sunnuntai 30. joulukuuta 2012

A niin kuin anna hyvän kiertää

Tiina paiskasi Hyvän mielen -haasteella. Tehtävänanto meni sanatarkasti näin:

Listaa asioita, jotka tuovat hyvää mieltä. Ihan sekalaisessa järjestyksessä. Haasteeseen kuuluu jakaa vähintään kymmenen hyvän mielen asiaa. Anna eteenpäin ainakin viidelle bloggaajalle.

Niin ja sitten Tiina vei jo kaikki hyvät, mutta uhallakin saatan listata ainakin jonkun sellaisen asian, jotka hän jo nosti framille. Asiaan siis.

  • Sali. Se on henkireikä. Sieltä kotiutuu joka kerta aivan uusi ihminen, joka on ladattu uudella energialla ja elämänilolla. Siellä ei koskaan edes tapaa ryppyotsaisia ihmisiä vaan kaikilla on hymy herkässä. Lisäksi olen huomannut sellaisen pienen asian, että ne vanhan (hyvän) ajan ritarit käy siellä myös. Vanhan (hyvän) ajan ritarit osasivat esimerkiksi avata oven naiselle. En mä sillä, ettenkö saisi sitä ihan itsekin auki, mutta tulen silti joka kerta hyvälle mielelle, kun joku itsestään huolta pitävä, huomaavainen ja hymyileväinen herraihminen jää pitelemään ovea auki ja odottelee, kunnes saan otettua keijun kevyet askeleet ovelle asti. Se mua joskus itseäni huvittaa, että kun joku herraihmisistä jää odottelemaan ovelle tuntematonta samaan paikkaan menijää, niin miksi ihmeessä pitää ottaa juoksuaskelia ehtiäkseen nopeammin siitä ovesta? Kai se nyt on varautunut tönöttämään siinä ovella valloittavan hymynsä kanssa, kunnes löntystelen stressaantunein norsun askelin avatusta ovesta, vaikka matkaan menisi varttikin? 
  • Hymy. Edellisessä hymy tuli mainittua, mutta on pakko täsmentää, että ei sen hymyn tarvitse olla mieheltä. Kaikki hymyt käy nostamaan hyvän mielen, mutta yksi ylitse muiden on kassajonoissa hymyilevät ja flirttailevat vauvat. Niitä ei voi vastustaa.
  • Oma aika. Kaikki yksin vietetty aikakaan ei ole omaa aikaa, koska aikuisilla on tylsiä velvoitteita, jotka pitää hoitaa. Omalla ajalla tarkoitan siis sellaista aikaa, jolloin on ihan yksin, puhelin ei soi tai ainakin on äänettömällä ja saa valita ihan itse, miten aikansa käyttää. Joskus sen tahtoo käyttää päikkäreihin, joskus kirjojen lukemiseen, joskus piirtämiseen, joskus blogin kirjoittamiseen, joskus itsensä hemmotteluhoitamiseen ja joskus vaan tuijottamalla haaveillen kaukaisuuteen.
  • Lapsuuden leikit, joita voi leikkiä edelleen ainakin salaa. Aika ei ole koskaan kulunut nopeammin kuin ilmapallon kanssa leikkiessä. Hui, mitä pahaa sitä voikaan tapahtua, jos ilmapallo pääsikin koskettamaan maata? 
  • Kissat. Himot ne on hiirelläkin sanotaan. No eikun. Mun onnekseni meidän kissat ovat kovin hellyydenkipeää ja seurallista sorttia. Kun ei ole tarjolla muita halauksia, hipsutuksia ja hellyyksiä, niin aina voi heittäytyä selälleen ja ottaa kissan kainaloon kehräämään. Sitten kun kissat vihdoin saan annettua hyvään kotiin, niin jään kaipaamaan ehkä eniten pehmeää karvaa paljasta käsivartta vasten. (Hengenahdistusta en jää kaipaamaan.)
  • Viattomat jäynät. Kaikki pienet kiusat, joista ei oikeasti ole harmia kenellekään. Oikeasti ihan yksinkertaisia juttuja: tavaroiden piilotusta, perättömien tarinoiden keksimistä jne. Kunhan muistaa paljastaa totuuden, niin kukaan tuskin vahingoittuu. Tosin niitä voi tehdä vain ihmisille, joiden tietää kestävän jekutusta. Tosikoille ei kannata, ne vaan pahoittaa mielensä eikä sitten kellään ole kivaa.

