Tuolla toisaalla (no just siellä naamakirjan Blogistan-ryhmässä, joka ei syrji ketään - paitsi niitä, jotka eivät ole facebookissa ja niitä, joita ei ole mukaan kutsuttu, kun ei ole tiedetty kutsua) on kilvan kerrottu tarinoita siitä, kuinka alkoi bloggaamaan. En aio antaa mitään tarkempia jälkiä seurattavaksi, missä kaikkialla blogia on aiemmin tullut pidettyä. Ne, jotka historian tuntee, tietää sen ilman savumerkkejäkin. Ja niille, jotka eivät tunne: mennyt on mennyttä eikä sen kaivelusta ole kenellekään mitään hyötyä. Googlella on ehkä norsun muisti, mutta ei sekään rajaton ollut. Testasin.
Aloitin ensimmäisen blogini salaa ja suljetuin ovin vuonna 2004. Käytännössä siirryin kirjoittamaan päiväkirjaa nettiin. Sitten vuonna 2005 kävi se juttu. Se, joka monelle muullekin bloggarille. Luettuani muiden blogeja tajusin, että päiväkirjaahan voi pitää julkisestikin. Mikä parasta, ne olivat vuorovaikutteisia päiväkirjoja. Oli ongelma mikä hyvänsä, siihen sai aina tukea ja monen monta erilaista näkökulmaa. Ootte te vaan ihania!
Kuinkas sitten kävikään? Hävisin mitään sanomatta pariksi vuodeksi kokonaan ja poistin blogin. Sen enempää syitä ja seurauksia täällä ruotimatta totean, että selitykseksi saa riittää sana "tahdon". Elokuussa 2009 aloitin uudelleen, kun olin tullut hyvin lähelle ratkaisua, etten tahdokaan. Niitäkään syitä ja seurauksia en ruodi täällä ihan siitä yksinkertaisesta syystä, ettei se olisi reilua. Blogista tulisi sitä paitsi äkkiä sosiaalipornon alttari, jonka kommenttilaatikko täyttyisi vain entisten puolisoiden välisestä nokittelusta, jos niin tekisin. Se, jos joku ei kuulu aakkostarinoiden linjaan.
Aakkostarinat aloitin tammikuussa kuluvaa vuotta. Se oli vastaus kirjoittajan blokkiin. Olen sinnikkäästi pitänyt kiinni siitä, että joka päivä julkaisen yhden aakkostarinan. Samalla olen huomannut, että paluuta eiliseen ei ole. Tämä on nyt kotini, koska aakkoset antavat rajattomat mahdollisuudet kirjoittaa ihan mistä huvittaa. Ainoa asia, mikä aika ajoin harmittaa on se, ettei tätä oikein hyvällä tahdollakaan pysty enää tituleeraamaan päiväkirjablogiksi. Sitä blokkia ei niin vain ohitetakaan. Sitä varten pitäisi perustaa kokonaan uusi blogi täysin uudella tunnistamattomalla nimimerkillä, jotta pystyisin kirjoittamaan asioista siten, etten edes vahingossa loukkaa ketään. Pitäisi ikäänkuin aloittaa kaikki alusta. En taida olla halukas siihen projektiin.
Muistan sen parivuotisen tauon alun, kun pyörin kuin puolukka tiedät-kyllä-missä, kun yhtäkkiä teidän molempien blogit vaan hiljeni ja sitten katosi. Ehdin miettiä jo ties mitä hirvikolareista lähtien. Ihan tosi. :D :D
VastaaPoistaOnneksi sinä ainakin palasit!
Muistan saaneeni samantyyppistä palautetta myös sulta aikaisemmin. Olen nöyrästi pahoillani. Enää en jätä ketään miettimään. Lupaan. :)
PoistaEi sillä, että olisin mitenkään läheisriippuvainen... ;)
PoistaLäheisriippuvainen tai ei, niin kyllä se on ihan aiheellista palautetta. :)
PoistaSitä ei vaan jotenkin silloin osannut mieltää, että väkisin vuosien aikana toisista bloggareista tulee läheisiä ja voivat jäädä miettimään turhaan mitä tapahtui. Nyt kun olen vanhempi ja toivottavasti myös viisaampi, niin en tekisi samaa virhettä toistamiseen. Ehkä myös on tullut koettua joitain samanlaisia puolukka-juttuja.
Vaikka eihän tämä nyt ole mikään ongelma edes enää, ellei sitten samalla katoa myös muista sosiaalisen median palveluista. ;)
Tutustuin sinuun täällä Blogistanissa jossain tuolla 2009 paluusi jälkeen. Itsekin pidin taukoa, mut täällä ollaan taas! Hyvä idea kirjoittaa Aakkostarinoita, juuri mainitsemistasi syistä. Odotan, milloin itse keksin jotakin vastaavaa... :)
VastaaPoistaTotta, silloinhan me ollaan tutustuttu. Minäkin muistan vanhan blogisi. Toki tämä uusikin on hyvä! Eikä sitä tarvitse muuttaa mitenkään. Blogistania tarvitsee ihmettelyblogien aatelisen. :)
Poista