan pienestä hetkestä, jos asiakas sanoo, ettei sillä ole aikaa. Tuottavampaa on soittaa seuraava puhelu! Lopettakaa nyt jo v***u se pakkomyynti.

Mulle yritettiin opettaa myös, että asiakkaan kanssa voi alkaa myös puhua säästä. Älkää puhuko säästä mulle. Mua ei kiinnosta. Yrittäkää nyt herran tähden mieluummin kartoittaa sitä, mistä mä tykkään. Toisin sanoen, älä myy mulle sitä lehteä, joka on tarjouksessa vaan sitä lehteä, josta mä olen kiinnostunut. Kysele enemmän, tuputa vähemmän!

Näillä eväillä saat jo avattua keskusteluyhteyden ja olet askelen lähempänä tavoitettasi.

Ja lopuksi. Asiakkaan ostopäätöksen kehuminen tavalla tai toisella on ihan ok. Mutta kehu mieluummin hyvästä valinnasta kuin aloitat imelän ällöttävän selittämisen asiakkaan älykkyydestä. Asiakkaan älykkyyttä ei todellakaan mitata sillä, että hän juuri tilasi sulta lehden. Mä itse saatan pyörtää päätökseni vielä tässäkin vaiheessa. Joten jälleen kerran, kysymys on ihan normaalista vuorovaikutuksesta. Ällölässytys saa mut takajaloilleni myös ihan livenä, vaikkei mulle yritettäisi edes myydä mitään.

Unohtakaa ne mahdollisimman alas poljetut hinnat, älkää käyttäkö ilmaisua "saat ilmaiseksi" ja kertokaa, mitä hyötyä asiakkaalle on juuri siitä lehdestä. Jokainen puhelun vastaanottava osapuoli todellakin tietää, että mitään ei saa ilmaiseksi. Vanha hyvä sanonta "Rehellisyys maan perii" toimii tässä ihan äärettömän hyvin.

Milloinkahan lehtimyyjien pomot tajuaa, että myyntimäärät vois lähteä kasvuun, jos telemarkkinoinnista saataisiin kitkettyä pois se negatiivinen mielikuva? Se on niin tiukassa, ettei se todellakaan lähde yksinpuhelulla, epäkohteliaisuudella, epäkunnioituksella ja tosiasioiden kiertämisellä.

torstai 19. tammikuuta 2012

V niin kuin vartti

Kyllä ihmisen täytyy olla jotenkin väärin ohjelmoitu.

Niska limassa se painaa töitä vuosikausia helpolla 8-10 tuntia päivässä. Sitten koittaa päivä, jolloin luentoja on ripoteltu pitkin päivää siten, että ensimmäinen alkaa varttia vaille yksitoista aamupäivällä ja viimeinen päättyy varttia vaille yhdeksän illalla. Teoriassa 10 tuntia, mutta väliin mahtuu kuitenkin vielä lounas ja täsmälleen tunnin pituinen hyppytunti. Käytännössä siis luentoja pitää kuunnella 8 tuntia. Vaan sehän se tuntuu ihan mahdottomalta ajatukselta.



Kysymys ei ole palkasta, koska aikuisopintotuen ja muiden valtion tarjoamien tukien muodossa mun tilille tupsahtaa aika lailla sama määrä rahaa kuin töissä ollessakin. Ei niinku mennyt se niska limassa töiden tekeminen tässä kohtaa hukkaan. Enemmänkin on ristiriitaista, että kun luentoja on tällä hetkellä kolmena päivänä viikossa, niin nekin tuntuu vaan häiritsevän mun arkea - paitsi ne kivat!

Kyllä mä käytän aikani opiskeluun. Mä en vaan malttaisi nostaa takamusta sohvalta ja lähteä tonne ulos talven keskelle. Hiukan lisää valoa ja lämpöä, niin tilanne voisi olla aivan toinen. Enkö mä vaan voisi käpertyä takaisin tonne peiton alle ja odottaa parempia aikoja. Lupaan sillä aikaa tehdä ne yhden käden sormilla laskettavat raportit, lukea talousuutisia sekä englanniksi, ruotsiksi että suomeksi ja kevät auringon loistaessa on ihan varmasti myös mun harjoitusnettisivutkin koodattu valmiiksi.

