P niin kuin perheväkivalta

VAROITUS! Teksti saattaa sisältää rumaa ja epäasiallista kieltä. Jatkaminen omalla vastuulla!

"On paskapuhetta, jos joku väittää yhdenkään näistä ihmishenkiä vaatineista murhenäytelmän perheistä olleen ns. "tavallinen perhe". Tavallisissa perheissä ei nimittäin esiinny perheväkivaltaa ja tavallinen perheen isä tai äiti ei tapa perheenjäseniään. Oikeasti tavallisissa perheissä esiintyy riitoja ja liitot voivat päättyä eroon, mutta väkivaltaa niissä ei esiinny." Mane

Mane viittaa yllä kotimaata puhuttaviin perhesurmiin.

Muka tavalliset perheet

Me ollaan Manen kanssa täsmälleen samaa mieltä etenkin tosta paskapuheosuudesta - vitut ne mitään tavallisia perheitä ole. Me ollaan samaa mieltä myös siitä, että tavallisissa perheissä esiintyy riitoja ja joskus käy myös niin, että liitot päättyy eroon. Mutta mä uskon, että liitot päättyy näissä muka tavallisissa perheissä eroon, koska siellä toinen osapuoli on tarpeeksi vahva pelastaakseen itsensä ja mahdollisesti lapsensa ajoissa perheväkivallan loukusta. Näissä muka tavallisissa perheissä ne riidatkaan ei ole normaaleja.

Ikiaikainen kaava

Mä näen sen niin, että tarinat toistaa ikiaikaista kaavaa. Väkivaltaiset ihmiset on käärmeitä, jotka osaa olla niin saatanan mielinkielin ja esittää olevansa jotain lähes täydellistä riittävän pitkän aikaa. Niin kauan, että toinen on tiukassa otteessa. Ne niljakkeet on todella taitavia alistamaan ylistämällä ja yllättäen antavatkin napakan iskun suoraan palleaan.

Alkaa helvetillinen vaihe, joka lyttää toisen totaalisesti, ellei osaa olla varpaillaan. Yhtäkkiä sitä ei osaa yksinkertaisimpiakaan asioita saati siivota, laittaa ruokaa ja kasvattaa lapsia. Toinen ei osaa myöskään puhua oikeista asioista, valita oikeita lehtiä ja kirjoja. Hän ei myöskään osaa kuunnella oikeanlaista musiikkia tai valita sopivia ystäviä tai edes oikeaa ammattia. Kaiken lisäksi naapurin Seija tai Rami on niin paljon paremman näköinenkin - pitäisit sinäkin nyt huolta itsestäsi, että kehtais sun kanssa kulkea jossain.

Koska alku on ollut kirjaimellisesti yhtä juhlaa, toinen jaksaa uskoa ja luottaa parempien aikojen koittamiseen. Onhan niistä näyttöä. Ja jos itse vähän yrittää muuttua, niin kyllähän se siitä sitten. Ja toisaalta se paholainen on onnistunut kylvämään myös epäilyksen omaa arvostelukykyä kohtaan. Ehkä se sittenkin on vaan ylireagointia. Ehkä sitä sittenkin on vaan liian tosikko, kun ei ymmärrä toisen vitsejä.

Todellisuudessa hälytyskellojen olisi pitänyt soida jo ylistämisvaiheessa. Sellainen palvonta ei ole normaalia, vaikka suhde olisi kuinka alussa. Mutta harva on kokenut sen kaltaista ihailua aikaisemmin eikä siitä oikein osaa kieltäytyäkään. Hulluhan sitä olisi, jos ei nauttisi kaikesta siitä hyvästä, mitä on tarjolla. Tämähän on once-in-a-lifetime -tilaisuus. Tämän on pakko olla juuri se oikea.

Viimeinen itsenäinen pakomahdollisuus on siinä vaiheessa, kun ensimmäinen tai korkeintaan toinen henkinen isku palleaan tulee ajankohtaiseksi. Sen jälkeen alkaa alamäki, jolle mikään ei vedä vertaa. Itsetunto murenee pala palalta ja alkaa itsekin uskoa siihen, mitä toinen sanoo. Pitää olla vaan onnellinen siitä, että on saanut edes tuon rinnalleen. Yksin eläminenhän ei voi olla vaihtoehto. Mitä ihmisetkin ajattelee, jos nyt epäonnistun tässä suhteessa. Eikä kenenkään pidä saada tietää, että se on alkanut myös lyödä ihan oikeasti.

Media ei tajuu

Nyt media on ihmetellyt, että kuinka tilanteet on päässeet näin pahoiksi ja miten viranomaiset eivät ole puuttuneet asioiden kulkuun ajoissa. Media ei siis tajua sitä salailun ja häpeän määrää, mikä näihin tarinoihin liittyy - oli se sitten aiheellista tai aiheetonta. Asianosainen häpeää omaa huonouttaan eikä kerro kenellekään - luit aivan oikein ei kenellekkään - ja naapureiden on helpompi sulkea silmät ja korvat kuin puuttua asiaan.  Mitä läheisemmistä ihmisistä on kyse, sitä sokeammaksi sitä tulee läheisen ongelmille. Eikä meillä Suomessa vaan ole tapana sekaantua toisten asioihin edes silloin, kun sen saa tehdä täysin nimettömästi. Mistä viranomaiset olisivat voineet tietää mitä on menossa, jos kukaan ei kerro. Vai pitäisikö meille säätää laki, jonka mukaan perheiden on käytävä lakisääteisissä kuulusteluissa parisuhteen tilasta vähintään puolivuosittain? 

Toivotontako?

Väkisin tulee mieleen, että tilanne on toivoton eikä näitä pystytä estämään jatkossakaan. Ainoa tapa estää näitä tapahtumasta on, että naapuri tekee edes sen nimettömän puhelun, kun naapurista kantautuu riidan ääniä normaalia enemmän ja huutoon sekoittuu töminää, ryminää, paukahtelua tai muuta sellaista ääntä, joka ei kerta kaikkiaan kuulu normaaliin erimielisyyteen. Siinä vaiheessa, kun toisten kotoa alkaa kuulua huudon kanssa samanaikaisesti muitakin ääniä, aletaan olla tosi syvissä vesissä. Siellä ihan oikeasti tarvitaan apua. Pliiisss, tehkää se puhelu!

Hyviä uutisia!

Siitä todellakin voi selvitä, kunhan ymmärtää lähteä ajoissa tai viimeistään siinä vaiheessa, kun setä virkamies katsoo silmiin ja pyytää pitämään huolen ensisijaisesti itsestäsi ja mahdollisista lapsista. Yksin oleminenkin on oikeasti paljon parempi vaihtoehto. Ainakaan ei tarvitse koko ajan olla varpaillaan ja kohta sitä huomaa, että elämä sittenkin on aika kivaa.