perjantai 1. kesäkuuta 2012

A niin kuin avioliitto


Miksi jokaiseen otsikkoon on pakko tunkea jokin sellainen adjektiivi, joka ei pidä paikkaansa? Sana yllättävä, järkyttävä etc. tietenkin vetää puoleensa kuin kärpäspaperi kärpäsiä, mutta...

Siinä ei ole mitään yllättävää, että avioliitto ei takaa onnea eikä lisää sitoutumista. Se on yhteiskunnassa vallitseva ydinperheen ja parisuhteen malli, joka ei vain toimi. Mikään mikä alkaa muistuttaa pakkoa ei toimi, ei ainakaan enää 2000-luvulla. Tiedän kyllä, että on olemassa oikeasti onnellisia avioliittoja. On myös ihmisiä, jotka kokevat olonsa turvallisemmaksi, kun jokin ulkoinen asia on asettamassa heille rajoja. Ja ihmisiä, jotka mittaavat onneaan tietyllä statuksella. Ja loputtomasti muita poikkeuksia, jotka eivät ehkä uskalla myöntää edes itselleen, että voisivat olla onnellisempia ilman avioliittoa.

En silti suostu päästämään irti siitä, että vain vapaat onnelliset ihmiset voivat olla onnellisia toistensa kanssa. Vapaus ei ole yhtä kuin sitoutumattomuus. Vapauteen sisältyy tietenkin myös ajatus toisen huomioon ottamisesta, toisen rajojen tuntemisesta sekä aidosta välittämisestä. Vapaus ei ole vapautta loukata toista.

Sitähän se Santapukkikin artikkelissa sanoo:
Santapukki muistelee Iso-Britanniassa tehtyä tutkimusta, jonka mukaan parit, jotka eivät ole sitoutuneet toisiinsa avioliiton kautta, ovat yllättäen avioituneita onnellisempia suhteessaan. Aviottomilla pareilla oli jopa enemmän aikaa mahdollisille yhteisille lapsilleen.
– Kun ei olla sidoksissa pakolla, sitoutuminen on vapaaehtoista. He olivat sitoutuneempia kuin avioituneet, Santapukki perustelee. 
Nyt joku tietenkin on valmis väittämään, että ajattelen näin, koska mulla itselläni kävi niin huono tuuri avioliitossani ja siksi haluan tehdä kaiken päinvastoin kuin aikaisemmin - jopa ajatella. Mutta mun täytyy tuottaa pettymys. Mun avioliittoni oli hyvä tietyn aikaa. Sitten se ei enää ollutkaan sitä. Annettiin sille myös vuosien mahdollisuus kehittyä, mutta päädyttiin siihen pisteeseen, että toisessa roikkuminen avioliiton vuoksi ei olisi tehnyt kummastakaan onnellista. Tosin ilman laillista toisiimme kytkemistä, me oltaisiin varmasti nähty vähemmän vaivaa. Eikä mulla käynyt huono tuuri. En myöskään tehnyt virhearviointeja, koska tein päätöksen niillä tiedoilla, jotka mulla silloin oli saatavissa. En usko, että mikään mitä tapahtui olisi avioliiton syytä tai ansiota. Asioita tapahtuu riippumatta siitä, mikä siviilisääty on kyseessä.

Arvatkaas mitä? En aio väittää, etten koskaan enää mene naimisiin. Saattaahan sellainen ihme vieläkin tapahtua, että välitän toisesta ihmisestä niin paljon, että haluan antaa hänelle tärkeitä asioita. Oletan tietenkin, että tämä toinen ei kuitenkaan kuvittele, että "sitku me ollaan naimisissa, niin sit voidaan olla onnellisia" vaan avioliiton tärkeys perustellaan jollain järkevällä perustelulla.

8 kommenttia:

  1. Itseasiassa tutkimusten mukaan avoliitot kestävät huonommin kuin avioliitot. Miehet ja naiset näkevät nämä kaksi asiaa eri tavalla nimittäin samaisen tutkimuksen mukaan miehet eivät pidä avoliittoa yhtä sitovana kuin avioliittoa mutta naiset taasen pitävät.
    Avioliittoa ei mun mielestä tarvitse millään tavalla perustella niinkuin ei myöskään avoliittoa. Jos on tarve perustella näitä valintojaan niin pitää ehkä miettiä miksi.