Koska mun mielenterveydelle on hyväksi nähdä myös muita ihmisiä kuin kaksi teiniä ja olen käyttänyt varttini hyvin kirjoittamalla ulos "ahdistukseni" tulevasta päivästä, voin hyvin mielin singahtaa suihkuun ja vetää sotamaalaukset kuntoon.

Voikaa hyvin!

tiistai 17. tammikuuta 2012

S niinku säästä satasia

Säästä satasia, värjää hiukset itse artikkelit jaksaa aina hymyilyttää. Se tietää kampaajille paljon rahaa. Korjaamiseen harvemmin riittää yksi kerta (eikä niitä todellakaan voida tehdä samana päivänä eikä edes viikkona eikä siten myöskään yhdellä maksulla), joten säästöjä kuluu pikemmin kuin säästyy.

Tottakai kotona värjääminen tulee edullisemmaksi, jos tietää mitä on tekemässä. Jopa mä suosittelen asiakkaille kotivärjäystä kampaajalla värjäysten välissä, jos hiukset on värjätty yhdellä värillä ja asiakas ostaa juuri sen värin, jota hänelle tarjoan. Mutta mihinkään tee-se-itse-kotona-muuttumisleikkiin en suosittele kenenkään alkavan.

Kotilieden (vai oliko se Kotivinkki - ota noista nyt selvää) uusin numero opastaa tällä kertaa siihen, kuinka niitä satasia säästetään. Varoitellaankin jopa aiheellisista asioista ja tukeudutaan Franck Provost'iin - päivittäistavarapuolen kampaamokuninkaaseen. Jotain kampaajan näkökulmasta olennaisia asioita on kuitenkin jäänyt artikkelin kirjoittajalta huomaamatta.

Opin tänään seuraavanlaisia asioita:

  • Värjää mieluummin vaaleammaksi kuin tummemmaksi.

    Ohje on oikeasti hyvä. Mutta edellyttää siis sitä, että hiuksia ei ole värjätty tummemmiksi aikaisemmin. Värillä ei vieläkään saa vaalennettua väriä, vaan se vaatii sen värinpoiston. Mitä ei ainakaan kannata tehdä kotona, koska lopputulos on lähes poikkeuksetta keltainen tai oranssi. Kampaajat tosin kiittää kauniisti kassaan sujahtavista seteleistä, joten ole hyvä ja säästä satasia

    Se on myös hyvä muistaa, että jos hiukset on 30 senttiä pitkät ja värjäsit hiukset vuosi sitten, 2/3 hiuksista on edelleen käsitellyt/värjätyt eikä väri vieläkään vaalenna väriä. Ne on käsitellyt, vaikka aiempi väri tai sävy olisikin kulunut melkein näkymättömiin. On aika lailla arpapeliä onnistuuko vaaleammaksi värjääminen vai ei. Siinähän sitten olet. Päässä on 10 senttiä vaaleampaa tyveä ja 20 senttiä tummaa latvaa. Muodikas liukuvärjäys siis.



  • Ole varovainen värjätessäsi
    vaalennettuja hiuksia tummemmiksi.

    Ihan ehdoton suosikki. Kun jostain syystä päätetään, että halutaan vaaleanruskea tuhkansävyinen hius, niin eikun markettiin ja ostamaan sellainen sopiva sävy. Kun lopputuloksena on kaunis khakinvihreä, kampaajat kiittävät jälleen kassaan sujahtavista seteleistä.

    Vinkki: Vaalennettua pohjaa tummennettaessa tehdään esipigmentointi, jotta vältetään se khaki. Kotivärjäyksiin ei tietääkseni ole olemassa esipigmentointiaineita. Jos on ihan pakko värjätä kotona vaalennettua vetyperoksidiblondia, niin lämpimät kullanruskeat on turvallisimpia eikä niidenkään lopputulos ole vaalennetussa pohjassa se samanlainen kuin värikartan tupsu antoi ymmärtää.
  • Värjää joka toinen kerta pelkkä tyvi.

    Tämä onkin tosi helppoa. Edes kampaajana en itse edes yritä värjätä pelkkää tyveä itseltäni. Aikamoinen akrobaatti saa olla. Tietty, jos kaveri auttaa, niin go for it. Siis oikeasti. Suosittelen lämpimästi, vaikka värjättäisiin kampaajallakin.
  • Valitse lähellä omaa väriäsi oleva sävy.

