torstai 22. maaliskuuta 2012

S niin kuin satuolento

Kimmeli julisti eilen olevansa ronkeli miesten suhteen. Koska mut on lainvoimaisesti määrätty harkitsemaan, niin olen leikitellyt ajatuksella siitä, millainen ihannekumppanin tulisi olla, jos oletetaan, että haluaisin sellaisen. Eihän siihen nyt mitään ihmeitä vaadita. Keksin vain pari ihan ehdotonta kriteeriä.

Ei mikään Peter Pan
Jo äiti opetti mulle, että pojat eivät koskaan kasva aikuisiksi. Mitä vanhemmaksi itse tulen, sitä vastahakoisemmin mun on ollut alettava myöntämään, että kyllä äidit sittenkin joskus tietää mistä ne puhuu. Aikuisuus on siitä huolimatta ehdoton edellytys. Siitä ei tingitä, vaikka mun pitäisi elellä onnellisesti yksin koko lopun elämäni.

Mitä se aikuisuus sitten on?
Ainakaan sitä ei mitata iällä, mutta siitä voi olla apua. Se tuo sen verran katu-uskottavuutta, ettei tyrmäys ole välitön. Aikuisuus ei myöskään tarkoita ryppyotsaisuutta ja jatkuvaa huolissaan olemista. Päinvastoin hyväntuulisuus, tietty leikkimielisyys ja rentous ovat erittäin toivottuja ominaisuuksia. En mä tarkoita, etteikö hyvästä syystäkään saa mennä kulmat kurtulle vaan pelkästään sitä, ettei se saa olla perusilme. Vain teinit angstaa.
Aikuisuus on ennen kaikkea sitä, että ottaa vastuun omasta elämästään, hyvinvoinnistaan, teoistaan, sanoistaan tai niiden tekemättä jättämisestä. Siihen liittyy läheisesti itsetuntemus. Kun tuntee itsensä, halunsa ja rajansa osaten lisäksi viestiä niitä ympäristölle hyvässä hengessä, niin ollaan aika lähellä. Aikuinen mies ei voi saada selittämättömiä itkupotkukiukkuraivareita tai vetäytyä mököttämään.

Ei mikään jojo
(Jos et tiedä mikä jojo on, kurkkaa wikipediasta)
Toinen ehdoton edellytys on se, ettei aikuinen mies heittäydy jojoksi. Mikään ei saa mua enempää raivoihini kuin se, että joudun mahdollisesti katsomaan vierestä kun läheinen henkilö muuttaa käytöstään ja ajatuksiaan salamannopeasti aina seurasta riippuen. Ehkä vielä hiukan raivostuttavampaa on se, että jojoilee omassa parisuhteessa. Inhoan sitä, että näen miten höyry nousee toisen korvista, mutta silti sitä vaan kyllä-kullitellaan. Kaveri pyysi lähtemään lätkämatsiin ja liputkin oli jo ostettuna, mutta käskyn käytyä sankarimme päätyykin tyranninsa mukaan vaateostoksille makutuomariksi ja kasseja kantamaan.

Iltalomat anottu
Aikuinen mies ei anele iltalomia. Aikuinen mies ilmoittaa suorasanaisesti omat menonsa. Miksi yhdenkään aikuisen ihmisen pitäisi anoa toiselta aikuiselta lupaa elää omaa elämäänsä. En väitä etteikö toista pitäisi ottaa huomioon ja etteikö olisi kohteliasta ilmoittaa, jos menee myöhään. Eikä niitä aiemmin sovittuja yhteisiä menoja tietenkään ohiteta yksipuolisella ilmoituksella, mutta johan nyt on markkinat, jos aikuinen mies anelee ja selittelee omaa elämäänsä.

Mä haluan aikuisen miehen, en mitään satuolentoa. Vai onko ne muka yksi ja sama asia?



10 kommenttia:

  1. Noi oli hyviä.
    Toi viimeinen kohta toimii varmaan myös toisinpäin, ettei itsekään tarvitse ruveta anomaan iltalomia mieheltä.

    VastaaPoista
  2. Aivan varmasti. Samat säännöt molemmille. En mä ainakaan halua taistella omista menoistani, jos toisenkaan ei tarvi. :D

    VastaaPoista
  3. Mä niin nyökyttelen täällä. Aikuinen mies olisi ihan kiva, edes tavata joskus.

    Hei muuten, molempien osapuolten pitäisi ymmärtää myös se, ettei kukaan osaa lukea ajatuksia. Sekin on sellainen asia, jonka aikuinen ymmärtää.

