keskiviikko 28. marraskuuta 2012

M niin kuin myrkyn lykkäs

Nyt mulla on todellakin ongelma. En nimittäin ymmärrä, kuinka ikinä pystyn noudattamaan jotain ruokavaliota niin orjallisesti kuin se edellyttäisi. Ei ne kalorimäärät niinkään, koska ne on vähäiset muutenkin, vaan ruokailuajat. Mullahan ei ole kiire mihinkään, mutta natsin tavoite on edelleen rantakunto 2013, johon sittenkin kuuluu myös painon putoaminen eikä vain rasvan palaminen. Huoks. Ei auttanut, vaikka sanoin sille, ettei mulla ole varaa ostaa joka viikko uusia vaatteita nytkään ja että aion olla lopun ikääni just tällainen. Se vaan virnisti ja käski kyykätä syvempään ja hypätä korkeammalle.

Mutta ruokavalioiden, etenkin aikaan sidottujen sellaisten, noudattamisessa on todellakin ongelma. Lounas ja päivällinen on ihan helppoja ja ongelmattomia (tai ainakin oli, mutta ei ole ehkä enää, koska koulussa ei tarjoilla pelkästään kana- tai kalaruokia). Mutta kuka normaali ihminen muka syö aamiaista ja täyttää sillä kaiken lisäksi 25 prosenttia päivän ravinnontarpeestaan? Tai no, ilmeisesti aika moni normaali tekee niin, mutta mä en vaan pysty siihen. Kun ei uppoa, niin ei uppoa. Laskeskelin, että jos yrittäisin täyttää 20 prosenttia tarpeesta aamiaisella, niin mun pitäisi juoda 12 kuppia maitokahvia joka aamu. Ei, en pysty siihenkään. Kiinteitä ruokia on kenenkään turha tulla mulle tyrkyttämään heti aamusta, joten mitä nestemäisiä juttuja sitä voisi aamulla yrittää kaataa kurkustaan alas?

Toinen ongelmallinen, mutta toisaalta kiva kohta oli herkut. Ihan luvan kanssa saan vedellä suklaata. Tosin sen pitää olla tummaa ja saan syödä ihan kokonaisen palan, maksimissaan puolitoista päivässä. Mistä lähtien suklaata on myyty pala kerrallaan? Vai onko jollakin oikeasti niin kova itsekuri, että syö vain palan suklaata, kun tarjolla on koko levy? Ehkä mun pitää vaan luopua kokonaan tästä myönnytyksestä enkä aloita suklaan syömistä nytkään, kun en kerran sitä muutenkaan ole tehnyt kuin korkeintaan jouluisin.

Luulen, että mulla on asenneongelma. Jos jotkut kertoo oppineensa syömään pinaattikastiketta, niin kai mä nyt yhdestä aamiaisesta selviän 365 kertaa vuodessa.


18 kommenttia:

  1. Mites olisi hedelmäpirtelöt? Kourallinen pähkinöitä tms. sekaan, niin saisit vitamiinien lisäksi myös proteiinia.

    Olen joutunut aikuisena opettelemaan aamiaisen syönnin. Nyt aamulla syöminen onnistuu ilman lieveilmiöitä. Tosin ensin pitää saada joka-aamuinen teemukillinen tai pari ennen kuin voin syödä kiinteämpää ruokaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hedelmäpirtelö pähkinöillä kuulostaa namilta. Sitä voisi ainakin yrittää.

      Ne lieveilmiöt tässä just pelottaakin. Kahvi on aamuisin ehdoton, mutta muu saa yökkimään. Positiivista kuulla, että sen aamusyömisen voi oppia, kun sitkeästi yrittää.

      Poista
  2. Tuota, minulle aamiainen ei ole asenneongelma. Tai siis se, ettei sitä pysty syömään. Ruoka ei vaan tipu. Ei mikään kiinteä, ei, ei, ei. Kahvia ja nykyään jogurttia tai jos jotain tuhtia on pakko nauttia, se Celiankin ehdottama pirtelö. Siihen saa aikas mukavasti surrrrautettua yhtä sun toista täyttävää ja jopa kaloririkasta sekaan.