    Jep. Kaikki kampaajien asiakkaat istuu tuoliin ja tahtoo juurikin mahdollisimman lähellä omaa väriä olevan sävyn. Eipä ole ainakaan osunut kohdalle viiteen vuoteen sellaista. Paitsi se onneton, joka oli ensimmäistä kertaa värjännyt hiuksensa ja säästänyt satasia ja halusi sittenkin takaisin oman värinsä. Onneksi on remover, joka poistaa kemialliset pigmentit säilyttäen luonnonpigmentit. Mutta myös sillä on rajansa. Jos on useampaan kertaan värjännyt hiuksensa mustiksi, niin remover poistaa kuitenkin vain yhden kerroksen väriä - jolloin hiukset ovat edelleen tattadaa - mustat!
Kiitos kun kuuntelit! Mä tarvitsin tätä just nyt. :)


P.S. Tresemmé, Franck Provost ja Syoss on tosiaankin kaikki olleet omana aikanaan hyviä kampaamotuotteita. Sille on kuitenkin syynsä, miksi niitä ei enää myydä kampaamoissa. Teknologiat kehittyy ja tietämys lisääntyy. Mutta kaiken kaikkiaan, jos välttämättä haluaa marketin tuotteet, niin ostakaa edellä mainittuja. Ja valitkaa mielellään oman hiustyyppinne tai mahdollisen sen hetkisen "ongelman" perusteella. Joohan?

Edit 19.1.2012
Hurja esimerkki siitä kuinka voi käydä hiuksia värjätessä. Harmi silti, että se on vedetty tollaseen asiayhteyteen. Koska toi sama olisi voinut käydä myös kampaamossa. Koskaanhan ei tiedä, milloin se ensimmäinen reaktio tulee, jos on tullakseen. Vaikka kampaamoissa onkin tarkat inci-luettelot kaikista käytetyistä tuotteista - tai siis ainakin meillä on. Milläs sitä muuten tarkistaa sisältääkö tuote jotain niistä aineista, joille asiakas lääkärin mukaan on allerginen.

maanantai 16. tammikuuta 2012

L niin kuin laki

www.dangerousminds.net
Don't like gay marriage? Don't get one.
Don't like abortions? Don't get one.
Don't like drugs? Don't do them.
Don't like sex? Don't have it.
Don't like your rights taken away?
Don't take away anybody elses.


Yllä esitetty meemi elää netissä omaa elämäänsä. Melkein aina kommentoinnissa on mukana joku, joka haluaa vetää lait tähän mukaan. Asiat on kielletty laissa ja ovat siten vääriä. Höpö höpö, sanon minä. Laki on aina sidoksissa siihen yhteiskuntaan ja kulttuuriin, jossa eletään ja kaikki yllä mainitut asiat ovat myös jossain päin maailmaa ainakin jollain tasolla sallittuja lakiin perustuen.

Sukupuolineutraali avioliittolaki
Suomessakin on viime aikoina ollut hyvin paljon tapetilla sukupuolineutraali avioliittolaki. En ota suuremmin kantaa siihen, kuka on oikeassa (minä tietenkin). Totean vaan, että lailla on kannattajansa ja vastustajansa - seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta. Ymmärtäisin kädenväännön aiheesta, jos homoseksuaalisuudesta oikeasti voisi olla esimerkiksi terveydellistä haittaa jollekulle ulkopuoliselle. Uskonto ei vaan kerta kaikkiaan riitä perusteeksi, jos mulle yrittää vakuuttaa jotain. Uskonnoissa on kaiken lisäksi se huono puoli, että ne vaahtoavat suvaitsevaisuudesta, mutta käytännössä eivät suvaitse itse lainkaan erilaisuutta. Kun jollain on osoittaa mulle tieteellisiä faktoja - ei mitään pilipalitutkimusta - asiasta, mä lupaan miettiä asiaa uudelleen.

Sukupuolineutraalit avioliitot ovat laillisia jo kymmenessä maassa sekä useammassa Yhdysvaltain osavaltiossa.