    Musta on kyllä kiva lukea, että on ihmisiä, joiden mielestä aikuisuus ei ole kauhistus ja kirosana :)

    VastaaPoista
  4. Kun tekee google haun sanoilla "aikuinen mies", tulokset näyttää lohduttomilta:
    "Aikuinen mies trokasi viinaa 14-vuotaialle"
    "Aikuinen mies höykytti ja uhkaili 14-vuotiasta poikaa"
    "Aikuinen mies pelkää naista"
    Googlen määrittelemää aikuista miestä en haluisi tavata mistään hinnasta :D

    Oot kyllä oikeassa siinä, ettei kukaan meistä osaa lukea ajatuksia. Yritin sitä hiukan vihjailla viestimisellä hyvässä hengessä. Mutta myös se on ominaisuus, joka pitää olla molemmilla. Ne itkupotkukiukkuraivarit on niin turhia, jos ei koskaan avannut suutaan tuottaakseen muutaman sanan, jotka omista toiveista ja haluista.

    Tosi monesti näkee omista toiveista ja haluista vaikenemista vain siksi, ettei se toinen lemppaisi. Muutaman vuoden päästä sitten aletaan vaatimaan myös itselle jotain. Aikuisen miehen (ja naisen) siis pitää olla kaiken lisäksi rehellinen itselleen. Jos ei takerru siihen ajatukseen, että on oltava joku, osaa sanoa myös ääneen omat odotuksensa. Se on ihan reilua molemmille jo alkuvaiheessa. Sillä perusteella on paljon helpompi sanoa, että onko toi se (lähes) oikea vai eikö se ole.

    VastaaPoista
  5. No joo, tarkoitin ehkä enemmän sun määrittelemää aikuista miestä, en tuollaista googlen... :D

    Parisuhteelta olen odottanut jotain muuta kuin paimentamista, enkä ole lapsiakaan koskaan halunnut.

    Samat "vaatimukset" koskee tietysti molempia osapuolia, mutta totta kai ihmiset on ihmisiä, eivätkä aina osaa toimia järkevästi. Itkupotkuraivareita tapahtuu, mutta siinä kohtaa toisen täytyy ottaa aikuisen rooli. Paikalta pois luikkiminen ei ehkä ole kovin aikuista, mutta jostain syystä hirveän monen vastaan tulleen miehen ratkaisu "kun nainen on pahalla päällä".

    Onneksi ei ole koskaan ollut mitään pakkoa että olisi vaan joku. Virheitä on silti tullut tehtyä ihan tarpeeksi.

    VastaaPoista
  6. Toisaalta joskus on ihan hyvä luikkia pois paikalta, kun nainen on pahalla päällä. Kun tämä nainen on pahalla päällä, se yleensä johtaa siihen, että yritän ensin kauniisti sanoa, että "lähe menee", mutta jos se ei tehoa, niin sit ehkä jo hiukan kovempaa. Enkä mä nyt tarkoita, että pitäis lähtee menemään forever, vaan että mä haluan olla ihan itsekseni, kun olen pahalla päällä. Sitten myöhemmin voidaan yrittää olla fiksuja ja filmaattisia ja keskustelevia. :D

    Muistetaan nyt kuitenkin, että me ollaan kaikki kuitenkin loppujen lopuksi vaan ihmisiä. Onneksi! :)

    VastaaPoista
  7. Ihan varmuuden vuoksi sanoin tuossa, että virheitä on tullut tehtyä, jopa ihan riittävästi. Ettei vaan kukaan kuvittelisi, että olen joku yli-ihminen :P

    VastaaPoista
  8. Tuo aikuisuus oli hienosti sanottu! Vastuu se on! Aikuinen saa hullutella ja leikkiä, mutta se vastuuttomuus on niin vastuutonta! Jokaisen vanhemman velvollisuus on opettaa lapsilleen vastuun kantaminen! Nykyaikana sekin tuntuu olevan harvinaista...

    VastaaPoista
  9. Ei kai kukaan voi oppia ottamaan vastuuta, jos kaikki aina tehdään niiden tenavien puolesta. Mä en ehkä oo ollut superäiti. Mutta sitä sanotaan, että laiskat äidit kasvattaa ahkeria lapsia ja päinvastoin. Ahkeruuden sivutuotteena ja itse tekemisen seurauksena sitä oppii vahingossa ottamaan myös vastuuta. :)

    Mut niin, edelleen leikkisä aikuinen on itse täydellisyys. :D

    VastaaPoista

Jotain sanottavaa asiasta tai asian vierestä? Sano se nyt tai myöhemmin, mutta älä vaikene iäksi.

Kaikki kommentit päätyvät ensin sähköpostiini hyväksyttäviksi. Valtaosa kommenteista myös hyväksytään, koska tykkään kommentaattoreistani - sekä vakituisemmista että satunnaisista. :)

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...