  • Ystävät. Tarviiko tätä sen ihmeemmin perustella? Osa-aika erakoillekin on tärkeää, että on ystäviä, joiden kanssa jakaa ilot ja surut. Niin, ja tämä koskee myös teitä, jotka kuljette rinnalla blogin kautta ja elätte mukana. Kiitos ihan jokaiselle.
  • Teiniäitiys & varhaismummous. Vaikka lapset (toisten, ei koske kassajonojen vauvoja) ei saakaan mua kiljumaan riemusta, niin on ollut hienoa saada seurata ultrakuvan muutaman millin mittaisen rääpäleen kasvua ja kehitystä nuoreksi naiseksi ja kasvaa itse siinä sivussa (ei koske painonnousua). En koe uhranneeni mitään, vaan olen saanut ihan normaalin elämän, jossa tosin mentiin perse edellä puuhun. Toiset hankkii ensin koulutuksen, työn ja uran ja sitten vasta lapset. Minä ajattelin alkaa taas elää omaa elämääni, johon tosin jatkossakin kuuluu työ ja uudet haasteet. En oikein malttaisi odottaa pulkkailua pienen tulokkaan kanssa.

  • Onnistumiset. Kun mittanauha näyttää pienempää lukemaa. Kun rautaa nousee enemmän. Kun jaksaa kauemmin hengästymättä. Kun saa hyvän arvosanan. Kun piparit ei kärähdä uuniin. Kun ei-viherpeukalo herättää melkein kuolleen kasvin henkiin. Kun ihan mitä vaan, jonka halusi onnistuvan onnistuu.
  • Päikkärit. Päikkäreitä ei voita mikään. Silloin näkee kaikkein parhaimmat unetkin. Tai ehkä ne vaan muistaa paremmin, kun päikkäreiden pituus ei ole kuitenkaan yöunien veroinen. Sanovat, että pitää herätä puolen tunnin sisällä unennäöstä, jotta unen voi muistaa.

Ja sitten pitäisikin laittaa haastetta eteenpäin. Olen nähnyt näitä hyvän mielen listauksia niin paljon, että en enää tiedä, kuka on tämän jo tehnyt ja kuka ei. Jos osuu kohdalle uudestaan, niin ei tietenkään tarvitse listata mitään uudelleen, ellei välttämättä halua. Mutta olisin kovin iloinen, jos saisin vaikkapa linkin siihen alkuperäiseen postaukseen. 

Joo, joo, haastan haastan. Oletteko valmiina?


Jos jostakusta tuntuu siltä, että haluaa ehdottomasti osallistua, vaikkei tullutkaan mainituksi, niin feel free ja vie haaste mukanasi.

16 kommenttia:

  1. Ensimmäisestä kohdasta tuli mieleen yksi "herrasmies", joka kerran jäi aivan pyytämättä pitelemään minulle ovea auki, vaikka olin vielä melko kaukana ovesta. Tyyppi sitten päätti ruveta hoputtamaan minua, hopi hopi, ettei tarvitse pidellä ovea niin kauaa auki. Se siitä herrasmiehisyydestä sitten. Muodostin sillä hetkellä tyypistä mielipiteeni enkä sitä ole sen jälkeen vaihtanut.

    Joskus on väitetty, että täytyy nukkua vähintään pari tuntia ennen kuin näkee unia. Höpöpuhetta sanon minä. Itse pystyn kevyesti puolen tunnin päikkäreilläkin näkemään unia.
    Mulla oli muuten toissa yönä varmaan elämäni ensimmäistä kertaa sellainen kevytversio liskojen yöstä! (Pämppäilyä takana vain yksi ilta, mutta painajaiset tuli silti).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No jopas oli herrasmies. Tai siis not. Ehkä täytyy pakosti testata onko nämä täälläkään oikeita herrasmiehiä jättämällä juoksuaskeleet väliin. :P

      Enpä tiedä. En mä ainakaan tarvitse noin pitkää aikaa nähdäkseni unia.

      En muuten ole yhtään kade liskojen yö kokemuksesta.

      Poista
  2. Olen monesta - tosi monesta - samaa mieltä. Päikkärit, joo! Oma aika - joooooo! (Huomenna kello 12, jee), ystävät ja kissat. Mä ottaisin sun kissat heti, jollen pelkäisi saavani itse niistä nykyisin hengenahdistusta. Vieläkin ikävä omia välillä.

    Ja kiitos ja ole hyvä: http://marjaananmaja.blogspot.fi/2012/12/hyvaa-mielta-ja-hyvaa-joulua.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Terveiset punkan pohjalta ja kiitos linkistä. Käväisen tutkimassa sitten kun edes läppäri eikä vaan luuri. Niin ei täällä kipeitä olla, pelkästään hurjan väsy treenin jälkeen. Kissakin kainalossa, että ei vielä sovi nukahtaa. Aamulla ei henki kulje lain jos koko yön pidän kissan vierellä.

