13. tammikuuta klo 19:29
Tytär: Niin tuuullaan sit myöhään ilmotin nyt et sit et naura mun viesteille kun niis on kirjotushäröjä. :-D
Tytär: Niin tuuullaan sit myöhään ilmotin nyt et sit et naura mun viesteille kun niis on kirjotushäröjä. :-D
Äiti klo 19:32
Ok. Tulkaa hiljaa. Meen töihin huome ni haluaisin nukkuu yön hyvin. :)
Tytär klo 19:33
Okei (:
14. tammikuuta klo 17:36
Ä: Tulitte kyl tosi hiljaa. Vieläkään ei kuulu mitään.
Ä: Tulitte kyl tosi hiljaa. Vieläkään ei kuulu mitään.
T klo 17:58
Sorii aattelin et oot jo huomannu fb päivityksen kun et oo kysyny et onko mut kidnapattu. :/
Ä klo 18:10
No en ollu nähny ku tulin vasta töistä ku laitoin sul viestin. Onks sun perse viel jääs? :o (viittaa aiemmin mainittuun fb päivitykseen)
T klo 18:20
Ei oo XD Ja tullaan täältä ihan hetikohtapianaikalaillanyt :---D
T klo 18:20
Ei oo XD Ja tullaan täältä ihan hetikohtapianaikalaillanyt :---D
Aina sillon tällöin meidän äiti-tytär viestienvaihtoa lukiessa tulee mietittyä, että millainen äiti mä oikein olen. Onko muilla tällaista? Vai johtuuko tää siitä, että meillä on ikäeroa vaivaiset 18 vuotta? Pitäiskö mun jo aikuistua tai tulla enemmän äitien kaltaiseksi? Millaisia niiden äitien sitten pitäisi oikein olla?
Niin, millainen sitten on oikeanlainen äiti...
VastaaPoistaMusta on ihan ok osoittaa luottamusta jo 16-vuotiasta tytärtä kohtaan, jos tytär myöskin osoittaa olevansa sen arvoinen. Meidän nuoruudessa oli varmaan äideillä hankalampaa (ja nuorilla helpompaa), kun ei ollut kännyköitä eikä Facebookia, niin jos laps ei tullut yöksi kotiin, niin se ei sitten tullut. Itse seukkasin 16-vuotiaana muutaman vuoden vanhemman pojan kanssa ja silloin kai äiti vaan luotti sitten siihen, että olin sen kanssa jossain turvassa.
Kyllä sä musta vaikutat ihan ok äidiltä. ;)
Meidän äidillä ainakin on sen puheiden mukaan ollut aivan kamalaa. :)
VastaaPoistaIte oon ottanut aika löysin rantein. Toki olen joskus jonkun kohtauksenkin joutunut järjestämään julkisella paikalla, että on päästy tähän.
Siinähän se mun ongelmani onkin. Mä kuvittelen, etten ole kovin hyvä tossa vanhemmuudessa, kun en nipota, nalkuta, raivoa ja ole koko ajan huolissani - paitsi kerran vuodessa ja jouluna.
Jos mä olen oppinut kaiken kantapään (molempien!) kautta, niin kyllähän tuokin lopulta oppii. Eipä taitais kyllä haluta oppiakaan mun virheistäni. Joten kai tää sit on ihan ok näin, kun kuitenkin oli aika suuri luottamus siihen, että on turvassa poikaystävänsä kanssa.