    Onnea rantakuntopyrkimyksillesi - joille olen kateellinen myös - minä tyydyn joka vuosi ostamaan uuden, peittävämmän uimapuvun ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Loistoa. Kiinteää en edes kuvittele syöväni ikinä aamuisin, joten sen verran tiukassa asenneon- eikun yökköreaktioni on. Mutta uskon kuitenkin pystyväni juomaan jogurttia tai pirtelöä aamulla sinnikkään harjoittelun seurauksena.

      En vielä hetki sitten edes tiennyt pyrkiväni rantakuntoon, mutta kiitos kannustuksesta. Tai sanottaisiinko sittenkin, että en vielä hetki sitten edes myöntänyt laihduttavani, mutta nyt tämä kaikki alkaa vaikuttaa huolestuttavasti laihduttamiselta eikä vaan omaksi iloksi ja hyvinvoinniksi salilla ramppaamiselta. ;)

      Poista
  3. Kuinka usein sun pitäis syödä? Mä karppaan ja syön noin kuuden tunnin välein. Tummista suklaista paras on Maraboun 86%, sitä ei pysty syömään kuin pari palaa :)

    Aamiaisehdotuksena voisin sanoa omani eli Partaäijäjogurttia ja mustikkasoppaa pellavansiemenrouheen kera.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki viisi kertaa. Välipalathan mä kuittaan varmaan jatkossakin kourallisella rusinoita ja pähkinöitä, koska niitä vaan on kätevä kantaa mukana.

      Mä karppasin joskus, mutta nykyään voisi puhua enemmänkin skarppaamisesta. Tuloksia syntyi silläkin tavalla ja tykkäsin, kun hiilareiden vähentäminen vähensi merkittävästi myös väsymystä. Mutta työpaikkaruokailun ollessa aina kanaa/tonnikalaa ja raejuustoa se alkoi vähitellen tympiä. Edelleen siis skarppaan, mutta en ihan hirveästi jaksa nipottaa joka hetki.

      Täytyypä kokeilla suosittelemaasi suklaata, mutta se on sitten sun vastuulla, jos pystynkin syömään koko levyn. Tuskin pystyn, mutta jos.

      Partaäijän voisin helpolla ottaa takaisin ruokavaliooni. Jos sitä soppaa laittaa siihen reilusti, niin notkistuuhan se siitä nieltäväksi. :D

      Poista
    2. Joo, mäkin enemmän hyväkarppaan eli en ole ihan hirveän tiukka hiilarivahti. Se olisi tylsää. Tosiaan väsymys on vähentynyt myös, jaksaa jotenkin paremmin kun ei ole hiilaripöhnässä.

      Mulla on usein eväänä esim. kasvissosekeittoa tai salaattia eri lisukkeilla, tai vaikka kanaa ja salaattia. Aiemmine n pahemmin salaatista välittänyt :P

      Poista
    3. Eväiden mukaan ottaminen on mun toinen kompastuskiveni. Valmiiksi tehdyt eväät ei kauheasti lämmitä, kun ovat kuitenkin kotona jääkaapissa. Näinpä siis olen rakennellut Citymarketin valikoimasta jotain hätäisesti tai hakenut ihan järjettömän hintaisen salaatin salaattiravintolasta. Tosin siitä salaatista voi syödä sekä lounaan että päivällisen, kun ei vaan uppoa kerralla.

      Se mitä en näissä ruokajutuissa oikein ymmärrä on se, että miten kenelläkään on aikaa olla koko ajan syömässä, tiskaamassa tai tekemässä ruokaa?

      Poista
    4. No aivan. Minä en asu keittiössä ja tosiaankin tykkään syödä harvoin, noin kolme kertaa päivässä riittää hyvin.