    Onko avoliitossa sitten vapaa? Silloin pariskunnat sitoutuvat mieluummin kirjallisesti yleensä kaikkeen muuhun kuin siihen puolisoon, esimerkiksi asuntovelkaan. Sitä mä pidän vähän outona:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Avioliittoa ei mun mielestä tarvitse millään tavalla perustella niinkuin ei myöskään avoliittoa. Jos on tarve perustella näitä valintojaan niin pitää ehkä miettiä miksi."

      Valitettava tosiasia on, että ainakin pappi haluaa tietää, miksi tämä pari on solmimassa avioliittoa. Osaa siten puhua kauniisti parin puolesta.

      En tosin tarkoittanutkaan, että kenenkään tarvitsee minulle mitään tarkkaa selvitystä tulla tekemään omista motiiveistaan avioliiton solmimiseksi. Pelkästään sitä, että avioliiton solmiminen sen vuoksi jonkun sitku-filosofian perusteella ei tule onnistumaan. Tässä puhuu enemmän kokemus kuin tutkimus.

      Mitä taas tulee siihen onko avoliitossa vapaa, vastaisin kuten jo kirjoitinkin: "asioita tapahtuu riippumatta siitä, mikä siviilisääty on kyseessä". Enemmän nämä on kahden ehkä, ainakin siinä tietyssä hetkessä, toisilleen sopivan ihmisen välisiä asioita kuin mitään yleispäteviä totuuksia. Niin ja minun totuuksiani.

      Onko edes sinkku oikeasti vapaa?

      Poista
  2. "Terveysvalmentaja Sirkka Santapukki ei usko, että toinen ihminen voi tehdä meidät onnelliseksi - ei vaikka kuinka rakastettaisiin."

    Tässä ei ole mitään yllättävää eikä uutta. Tätä samaa ovat naistenlehtien ihmissuhdepalstat toitottaneet vuosia. Ei voi olettaa, että jossakin olisi ihminen, joka kursisi rikkinäisen mielen kasaan ja tekisi onnelliseksi. Onni ja tasapaino pitää tulla itsestä. Kun ihminen on onnellinen tasapainoinen, hän ei raasta toista ihmistä rikki vaan voi antaa toisen elää vierellään. Artikkelissakin todetaan: "omaa onnellisuuttaan ei voi ulkoistaa toisen ihmisen tehtäväksi, vaan siitä on vastattava itse."


    "Hänen mukaansa rakkaus voi kukoistaa onnellisena vain vapaiden ihmisten välillä."

    Jutun ongelma on siinä, että ei määritellä, mitä oikeasti tarkoitetaan vapailla ihmisillä. Vapaudellahan voidaan tarkoittaa ihan mitä vain.

    Oma tulkintani vapaudeasta tässä yhteydessä on, että ihmiset ovat tarpeeksi tasapainoisia pysytäkseen olemaan onnellinen. He eivät odota kenenkään toisen tekevän heitä onnellisiksi. He eivät aseta toisille muitakaan kohtuuttomia vaatimuksia. Esimerkiksi mustasukkainen ihminen kontrolloi ja rajoittaa mustasukkaisuutensa kohdetta. Manipuloivat ihmiset eivät pysty antamaan toiselle tilaa elää ja hengittää vapaasti.

    Aviolitto eikä mikään muukaan institutio sinänsä turvaa ihmisten onnellisuutta. Väitän myös, että jos parisuhteessa ei ole tilaa hengittää, on yhdentekevää, eletäänkö saman katon alla vai eri osoitteissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt olet Celia nostanut esiin täsmälleen ne kohdat, joihin itsekin kiinnitin huomiota.

      Mietin itsekin ongelmaa vapauden määrittelyssä. Ehkä se jätetään määrittelemättä kuitenkin sen vuoksi, että kukaan ei oikeasti pysty määrittelemään sitä toisen puolesta. Lopputulos lienee paras, jos se määritellään jokaisessa suhteessa yksilöllisesti keskustelemalla.