Aborttilaki
Koska abortti on Suomessa ollut sallittu jo pitkään ja raskauden keskeytykset sosiaalisista syistäkin jo vuodesta 1970 lähtien, sille tietenkin löytyy myös vastustajansa. Harva vastustaa aborttia, jos se tehdään muusta kuin sosiaalisesta perusteesta.

Itse hyväksyn abortit myös sosiaalisista syistä. Tottakai mua hiukan vaivaa ajatus, että miksei ehkäisystä ole pidetty huolta, jos kerran sosiaaliset syyt estää vanhemmuuden, mutta toisaalta ainoa 100 prosenttinen ehkäisykeinohan on olla harrastamatta seksiä, vaikka Raamattu muuta väittääkin. Ja toisaalta elämäntilanteetkin voi muuttua radikaalisti sekunneissa: syntymättömän lapsen isä voi vaikkapa menehtyä kolarissa tai kieltäytyy muuten kantamasta vastuutaan eikä äiti koe olevansa valmis vanhemmuuteen yksin. Eihän me voida tietää, mikä kenenkin todellinen motiivi abortin takana on. En jaksa uskoa, että monikaan tekee aborttia huvin vuoksi.

Huumelait
Huumeiden käyttö on pääasiassa laitonta, vaikka siihenkin liittyy poikkeuksensa, varsinkin kun puhutaan kannabiksesta.

Huumeilla voi helpolla pilata elämänsä. Jopa mun lähipiirissä on muutamia varoittavia esimerkkejä. Kannabiksen käyttö karkaa helpolla käsistä, kun mukaan tulee yhä kovemmat huumeet. Mutta lääkkeenä kivunhoidossa kannabis lienee yksi parhaimmista. Lääkekäytössä se on laillista jopa Suomessa.

Seksin kriminalisointi
Seksi  (pdf) itsessään ei varmasti ole laitonta missään. Seksin kriminalisointi liittyy lähinnä seksin myymiseen tai ostamiseen, lapsen hyväksikäyttöön tai seksiin pakottamiseen ja joissain maissa myös jo alussa mainittuun homoseksuaalisuuteen. Myös seksiäänistä saattaa jossain päin maailmaa saada tuomion. Saksassa puolestaan seksityöläiset maksavat veronsa parkkimittariin verrattavan automaatin kautta.

Tarinan opetus
Kaikilla asioilla on puolestapuhujansa sekä vastustajansa. Lakiin vetoaminen oman kannan puolustamisessa ei kuitenkaan ole kaikkein pitävin vaihtoehto, sillä aina jostain päin maailmaa löytyy maallistuneempi ja suvaitsevaisempi lainsäädäntö.

Yksi on kuitenkin ylitse muiden - kaikki yllämainitut asiat ovat Alankomaissa sallittuja. Jos haluaa puolustaa ihmisoikeuksia, niin aina kannattaa kääntyä Alankomaiden lainsäädännön puoleen.

sunnuntai 15. tammikuuta 2012

I niin kuin itsensähäpäisijä

Epäonnistujia emme ole, mielensäpahoittajiksi emme tahdo tulla - olkaamme siis itsensähäpäisijöitä!

Suomessa vietettiin viime vuonna ensimmäistä kertaa kansallista epäonnistumisen päivää. Puuhahenkilöiden mukaan Suomi tarvitsee kulttuurin, joka kannustaa epäonnistumiseen sekä ilmapiirin, joka tukee riskinottajia. En halua ottaa kantaa yrittäjyyteen, joka on kuitenkin viime kädessä virallisen päivän takana. Mutta yleisesti tosta ei voi olla eri mieltä: me ollaan juro kansa, joka viimeiseen asti miettii, mitä muut ihmiset meistä ajattelee ja lamaannutaan sitten varmuuden vuoksi täysin aloilleen. En mä silti soisi kenenkään ottavan tavoitteeksi epäonnistumista. Se voi olla tekemisen riski, mutta ei itseisarvo.

Tuomas Kyrön mielensäpahoittaja uskoo, että sydänvaivat eivät ole peräisin epäterveellisestä ruokavaliosta ja liikunnan puutteesta. Mielensäpahoittaja tietää niiden johtuvan siitä, kun ei sano mitä ajattelee ja mistä pahoittaa mielensä. Onhan se nyt selvä, ettei sinne päähän kaikki maailman asiat voi mahtua, vaan joidenkin asioiden on mentävä myös niveliin ja verisuoniin. Mielensäpahoittajan maailma ei ole niin vääristynyt, etteikö osa olisi tottakin. Taipumus mielensäpahoittamiseen aiheuttaa takuuvarmasti sairauksia sekä mielessä että kehossa.

