tiistai 7. helmikuuta 2012

E niin kuin Enkeli-Elisa

Elisan tarina pysähdyttää. Kerta toisensa jälkeen.
.
Elisan kuolemasta on tänään tasan vuosi. Arvostan suunnattoman paljon sitä työtä, mitä Elisan vanhemmat ovat lähteneet tekemään, ettei yksikään Elisa enää putoaisi. Myös selviytyjiä on aina ollut ja tulee olemaan jatkossakin, mutta koulukiusaamisen ei soisi olevan niitä asioita, joissa evoluutio tekee valintaansa - vahvat selviää ja heikot kuolee pois.

Tarina koskettaa erityisen paljon, koska aikanaan koulu oli myös mulle maailman pelottavin paikka. Mä ratkaisin ongelman siten, etten mennyt sinne. En edes poliisien noutamana. Mä siis valitsin sen, että omalla tavallaan myös mun vanhemmat kääntyi mua vastaan. Eihän ne voineet ymmärtää, millaista helvettiä se kouluun meneminen oli. Helpompi oli sietää vanhempien pettymystä kuin kohdata ikätoverit.

Mä olen kai siitä onnekkaassa asemassa, että vaikka kukaan ei kovin tehokkaasti pystynyt puuttumaan siihen kiusaamiseen, niin en kuitenkaan pitänyt sitä pelkästään omana tietonani. Jälkeenpäin esimerkiksi ihmetyttää suuresti, että kerran poliisit tosiaan oli hakemassa mua kouluun, niin miksei yksikään heistä maininnut esimerkiksi äidille, että koulukiusaaminen on rikos ja siitä voi tehdä myös rikosilmoituksen. Vai onko toisten kiusaaminen muka kriminalisoitu vasta myöhemmin.

Mä olen myös siinä mielessä onnekkaassa asemassa, että aikuisena olen saanut puhua asiat halki poikki ja pinoon "pääpirun" kanssa. Toki mä olin saanut tehtyä sovinnon itseni kanssa asian suhteen jo kauan sitten, mutta koskaan ei ole liian myöhäistä ymmärtää myös vastapuolta. Keskusteluissa tuli ilmi se totuus, jota olin jo pitkään elätellyt mielessäni: kiusaaminen on avunhuuto. Olisihan se tietenkin ollut paljon fiksumpaa vetäistä mua hihasta ja pyytää apua kuin ruveta tekemään mun elämästä painajaista, mutta eihän lapsilta voi sellaista odottaa.

Sytytetään tänään kynttilä Elisalle.
Sytytetään kynttilä myös mun kiusaajalle, sillä he molemmat ovat siirtyneet ajasta ikuisuuteen.

EDIT 17.8.2012
Ne, jotka oikeasti haluavat tietää, mitä ajattelen nyt, niin vastauksia näistä kirjoituksista:

E niin kuin energiantuhlausta

K niin kuin kuoliaaksi kiusattu

2 kommenttia:

  1. Juuri näin me sen teemme. Punomme välittämisen verkon. Kiitos <3.

    VastaaPoista
  2. Tämä oli ehdottomasti oikea päivä alkaa punoa välittämisen verkkoa. :)

    VastaaPoista

Jotain sanottavaa asiasta tai asian vierestä? Sano se nyt tai myöhemmin, mutta älä vaikene iäksi.

Kaikki kommentit päätyvät ensin sähköpostiini hyväksyttäviksi. Valtaosa kommenteista myös hyväksytään, koska tykkään kommentaattoreistani - sekä vakituisemmista että satunnaisista. :)

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...