      Käytä oma aika hyvin. :)

      Poista
  3. Näitä on tosi kiva lukea, mutta en jaksa kirjoittaa omaa, kun kaikki on jo sanoneet mun kivat asiat (mm. päikkärit ja kissat, mikä vois olla parempaa - ja yhdistelmänä vielä :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se tässä oli vaikeaa, kun kaikki hyvät oli jo varattuja. Mutta kivaa niitä samoja on lukea, kun perustelut tuo vaihtelua.

      Kissa, luuri ja sänky <3

      Poista
  4. Ensteeks aattelin, etten rullaa näkyvii sitä kohtaa mis ilmotat ketkä haastat, mut sit sormi lipsahti, perrrr....

    ;DDD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noku olin just lukevinani, että tykkäät haastaa ja tulla haastetuksi :D Olisin kyllä tullut asiasta mainitsemaan, jos olisi vahingossa mennyt ohi...

      Poista
  5. Oikein mukavia asioita. Päikkärit, oih. Niin ihanan raukeata, niistä tulee mahtava rentoilufiilis, vaikka sitten kävisikin puuhiin niiden jälkeen.

    Minäkin tykkään salien herrasmiehistä, ihania. Muutenkin joillakin saleilla on lämmin fiilis, kun kaikkia moikkaillaan, autetaan ja hymyillään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koskaan ei ole niin kiire, ettei päikkäreille ehtisi.

      Joskus mietin, että kun kaikki kivat käy samalla salilla, niin onko ne tosiaan samoja ihmisiä, jotka kaupassa käyttää kyynärpää taktiikkaa? Luulisin ainakin, että käydään myös saman alueen kaupassa.

      Poista
  6. Kauniita ajatuksia ja olen ehdottomasti päikkäreiden ja oman ajan suhteen samaa mieltä. Tietysti hymy on yksi arvokkaimista, varsinkin silloin kun sen saa pyyteettömästi aivan uppo-oudolta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oma aika on vähän sellainen, etten oikeasti pysty ymmärtämään, että joku pärjää muka ilman sitä. Pyyteettömiä hymyjä uppo-oudoilta saa helpoiten hymyilemällä itse. Se on testattu ja toimii.

      Poista
  7. Hmm. MMinä palaan tähän. Tämä on aika kiva, enkä vasemmalla kädellä taida viitsiä vastailemaan. Menee muuten hukkaan koko homma!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun palaat. Tämä oli tosiaan sellainen haaste, joka piti jättää hetkiseksi muhimaan, mutta kun siihen sitten tarttui ei se ollut ollenkaan vaikeaa. Ja mikä parasta, tuli itsekin hyvälle mielelle näitä pohtiessa. :)

      Poista
  8. Hyvää mieltä kissalle tuottavat:

    - Talvipäivän lepohetki lämpöpatterin vierssä hyvän lintukirjan kanssa

    - Ihminen täyttämässä ruokakuppia oikealla ruualla, eikä pelkästään sillä mitä saa marketin lemmikkiosastolta

    - Tuore kesäinen ruoho tassujen alla, ja samalla hyvä vainu läheisestä hiiren pesästä. Sitähän saattaa kissa ihan liikuttua niin, ettei syö koko perhettä kerrallaan.

    - Ajatus vesisateessa uloilevasta koirasta; tule sisään, lämmitän ja kuivaan sinut.

    - Ihmiseltä pöydälle unohtunut juustopaketti, tekee aina hyvän mielen ja mahan täyteen.

    - Reviirini laajeneminen naapurin kollin maille, ilman varsinaista taistelua tai verenvuodatusta.

    - Ajatus viattomana nukkuvasta ihmisestä hetki ennen kuin herätän hänet aamuyöllä, avaamaan ovea halutessani ulos.

    - En jaksa olla ihmettelemättä ja hämmästelemättä luonnon monimuotoisuutta, katsellessani siirappiin tarttunutta kärpästä, sen yrittäessä räpiköidä itseään irti. Kyllä meitä on monenlaisia.

    - Ihmiseltä auki unohtunut läppäri, jonka näppäismistön päälle voin köllähtää unilleeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeee......

    - Ja sokerina pohjalla tietenkin paras, ykkönen, numero uno. Hyvää mieltä kissalle tuottaa tietenkin itse elämä, on tämä vaan hauska keksintö.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan loistavia. Kissamainen näkökulma toi hyvän mielen. Kiitos Lahna Kissa! :)

      Poista

Jotain sanottavaa asiasta tai asian vierestä? Sano se nyt tai myöhemmin, mutta älä vaikene iäksi.

Kaikki kommentit päätyvät ensin sähköpostiini hyväksyttäviksi. Valtaosa kommenteista myös hyväksytään, koska tykkään kommentaattoreistani - sekä vakituisemmista että satunnaisista. :)

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...