Itsensähäpäisijä ottaa tietoisen riskin epäonnistumisesta ja lakkaa pahoittamasta mielensä asioista, joihin ei kerta kaikkiaan pysty vaikuttamaan. Itsensähäpäisy on sitä, että lakkaa miettimästä, mitä muut ajattelee ja elää itselleen. Tekee asioita, jotka tuntuvat itsestä hyvältä ja osaa nauraa itselleen, kun kaikki ei menekään kuten Strömsössä.

Elämä on elämistä - ei epäonnistumista ja mielensäpahoittamista varten. Opetellaan häpäisemään itsemme tyylillä. Otetaan tavoitteeksi häpeämättömyys! Muistetaan silti rakastaa lähimmäistämme. Häpeämättömyys ei ole sitä, että häpäistään toisia.

Kuvan lähde:


lauantai 14. tammikuuta 2012

X niin kuin xtra

Tekstiviestittelyä äidin ja 16 vuotiaan tyttären välillä.

13. tammikuuta klo 19:29
Tytär: Niin tuuullaan sit myöhään ilmotin nyt et sit et naura mun viesteille kun niis on kirjotushäröjä. :-D 

Äiti klo 19:32
Ok. Tulkaa hiljaa. Meen töihin huome ni haluaisin nukkuu yön hyvin. :)

Tytär klo 19:33
Okei (:

14. tammikuuta klo 17:36
Ä: Tulitte kyl tosi hiljaa. Vieläkään ei kuulu mitään.

T klo 17:58
Sorii aattelin et oot jo huomannu  fb päivityksen kun et oo kysyny et onko mut kidnapattu. :/

Ä klo 18:10
No en ollu nähny ku tulin vasta töistä ku laitoin sul viestin. Onks sun perse viel jääs? :o (viittaa aiemmin mainittuun fb päivitykseen)

T klo 18:20
Ei oo XD Ja tullaan täältä ihan hetikohtapianaikalaillanyt :---D

Aina sillon tällöin meidän äiti-tytär viestienvaihtoa lukiessa tulee mietittyä, että millainen äiti mä oikein olen. Onko muilla tällaista? Vai johtuuko tää siitä, että meillä on ikäeroa vaivaiset 18 vuotta? Pitäiskö mun jo aikuistua tai tulla enemmän äitien kaltaiseksi? Millaisia niiden äitien sitten pitäisi oikein olla?

torstai 12. tammikuuta 2012

P niin kuin perheväkivalta

VAROITUS! Teksti saattaa sisältää rumaa ja epäasiallista kieltä. Jatkaminen omalla vastuulla!

"On paskapuhetta, jos joku väittää yhdenkään näistä ihmishenkiä vaatineista murhenäytelmän perheistä olleen ns. "tavallinen perhe". Tavallisissa perheissä ei nimittäin esiinny perheväkivaltaa ja tavallinen perheen isä tai äiti ei tapa perheenjäseniään. Oikeasti tavallisissa perheissä esiintyy riitoja ja liitot voivat päättyä eroon, mutta väkivaltaa niissä ei esiinny." Mane

Mane viittaa yllä kotimaata puhuttaviin perhesurmiin.

Muka tavalliset perheet
Me ollaan Manen kanssa täsmälleen samaa mieltä etenkin tosta paskapuheosuudesta - vitut ne mitään tavallisia perheitä ole. Me ollaan samaa mieltä myös siitä, että tavallisissa perheissä esiintyy riitoja ja joskus käy myös niin, että liitot päättyy eroon. Mutta mä uskon, että liitot päättyy näissä muka tavallisissa perheissä eroon, koska siellä toinen osapuoli on tarpeeksi vahva pelastaakseen itsensä ja mahdollisesti lapsensa ajoissa perheväkivallan loukusta. Näissä muka tavallisissa perheissä ne riidatkaan ei ole normaaleja.

