tiistai 31. heinäkuuta 2012

T niin kuin tilannepotpuri

Tehdäänpä pieni tilannepotpuri huomisen vapaapäiväni kunniaksi.

Koko maailma on päättänyt vääntää veistä haavassa. Tiedän kyllä, että huomenna on elokuu. Ei siitä nyt tarvi mitään numeroa tehdä. Se tarkoittaa sitä, että mulla on jäljellä noin 21 työpäivää ennen pulpettiin paluuta, mikä on toisaalta kivaa. Myönnän, että kesän aikana on ollut päiviä, jolloin olen kironnut viime lokakuista päätöstäni olla pitämättä kesälomaa tänä kesänä. Myönnän senkin, että töissä ei aina ole ollut niin kivaa. Mutta nyt on tultu niihin hetkiin, kun omille asiakkailleen ei voikaan enää varata jo valmiiksi seuraavaa kertaa. Mikä taas tietää sitä, että kaikki eivät millään jatkossa mahdu kuukausittaiseen 10 tunnin työ harrastusrupeamaani. Näen heidät ehkä sitten ensi kesänä. Sitä paitsi vaikka kuinka yritin välttää  kesän aikana vastaanottamasta täysin uusia asiakkaita, niin en onnistunut siinäkään. Äh, olen paha petturikampaaja.

Toisaalta kohta on syyskuu. Olen odottanut sitä melko innokkaasti. Tiedossa on - tattadadaa - lomailua. Ensimmäisenä viikkona tietenkin pitää käydä selvittämässä, mitä aikoo syyslukukauden aikana oppia, mutta sitten on tiedossa  myös kivaa. Halpalentoyhtiöiden sivuilla on tullut viime päivinä vierailtua tavallistakin ahkerammin, mutta eipä ole vielä tullut tehtyä hätäisiä matkasuunnitelmia. Johonkin päin olisi kuitenkin polttava halu lähteä, meillä molemmilla tytöillä. Pieni irtiotto arjesta tulee tarpeeseen. Tunnustan ehkä jopa hiukan nolona, että syyskuulle on suunniteltuna myös avioerobileet parhaiden tyttöjen kanssa. Piti siirtää nämä bileet syksylle, koska on hiukan haastavaa kesäaikaan löytää viikonloppua, jolloin irtiotto sopii kaikille tai edes suurimmalle osalle. Joten ei se syksyn tulo sittenkään taida ihan kauhean paha olla, kun kivuuksiakin on tiedossa.

***

Se on muuten alkanut nyt. Se painostus, jota jo kauhusta jähmettyneenä odotin.

- Ootko sä Neo jo ollut treffeillä?
- Mulla ei ole mitään kerrottavaa.
- Eiku sä et kerro. Sä oot ihan tylsä.
- Eiku ei ole mitään kerrottavaa.
- Mut sun pitää käydä treffeillä.
- Miks?
- Ihan varmasti oot jo käynyt. Kerro nyt.
- Ei ole mitään kerrottavaa.

Tämä vuoropuhelu voi jatkua jopa vartin. Miten mulla aina tulee noista keskusteluista sellainen olo, että toistan itseäni? Jotenkin myös tulee sellainen olo, että ne ei usko sitä, etten käy treffeillä. Tosin kukin vänkääjä on aivan oikeassa. Miksi mä edes kertoisin niille? Enhän itsekään kysele heidän treffeistään tai av(i)oelämästään.

***
Opintojen jatkuminen muuten tarkoittaa myös sitä, etten joudu enää kuvan tilanteeseen vähään aikaan. Mun mielestä kuluttajien pitäisi oppia, että kun luvataan helposti avattavaa se tarkoittaa oikeasti sitä, ettei sitä saa auki millään ilveelläkään.


Toinen ongelmaksi muodostunut asia on puhelimen kosketusnäyttö. Se on ollut sitä jo pitkään, mutta ahdistus on kasvanut hiljalleen. Pyrin välttämään esimerkiksi naamakirjaan menemistä puhelimella, koska jos joku kertoo siellä koiransa kuolleen tai jonkun parisuhdetilan muuttuneen leskeksi, niin eikö mun sormi päätä osoittaa tykkäävänsä päivityksestä. Siinäpähän sitten yrität selittää ruman kauniiksi. Miksi vahinkotykkäykset osuu aina niihin päivityksiin, joista ei oikeasti voi tykätä? Sanokaa nyt edes, että teillekin käy joskus näin.



R niin kuin resepti

1 kpl vaativan erityistason psykoterapeutti
1 kpl unikeko
1 kpl aamuvirkku
1 kpl parisuhde
yhteinen/yhteisiä harrastus/harrastuksia
treffejä makuuhuoneessa
alkuaikojen muistelua
parisuhdeterapiaa

Psykoterapeutti Juha Nieminen sanoo, että näillä eväillä parisuhde onnistuu. Minä sanon, että ei tule mitään. Älä koskaan mene sänkyyn aamuvirkun kanssa. Mutta jos vahinko on jo tapahtunut, niin sitten on kaksi vaihtoehtoa: se joko onnistuu tai sitten ei. Kaikki riippuu tahtotilasta.

Kenellekään ei ole varmaan jäänyt epäselväksi, että olen yökyöpeli. Unikeoksi mua ei voi moittia, koska tarvittaessa herään kyllä yhdessä aamuvirkkujen kanssa. Se ei kuitenkaan saa mua menemään nukkumaan yhtään normaalia aikaisemmin. Korjaan univajetta helpommin päikkäröinnillä kuin aikaisin nukkumaan menemisellä. Paitsi silloin kun yksinkertaisesti taju lähtee illlalla ja herään keskellä yötä ihmettelemään, että mitä voisi tehdä häiritsemättä muita.

En usko, että alkuaikojen muistelu saa ketään muuttamaan unirytmiään saati että se edes olisi mahdollista. Treffit makuuhuoneessa päivällä kuulostavat teoriassa ihan hyvältä, mutta liian aikaisin herätetty unikeko käyttää sen ajan mieluummin päikkäröintiin. Psykoterapeutin oletus lienee ollut se, että aamuvirkkukin on hyväksynyt yökyöpelinsä unirytmin ja antanut tämän nukkua ja valvoa itselleen sopivassa suhteessa. Se yökyöpeli ei todellakaan halua tulla sänkyyn leikkimään kuollutta kello 10 illalla. Eikä se kovin kauaa kestä sitäkään, että ei saa jäädä valvomaan, kun esimerkiksi olohuoneesta heijastuva valo häiritsee aamuvirkun nukahtamista.

Joten ei, mun mielestä vaativan erityistason psykoterapeutin antama resepti on huono. Poistaisin sieltä pari turhaa kohtaa ja lisäisin unikekojen ja/tai aamuvirkkujen määrää näin:

2 kpl unikekoja tai aamuvirkkuja
1 kpl parisuhde
vähintään yksi yhteinen harrastus
treffejä makuuhuoneessa
alkuaikojen muistelua

Vai onko kellään onnistumisen elämyksiä unirytmien yhteensovittamisessa?




maanantai 30. heinäkuuta 2012

O niin kuin odotukset

"olisi mukava viellä rakastua!!! mutta taitaa olla mun päivät ohi jo :(("
mies vm. -69
En aio puuttua kirjoitusvirheisiin, isojen kirjaimien oikeaan käyttöön enkä väärinpäin oleviin hymiöihin. Kunhan tunsin tarvetta mainita asiasta. Alan kuitenkin jo tottua siihen, että ne on sääntöjä, joita ei tarvitse noudattaa varsinkin, jos toinen jalka on jo muutenkin haudassa. Muuten olen pahoillani, jos karvan yli 40-vuotias ajattelee, että päivät on jo ohi. Tosin täytyy myöntää, että tekisi mieli silittää lohduttavasti kirjoittajan päätä ennen kuin jatkaa matkaa. Varmaan hänellekin löytyy se, joka haluaa pelastaa hänet kurjalta elämältä ja todistaa, että päivät ei vielä ole luetut.

