Nyt täytyy ihan onnitella itseään yllättävästä otsikosta näin ystävänpäivänä. :)
Ystävänpäivä itsessään on herättänyt tänään monenlaisia ajatuksia.
Ensinnäkin erään teinin viimeaikaiset facebook päivitykset sekä tämän aamuinen päivitys, jossa kutakuinkin kerrottiin, että ystävänpäivällä ei ole mitään merkitystä, kun on sinkku. Toisaalta muistan viime vuotisen keskustelun erään asiakkaani kanssa. Hän kertoi väitelleensä jo monta päivää tyttöystävänsä kanssa siitä, että pitääkö ystävänpäivälle keksiä jotain erityistä toimintaa. Hän oli itse sitä mieltä, että tyttöystävä on tyttöystävä eikä mikään ystävä. Kummatkin ajatuksista tuntuu jotenkin tosi vierailta.
Alkuperäisen perinteen mukaanhan ystävänpäivä on liitetty ennen kaikkea romanttiseen rakkauteen. Siinä mielessä teininpojan päivitys on osuva. Paitsi että mun päähäni ei mahdu, että miksi siitä sinkkuudesta tarvitsee tehdä niin suuri numero? Enkä mä oikeastaan ymmärrä, että mikä hinku ihmisillä on parisuhteeseen? Miksi nuoret ja vielä jotkut vanhemmatkin tuntuvat elävän enemmän sille mahdolliselle tulevalle rakastetulle kuin itselleen? Eikö se mahdollinen tuleva rakkauskin löytyisi helpommin etsimättä? Ihan vaan sillä, että henkilö joka tuntee itsensä, arvostaa itseään ja rakastaakin itseään on paljon viehättävämpi kuin vastakohtansa. Toisin sanoen: oma elämä olis kiva ylläri.
Mitä taas tuohon varttuneemman miehen pohdiskeluihin tulee, niin ottamatta sen enempää kantaa ystävänpäiväperinteisiin, olen sitä mieltä, että ellei se toinen osapuoli ole ennen kaikkea ystävä, niin ei se ihan hyvää lupaa. Ainakin mulle itselleni tärkeintä parisuhteessa on ennen kaikkea ystävyys. Se, että sille toiselle voi oikeasti puhua asioista niin kuin ne on pelkäämättä mitään kohtausta. Tarkoitan siis, että kaikki asiat mitä tulee miettineeksi ja ulos suustaan päästäneeksi eivät välttämättä tarkoita yhtään sen enempää kuin että on miettinyt sellaista. Tai jos on vaikka nähnyt unta paidattomasta miehestä, niin ei sen enempää tarvitse lähteä vatvomaan, että kukahan se mies oli ja miksi näki unta jostain miehestä. Kaikella ei vaan aina ole mitään tarkoitusta, mutta silti niistä pitää voida puhua. Mulle henkilökohtaisesti olisi aivan kammottava rangaistus, että joutuisin kontrolloimaan itseäni omassa kodissani, kun useimmiten se parisuhde johtaa saman katon alle muuttamiseen.
Joka tapauksessa mä kuitenkin tykkään siitä, että Suomessa ystävänpäivästä on tehty pikemminkin ystävien muistamisen, ei niinkään rakastavaisten juhlapäivä. Toisaalta hiukan kummastuttaa, että miksi niitä ystäviä ei voisi muistaa useammin kuin kerran vuodessa.
Toivottavasti teillä jokaisella on ollut kitkattoman kiva ystävänpäivä.
Minusta tämä suomalainen ystäväversio Valentine's Daysta on ihan laimea juttu. Toki on kiva muistaa ystäviä, mutta ei välttämättä silloin kun markkinavoimat sitä haluaa.
VastaaPoistaYstävänpäivä on ihan kauhea päivä yksinäiselle ihmiselle. Ainakin lapselle tai nuorelle. Monesti kouluissa on jotain erityistä ystävänpäivätapahtumaa, kuten halipäivää tai muuta. Meillä ainakin piti halailemalla keräillä nimiä kaulasta roikkuvaan pahvilappuun. Sitten jossain nurkassa on se yksi reppana, jota kukaan ei halua halata.
Jos "ystävänpäivä" olisi rakastavaisten välinen juttu, niin en oikein usko, että kukaan ottaisi niin raskaasti sitä, jos yhtenä päivänä vuodesta ei ole rakastettua. Tai mistäpä sitä tietää.
No, ihan oikeasti tällä asialla ei ole minulle kovinkaan suurta merkitystä. Tällaisia ajatuksia nyt vaan ajattelin jakaa täällä. :)
Yäk, halipäivä! Mä olisin siinä tapauksessa halunnut olla se, jota kukaan ei halua halia. Mutta mä taidankin olla siinä suhteessa jotenkin poikkeava. En mä halua halia kaikkia fyysisesti. Mutta oot kyllä oikeassa siinä, että siitä on tullut kaupallinen. Joulu on kärsinyt mulla samanlaisen inflaation.
Poista