Ikiaikainen kaava
Mä näen sen niin, että tarinat toistaa ikiaikaista kaavaa. Väkivaltaiset ihmiset on käärmeitä, jotka osaa olla niin saatanan mielinkielin ja esittää olevansa jotain lähes täydellistä riittävän pitkän aikaa. Niin kauan, että toinen on tiukassa otteessa. Ne niljakkeet on todella taitavia alistamaan ylistämällä ja yllättäen antavatkin napakan iskun suoraan palleaan.

Alkaa helvetillinen vaihe, joka lyttää toisen totaalisesti, ellei osaa olla varpaillaan. Yhtäkkiä sitä ei osaa yksinkertaisimpiakaan asioita saati siivota, laittaa ruokaa ja kasvattaa lapsia. Toinen ei osaa myöskään puhua oikeista asioista, valita oikeita lehtiä ja kirjoja. Hän ei myöskään osaa kuunnella oikeanlaista musiikkia tai valita sopivia ystäviä tai edes oikeaa ammattia. Kaiken lisäksi naapurin Seija tai Rami on niin paljon paremman näköinenkin - pitäisit sinäkin nyt huolta itsestäsi, että kehtais sun kanssa kulkea jossain.

Koska alku on ollut kirjaimellisesti yhtä juhlaa, toinen jaksaa uskoa ja luottaa parempien aikojen koittamiseen. Onhan niistä näyttöä. Ja jos itse vähän yrittää muuttua, niin kyllähän se siitä sitten. Ja toisaalta se paholainen on onnistunut kylvämään myös epäilyksen omaa arvostelukykyä kohtaan. Ehkä se sittenkin on vaan ylireagointia. Ehkä sitä sittenkin on vaan liian tosikko, kun ei ymmärrä toisen vitsejä.

Todellisuudessa hälytyskellojen olisi pitänyt soida jo ylistämisvaiheessa. Sellainen palvonta ei ole normaalia, vaikka suhde olisi kuinka alussa. Mutta harva on kokenut sen kaltaista ihailua aikaisemmin eikä siitä oikein osaa kieltäytyäkään. Hulluhan sitä olisi, jos ei nauttisi kaikesta siitä hyvästä, mitä on tarjolla. Tämähän on once-in-a-lifetime -tilaisuus. Tämän on pakko olla juuri se oikea.

Viimeinen itsenäinen pakomahdollisuus on siinä vaiheessa, kun ensimmäinen tai korkeintaan toinen henkinen isku palleaan tulee ajankohtaiseksi. Sen jälkeen alkaa alamäki, jolle mikään ei vedä vertaa. Itsetunto murenee pala palalta ja alkaa itsekin uskoa siihen, mitä toinen sanoo. Pitää olla vaan onnellinen siitä, että on saanut edes tuon rinnalleen. Yksin eläminenhän ei voi olla vaihtoehto. Mitä ihmisetkin ajattelee, jos nyt epäonnistun tässä suhteessa. Eikä kenenkään pidä saada tietää, että se on alkanut myös lyödä ihan oikeasti.

Media ei tajuu
Nyt media on ihmetellyt, että kuinka tilanteet on päässeet näin pahoiksi ja miten viranomaiset eivät ole puuttuneet asioiden kulkuun ajoissa. Media ei siis tajua sitä salailun ja häpeän määrää, mikä näihin tarinoihin liittyy - oli se sitten aiheellista tai aiheetonta. Asianosainen häpeää omaa huonouttaan eikä kerro kenellekään - luit aivan oikein ei kenellekkään - ja naapureiden on helpompi sulkea silmät ja korvat kuin puuttua asiaan.  Mitä läheisemmistä ihmisistä on kyse, sitä sokeammaksi sitä tulee läheisen ongelmille. Eikä meillä Suomessa vaan ole tapana sekaantua toisten asioihin edes silloin, kun sen saa tehdä täysin nimettömästi. Mistä viranomaiset olisivat voineet tietää mitä on menossa, jos kukaan ei kerro. Vai pitäisikö meille säätää laki, jonka mukaan perheiden on käytävä lakisääteisissä kuulusteluissa parisuhteen tilasta vähintään puolivuosittain? 