Sitä  oikeastaan halusin sanoa, että rakastuminen tai ihastuminen ei todellisuudessa ole temppu eikä mikään. Haastavaa rakastumisesta tekee se, että rakastuttuaan sitä alkaa odottaa vastaavia tunteita rakkauden kohteeltaan. Monestihan se etenee dominoefektin tavoin: Siru tykkää Santusta ja Santtu Ilonasta. Kyllä te tiedätte, että maailmankaikkeudella on todella huono huumorintaju.

Tosin joskus tulee mietittyä, että josko se maailmankaikkeus haluaisikin opettaa jotakin. Kuten nauttimaan olemassa olevista tunteista asettamatta luhistavia odotuksia toisen tunteita kohtaan. Ihastumisen/rakastumisen tunne on oikeasti itsessään jo kokemisen arvoinen. Harmi, että niin moni kuitenkin pettyy ja katkeroituu alunperin hyviksi tarkoitettujen tunteiden seurauksena. Oikeastihan sitä kuitenkin pettyy vain omiin odotuksiinsa, joita ei koskaan voinut edes kohtuudella toisen hartioille asettaa.

Teoriassa siis noin, käytännössä niin ja näin. En ole yli-ihminen. Useimmiten teen järkiratkaisuja, mutta tunteitani en vieläkään ole oppinut ohjailemaan. Kun tunteet astuvat mukaan kuvioon, järki joutuu väistämään. En myöskään ole oppinut jättämään odotuksiani omaan arvoonsa. Opettelen vielä sitä, kuinka erottaa omien odotusten romahtamisen aiheuttama pettymys ja toisen oikeasti aiheuttama pettymys toisistaan. 

Saako odotuksiinsa pettyä oikeutetusti vain silloin, kun toinen rikkoo antamansa lupaukset? Huomataan kuitenkin, että lupaus ei ole jotain, minkä toinen vaan jätti kieltämättä ääneen. Ne on taas niitä ihan itse lupauksiksi tulkittuja asioita.





M niin kuin manuaali

Maikkari on kunnostautunut julkaisemalla TOP 50 -listaukset niistä asioista, jotka miesten pitäisi tietää naisista ja päinvastoin. Itselläni heräsi epäusko erityisesti lukiessa sitä, mitä miesten pitäisi tietää meistä naisista. Suurin osa niistä tuntui väkisin keksityiltä. Linkittäisin sinne, jos edes murto-osa väitteistä olisi tuntunut sopivan edes muhun itseeni. Googlettakaa, jos on ihan pakko saada tietää.
(Tietenkään ei pitäisi syyttää Maikkaria, joka on vaan menshealt.comin ja healthyandbeloved.comin sanansaattaja)

Poimin sieltä oman top vitoseni kaikkein älyttömimmistä väitteistä.

Oikeat miehet eivät aja automaattivaihteilla.
Eivätkö? Miten ihmeessä automaatti- tai manuaalivaihteet liittyy miehisyyteen? Vaikka toisaalta olen kerran elämässäni joutunut ajamaan automaattivaihteisella autolla, ja tulin siihen tulokseen, että se jos joku vaatii munaa. Vain tippaleipäaivot omaava henkilö polkee kuopan siihen, missä pitäisi olla kytkin.
Uskon, että väitteen keksinyt nainen on myös kokenut saman ja toivoo pystyvänsä piilottamaan oman avuttomuutensa tilanteessa, jossa joutuisi ajamaan automaattivaihteista autoa vasten tahtoaan.

Annan sinulle anteeksi enemmän kuin minun pitäisi.
Höpö, höpö. Jos olet rakas, saatan katsoa moniakin asioita läpi sormieni, mutten varmasti anna anteeksi enempää kuin pitäisi. Anteeksiantamisen ja joustamisen määrä korreloi suoraan molempien rakkauden määrään. Kaikkihan me joskus töppäillään, mutta jos et petä tai tapa ketään, niin luultavasti saat anteeksi.

Suuseksi on salainen aseeni, enkä pelkää käyttää sitä.
En kuulu koulukuntaan, joka pitää seksiä yleensäkään aseena. Olen kuullut, että sellaisiakin ihmisiä on. Jos seksistä tulee kaupan- tai sodankäynnin väline, voisi olla sopiva hetki alkaa vihdoinkin puhumaan ihan suoraan niistä asioista, mitkä mättää.

Jos pyydät minua ulos rohkeasti suoraan, suostun.
En ihan pysty lupaamaan tätä. Tarvitaan tähän nyt vähän muutakin kuin rohkea ja suora pyyntö, kuten nyt vaikka oikeantyyppinen ihminen. Semmonen kiva ja ihana. Miksi kukaan lähtisi ulos jokaisen kanssa, joka keksii pyytää?
Pääsääntöisesti se menee niin, että jos toisessa on jotain ei-toivottavia piirteitä, joita ei vaan pysty katsomaan läpi sormien, niin ei ne siitä mihinkään ajan kanssakaan katoa. Niitä ei opi rakastamaan eikä se toinen tule niitä muuttamaan. Miksi siis pitäisi tuhlata aikaa?

Sinun tulisi tietää tämä kaikki (ja lisää) ilman, että kerron sinulle.
Ei, sinunkaan ei tarvitse olla meedio. Muutenkin on parempi, ellet tiedä yhtään enempää noista totuutena esitetyistä väitteistä.

Mitähän mieltä miehet on listasta, joka kertoo, mitä naisten pitäisi tietää miehistä? Mun mielestä se oli jotenkin paljon rationaalisempi. Vaikka sielläkin taisi olla mukana muutama täyteväite, jotta saadaan top 50 kootuksi.



Yleensä toivon eniten sitä, että maailmassa olisi rauha ja kaikilla hyvä tahto. Mutta tänään toivon, että turhat "mitä sinun pitäisi tietää" -oppaat jätettäisiin kirjoittamatta. Mieluummin vaikka jokainen voisi kirjoittaa oman manuaalinsa.

perjantai 27. heinäkuuta 2012

T niin kuin tulkinta

En vain pääse eroon aiheesta nettideittailu, vaikka haluaisin jo vilkuttaa sille iloisesti ja toivottaa hyvää loppuelämää. Jokin siinä vaan kiehtoo, olisiko kysymys uutuudenviehätyksestä. En ilmeisesti ole ihmetellyt netin kautta mahdollisesti toisiinsa tutustuvia ihmisiä vielä tarpeeksi eri suunnista.

Toisaalta en voi sanoa, että en ole koskaan tavannut ketään netin kautta. Voin vain sanoa, että en ole etsinyt ketään netin kautta. Ainoa treffi-ilmoitus, jonka olen kirjoittanut löytyy blogistani, mutta siinäkin pyrin eliminoimaan tyystin sen, että kukaan ei vahingossakaan vastaisi siihen. Sen tarkoitushan ei ollut houkutella yhtään ketään. Ja sitten tulee Termostaattori, joka ylistää ilmoituksen joksikin aivan ihmeellisen täydelliseksi.

Ilmoituksen idea tavoitti täsmälleen sen, mitä halusinkin sillä sanoa. Että oikeasti seuraa tai kumppania etsivien ihmisten pitäisiä olla jopa raa'an rehellisiä siitä keitä itse ovat ja mitä he etsivät. Silottamalla ja kiillottamalla pintaa tuhlaa vain omaa aikaansa ja joutuu lopulta kuitenkin tilanteeseen, ettei vastaa antamaansa kuvaa. Jos tarvitsee paljon tilaa itselleen, ei varmaankaan kannata edes väittää viihtyvänsä jatkuvasti rakkaidensa kanssa. Ennemmin tai myöhemmin sillä tavalla vain tulee pää kipeäksi. Osa-aikaerakkonakin pystyy taatusti löytämään sen oman yhtä paljon omaa rauhaa ja tilaa tarvitsevan vastakappaleensa. Mieluummin odottaa sen edes mahdollisimman lähelle sopivan vastakappaleen löytymistä hiukan pidempään kuin esittää olevansa jotain, mitä ei ole. Kaikkiahan ei voi ikinä miellyttää.