      Poista
  4. Koska en itsekään pysty syömään mitään kiinteää herättyäni, olen jo pitkään vetänyt yhden tai kaksi Elovenan välipalajuomaa (kahta lajia hedelmiä, metsämarja ja aurinkoinen) ja yhden banaanin. Tällä satsilla pärjää komeasti yhteentoista asti ja siiten sitä jo ruokakin (kahvi ja sämpylä) maittaakin. Yksi tuollainen Elovena - annos (2,5dl) sisältää energiaa 900kJ, proteiinia 2,5gr, hiilareita 30gr, sokeria 19gr. Sitten on tietysti ravintokuitu 7,5gr ja C-vitamiini 80mg. Plus muutama muu ainesosa, en nyt listaa niitä kaikkia. Kannattaa kokeilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinäkin Brutukseni. Alan epäillä, että on paljon normaalimpaa olla kykenemätön syömään kiinteitä aamuisin kuin uskotaankaan. :)

      Elovena välipalajuoma kuulostaa nopealta ja helpolta, kun ei jaksa eikä ehdi sähläämään tehosekoittimien ja muiden kanssa. Harvassa on ne aamut, jolloin ehtisin, koska arvostan nukkumista enemmän kuin aamupalaa. Ja kuten tiedät, kelloilla on tapana edistää aamuisin. :D

      Poista
    2. Se on oikeasti hyvä ja nopea aamupala,kannattaa kokeilla. Useat työkaverinikin ovat tosi huonoja syömään ja kaikki vetelevät usein jotain vastaavia kuten jogurttia tms.
      Juu, tiedän sun kellosi, on ne kummallisia.. ;D

      Poista
    3. Kokeilen. Nyt vedellään ensin Puskiksen partaäijää ja mehukeittoa, koska sekin nopeasti otettava vaihtoehto. Sain alas melkein kaiken. Ettei vaan aamusyömisestä tule tapa. :)

      Poista
  5. Mulla ei toimi se, että joku muu sanoo mitä mun pitää syödä tai milloin. Silloin nousee automaattinen vastahanka ja homma menee siitä lähtien pieleen. Esim. ravintoterapeutti taannoin kehoitti syömään aamuisin smoothieita, josta saisin kuituja ja kasviksia. Pari kertaa yritin ja alkoi ketuttaa se sörssääminen niin urakalla, että sen jälkeen en ole sauvasekoittimeen koskenut. Minäkään en saa aamuisin syötyä kuin jugurttia, koska se solahtaa kurkusta helposti alas. Mutta minulle se on ok ja siitä on turha alkaa kenenkään ravintoterapeutin tai rainerin kitistä. Oma rainerini tosin ei kitissytkään, vaikka pidin hänelle ruokapäiväkirjaa viikon verran.

    Sama homma muuten tuon lounaan kanssa. Ihanteellista, että voisin nyt syödä edullisesti koulun ruokalassa, kun siellä kaiket päivät istun, mutta se ruoan laatu arveluttaa. Siis pastaa, riisiä, perunaa... Vaikka en karppaakaan, niin jotenkin luonnostani välttelen noita. Pastassakin on ihan törkeenä kaloreita.
    Miksei meidän ruokalassa ole salaattivaihtoehtoa? Joo, tiedän, että voi jättää sen pastan/riisin/perunan ottamatta ja iskeä sitä sivusalaattia lautaselle sen verran, mutta onhan joku kastike aika valju pelkän salaatin kanssa. :D

    Kuulostaa aika pöljältä, että raineri haluaa jotain, joka ei varsinaisesti ole sun oma tavoitteesi. En tiedä jos tuo kuvio teillä toimiikin, mutta mulla se ei toimisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on tosiaan rainerin kanssa vielä se tilanne, että ollaan molemmat jääräpäitä ja on vain ajan kysymys kumpi murtuu ensin. Molemmat ollaan alettu pehmitä, mutta lopputuloksesta ei ole silti vielä täyttä varmuutta. Alkaa uhkaavasti näyttää siltä, että minä olen se, jonka tavoitteet tulee vauhdikkaammin hänen asettamiaan tavoitteita kohden kuin päinvastoin. ;D