Toivotontako?
Väkisin tulee mieleen, että tilanne on toivoton eikä näitä pystytä estämään jatkossakaan. Ainoa tapa estää näitä tapahtumasta on, että naapuri tekee edes sen nimettömän puhelun, kun naapurista kantautuu riidan ääniä normaalia enemmän ja huutoon sekoittuu töminää, ryminää, paukahtelua tai muuta sellaista ääntä, joka ei kerta kaikkiaan kuulu normaaliin erimielisyyteen. Siinä vaiheessa, kun toisten kotoa alkaa kuulua huudon kanssa samanaikaisesti muitakin ääniä, aletaan olla tosi syvissä vesissä. Siellä ihan oikeasti tarvitaan apua. Pliiisss, tehkää se puhelu!

Hyviä uutisia!
Siitä todellakin voi selvitä, kunhan ymmärtää lähteä ajoissa tai viimeistään siinä vaiheessa, kun setä virkamies katsoo silmiin ja pyytää pitämään huolen ensisijaisesti itsestäsi ja mahdollisista lapsista. Yksin oleminenkin on oikeasti paljon parempi vaihtoehto. Ainakaan ei tarvitse koko ajan olla varpaillaan ja kohta sitä huomaa, että elämä sittenkin on aika kivaa.

keskiviikko 11. tammikuuta 2012

Ä niin kuin ääni

Ääni, tässä tapauksessa ihmisen ääni, mielikuvan luomisessa toisesta henkilöstä on jännä juttu. Kun kuulee toisen äänen, sitä muodostaa väkisin jonkinlaisen mielikuvan ulkonäöstä sen perusteella. Samalla tavalla sitä luo ihmisistä ennakko-odotuksia ja käsityksiä ilman mitään järkiperustetta. Nämä on niitä hetkiä, jolloin ollaan vaarallisilla vesillä. Monesti luodut mielikuvat ja odotukset vastaavat vain vähän tai ei ollenkaan todellisuutta. Ennakkoon luodut odotukset, tai odotukset ylipäätään, johtaa helpolla pettymyksiin. Se on kuitenkin kokonaan eri tarina.

Katkeransuloiset mielikuvituksen tuotteet
Hunks, Matias
Nyt on kysymys radioäänistä, jotka on saaneet kasvot vasta myöhemmin. Omalla kohdalla mulle on käynyt tasan kaksi kertaa niin, että olen mieltänyt juontajan aivan eri näköiseksi kuin hän on todellisuussa. Se ei ole johtanut pettymykseen vaan pikemminkin suunnattomaan hämmennykseen. Kuinka on mahdollista, että makuukamari radioääni ei näytäkään yhtään niin jumalaiselta kuin millaiseksi olin hänet kuvitellut?

Mä luulen, että vastaus on yksinkertainen. Useimmat ihmiset on ihan tavallisen näköisiä, vaikka mun mielikuvitukseni haluaisikin heidän näyttävän vaikkapa Hunksien Matiakselta.



Naama sopii ääneen
Mielenkiintoista on se, että tätä tapahtuu vain ja ainoastaan silloin, kun ensin kuulee äänen ja sitten vasta näkee kyseisen ihmisen. En muista, että mulle olisi kertaakaan käynyt niin, että olisin tavannut jonkun tyypin ja hänen avattuaan suunsa, olisin miettinyt, ettei ääni kerta kaikkiaan sovi tohon naamaan.



Se voisi kyllä olla mahdollista, jos mainoksen mies tulisi oikeasti puhumaan mulle Kimmo Vehviläisen äänellä tai vaikka sillä "omallaan". :D

tiistai 10. tammikuuta 2012

K niin kuin kissanainen


"Koiraihmisenä kerroin eilen, että naisentapailu loppuu heti siihen, kun selviää, että tämä on kissanainen, kissanomistaja. Kokemusta on. Mielestäni kissanaiset ovat hunsvotteja ja vastuuttomia. Koiran kanssa voi touhulla ja koira on tunteellinen. Kissa taas kuin olohuoneessa nököttävä jukkapalmu. Vähän kun annat vettä sillon tällön se riittää. Kissanomistajat ovat tietysti ihan toista mieltä. Vakuuta minulle, että olen väärässä. Perustele, argumentoi, kerro. - Taavi", Facebook

Kissanainen ja koiramies
Kissanainen on itsenäinen ja omanarvontuntoinen. Hän rakastaa ja antaa rakkautta omilla ehdoillaan. Kissanainen ei ole taipuvainen alistumaan toisten tahtoon ilman päteviä perusteluja.

