lauantai 23. kesäkuuta 2012

S niin kuin sukunimi

Kymmenen päivää hoo-hetkeen ja juhannuksen kunniaksi pyörittelen mielessäni sukunimiasioita. Hoo-hetki on siis se hetki, jolloin saan käydä jättämässä toisen avioerohakemuksen käräjäoikeuteen. Se on myös se hetki, jolloin musta tulee moraalinen voittaja (selitän ehkä joskus tai sitten en) Johan se on korkea aika alkaakin miettiä, että millä nimellä tästä eteenpäin jatkaa.

Eilen kosin vävypoikakokelasta, mutta vastasi pirulainen kieltävästi. Ehdotti, että kokeilisin, josko hänen isänsä olisi suostuvaisempi, vaikka sillä onkin jo se avopuoliso. Ehkä luovun sittenkin tästä vaihtoehdosta, koska ei ne kuitenkaan ymmärrä, että nimen perässähän tässä vaan ollaan. Avioeron saisi laittaa vireille heti kohta pian häiden jälkeen. Ei noissa pojissa varmaan mitään vikaa ole, mutta tunneside heihin ei ole ihan sellainen kuin pitäisi. Hääyökin jäisi välistä. Vävypoikakokelas on enemmän kuin oma poika. Sehän on laitontakin naida poikansa.

Oma tyttönimi sisältää mun mielestä ihan liikaa ääkkösiä eikä maistu hyvälle muutenkaan. Ei maistu yhdessä etunimen kanssa eikä yksistään. Äidin tyttönimen maistelu sen sijaan tuottaa miellyttävän lopputuloksen. Lisäksi se on lyhyt eikä sisällä ääkkösen ääkköstä. Tässä tapauksessa neljästä peräkkäisestä kirjaimesta tulisi järjettömän kallista. Pelkästä hakemuksesta joutuisi pulittamaan 91 euroa riippumatta siitä, onko maistraatin päätös kielteinen vai myönteinen. Tosin jos mennään vain yhden polven verran taaksepäin, niin voisi olettaa päätöksen olevan myönteinen. Vaan kun eiväthän ne kulut siihen lopu: sitten on vielä ajokortti, passi, pankkikortit etc., joten ehkä se ei sittenkään ole niin haluttava vaihtoehto. 

Vaihtoehtoina siis taitaa olla tyttönimi tai avioliiton myötä omittu sukunimi. Ehkä mun pitää vaan pitää tämä, kunnes löydän paremman. Tai sitten voisin sijoittaa osan lomarahoista uuteen identiteettiin. Onneksi mun ei nyt kuitenkaan ole pakko päättää mitään tässä ja nyt. Saahan sen nimen vaihdettua sitten joskus hamassa tulevaisuudessakin. Siihen ei kuitenkaan kukaan edes vaadi ottamaan mitään kantaa.

14 kommenttia:

  1. Siskoni otti äidin äidin tyttönimen erottuaan. Sitä sukunimeä minäkin olin havitellut itselleni, mutta en enää, kun sisko ehti ensin. En halua matkia häntä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi mulla ei ole siskoja. Ei tule turhia paineita kiirehtiä asian kanssa. Vaikka olisihan se toisaalta aika luonnollista, että sisaruksilla olisi sama sukunimi. Oletteko koskaan puhuneet siskon kanssa sukunimiasiasta?

      Itse olen kallistunut melkein jo siihen, että joistain asioista vaan on valmiimpi maksamaan kuin toisista. Ja kun sama sukunimi tulisi kuitenkin kahdelle naiselle, niin kahdeksalle kirjaimelle jäisi hintaa enää reilu 11 euroa per kirjain. :D

      Poista
    2. Emme ole keskustelleet. Arvelen, ettei siskoni arvostaisi perusteitani olla ottamatta samaa sukunimeä. Voi olla, ettei hän arvostaisi sitäkään, että mielessäni on käväissyt ajatus muuttua samannimiseksi.