Toisaalta, jos pitäisi valita joku yhden tekstin perusteella, niin luultavasti mennään taas päin betoniseinää ja lujaa. Kun ollaan pelkän tekstin varassa, moni tulkitsee tekstin oikein, mutta vähintään yhtä moni tekee kaukana todellisuudesta olevia johtopäätöksiä. Kumpikin tulkitsija kuitenkin näkee tekstistä vain sen, mitä kirjoittaja on halunnut näyttää ja lisää siihen hiukan omia mausteitaan. Hyvä puoli siinä on se, että jälkimmäiset ovat ensinnäkin täydellisen vääriä ilmoituksen jättäjälle ja toiseksi se, että jättävät luultavasti kokonaan ottamatta yhteyttä.

Mitä siis oikein yritän sanoa? Netin kautta voi tutustua täydellisyyttä hipoviin ihmisiin. Täydellisiä ihmisiä ei onneksi ole olemassa, mutta riittävän lähellä omaa ajatusmaailmaa olevia on. Tiedän, koska olen tehnyt niin. Netti ei oikeasti poikkea live-elämästä paljoakaan. Täällä me ollaan sulassa sovussa ja välillä hiukan riidoissakin jonkun kanssa. Oikeassa elämässä itsensä suhteen epävarma, on epävarma myös netissä. Ja kuten oikeassakin elämässä, ensivaikutelma ei välttämättä ole se totuus, vaikka sitä olisikin vaikea muuttaa myöhemmin.

Ne lähes täydelliset ihmiset, joihin olen tutustunut ja jotkut jopa tavannut menettämättä luomaani mielikuvaa, ovat kaikki omanneet yhden erittäin hienon ja tärkeän piirteen. He ovat olleet kärsivällisiä ja nähneet vaivaa tutustuakseen pintaa syvemmin. Monesti se on vaivan arvoista.





torstai 26. heinäkuuta 2012

P niin kuin pollajukeboksi

Kun on koko päivän kuullut pollajukeboksissaan My Kind of Love kappaletta, on viisautta vaieta...


...ja laittaa vahinko kiertämään. Vähintäänkin toivon, että videon jakaminen blogissa vie kappaleen mennessään mun päästäni.

Pollajukebox -blogi oli muuten hyvä. Tuli ikävä sitäkin. Vieläkö sen voisi puhaltaa henkiin? Se auttoi niin monet pääsemään eroon riivaajistaan. Jos me kaikki taputettaisiin oikein kovaa, saataisiinkohan me lisää tarinoita?

T niin kuin tyrkky

Jos Suomi24:n ylläpito katsoo aiheelliseksi nostaa sinkkunaisten tyrkyllisyyden päivän kuumista kuumimmaksi puheenaiheeksi, niin toki se kelpaa minullekin.

Aloittaja väittää, että tyrkyllisyys ja mukavuus eivät voi koskaan tulla samassa paketissa, vaan sitä on joko tai. Tyrkkynä hän pitää meikkaamista, hiustenlaittoa sekä vartalonmyötäisten vaatteiden käyttöä. Mukavuus hänen mukaansa on sitä, että on valmis vaihtamaan pari ylimääräistä sanaa tuntemattomankin miehen kanssa. Minusta termit vaatisivat pientä hienosäätöä, jotta ne voisivat sulkea toisensa pois. Tosin hienosäätökään tuskin pystyy siihen.

Jos sinkkunainen ei pukeudu jätesäkkiin ja pitää itsestään sekä ulkoisesta olemuksestaan muutenkin huolen, se ei automaattisesti tarkoita, että hän sillä pyrkisi viestimään kaikille lähellä oleville uroksille, että tässä olisi  täydellinen paketti kaikille heistä. Sama nainen luultavasti tekee saman myös seurustellessaan tai solmittuaan avioliiton.

Tunnustan. Meikkaan ja laitan hiukseni päivittäin - paitsi jos olen päättänyt pysytellä poissa ihmisten ilmoilta. Joskus syyllistyn vartalonmyötäisten vaatteiden käyttöön. Pidin sitä kuitenkin tähän asti enemmän itseni kuin miesten miellyttämisenä. Kun on tyytyväinen peilikuvaansa, on paljon itsevarmempi olo eikä tule tarvetta kirjoittaa keskustelupalstalle kanssasisaria lyttääviä aloituksia. Lisäksi siihen kuuluu ammatillinen ulottuvuus. Kauneudenhoitoalalla olisi vaikeaa olla uskottava, ellei välittäisi lainkaan siitä miltä itse näyttää. Sisäpiirin tietona voin kertoa, että alalla ei itse asiassa edes työllistyisi kuin ryhtymällä yrittäjäksi, jos jättäisi edellä mainitut asiat tekemättä.

Ammatillinen ulottuvuus on myös se, että työhöni kuuluu vaihtaa pari ylimääräistä sanaa tuntemattomienkin miesten kanssa. Teen sitä toki vapaa-ajallakin, jos joku osoittaa olevansa halukas keskustelemaan ihan mistä tahansa. Eikä se ole edes sukupuolisidonnaista. Aivan samalla tavalla olen valmis vaihtamaan pari ylimääräistä sanaa tuntemattomien naistenkin kanssa. Sitä kutsuisin oikeasti mukavuudeksi. Keskusteluhalukkuus tuntemattomien miesten kanssa on toki mukavuutta, mutta se voi olla myös naamioitua tyrkyllä oloa, vaikka olisikin jättänyt ripsarit laittamatta, tukan harjaamatta ja valinnut vaatetuksekseen tuulipuvun.

Oikeastaan alkuperäisen mielipiteen otsikkona oli: Onko naisen tyrkyllisyys hyvä asia? Tunnen tulleeni huijatuksi, kun avasin keskusteluketjun päätyen miettimään jotain noinkin turhaa. Aina on plussaa, jos pitää itsestään huolen ja on lisäksi mukava. Sama pätee miehiinkin. Ne eivät todellakaan ole toisensa poissulkevia ominaisuuksia enkä pidä miestäkään tyrkkynä vain siksi, ettei sillä ole kaljamahaa, epäsiistiä partaa ja hankkija-lippistä.

Mua siis oikeastaan kiinnostaisi enemmän se, että mitä se tyrkkynä oleminen sitten ihan oikeasti on? Kertoisitko, mikä sinun mielestäsi on tyrkkyä?



tiistai 24. heinäkuuta 2012

H niin kuin hormonit

Ensin se* sanoo, että ehkäisypillerit vaikuttavat naisen parinvalintaan häiritsevästi. Pilleripäissään naisen hormonitoiminta menee niin sekaisin, että valitsee vahingossa miehen, joka ei sitten vauvantekovaiheessa sytytä. Minusta se on huono juttu. Siis niille, jotka haluavat lisääntyä. Onkohan tässä se syy, miksi postimiehillä epäillään olevan niin paljon lapsia? Hyvä juttu se on niille, jotka vain haluavat eroon nykyisestä kumppanistaan.

Itse asiassa tässähän olisi helppo selitys sille, miksi parisuhteet eivät nykyään enää kestä. Olen valmis ostamaan tämän selityksen. Minussa ei ollut mitään vikaa. Miehessäkään ei ollut mitään vikaa. Mutta koska muistin lähes joka päivä ottaa pienen pyöreän pillerini ennen kuin tapasin hänet ja vielä sen jälkeenkin, valitsin väärin. Virhearviointini karuus paljastui vasta, kun päädyin tietoisesti vaihtamaan pillerit selibaattiin.

Toisaalta seuraavaksi se väittää, että me saamme kaikki oman annoksemme hormoneista, halusimme tai emme, koska naisen virtsan kautta jäämät siirtyvät meidän kaikkien juomaveteen, koska vesienpuhdistamoissa ei pystytä poistamaan lääkejäämiä.