Kissanaiset kaipaavat hellyyttä siinä missä koiramiehetkin. He eivät vain ole valmiita tekemään mitä tahansa tullakseen huomioiduiksi ja saadakseen kaipaamaansa hellyyttä. Ihmisillä tätä ominaisuutta kutsutaan terveeksi itsetunnoksi, ei tunteettomuudeksi tai vastuuttomuudeksi. Miesten kannattaa ehdottomasti välttää tällaista naistyyppiä, mikäli heillä on veressään vahva taipumus koirasuuntautuneisuuteen. Kissanainen ja koiramies on yhtälö, joka voi vain harvoissa tapauksissa olla muuta kuin mahdoton.

Koiramiehet haluavat rinnalleen lemmikin, joka on kaltoin kohdeltunakin uskollinen ja myötäilevä. Tämä perustuu luonnon luomaan tosiasiaan: kissat pitävät itseään jumalina, koirat palvovat omistajiaan. Toisin sanoen koiramiehet tarvitsevat ehdotonta palvontaa ja kritiikittömyyttä heidän suhteensa, kissanaiset tuntevat oman arvonsa ilman ulkopuolisten vakuutteluakin.

Elämänohje koiramiehelle
Pidä kantasi, se on kaikille osapuolille paras vaihtoehto. Kissanainen ei menetä mitään, kun joku kieltäytyy tapailemasta häntä enää - päinvastoin hän on kiitollinen säästämästään ajasta. Koiramieskin on paljon onnellisempi omassa elämässään, kun saa osakseen varauksetonta palvontaa.

Huomio!
Kaikki kirjoitettu ei todellisuudessa ole sukupuoliriippuvaista ja pätee samalla tavalla yhtälöön kissamies ja koiranainen.

maanantai 9. tammikuuta 2012

A niin kuin alku

A niinkuin alku.

Blogin alku

Alun sanotaan olevan aina hankalaa, mutta tällä kertaa se on suhteellisen kivutonta. Kirjoittaminen on aina ollut mulle yksi tapa selvittää itselleni, mitä oikeastaan asioista ajattelen. Nyt olen ollut pidemmän aikaa täysin lukossa eikä uusia tekstejä vain ole syntynyt. Siksi otetaan avuksi aakkoset.

Tavoitteena on käydä läpi aakkosten kaikki kirjaimet. En aio seurata orjallisesti aakkosten järjestystä aa:sta öö:hön enkä päinvastoin, vaikka a onkin aloittava kirjain. Joistain kirjaimista löytyy useampia aiheita, joista mulla on varmuudella jotain sanottavaa. Toiset kirjaimet vaativat jo enemmän mielikuvitusta, että niistä ylipäätään keksii yhtään sanaa.

Kirjoituksia voi odottaa päivittäin ainakin kolmesti viikossa. Liian suuret lupaukset ja odotukset ajaa mut vaan ahdistukseen ja sittenhän ollaan jälleen alkupisteessä eikä lukot sittenkään aukene.

Uusi alku

Vuoden vaihtuessa moni on tehnyt hurjia lupauksia uudesta alusta. Ollaan ilman alkoholia, tupakkaa, lihaa tai ihan mitä vaan. Itse en luvannut mitään - taaskaan. Lupaukset uudesta alusta on aivan turhia. En halua luvata uusia alkuja, haluan asettaa tavoitteita.

Uusi alku on silti ajankohtaista omassakin elämässäni. Aloitin opintovapaan vuoden vaihteessa. Koska opintoihin liittyy niin paljon asiakirjoittamista, blogissa tulee olemaan lähes poikkeuksetta mutu-tuntumaa - arkisen tavallisia näkökulmia.

Piirtämisen uusi alkukin saattaa olla tuloillaan. En uskalla sentään luvata, että jokaisesta kirjaimesta tulisi myös itse tehty piirros, muttei se ole pois suljettu mahdollisuuskaan. Oli oikein terapeuttista kaivaa värikynät kaapista ja alkaa töhertää. Siinä piirrellessä ehti ajatella, jos jonkinmoista asiaa.

Laita sanoja tulemaan
Ideoita ja aiheita ei koskaan voi olla liikaa. Kommenttiloota on vapaa!

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...