      Rahalla ei ole väliä, jos haluaisin vaihtaa sukunimeni. Jos tosissani haluaisin vaihtaa sukunimeni, olisin valmis jopa lainaamaan, kerjäämään tai varastamaan tarvittavat rahat. Jatkan siis samaan tapaan toistaiseksi, mitä nyt toisinaan leikittelen mielessäni erilaisilla vaihtoehdoilla. :)

      Poista
  2. Itse en tahtonut ottaa isäni nimeä takaisin, siinäkin on ääkkösiä ja muutenkaan en sen niminen tahtonut olla, niinpä jäin avioliiton aikaiselle nimellä. Helppo ratkaisu. Itse asiassa saa nimi toimia pienenä muistuttajana, millaisia tyhmyyksiä on tullut tehtyä. Nimenvaihdosta pyörittelen mielessäni silloin tällöin, mutta kalliiksihan se tulisi. Sitä paitsi hirveä homma ja selittäminenhän siitä tulisi, puhumattamaan, etten tietäisi minkä nimen ottaisin.

    Ehkä pysyttelen tämännimisenä. Pääsen helpommalla. Tai sitten vaihdan ensi vuonna, kun passikin menee vanhaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Passiasia painostaa tekemään ratkaisun asiassa hyvin pian. Sekä tytön että minun passi vanhenee kohta, joten jos sitä nimeä aikoo vaihtaa niin nyt tai vasta viiden vuoden päästä. Samalla vaivalla ja rahalla menee nyt. Muuten tuskin edes jaksan selitellä. Mitä se kenellekään kuuluu, jos mä en huoli tyttönimeäni takaisin. On sitä tässä elämässä isompiakin nimiremontteja tehty ;)

      Exän nimen pitäminen itserankaisumenetelmänä ei tosin juolahtanut pieneen mieleenkään. Joissain tilanteissa se voisi todellakin toimia varoituksena. Mutta nääh, eihän se nyt kenenkään muun vika ole, jos itse olen valinnut väärin. Saatan valita jatkossakin väärin nimestä riippumatta. Ajan myötä sen teho muistuttajana lienee väljähtyvän myös, koska ei enää tule aktiivisesti miettineeksi nimeä siltä kantilta. :)

      Poista
  3. Jäin hämmästelemään asiaa, kun olen jotenkin kuvitellut sun olevan tyttöniminen koko ajan. Mutta näistä kommenteista päättelin, että ilmeisesti teillä onkin molemmat naiset muuttaneet sukunimeä sinun avioliittosi myötä?

    Pitäisiköhän munkin joskus kokeilla avioliittoa, niin saisi vaihtaa sukunimeä. :D En kauheasti pidä omasta sukunimestäni, mutta toisaalta meitä on niin vähän, että olisi myöskin sääli luopua siitä. Varsinkin jos vaihtoehtona olisi joku Mäkinen, Lahtinen, Korhonen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Päättelit kommenteista aivan oikein. :)

      Sukunimeä vaihtaakseen ei ole pakko kokeilla avioliittoa. Se ei välttämättä aina ole edes se edullisin tapa vaihtaa nimeä. Sinuna en kyllä vaihtaisi mihinkään tavisnimeen, koska mä ainakin voisin ottaa sun nimen ihan helpolla.

      Meidän tulevaa sukunimeä näyttää väestötietorekisterin perusteella olevan nykyisenä nimenä 7:llä henkilöllä. Kohtahan meitä on sitten jo yhdeksän. ;D

      Poista
    2. Jos haluaa olla helposti löydettävissä (tyyliin "Kadonneen jäljillä"), kannattaa ehdottomasti ottaa se harvinaisempi sukunimi, paitsi tietenkin jos nyt vaihdat sukunimeä, kauan sitten kadonneet ystävät ja sukulaiset joutuvat tekemään entistä enemmän taustatyötä selvittääkseen olinpaikkasi. ;)