Tämän tiedon jälkeen ravintosuositukset menevät aivan uuteen valoon. Kuinka kauan ihminen voi elää juomatta? Entä tarkoittaako tämä sittenkin sitä, että popsinpa pillereitä tai en, valitsen joka tapauksessa väärin? Joku toinen kuitenkin edelleen turvautuu selibaatin sijasta e-pillereihin ja lisää kaikkien hedelmättömyyttä.

Yleisesti ottaen on kiva tietää, että naiset ovat vuosikymmeniä vedelleet kitusiinsa pillereitä, joiden seurauksia ei ole tutkittu sen ihmeemmin. Parinvalinta menee pieleen useissa tapauksissa kuitenkin, joten sillä ei niin ole väliä. Väärätkin valinnat kuuluvat elämään. Mutta lääkeaineiden päätyminen vesistöihin ja sitä kautta jokaisen meidän elimistöön tuntuu jo hiukan huolestuttavalta.

* Turun yliopiston evoluutiotutkija Markus Rantala

sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

O niin kuin orgasmi

Huomaan hankkineeni itselleni ongelman. Tai sitten se ei olekaan ongelma, koska tietystä näkökulmasta katsottuna kysymys onkin vain siitä, että olen kasvanut ihmisenä. Ja kasvaminenhan on aina hyvä juttu. Eikö? On se, ehkä, vaikkei nyt tällä hetkellä siltä tunnukaan. Pakko olla.

Se liittyy siihen kirjeeseen. Kirjeeseen, joka vapautti minut ajattelemaan niitäkin asioita, joille en ole juurikaan antanut tilaa tulla edes ajatuksiin. Nyt ne myllää mielessä yötä päivää. Joku aika sitten Iltalehden lukijat saivat kertoa uniorgasmien ihanuudesta. Ei siinä mitään, olen ehdottomasti samaa mieltä. Paljon täydellisempiä orgasmeja saa hakea. Se lakkaa olemasta kivaa silloin, kun herää hengästyneenä kesken unen. Se on vähän sama kuin veisi lapselta tikkarin. Kiukku on ainakin yhtä aitoa.

Ei se kiukkukaan ole se ongelma. Ongelma on se, että tänään herättyäni aloin miettiä, että kerta olen nyt käytännöllisesti katsottuna vapaa tekemään ihan mitä huvittaa ja kenen kanssa huvittaa, niin miksi ihmeessä mä annan itseni herätä tuollaiseen tilanteeseen. Vastaus, jonka sain itseltäni liittyi siihen kasvun paikkaan. Olen kasvanut ulos siitä, että seksuaalista nautintoa ja tunteita ei pidä sekoittaa keskenään. En mä taida sittenkään haluta yhtään mitään ihan vaan jonkun kanssa. Aivan yhtä paljon saan irti siitä, että hoidan homman itse. Tänään kasvaminen ei tunnu ollenkaan hyvältä. Olen vain ja ainoastaan hyvin hyvin turhautunut.

Mä haluan mun tikkarin! Nyt heti!


lauantai 21. heinäkuuta 2012

N niin kuin nettideittikarjut


Jatketaanpa nyt hiukan vielä deitti-ilmoitus –teemalla. Kaikenlaista sitä olisikin tarjolla, jos vaan osaisi etsiä. Ilmoituksen kirjoittaminen ei toki ole helppoa, mutta hiukan yritystä edes pojat.

”Tarttis vissiin saada tähän suhteellisen tylsään elämään jotain piristävää!”
Tätä olen aina halunnut. Olla jonkun suhteellisen tylsän elämän jotain piristävää.

”ei täältä kuitenkaan mitään löydä”
Joo ei varmastikaan. Taidan itsekin siirtyä seuraavaan ilmoitukseen, vaikka tuskin sieltäkään kirjoitusvirheitä kummempaa löytyy.

”tosissaan tai muuten vaan”
Niin jotta kumpi? Saanko minä päättää. Ei ollenkaan. Miten niin se ei ollut vaihtoehto?

”Jos kiinnostuit ni kirjoittele ihmeessä”
Mistä piti kiinnostua?

”Täällä olis tämmönen hauska siisti hyvännäköinen herrasmies joka on semosessa elämän tilantessa tällä hetkellä et ihan oikea suhde ei oikein kiinnosta. Tai no jo en tiedä, katsotaan.”
Miksi siis jätit ilmoituksen? Pitäisikö sitä sopivaa hetkeä odotellessa vaikka tarkistaa oikeinkirjoitus- ja kielioppisääntöjä.

”mies etsii sitä sun tätä… kaikki menee mikä eteen tulee”
Hyvä tietää. Kannattaa pysytellä edestäsi poissa. Suosittelen samaa muille.

”Haluatko kokea, millaista on elämä nyrkin ja keittiön välissä?”
Tämä ei ole se elämys, jonka haluaisin kokea. Se ei ole myöskään se kokemus, jota ilman en voisi katumatta elää.

”Etsin vain sen jonka kanssa tuntuu ensi hetkestä lähtien että hei, mehän ollaankin tunnettu aina… :)”
Uih, I know. Siksi kukaan ei koskaan vastaa sinulle, kun siitä ei tunnu siltä, että olisi tuntenut sinut aina. Mutta varmasti kun tarpeeksi kauan odottaa, kohdalle osuu myös Se Oikea, jonka on jo tuntenut edellisissäkin elämissä. Tämä on hieno tapa välttyä tutustumisen vaivalta.

”olen mies ja etsin sinua luotettava, mukava nainen”
Hienoa, miesten ilmoituksiahan tässä juuri tutkinkin. Hyvä tietää, että saatoin jopa tehdä haun oikeilla kriteereillä.

”Lähes täydellinen… komea, ennakkoluuloton, kokeilunhaluinen”
Tottakai olet. Tuskin maltan olla vastaamatta. Sinulla on varmasti t-paita, jossa lukee isoilla kirjaimilla unelmavävy?

”Tällänen…nääh, katotaan nyt ens kolahtaaks ketään, kerrotaan sit lisää”
Virtuaalikolaria odotellessa.

”Kukapa nyt tällaiseen haluaisi tutustua”
Niinpä. Ei varmaan kukaan.

”haussa nainen, joka on aidosti kiinnostunut minusta”
Nyt kyllä kiinnostuin aidosti. Todella hyvin kerroit itsestäsi.

”…”
Ajattelin äsken ihan samaa. Telepatiaa ehkä?

”Tälläinen rääväsuinen kalju ukko etsii itselleen akkaa, ties vaikka löytyis täältä…;)”
Oh my. Unelmien täyttymys. Sanavalinnat sytyttää eniten.

”Olen ollut pitkässä avioliitossa, mikä päättyi vaimoni itsemurhaan.”
Onneksi kerroit sen ensimmäisessä lauseessa. En halua päätyä itsemurhaan. Heippa.

”oletkohan sinä se kuningatar jota etsin?”
En ole kuninkaallinen. Haittaaks se?

”Missä muruseni on”
Keksitpä omaperäisen aloituksen. Tämä oli vasta 298. ilmoitus, joka alkoi samoilla sanoilla.

”No niin kirjoitin jo kertaalleen profiilitekstin, mutta osasin hävittää sen.”
Et siis ole it-nörtti. That’s good! Mutta mitä ihmettä teen tuolla tiedolla?

”minä tässä moi!!”
No moi moi minä!

”etsin sinua”
Tuskinpa vaan.

”Mitäpä tähän itsestään runoilisi?”
Sano sinä!

”oon 39v. elämäniloinen jäbä turusta!”
Kiva sulle, dude!

”Tähän kohtaan pitäisi laittaa kaikki peruskliseet, mutta enpä taida jaksaa”
Tässä kohtaa pitäisi vastata kaikilla peruskliseillä, mutta enpä taida jaksaa.

