keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

R niin kuin reiluus

Luonnoksissa on roikkunut ties kauan valmis otsikko R niin kuin rehellisyys. Välillä olen vilkuillut sitä syrjäsilmällä, mutta jättänyt koskematta siihen ihmetellen, että mikä kumma on kun sellaisesta aiheesta ei lohkea mitään. Nyt mä olen ehkä oivaltanut, miksi kynnys on ollut niin äärettömän korkea.

Mulle - ja varmaan monelle muustakin teistä - on pienestä pitäen hoettu vanhan kansan viisautta: rehellisyys maan perii. Kuinka ne kehtas tehdä niin? Varsinaista myrkkyä!

Rehellisyys itsessään on hyvä, kun sillä tarkoitetaan vilpittömyyttä. Valitettavan usein sen nimissä tehdään paljon pahaa. Totuudentorvet suoltaa suustaan rehellisyyden nimissä asioita, jotka loukkaa toisia. Joskus taas rehellisyydellä halutaan puhdistaa pelkästään omaatuntoa ja osoittaa muka sitä kautta, että ollaan luottamuksen arvoisia.

Päätin siis muotoilla sanonnan uudelleen ja korvata sanan rehellisyys sanalla reiluus. Reiluuteen sisältyy ajatus siitä, että reilu toimii toisten ihmisten hyväksi. Reilu ihminen on luonnollisesti rehellinen, mutta kieltäytyy käyttämästä sitä pahaan ja on samaan aikaan oikeudenmukainen ja ymmärtäväinen. Reilu ihminen ei myöskään tee mitään sellaista, mikä hänen pitäisi rehellisyyden nimissä oksentaa toisen niskaan.

Rakennetaan esimerkki. Otetaan
1 Mari
1 Jari
1 Aviokriisi
1 Rehellisyys
1 Reiluus

Mari ja Jari on olleet naimisissa muutaman vuoden eikä kemiat lyö kipinää enää lainkaan samaan malliin kuin aiemmin. Voisi helpolla sanoa, että kotona asiat on täysin perseellään. Jari on ratkaissut omalta osaltaan ongelman olemalla mahdollisimman vähän kotona ylitöiden varjolla. Marille se sopii samasta syystä erittäin hyvin. Mari saattaa aavistaa jotain, mutta ei kysele, koska nauttii olostaan kotona yksin.

Joidenkin viikkojen päästä Marin kotiutuessa töistä Jari istuu sohvalla pitkissä kalsareissaan ja oluttölkki kädessä. Pöydällä on jo muutamia oluttölkkejä. Voimantunteessaan Jari on päättänyt olla rehellinen ja kertoo, että hänellä on ollut rinnakkaissuhde jo lähes kuukauden. Nyt Jari on sitä mieltä, että koska hän oli rehellisyyden nimissä kertonut totuuden, Marin pitäisi antaa hänelle anteeksi ja pitää häntä jatkossakin luotettavana.

Mari ei ole tyhmä. Mari osaa katsoa myös peiliin ja tietää, että olosuhteet kotona takuuvarmasti ajoivat toisen tekemään, mitä teki. Hän näkee asian siitä huolimatta toisin. Asiaa on salattu viikkoja, on suorastaan valehdeltu ylitöistä ja ehkä jopa muustakin. Miksi rehellisyys muka olisi osoitus luotettavuudesta? Samat olosuhteet Marillakin oli kotona eikä hän reiluuden nimissä mennyt tekemään mitään vastaavaa.

Pähkinänkuoressa:
Rehellinen on totuudentorvi, joka vähät välittää muista.
Reilu on myös rehellinen, mutta hän ennalta ehkäisee toisten loukkaamisen toimimalla oikein.

Tämä oli tietenkin vain yksi esimerkki siitä kuinka puhutaan niin totta kuin osataan. Maailmaan niitä mahtuu tuhansittain erilaisia. Mun mielestä mulla on silti oikeus olla vanhan kansan viisauksia vastaan. Mä haluan, että ihmiset on ennen kaikkea reiluja toisilleen.


5 kommenttia:

  1. Olet niin oikeassa! Olen usein miettinyt tota samaa, kuinka toisen päälle kaadetaan rehellisyyden nimissä vaikka minkälaisia paskakasoja ja sitten ollaan niin hyviä ihmisiä. Kun on nähty vaikka jotain, niin kun ollaan rehellisiä, niin pakko vaan kertoa, vaikka olisikin nähnyt väärin...
    Reilu on sentään reilu ---> viisas!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinä on sitten taas yksi rehellisyyden muoto, toisten elämään sekaantuminen ja harhojen näkeminen.

      Mä katsoin eilen illalla toisella silmällä Helsingin herraa (vai mikä se nyt on), jossa se joku roolihahmo pakotti vihdoinkin kertomaan äidillene, että naapurinpoika onkin hänen velipuolensa. Saattoi jo olla korkea aikakin, jos on 19 vuotta pimittänyt sitä tietoa.

      Siinä taas mietin, että rehellisyys on sittenkin aika hyvä juttu. Mutta myös sitä, että roolihahmo ei missään vaiheessa uhannut kertoa sitä itse äidille, vaan käytti kiristykseen ihan toisenlaisia keinoja.

      Toi pisti miettimään, että milloin on sitten niitä tilanteita kun reiluuden nimissä toisen olisi tiedettävä totuus? Ja mikä se totuus sitten on? Ainakin siitä pitää olla varma, ennen kuin lähtee tekemään mitään paljastuksia. Pelkät epäilykset ei riitä.

      Reilu voi olla myös viisas. Ainakin reilu osaa ajatella asiaa siitä näkökulmasta, mitä itselleen toivoisi tehtävän vastaavassa tilanteessa. Luonnollisestikaan me kaikki ei päädytä samaan vastaukseen tuon kysymyksen esitettyämme itsellemme. Mutta ainakin voisi luulla, että maailma olisi hiukan parempi paikka elää.

      Poista
  2. Tää on niitä kysymyksiä, että kannattaako tunnustaa jos pettää.
    Sitä tapahtuu. Ehkä se kuitenkin on oikein..? ..siis silloin mitataan parisuhde. Jatketaan tai erotaan. Näin jälkiviisaana, olisi kannattanut erota jo vuosia sitten...
    (kommentoi MJ)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos tarkkoja ollaan, niin se on taas ihan toinen tarina. Tässä on kysymys rehellisyyden ja reiluuden erosta. Kun taas siinä kannattaako tunnustaa jos pettää, kysymys on varmaan aika pitkälti siitä, mitä seurauksia tunnustuksellaan haluaa saada aikaan. Sitä kysymystä Samuli Putro on pohtinut jo aiemmin:
      http://www.youtube.com/watch?v=Dbgr9B2NozA
      Mä varaan itselleni oikeuden miettiä sitäkin vielä jossain vaiheessa. Tänään ei ole sen aika. Tänään mietin napakorua.

      Poista
  3. Napakoru.. :) mä seuraan tsunamia. (mj)

    VastaaPoista

Jotain sanottavaa asiasta tai asian vierestä? Sano se nyt tai myöhemmin, mutta älä vaikene iäksi.

Kaikki kommentit päätyvät ensin sähköpostiini hyväksyttäviksi. Valtaosa kommenteista myös hyväksytään, koska tykkään kommentaattoreistani - sekä vakituisemmista että satunnaisista. :)

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...