      Vaikka tämä meidän kuvio kuulostaa ja joskus varmaan näyttääkin ulkopuolisesta mahdottomalta, niin ei se ole niin paha kuin miltä vaikuttaa. Mä olen ehkä hiukan ihastunut siihen, että maailmassa on edes yksi ihminen, joka ottaa joskus päähän ihan hullun lailla, mutta silti se löytää aina ne narut, joista vetäisemällä saa puristettua musta vielä vähän lisää positiivisessa mielessä. Oikeastaan siis se uskoo muhun silloin, kun oma usko on koetuksella. :)

      Mitä siihen ruokavalioon tulee, niin aika vapaat kädet mulle siinä annettiin. Ainoa ehdoton vaatimus oli se aamupala, jonka tietää mun jättävän välistä, koska pelkkää kahvia ei kuulemma lasketa sellaiseksi. Niin ja tietenkin joudun ensimmäistä kertaa elämässäni laskemaan kaloreita. Siksi siis avuksi sain listan tietyistä ruoka-aineista ja niiden energiamääristä, joista saan vapaasti rakennella oman ruokavalioni.

      Kouluruokailu on tosiaan hiukan ristiriitainen. Luulen, että jatkan alle 3 euron lounaitani, koska se yksi ateria päivässä ei vaan voi kaataa koko juttua. Tälleen pikkujouluaikana, kun on tullut mässyteltyä sipsejä, karkkeja ja kakkuja aika tiuhaan milloin missäkin, niin mä olen ihan tyytyväinen siihen, että paino oli silti laskenut ja vyötärö kaventunut. Sille yhdelle vaan iski ahneus, kun suunta oli alas. ;)

      Poista
  6. Aamiainen ja meikäläinen eivät kuulu yhteen. Mä en yksinkertaisesti pysty syömään mitään enkä ainakaan mitään kiinteää aikaisin aamulla. Kahvilla lähtee käyntiin arkiaamu ja lounaalle suuntaankin jo klo 11.
    Viikonloppuisin ja vapailla tulee syötyä jotain aamupalan tapaista sitten kun on saanut rauhassa heräillä ensin.

    Jos mulla olis tuollainen personal rääkkäjää, niin varmaan jossain vaiheessa sanoisin, että haist huilu ja jättäisin homman siihen. Ehkäpä juuri siksi en saakaan painoani pudotettua... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tuota, kyllähän sitä on henkilökohtaiselle rääkkääjälle tullut haistateltuakin, mutta se kestää sen kuin mies. Kun hommaan uppoaa reilu 200 euroa kuukaudessa, niin se pistää kuitenkin harkitsemaan josko sittenkin vielä jäisin. Olen kyllä istunut salin lattialla muutamaan otteeseen ja ilmoittanut, että ei v.ttujakaan kiinnosta, mutta jotenkin se aina saa mut sieltä ylös. Ihme heppu.

      Kyllähän ne tuloksetkin motivoi. Mullahan on kuitenkin kokemusta kahdesta peeteestä aikaisemmin. Meillä oli ihan eri tavalla kivaa yhdessä, mutta ehkä rahat meni hiukan hukkaan sittenkin. Heidän kanssaan saattaisin treenailla vielä 10 vuoden päästäkin. ;D

      Olen yhä vakuuttuneempi siitä, että aamiainen ja normaali ihminen eivät kuulu yhteen. :D

      Poista

Jotain sanottavaa asiasta tai asian vierestä? Sano se nyt tai myöhemmin, mutta älä vaikene iäksi.

Kaikki kommentit päätyvät ensin sähköpostiini hyväksyttäviksi. Valtaosa kommenteista myös hyväksytään, koska tykkään kommentaattoreistani - sekä vakituisemmista että satunnaisista. :)

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...