”Haluat mut kunhan tutustut. Ei tähän osaa mitään sanoa, kysy jotain.”
Koen, että sinuun on hirmu vaikea tutustua.

”tällä olis yksin huoltaja isä etsii arkeen muutosta”
Oletko koskaan kuullut, että muutos lähtee sinusta itsestäsi?

”sponssia mukavalle opistelija typylle…”
No ei kiitos. Sinunkin olisi kannattanut hiukan opistella enemmän.

”Noin nelikymppinen mukava seksistä ja läheisyydestä pitävä miehenalku kaipailee naisten seuraa”
Eks kuse mua. Noin nelikymppinen (44v) miehenalku? Pelottavaa.

Saattaisi olla hyvä bisnesidea alkaa vetää intensiivikursseja siitä,
  1.  kuinka selvitän itselleni mitä haluan (älä ainakaan kysy sitä treffi-ilmoituksesi lukijalta)
  2.  kuinka kirjoitan informatiivisen deitti-ilmoituksen (kerro itsestäsi, älä vaikeuksistasi kirjoittaa deitti-ilmoitusta)
  3.   kuinka erotun massasta (opettele kielioppi- ja oikeinkirjoitussäännöt, se on jo paljon)


perjantai 20. heinäkuuta 2012

T niin kuin treffi-ilmoitus


Isännän paikka ei ole avoinna, vaikka ilmoituksen kirjoittamisesta voisi muuta päätellä. En etsi tyrannia ja päällepäsmäriä, jonka sana olisi laki. Jos jotain etsin, etsin ihmistä, joka pystyy kommunikoimaan vastavuoroisesti kuten aikuinen aikuiselle. Kärsivällisyyteni uhmaikäisten kanssa on rajoitettua huolimatta siitä oletko 28- vai 82-vuotias. Henkilökohtaiseksi toimintaterapeutiksi minulla ei myöskään ole mitään hinkua, joten olisi toivottavaa, että sinulla on jo elämässä riittävästi puuhaa niille hetkille, jolloin aikani ei riitä antamaan sinulle virikkeitä tai vähintäänkin osaat nauttia myös yksinolosta. Huomaathan, että sinulla saa olla omia harrastuksia, ystäviä ja menoja riippumatta minun menoistani. Marttyyria et minusta saa, vaan tulen aina kannustamaan sinua elämään ainoan elämäsi siten, että teet asioita, jotka tekevät sinut onnelliseksi ja iloiseksi – silloinkin, kun en itse kuulu niiden asioiden joukkoon.

Mikään edellä sanottu ei sulje pois sitä, ettemmekö voisi viettää aikaa myös yhdessä. Olisin enemmän kuin iloinen, jos pystyisimme vaihtamaan ajatuksia ja luottamaan toisiimme niinäkin hetkinä, kun rakkaus on pelkästään tahdonasia ja se tahto on hukassa. Niitäkin hetkiä varmasti tulee. Toisiimme tutustuminen edellyttää väkisin sitä, että harrastamme yhdessä muutakin kuin seksiä. Valitan, joudut ehkä viettämään aikaa kanssani edes silloin tällöin. Sinun kannaltasi olisi hyvä, jos pystyisit sanomaan muutakin kuin ”joo”, silloin kun puhumme keskenämme. Se osoittaisi, että osaat kuunnella ja että sinulla on omiakin mielipiteitä, mitä pidän erittäin tärkeänä ominaisuutena elämänkumppanissani. Jos joskus päätyisimme vieläpä muuttamaan yhteen, niin pyydän varautumaan siihen, että tulen kysymään mielipiteitäsi monessakin asiassa. Lupaathan, ettet ota silloin ”ihan sama” tai ”kyllä kulta, ihan miten haluat” –asennetta. Ellen arvostaisi sinua ja mielipidettäsi, en edes kysyisi sitä.

Yhdessä asumisen muita kääntöpuolia kanssani on, että oletan sinun osallistuvan arjen pyörittämiseen, kuten aikuiset yksinäänkin tekevät. Jos sinulla on nälkä, tee ruokaa äläkä marise, että sinulla on nälkä tai odota että tulen kotiin. Jos jääkaappi ammottaa tyhjyyttään, käy kaupassa. Jos sinun tekee mieli juoda viikonloppuna olutta, juo sitä äläkä kysele lupaa siihen. En tule ottamaan vastuuta sinun ratkaisuistasi. Niin kauan kuin muistat, etten ole itsestäänselvyys lupaan rakastaa, arvostaa, huolehtia, kehua, huomioida, helliä ja silitellä. Parisuhdetta kutsutaan parisuhteeksi siitä syystä, että siinä on kaksi erillistä yksilöä, joilla on yhteinen päämäärä. Nauttia olostaan yhdessä ja erikseen, jotta on voimia selvitä karikkoisimmistakin hetkistä.

Jos luit tänne asti, niin ennen kuin edes harkitset vastaamista ilmoitukseeni, sinun on hyvä ottaa huomioon pari asiaa minusta. Olen 35-vuotias yksinhuoltajaäiti. (Siis ihan oikeasti yh - mene pois! Mene pois siitäkin huolimatta, että lakisääteinen velvollisuuteni huolehtia huollettavastani päättyy joulukuussa 2013.) Älä edes kuvittele, että voisit tyystin irtisanoutua omasta vastuustasi. Ei, sinun ei tarvitse kaivella lompakkoasi lapsen elatukseen, mutta edellytän sinun ottavan jonkinlaisen kasvatusvastuun kanssani. Ellet muuhun pysty, niin ainakin keskustelemaan kanssani vaihtoehtoisista toimintamalleista tilanteen vaatiessa toimenpiteitä.

Toinen lapsiin liittyvä asia on se, että saatan olla lapseni jo tehnyt. Mikäli et muutu prinssistä sammakoksi alta sekunnin murto-osan, olen valmis harkitsemaan lisääntymistä kanssasi. Myönteiseen päätökseen päätyminen kuitenkin edellyttää sitä, että voin luottaa sinuun täysin. En tarkoita, että minun olisi luotettava siihen, että emme koskaan eroa. Mutta minun on luotettava siihen, että mahdollisella lapsellamme on aikuiseen kommunikaatioon kykenevä isä myös siinä tilanteessa, että päättäisit olevasi onnellisempi jonkun toisen kanssa. Suurin toiveeni ei kuitenkaan ole päätyä yh-äidiksi, jolla on lapsia eri isien kanssa, joten sinun on oltava todella erityinen tämän esteen ylittääksesi.




Vielä yksi juttu. Olen yhtä hankala kuin ihanakin ihminen, joten jos sinulla on yhtään itsesuojeluvaistoa, et viitsi nähdä vaivaa ja vastata ilmoitukseeni. Jos kuitenkin päätät vastata, niin omalla vastuulla ja itse etsimääsi osoitteeseen.

K niin kuin konkari

Olen päättänyt kirjoittaa elämäni ensimmäisen treffi-ilmoituksen. Tosin vain ennaltaehkäisevässä mielessä, koska kaikkialla vaikuttaa olevan trendinä, että treffi-ilmoitukset eivät tuota tulosta. Naisilla kuulemma on suuremmat mahdollisuudet saada vastauksia kuin miehillä. No wonder why? (Katso kuva)


Ajattelin siis ottaa oppia konkareilta, mutta kuinka kävikään. En edes päässyt katsomaan naisten vastaavia ilmoituksia, koska katseeni nauliutui otsikon kiimaista naista vailla kuvaan. Seuraavaksi huomio kiinnittyi siihen tosiasiaan, ettei yhdelläkään näistä miehistä ole oikeinkirjoituksesta tietoakaan. Puhumattakaan siitä, että ovat joko yksinäisiä (annakkona säälistä etes seuraa) tai varattuja ja seksinkipeitä. Nimenomaan siis sekä varattuja että seksinnälkäisiä.