      En myöskään viitannut avioliitolla millään tavalla valittuun asumismuotoon. Meilläkin on avioliiton aikana ollut jopa 2 vuotta ihan omat katot ja osoitteet. Samalla allekirjoitan myös viimeisen väitteesi tilasta hengittää.

      Korostan kuitenkin vielä kerran, että vapaus myös velvoittaa. Ja että pohjimmiltaan edes sinkku ei ole vapaa, koska suurin osa ihmisistä siviilisäädystä riippumatta noudattaa yleisiä käyttäytymissääntöjä ja omia moraalikoodejaan.

      Poista
    2. Totta on, että ihmisten käytöstä ohjaa käyttäytymissäännöt ja moraalikoodit. Niin kauan kun kukaa ulkopuolinen ei pakota ihmisiä noudattamaan niitä, vaan he tekevät tämän vapaaehtoisesti, he ovat vapaita. Tämä on minun käsitykseni. He ovat vapaita valitsemaan myös toisin. Jos velvoitteet (rajoitukset) tulevat ihmisen ulkopuolelta niin että ihmisellä ei ole valinnanvapautta, hän ei ole vapaa.

      Väkisin ketään ei voi määrätä olemaan yksiavioinen tai rehellinen - tai ihan mitä tahansa. Jokainen vapaa ihminen tekee valintansa itse. Onnellisessa tapauksessa parisuhteen osapuolilla on melko yhteneväiset käsitykset siitä, mikä on hyvä juuri heidän kohdallaan. Vielä onnellisempaa on, jos teoria elää myös käytännössä. Esimerkiksi jos on sovittu, että eletään yksiavioisesti, niin silloin tehdään myös niin.

      Poista
    3. Avioliitosta sujuvasti vapaan tahdon ongelmaan. Me ollaan kyllä niin taitavia tässä.
      Olen samaa mieltä kanssasi käsityksestäsi siitä rajasta, jolloin ihminen on vapaa. Eli silloin, kun kukaan / mikään ulkopuolinen ei pakota häntä noudattamaan jotain tiettyä tapaa. Ajatusta kuitenkin monimutkaistaa se, että välillä epäilen jopa itse omia motiivejani. Olen esimerkiksi nähnyt joidenkin parisuhdeterapeuttien ottavan kantaa siihen, että jos toinen ei halua lapsia ja toinen haluaa, niin pitää miettiä kumpi on tärkeämpää suhde vai mahdollinen lapsi. Väittivät jopa ihmisten usein päätyvän valitsemaan sen olemassa olevan suhteen. Mutta tekisivätkö ihmiset saman valinnan, jos he tietäisivät varmuudella saavansa toivomansa toisen kumppanin kanssa? Aivan yhtä epävarmaa on, että se olemassa oleva suhde kestää läpi elämän. Kukaan ei voi sellaista varmuudella luvata. Tai ehkä joku voi, mutta minä en.
      Ehdottomasti olisi suotavaa, että parisuhteen osapuolilla olisi edes melko yhteneväiset käsitykset. Täydellistä sopivuutta on varmaan epärealistista odottaa, mutta jos kummaltakin löytyy kyky kompromisseihin sekä kyky noudattaa tehtyjä sopimuksia niin voisi kuvitella, että he kokisivat olevansa onnellisempia ja vapaampia suhteessaan. Kunhan kukaan ei joudu uhrautumaan omasta mielestään kohtuuttomasti. Siinä kohtaa varmaan olisi järkevämpää olla pariutumatta juuri sen tyypin kanssa.

      Poista
    4. Jos tämä olisi Facebook, painaisin tykkää-nappulaa. :)

      Poista
    5. Koska blogeissa tykkäämisen osoittaminen vaatii enemmän toimintoja, se on paljon arvokkaampaa kuin fb-tykkääminen. :)

      Poista

Jotain sanottavaa asiasta tai asian vierestä? Sano se nyt tai myöhemmin, mutta älä vaikene iäksi.

Kaikki kommentit päätyvät ensin sähköpostiini hyväksyttäviksi. Valtaosa kommenteista myös hyväksytään, koska tykkään kommentaattoreistani - sekä vakituisemmista että satunnaisista. :)

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...