      Myös sukunimen äänteellinen kauneusarvo on yllättävän tärkeä. :)

      Poista
    3. Onneksi olen onnistunut pelaamaan korttini niin, ettei enää ole väliäkään, jos joku haluaa löytää mut tai olla löytämättä. Turvakieltokin on tainnut päästä vanhenemaan, kun ei ole enää mitään syytä olla piilossa. ;D

      Harvoin sitä sukunimeä tulee ääneen sanottua, mutta silloin kuin se on sanottava, niin mielellään kuulisi edes korvaa miellyttävän nimen. :)

      Poista
  4. minä menin eron jälkeen pari sukupolvea taaksepäin, ja otin nätin ja jämäkän oloisen nimen. Kaverini kommentti oli "ethän sä edes tykkää siitä bändistä!" just, ei tullut heti mieleen se mielleyhtymä. Nyt muutaman vuoden jälkeen kun uutuuudenviehätys on karissut, uusi nimi on edelleenkin ihan hyvältä. mietin silloin että nyt kun kerran on paikka valita, valitsen sellaisen että en enää ikinä muuta vaikka mikä tulisi. Paitsi tietysti jos todistan mafiaa vastaan. Lapset jäi isänsä nimelle, se on ihan hieno nimi sekin. Ei kyllä erityisesti kiehtonut ajatus että meitä saman miehen rouvia olisi jatkossa kaksi, ja minä se vanhempi malli.
    -veela

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähänkö kiva huomata, että en ole ainoa, joka ei huoli sitä oikeaa tyttönimeään takaisin. Jotain ihan muuta sen on oltava, paitsi jos se tyttönimi olisi hyvä. :)

      Mielleyhtymä pisti googlettamaan uuden tulevan sukunimeni. Noh, en mäkään oikeastaan tykkää siitä artistista. Ei haittaa. Sitä paitsi nimikeskustelut muualla on olleet myös hyvin kannustavia eikä kukaan ole keksinyt tuoda esiin sellaista mielleyhtymää, joka olisi este valita juuri mielessä oleva nimi. Päinvastoin siihen ollaan suhtauduttu niin positiivisesti, ettenhän mä enää voi edes muuttaa mieltäni.

      Mafiaa vastaan todistaessa tosiaan voi myöhemmin tulla tilanne, että joutuu nimensä muuttamaan. Ei sitä koskaan tiedä. :D

      Poista
  5. Ei sun tämänhetkisessä sukunimessäkään mitään vikaa ole, kuulostaa ainakin hyvältä :D:) Mutta näin miehenä kun ei yleensä ole noita nimiongelmia.. ei ole poikanimiä, naimanimiä, ainakaan mulla.. Tällä nimellä mennään jatkossakin.. siis mä.. ;) Meni varmaan ohi, mutta mikähän teistä sit tulee.. :o
    -MJ

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei se ole nimiongelma, se on etuoikeus. Tosin miehet saa vaihtaa nimeään ihan samalla tavalla kuin naisetkin. Ihan vaan jos et tiennyt.

      Tämänhetkisessä sukunimessä on se vika, että se ei ole mun nimi.

      Tää on muuten blogi, ei mikään tietotoimisto. Joten varmaan siksi meni ohi...

      Poista
  6. Ai, eikö tämä olekkaan STT? :D Luulin..
    Saa miehet vaihtaa nimeä, mutta silloin multa lähtisi identiteetti.. tosin tällä hetkellä en ole varma onko mulla edes sellaista.. Kuka minä olen? :D

    MJ (Mihail Jamali) :D

    VastaaPoista

Jotain sanottavaa asiasta tai asian vierestä? Sano se nyt tai myöhemmin, mutta älä vaikene iäksi.

Kaikki kommentit päätyvät ensin sähköpostiini hyväksyttäviksi. Valtaosa kommenteista myös hyväksytään, koska tykkään kommentaattoreistani - sekä vakituisemmista että satunnaisista. :)

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...