Jään sittenkin miettimään, että josko en kuitenkaan kirjoittaisi sitä treffi-ilmoitusta blogiini.

torstai 19. heinäkuuta 2012

T niin kuin tavis

Vihdoinkin miniloma. Neljä peräkkäistä päivää vapaata ja olen huvittanut itseäni aluksi Lenita Airiston eilisellä toteamuksella, joka kaikkien lehtien mukaan sai jälleen kansan tyrmistymään ja raivoihinsa. 

Jos joku ei vielä tiedä, niin Airisto avasi SuomiAreenan keskustelutilaisuuden aiheesta Onko Suomella pallo hallussa - globaali näkökulma menestykseen, työhön ja talouteen ytimekkäällä lausahduksella:
Tavis on nyt luuseri.
Suurin osahan meistä on taviksia, joten kai tässä pitäisi nauramisen sijasta alkaa itkeä ja kiukutella. Heittäytyä lattialle kiljumaan, kuinka en ole luuseri vaikka olenkin tavis. Enemmän mua jälleen huvittaa tämä ns. kansan reaktio. Takerrutaan yhteen lauseeseen miettimättä yhtään, mikä isompi ajatus sanojen takana on. Lenita on saattanut jopa selittää lauseen tarkoitusta tarkemmin, mutta kukaan ei ole enää pystynyt sitä kiukultaan kuulemaan.

Tarkoitus kai oli sanoa, että tarvitaan enemmän tekoja kuin tyhjää puhetta ja toisten paheksuntaa ja mollaamista. Oikeastaan siis sanoi juuri sen, mitä olen hiljaa mielessäni ajatellut, kun tuttavien työpaikat tuntuvat katoavan milloin mihinkin maailman kolkkaan.

En missään nimessä tarkoita, että olisin iloinen siitä, että kukaan menettää työnsä. Mutta koska se lähtee joka tapauksessa merten taa, niin siitä rutiseminen ei juurikaan muuta tilannetta. Rutiseminen aiheuttaa vain rutisijalle itselleen lisää pahaa mieltä. Tavis ruikuttaa ja antitavis alkaa miettiä ratkaisuja ongelmaan. Ratkaisua, jolla voisi oikeasti tehdä asioille jotain.

Mietitäänpä vaikka Nokiaa. Jotkut joutuu lähtemään sieltä pakon edessä, toiset on olleet ehkä jopa kaukaa viisaita ja lähteneet kehittämään jotain omaa (Nordic Id) tai lainattua (Jolla). Ellei keksi jotain ihan omaa, niin maailma ja Suomikin on täynnä patentteja, jotka odottavat ostajaansa ja kehittäjäänsä. Miksi, oi miksi, tavikset ei voisi alkaa käyttää osaamispääomaansa omaksi ja yhteiseksi edukseen?

Muistinko jo sanoa, että arvostan Lenitan kommenttia? Tarvittiin vain neljä sanaa ja melkein koko Suomi puhuu niistä. Pahimpien tyrskyjen laannuttua joku ehkä myös katsoo peiliin ja alkaa valittamisen ja moittimisen sijasta toimia.

Strippi on likinäköistenkin luettavissa klikkaamalla isommaksi. :)

tiistai 17. heinäkuuta 2012

H niin kuin havahtuminen

Mitä tekisit, jos tietäisit varmuudella kuolevasi kuukauden päästä?

Olen miettinyt kysymystä sunnuntaista lähtien. Tapasin silloin tuntemattoman, joka kertoi tositarinan läheisestään. Nuoresta naisesta, joka oli töiden ohella opiskellut itselleen uuden tutkinnon ja kuukausi valmistumisensa jälkeen pudonnut kerrostalon ikkunasta sitä pestessään. Hän ei selvinnyt.

Ensireaktiona oli kylmät väreet, seuraavana epäusko ja vasta viimeisenä tarinan opetus. Olen miettinyt sitä, kuinka ihmiset monesti tuhlaavat elämänsä ylisuorittamiseen. Elämässä voisi olla muutakin kuin vaikkapa uupumukseen asti raataminen töissä. Nyt kun ihmiset on kesälomalla, moni tuntuu murehtivan vain kuinka ehtii tehdä kaiken ennen loman loppumista. Kalenterit on täynnä kaikenlaista toimintaa ja menemistä ja vain harvalla on aikaa pysähtyä edes pieneksi hetkeksi kuuntelemaan linnunlaulua, katselemaan tähtiä ja kuuta, nuuhkimaan kesäsateen raikastamaa ilmaa, halaamaan puuta tai silittämään kiveä. Vain harva on oikeasti läsnä myös niille, joita kutsuu rakkaimmikseen. Eihän sellaisessa elämässä ole mitään järkeä.

En suostu uskomaan, että elämäntarkoitus on ehtiä tekemään mahdollisimman paljon ja olla koko ajan kiireinen. Vaikka kuolema ei kolkuttelisikaan kuukauden päässä, sen mahdollisuus on silti aina läsnä. Eikä kukaan tietääkseni ole jäänyt lopulta henkiin. Jos muistaisit tämän, tekisitkö jotain toisin?

Itse olen esimerkiksi asettanut itselleni aika kovat tavoitteet valmistumiseni suhteen. Olkoonkin, että olen myös opintovapaalla. Tavoitteenahan on oli valmistua 2,5 vuodessa. Paino sanalla oli, koska se on loppu nyt.  Tarkoitus on käyttää opintovapaa hyödyksi siten, että valmistumisella on mahdollisuus nopeutua ja jos jotain jää suoritettavaksi työn ohella, niin sitten vain kohtuudella. Mihinkä tässä on kiire valmiissa maailmassa? Haluan sittenkin käyttää aikaani myös lorvailuun, itseni hemmotteluun ja läheisteni huomioimiseen. Eihän sitä koskaan tiedä, mitä tunnin päästä tapahtuu.

Onneksi maailmankaikkeudella on tapana heitellä mun polulle ihmisiä, jotka puhuvat mulle järkeä. Ehkä jopa tietämättään.


torstai 12. heinäkuuta 2012

RP2 niin kuin Rakas Päiväkirja osa 2

Rakas Päiväkirja!

Toukokuussa mä olin ahdistunut meidän uusista työpaidoista, joiden ainoa tarkoitus oli varmasti näyttää tissit. Tänään sain valita otanko paidan, jossa lukee edessä vihjailevasti I know what you want... ja selässä A perfect haircolor.  En vaan pystynyt, joten valitsin kuvassa olevan. Jotenkin en vaan ole oikein tyytyväinen tähänkään. Töitä tehdessä nimittäin käy niin, että oikeakätisenä mun käsi on koko ajan ensimmäisen s-kirjaimen päällä, jolloin merkitys muuttuu melkoisen epätoivoiseksi. Ehkä logo tekstin yläpuolella ihan hiukan auttaa elämään tämän paidan kanssa.

Eikö me ihan oikeasti voitaisi joskus saada paitoja, joiden kanssa ei joudu epämukavuusalueelleen. Tietääkö kukaan teistä edes mitä tällä mainostetaan?


Kuvaa otettaessa ratkesi, että mun kamera on mies. Näyttöön ilmestyi teksti: "Räpäyttikö joku silmiään?"




keskiviikko 11. heinäkuuta 2012

R niin kuin retostelu

Joku aika sitten löysin Elleistä artikkelin, jossa parisuhdeterapeutti neuvoo olemaan retostelematta parisuhteen asioilla. Olen ajatellut sen kuuluvan niiden itsestäänselvyyksien joukkoon, jotka on imetty jo äidinmaidosta pysyväksi tiedoksi selkäytimeen. Äidinmaidonkorvikkeisiinkin tämä salainen tieto on lisätty, joten se ei ole mikään tekosyy. Itsekin kasvoin ensi kuukauteni korvikkeilla ja luulen, että se oli minun pelastukseni.

