Ilahduin kovasti huomatessani, että päivän sana on läpi. Päätin tulkita sen reiäksi, jonka kautta voin karata niin kauas aiheesta kuin ikinä haluan. Niinpä karkaan pakolliseen englanninkielen kurssiin ammattikorkeakoulussa. Karkaan, koska aamulla heräsin päänsärkyyn. Ja päänsärkyisenä ei voi tehdä mitään muuta kuin opiskella kieliä, jotka jo osaa kurssin vaatimassa laajuudessa.
Kurssin alkaessa painotettiin, että tavoitteena ei ole oppia englantia yleisesti vaan nimenomaan liike-elämän sanastoa ja käytäntöjä. Kyllä, kyllä, mutta...
Jos opiskelee liiketaloutta oppilaitoksessa, jonka kurssit ovat pitkälti muutenkin englanninkielisiä ja oma opintosuunnitelma varsinkin koostuu lähes täysin näistä vieraskielisistä opinnoista, niin eikö siinä muka opi jo väkisin liike-elämän sanastoa ja käytänteitä? En siis millään tahdo ymmärtää, miksi tälle tarvitaan erillinen kurssi, kun sen sisällöt voitaisiin hyvinkin integroida osaksi muuta kurssia. Jos pitää arvioida englanninkielistä esiintymistä, niin eikö kyseisen kielen opettaja voisi tulla arvioimaan esityksen jollekin toiselle kurssille, jossa kuitenkin esiinnytään englanniksi liiketalouteen liittyvistä aiheista? Henkilökohtaisesti ahdistun siis siitä, että minun oletetaan käyttävän erikseen aikaani asioihin, joita teen jo muualla. Ei minulla ole päänsärkyä niin usein, että tahtoisin välttämättä tuhlata aikaani erilliseen kurssiin.
Mitä tulee esimerkiksi työhakemusten ja CV:n kirjoittamiseen, niin niissä vaadittava osaaminen on sama ihan kaikilla kielillä. En ainakaan ole huomannut missään oppaassa muuta eroa kuin kielen, pitipä ne laatia ruotsiksi, englanniksi tai suomeksi. Tarvitseeko sitä varten oikeasti järjestää laajuudeltaan 5 opintopisteen (135 tuntia) pakollinen kurssi? Valinnaisena tai vapaasti valittavana siinä voisi olla jotain mieltäkin, koska silloin sinne oletettavasti hakeutuisivat ne, jotka kokevat tarvitsevansa oppia kyseisiin asioihin. Nämäkin voisi tietenkin hoitaa mieluummin kurssilla, jossa opetettaisiin vaikkapa työnhakua yleisesti. Tällainen kurssi saattaisi houkutella paikalle sellaisiakin, jotka osaavat kielen, mutta kaipaavat vinkkejä siihen, kuinka kirjoittaa erottuva työhakemus, vaikka noudattaakin annettuja kehyksiä.
Mä niin pal kauhiast ihmettelen, että eikö tutkintovaatimuksia voisi joiltain osin tarkistaa? Ymmärrän kyllä, että englanninkielen opetus on tärkeää niissä oppilaitoksissa, joissa opetuskieli on suomi. Mutta en vaan ymmärrä, miksi sitä on opiskeltava pakolla myös silloin, kun olet jo suorittanut 70 opintopistettä englanniksi muilla kursseilla. Totta on, että en ehkä valittaisi, jos olisin suorittanut englannin silloin kuin muutkin - ensimmäisenä opintovuotenani ennen kuin takana oli yhtään englanninkielistä kurssia. En vain usko, että kurssista oli hyötyä muillekaan opiskelijoille jatkon kannalta, koska työhakemuksen kirjoittaminen ei varsinaisesti ole se juttu, jota muissa ammattiopinnoissa opetetaan. Itse jätin kurssin roikkumaan, koska en löytänyt itsestäni mitään paloa sen suhteen. Olisihan se mennyt, ellei läsnäolopakko (85%) olisi ollut olemassa. Nyt en voi enää välttää sitä, koska muuten valmistumiseni viivästyy puolella vuodella jonkun tyhmän pakkoenglannin takia.
Vaihtoehtona olisi tietenkin aikaisemmin hankitun osaamisen tunnustaminen, mutta kun vertailin vaatimuksia, niin samat vaatimukset siinä on. Pitää osata kirjoittaa hakemus, CV ja puhua. Huoks. Tahtoisin mennä läpi sieltä missä on suurin reikä, mutta nyt ne lävet on aivan yhtä pieniä jokaisessa vaihtoehdossa. Mennään siis näin. Kesällä mulla on varmasti tosi voittaja olo tämän suhteen.
Räyh! Kiitos kun kuuntelit. Nyt jaksan taas jatkaa pakollisia ja suunnattoman turhauttavia harjoituksia.
Kirjoitus on osa Tarina päivässä -haasteen antamia päivittäisiä aiheita. Haasteen ajatuksena on antaa päivittäin sana tai lause, jonka ympärille halukkaat voivat sitoa oman tarinansa. Osallistua saa kuka tahansa, joka lupaa, ettei ota haasteeseen osallistumisesta päänsärkyä tai hanki sen vuoksi vatsahaavaa. Osallistumisen pitää olla ennen kaikkea mielekästä, hauskaa ja vapaaehtoista. Tutustu ajatukseen tarkemmin linkin takaa.