Artikkeliin oli löydetty Riikka ja Artturi, jotka pitivät avoimia ystävyyssuhteita tärkeämpinä kuin suunsa kurissa pitämistä kumppaninsa asioista. Riikka mm. sanoo, että

Mielestäni on kohtuutonta, jos mies aiheuttaa ongelmia, ja vielä edellyttää, ettei ongelmista saisi puhua.

Niin no, onhan se tietenkin noinkin. Mutta ongelmien ratkeamisen kannalta ei taida auttaa yhtään vaikka Kaisa, Saara, Maija, Mirva, Helena, Anna-Kaisa, Reija, Sanna ja Liisa olisivat kaikki hänen kanssaan sitä mieltä, että kumppanin älykkyysosamäärä on pienempi kuin Nalle Puhilla. Kumppanille tämä asia tietenkin kerrotaan niin, että "Kaikki on sitä mieltä, että sä oot Eero täys ääliö..." Kuvittelisin ainakin, että ongelma voisi ratketa, jos siihen ei sotkettaisi myös naisen ystäviä. Ellei ongelma satu olemaan perheväkivalta, missä tahansa sen muodossa, niin olen taipuvainen kallistumaan sille kannalle, että älykkyysosamäärän pienuus ei ole Eeron vaan lörpöttelijän ongelma. Iso ongelma onkin. Pitäköön kaverinsa, mutta päästäköön Eeron pahasta.

Mä olin pitänyt "parisuhdekeskusteluja" enemmän akkojen haihatteluna, mutta ainakin Artturin mielestä kumppania pitää joskus päästä haukkumaan ystävien kesken. Häh? Mussa lienee joku perustavanlaatuinen vika, kun en nyt yhtään ymmärrä mitä nää tyypit oikein selittää. Miksi edes olla sellaisen kumppanin kanssa, jota kokee tarpeelliseksi haukkua ystävien kesken? 

Ehkä tässä onkin kysymys vain siitä pienestä erosta haastateltujen ja mun välillä, että mä pidän kumppania ensisijaisesti läheisenä ystävänä. Heillä taas kumppani lienee jotain käyttötavaraa ja muita ihmisiä vähäpätöisempi.

maanantai 9. heinäkuuta 2012

I niin kuin ihana

- Huomasitko, että mä olin siivonnut jälkeni heti leipomisen jälkeen?
- Joo, huomasin. *hymy*
- Mä tarvisin kehuja siitä nyt.

lauantai 7. heinäkuuta 2012

K niin kuin kuoliaaksi kiusattu

*syvä huokaus*

Blogiin on tultu niin moneen kertaa hakulauseella Onko Enkeli-Elisa totta, ennen tämän päiväistä Hesarin artikkelia, että jotenkin koen aiheelliseksi sanoa pari sanaa. Ei, en ole lukenut kyseistä artikkelia, joten en tiedä kaikkia skeptisen mielen tuottamia kysymyksiäkään. Mun ei edes tarvitse tietää, koska Enkeli-Elisa on totta tuhansille kiusatuille lapsille ja heidän vanhemmilleen, jotka ovat saaneet voimaa ja elämänhalua siitä, että tarina on tuotu julkisuuteen. Näin ollen mulle on aivan sama onko tarina faktaa vai fiktiota.

Ymmärsin Enkeli-Elisan naamakirjasivulta, että suurin epäilys olisi herännyt siitä, että Elisan vanhemmat eivät suostu tulemaan julkisuuteen. Ei edes nimettömänä tai siten, että kaikki tunnisteet on poistettu. Se saattaa olla todiste tarinan kuvitteellisuudesta, mutta toisaalta jos mun lapseni olisi riistänyt itseltään hengen sen vuoksi, että häntä on kiusattu koulussa, pysyisin itsekin visusti poissa kuvioista myös nimettömänä. Ei mun tarvitsisi todistella koko maailmalle, että lapseni kuoli koulukiusaamisen seurauksena oman käden kautta. Siinä todellisuudessa olisi jo ihan tarpeeksi. En mä ainakaan luottaisi toimittajien lupauksiin anonymiteetista pätkän vertaa. Toimittajat ei ole se ammattiryhmä, joka muutenkaan nauttii suurinta luottamustani.

Toimittajan tehtävänä on tietenkin tuoda esiin epäkohtia, joten hän on tehnyt vain työtään. Toisaalta joissakin asioissa totuuden julki tuominen on tärkeämpää kuin toisten. Minttu Vettenterän kirjoittama tarina on surullisen monelle arkipäivää. Koulukiusaaminen vahingoittaa hyvin monia nuoria tavalla tai toisella. Kaikki eivät päädy Elisan ratkaisuun, mutta ellei asiaan oikeasti puututa, niitäkin tulee lisää. Vaikka kiusattu jäisikin henkiin, niitä kiusaamisen aiheuttamia traumoja ei pitäisi kenenkään aliarvioida.

Luin hetkisen epäilijöiden kirjoituksia ja kommentteja naamakirjassa. Välillä tuli samanlainen olo kuin jonkin keskustelupalstan aiheita lukiessa. Aina joukossa on niitä, jotka uskovat maailman olevan kaikin puolin hyvä ja aloituksen olevan pelkkä provo. Vaikka maailmaa katsoisi vaaleanpunaisten lasien läpi, niin pahoja asioita tapahtuu, vaikka niitä kuinka väittäisi provoksi. Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, niin voi myös olla kirjoittamatta mitään ja työntää päänsä pensaaseen. Mutta eihän he voi, kun Minttu sillä tavalla käärii hurjat rahat (ei muuten kääri) kirjastaan ja on mahdollista, että he ovat surreet aivan turhaan Enkeli-Elisan puolesta. Mun mielestä yksikään asian puolesta vuodatettu kyynel ei ole ollut turha. Enkeli-Elisan tarina on herättänyt niin paljon keskustelua, että tällä tavoin tärkeä asia on saanut sen ansaitseman huomion.

Olen ollut vaistoavani puolustuskannalle joutumista. Ehkä jopa syystäkin. Itsekin voisin loukkaantua siitä, että itselleni tärkeää asiaa epäiltäisiin feikiksi. Toisaalta on aivan sama, vaikka osa saadusta huomiosta olisi  negatiivistakin. Pääasia on, että pysytään otsikoissa. Vain siten aihe saa ansaitsemansa huomion eikä herätä vain yksisilmäistä keskustelua.

Toivotan silti voimia Mintulle, joka on joutunut ikävään tilanteeseen. Alkujaan pienestä lumipallosta kasvoi lumivyöry, joka on ehkä kovin paljon yhden ihmisen kannettavaksi. Toivottavasti yksi lehtijuttu ei onnistu pilaamaan hänen ansaitsemaansa lomaa perheensä ja lastensa kanssa.


perjantai 6. heinäkuuta 2012

F niin kuin fraasit

Kunnollinen mies on tehnyt muistiinpanoja naisten nettideitti-ilmoituksista. Hän on huomannut, että naisten toistuvasti käyttämiä ilmaisuja ovat:


  • Juoksut on nyt juostu
  • Seikkailut on seikkailtu
  • Baarit on nähty
  • En etsi pelimiestä, enkä lapsilleni isää
  • Lapset on jo tehty
  • Etsin kunnollista luotettavaa miestä


Ja sitten jo kilvan väitelläänkin siitä, että mitä noilla ilmaisuilla tarkoitetaan ja onko nämä hyvää informaatiota vai ei. En jaksa ottaa kommentteihin sen enempää kantaa, mutta silti on ihan pakko päästä sanomaan...

Juoksut on nyt juostu.
En ole juossut juoksujani ja tuskin voin koskaan sanoa juosseeni kaikkia juoksujani. Tosin mun juoksut on varmasti hyvin viatonta laatua ja myös todella harvinaisia, mutta miksikään kotona nyhjöttäväksi kumppanin henkilökohtaiseksi palvelijattareksi musta ei ole 24/7/365. Viihdyn kotona oikeastaan äärettömän hyvin, mutta joskus tulee menoja, joihin tekee mieli lähteä mukaan. Aivan varmasti myös lähden jos niin haluan tehdä.

Seikkailut on seikkailtu.
Mistä tätäkään niin varmasti voi tietää. Pääsääntöisesti tässä noudatellaan ylläolevaa kaavaa. Jos nyt kuitenkin oletetaan, että seikkailuilla tarkoitetaan irtosuhteita, niin mulla ei ole taipumusta parisuhteessa ollessani seikkailla. Ei tosin ole sinkkuillessakaan taipumusta irtosuhteiluun, mutta sen mahdollisuus on silti olemassa. Jos seikkailu ei voi ketään vahingoittaa, niin en katso aiheelliseksi kieltäytyä siitä.

Baarit on nähty.
Moni baari on nähty, moni on vielä näkemättä ja moni jää näkemättäkin. Ei niitä kaikkia millään ehdi eikä huvita edes nähdä. En täysin baarin vastainenkaan ole, mutta aika harvakseltaan niihinkään tulee itseään tungettua. Jos nyt on kuitenkin joku tyttöjen ilta ja tytöt haluavat myöhemmin lähteä baariin, niin en välttämättä valitse kotiin lähtemistä siinä vaiheessa. Riippuu fiiliksestä.

En etsi pelimiestä, enkä lapsilleni isää.
Eiku yksinkertaisesti en etsi. Ihan sama miten lause jatkuu.

Lapset on jo tehty.
Jos lapsen haluaminen on syy pariutumiselle, niin ei kannata ainakaan mun kanssa yrittää pariutua.  En varmuudella tiedä onko mun lapset jo tehty, mutta ajatus lapsista herättää ajoittain suunnatonta pakokauhua.

Etsin kunnollista luotettavaa miestä.
Enkä etsi. Mutta se, että voin luottaa mieheen on yksi ehdottomista edellytyksistä. En halua tuhlata energiaani toisen jatkuvaan epäilemiseen. Elämässä on niin paljon kivampiakin juttuja.

tiistai 3. heinäkuuta 2012

M niin kuin maksaja

Tutkimuksen mukaan ulkonäkö ratkaisee, kuka treffeillä maksaaMitä kauniimpi nainen, sitä todennäköisemmin deitti hoitaa viulut. Ja mitä komeampi deitti, sitä varmemmin nainen odottaa deitin kaivelevan kuvettaan.

Ensimmäisen väitteen allekirjoittaminen ei tuota ongelmaa. Miehet nyt vaan on... miehiä. Mitä enemmän ne maksaa, sitä enemmän ne odottaa saavansa vastinetta rahoilleen. Ilmaista ateriaa ei vaan ole olemassa. Viehättävämmän siskon antimista maksettaisiin enemmän kuin vähemmän viehättävämmän. Jos tyttö ei anna säälistä, niin ehkä edes kiitollisuudenvelasta.

Jälkimmäinen väite tuottaa mulla keskivertoa kovempaa vastarintaa. Onkohan sana odottaa sittenkin vain toimittajan oma käännöskukkanen? Minä en ainakaan odota miehen maksavan, koska hän näyttää hyvältä. Toisaalta itse pelkään heti ampiaisten jälkeen eniten kiitollisuudenvelkaa, joten koko laskun maksattaminen toisella etenkin ensitreffeillä voisi aiheuttaa ampiaisen piston tavoin anafylaktisen shokin. Ei se kuitenkaan pelkästään pelkoa kieltäytymisen aiheuttamasta huonosta omastatunnosta ole. Sellaista ulkokuorta ei ole olemassa, että se voisi missään tilanteessa korvata puuttuvaa älyä.

Ja stop! Kukaan ei puhunut mitään mistään Mensaan kuulumisesta. Korkea älykkyysosamäärä ei oikeasti kerro muusta kuin henkilön kognitiivisista kyvyistä. Sellaisten tiedollisten asioiden terävä ja tarkka hahmottaminen ei takaa sosiaalista lahjakkuutta, jota voisi olla esimerkiksi se, ettei mene kuvittelemaan saavansa laskun kuittaamalla jotakin muutakin kuin lämmintä kättä.

Tutkimuksen jälkimmäisen väitteen täytyy siis olla täyttä roskaa. Tai sitten tämä on ikäkysymys. Tällä iällä nimittäin paikkojen kostuminen vaatii jotain ihan muuta kuin rahaa ja ulkonäköä. Ei niistä tietenkään haittaa ole, mutta niillä ei ole merkitystä kostumisen kannalta. Silloin joskus muinaishistoriallisina aikoina, jolloin vielä kävin treffeillä, olen itsekin ollut vähemmän huolissani kiitollisuudenvelasta kuin nykyään.


M niin kuin minimaailmanloput

Kylläpä elämä nyt heittelee. Tosin jälleen saa katsoa kirkkain silmin peiliin. Mikään ei ole kenenkään muun kuin oma vikani.

Parvekkeelle kevättalvella rullalle heivattu matto oli saanut asukkeja. Mitään en inhoa tai pelkää enempää kuin ampiaisia. Ja niitä oli ainakin miljoona perjantaina, kun mattorulla otettiin käsittelyyn. Odottelin liiskatun kenkälaatikkoon heivatun pesän tyhjenevän ajallaan, mutta eilen selvisi, että kymmenkunta jääräpäätä oli päättänyt remontoida risaisen majansa uudelleen asuinkuntoon. Onneksi on pyromaanivävypoikakokelas, joka liekitti pesän ja siellä sillä hetkellä olevat ampiaiset. Palokuntana toimi ihana rohkea tyttäreni. Lannistuivatko ne pirulaiset poltetusta ja hukutetusta majastaan? No ei! Siellä niitä häärii ja uiskentelee taas muutama. Ehkä jo illalla ampiaiset on kadonneet, että uskallan viedä laatikon viimein roskiin. Tai sitten delegoin hävittämisen pienille murhapolttajilleni.



Eilen koin myös toisen suuren itse aiheutetun vääryyden. Mulla on ollut kuukausi aikaa hankkia uusi verokortti ja viedä se töihin, jotta palkasta ei kesälläkin vietäisi 40 prosenttia. Toki hankin uuden verokortin, mutta arvatkaapa muistinko viedä sen työnantajalle? En muistanut koko juttua ennen kuin eilen. Soitto pomolle vahvisti pelkoni oikeiksi, palkat on jo tulleet laskennasta, joten olen auttamattomasti myöhässä eikä verokortin skannailu illalla ja käteen antaminen huomenna (siis tänään) enää pelasta mitään. Haukoin hetken henkeä kuin kala kuivalla maalla, ja totesin sitten, että jos nyt haluaisin ajatella positiviisesti, niin sehän tietää sitä, että olen jo heinäkuussa kantanut korteni kekoon korkojen kera. Pomo purskahti nauruun ja totesi, että jos vaikka toimittaisin sen peräti miinusmerkkisen verokorttini ajoissa ennen kuun vaihdetta. Mua ei itse asiassa ihan hirveästi vielä naurata. Ehkä ensi kuussa sitten jo hiukan hymyilyttää. Ei tän ihan näin pitänyt mennä, mutta tiedänpähän verokarhun muistavan mua myös joulun alla 2013 kivalla pikku lisällä joululahjarahastoon. Sitten saattaa jo naurattaakin. Olenhan onnistunut verosuunnittelussani jälleen oikein hyvin.

Koska tänään on SE päivä ja elämä on potkinut mua noinkin raadollisesti päähän jo hetken aikaa, olen aivan varma, että oikeustalolle mennessäni siellä on vähintään pommiuhka päällä ja hakemus jää sittenkin jättämättä. Varmaan siinä tapauksessa unohdan sen liian moneksi kuukaudeksi ja hupsista huomaan olevani edelleen tammikuussa naimisissa, jolloin koko prosessi olisi taas aloitettava alusta. Ei, tätä en unohda!


Ajatella, että mun ongelmat on tätä koko luokkaa. Ampiaisia ja unohtuneita verokortteja.
Life is good! :D

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...