Tuo on sitä niin kutsuttua ärsyttävää turhaa hyrokratiaa. Minäkin tuskailin atk-taitojen alkeiden ja englannin suullisen kanssa juuri ennen papereiden ulos saamista. Tavallaan oma vika ja tavallaan systeemin moka. Joka tapauksessa ihan hirvittävän turhauttavaa esittää, että osaan käyttää word:iä sen jälkeen kun on gradunsa jättänyt...
VastaaPoistaOk, syytetään systeemiä, mehän ollaan täydellisiä!
Jos sä tapailet tiistaita ja haaveilet perjantaista, niin mulle jää sitten vissiin keskiviikko, torstai, lauantai ja/tai sunnuntai. Hmmm.
Ai niinku et meissä vois olla jotain vikaa? Ei voi! Systeemin vika. Onneksi sentään atk-taitojen perusteet vai mikä lie kurssin nimi nykyään ollut tuli suoritetuksi ajallaan. Siihen auttoi, kun ei ollut läsnäolopakkoa kuin kokeissa.
PoistaMä vähän mietin, että riittäiskö lauantaista meille molemmille, kun sekin on yleensä aika kiva ja ihana. ;)
Luulisi silti, että AHOT-menettely olisi vähemmän työläs kuin koko kurssin käyminen. Eikö se onnistu antamalla näytöt puhumisesta ja kirjoittamisesta tai jollain dokumenteilla osoittamalla?
VastaaPoistaNiin minäkin luulin ennen kuin tutustuin sekä kurssin vaatimuksiin että AHOTin vaatimuksiin. (Samaa olin ajatellut ruotsin kielen suorittamiseksi, mikä meneekin pääosin verkkokurssina kivuttomammin, kun vaan osallistuu kurssiin) Käytännössä täsmälleen samat tehtävät, jotka toimivat siis dokumentteina osaamisesta. Suullinen osa tietenkin pitäisi videoida ja plaah. Plus että AHOTin hakumenettelystä on tehty niin byrokraattinen, että vaivannäköineen työläysaste menee fifty-sixty. Lasken siis tarkkaan, että en osallistu kuin 85 prosenttiin lähiopetuksesta ja teen tehtävät ajallaan. Kyllä tää tästä.
PoistaSulle on tunnustus mun blogissa :)
VastaaPoistaKävin kurkkimassa. Poimin talteen ja sitten käyn miettimään taas seuraavia kahdeksaa asiaa pitkään ja hartaasti. Kiitos. :)
PoistaNo just. Muistat varmaan kun taannoin puhuttiin tästä että miksi opettaa ihmiselle asioita jotka hän jo osaa? Ymmärrän täysin turhautumisesi ja sekin oli mielestäni hyvin sanottu että ko. osio voisi vapaaehtoinen jolloin sen voisivat valita ihmiset jotka sitä todella tarvitsevat. Näin kaikki pystyisivät jakamaan aikansa ja opintonjensa suunnitelun paremmin. Mielestäni kaikessa koulutuksessa tulisi olla "maali" (tai onhan aina periaattessa näin) jossa kerrottaisiin mitä pitää osata saadakseen sen hyväksytysti läpi. Vapaavalinnaiset luennot oman osaamisen mukaan olisivat silloin mahdollisia ja olen varma että monenkin osalta koulutusaika lyhenisi kun ei tarvitsisi olla sidottuna pakollisten luentojen aikatauluihin.
VastaaPoistaSe kirottu byrokratia. Vapaavalintaista siitä ei koskaan tule, koska kuuluu perusopintoihin, mutta saahan siitä haaveilla. Silti en käsitä, miksi sitä ei voisi oikeasti arvioida osana muita kursseja, koska muutenkin sellaisia kursseja järjestetään, joista saa erillisen arvosanan englanninkielestä. Noh, se on hyvä alku ja ehkä sitten joskus, kun se ei kosketa enää mua muuttuu järkevämmäksi. Onhan nytkin mahdollisuutena se tuolla aiemmin mainittu AHOT, mutta sekin on tehty niin byrokraattiseksi, että valitsin mieluummin kurssin. Kyllä mä tästä selviän. Kunhan kitisin, kun päänsärky ja siitä syystä tein vähiten minulta vaativia tehtäviä.
PoistaToi maalihan siellä tosiaan on aina, mutta se kuinka voisi pakollisissa kursseissa osoittaa, että osaa sen jo, voitaisiin tehdä edes jotenkin helpommaksi. Muutenhan valtaosa opiskelijoista keräilee vain pisteitä ja niille on aika yks ja sama, mitä milloinkin pitää opetella. Pääasia on, että pisteet tulee kerätyiksi. Mä vaan olen jotenkin outo, kun haluan opiskella asioita, jotka mua kiinnostaa ja joista tiedän olevan hyötyä jatkossa valitsemallani tiellä.