maanantai 8. lokakuuta 2012

P niin kuin parittomat

Laasanen aiheuttaa edelleen jutuillaan joskus nyökkäilyä ja joskus raivokasta vastarintaa. Yleensä raivokas vastarinta näyttäisi osuvan niihin osiin, jotka jollain tavalla osuu omaan nilkkaan. Onneksi passiivisen puolustuskannalle joutumisen kohdalla voi myös hetkeksi pysähtyä miettimään, että entä jos hän on oikeassa.

Luultavasti hän ei ole oikeassa, koska pohjalla täytyy koko ajan olla ajatus siitä, että kaikki ihmiset etsivät koko elämänsä parisuhdetta. Voi olla, että kaikki ihmiset jossain syvällä sisimmässään tai alitajuisesti parisuhdetta toivovat, mutten jaksa uskoa, että se voisi mitenkään olla kaikkien elämäntarkoitus. Tähän liittyy läheisesti tarve lisääntyä. Kaikki ihmisethän haluavat luonnollisesti pariutua ja saada geeniperimänsä eteenpäin. Itse toki tykkäisin lisääntymisen harjoittelemisesta, mutta en varsinaisesta lisääntymisestä enkä harjoittelustakaan ihan vaan harjoittelun vuoksi. En ole sellainen pullantuoksuinen äitihahmo (pullaa saa leipomosta) enkä juurikaan tykkää lapsista, vaikka olenkin yhden ihanan saanut silloin kun en vielä tiennyt, että minussa on hyvin vähän tai ei ollenkaan äidin stereotyyppisiä ominaisuuksia.

Tällä kertaa Laasanen kirjoittaa Terve-median blogissaan Parittomat tv-sarjan naisista. Saattaisin jopa linkittää kyseiseen sarjaan, vaan kun en tiedä mistä se löytyy (lue:en jaksanut availla Laasasen linkkejä) enkä jaksa etsiäkään. Eikä mulla ole edes tarkoitus ottaa kantaa juuri näihin naisiin, joten aivan sama, vaikka voisin heihin samaistuakin Henryn kuvailun perusteella. Minäkin taidan olla juuri sellainen nirso, omituinen, itsenäinen ja väärällä tavalla hankala nainen parisuhdeteoreetikon näkökulmasta. 

Jäin silti miettimään näitä sanoja:
Tuntuu siltä, että epätoivon puute ja omien ei-toivottavien ominaisuuksien glorifiointi toimivat jonkinsortin defenssinä oman markkina-arvon puutteita vastaan.
Markkina-arvo teoreetikolta voisi tietenkin odottaa muutakin kuin Tuntuu siltä -näkökulmia ja perusteluja, mutta ilman näyttöäkin asian todellisesta laidasta, tuossa saattaa olla pieni totuuden siemen. Minulta puuttuu tyystin epätoivo ja korostan omia ei-toivottavia ominaisuuksiani erityisesti silloin, kun on pelko joutua suhteeseen. Teoreettisesti minulla on varmasti markkina-arvon puutteita, mutta pohjimmiltaan tässä mennään metsään siitä syystä, että kaikki eivät oikeasti halua sitä mitä meidät on yritetty kasvattaa haluamaan - kunnon miestä ja perhettä. Muistan äitini käyttäneen joskus lausetta "et saa koskaan kunnon miestä, jos...". Äiti sai tuolloinkin vastakysymyksen: voi olla, että en saa, mutta entä jos en edes halua.

Entäs nyt sitten? Voisin alkaa suhteeseen jonkun maailman ihanimman ja kivan kanssa. Edellytys on, että hän on maailman ihanin ja kiva oikeasti eikä vain yritä muuttaa omia ei-toivottavia ominaisuuksiaan siinä kuitenkaan onnistumatta. Mieluummin itsekkäästi oma itsensä kuin piilotellen ominaisuuksia, jotka ennemmin tai myöhemmin kuitenkin tulevat ilmi. Avioerotkin voisivat vähentyä merkittävästi, jos kukaan ei yrittäisi esittää mitään vain parantaakseen markkina-arvoaan. Luultavasti ainoa tapa löytää markkina-arvoltaan tasa-arvoinen kumppani on olla esittämättä mitään alun alkaenkaan.

30 kommenttia:

  1. Niin, vaikeinta parisuhteessa on yrittää muistaa kaikki ne asiat joista valehtelee toiselle osapuolelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Indeed. :D

      Siksi on parempi olla joko kokonaan ilman parisuhdetta tai lopettaa valehteleminen. Vaikeita juttuja molemmat.

      Poista
    2. Joskus tuntuu, että vaikeinta on huomata, mistä asioista valehtelee itselleen.

      Poista
    3. Sepä se. Defenssit on tehokas keino suojella itseään epämieluisalta totuudelta.

      Poista
  2. Olen miettinyt sitä, että onko naisen markkina-arvolla mitään merkitystä, jos naista itseään ei kiinnosta oma markkina-arvonsa? Siis itselleni on ainakin ihan herttaisen yksinkertaista mikä minun "markkina-arvoni" on jonkun Laasasen ja lakeijoidensa mielestä. Tuskin kovin korkea.
    Tuo "väärällä tavalla hankala" pisti kyllä vähän tirskumaan.

    Itse en jaksa lukea Laasasen juttuja sen(kään) vuoksi, että olen käsittänyt, ettei hän itse sano juurikaan mitään siellä Ihmissuhde-blogissa, vaan lähinnä linkittelee toisten sanoihin. Ja sitten siellä kommenttilaatikossa "atm:t" nyökyttelee niin, että kallot kolisee yhteen. Tuossa linkittämässäsi jutussa oli näköjään jotain muutakin kuin vain linkkejä.

    Oma "pitäisikö rimaa laskea" -kirjoitukseni ei muuten liittynyt Laasaseen mitenkään, vaikka eipä tuo näköjään kauhean kauas aihepiiristä osunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei sillä naisen markkina-arvolla ole varmaankaan oikeastaan juurikaan mitään merkitystä. Paitsi niille, jotka pitävät lujasti kiinni totutuista koti, uskonto, isänmaa-arvoista. Jotain on mennyt pahasti pieleen mun kasvatuksessa, kun olen sisällyttänyt noihin arvoihin ihan omat määritteeni, vaikka niistä tietyllä tapaa kiinni pidänkin.

      Ihmissuhteet blogi identifioituu juurikin linkkilistaksi tietyn aihepiirin ympärille. Tänään sieltä on tähän mennessä tullut tätä kirjoitusta lukemaan 74 vierailijaa, joten luultavasti kyseille blogillekin löytyy lukijakuntansa. Jos oikeasti haluaisi lukea Laasasen juttuja, niin sitten pitäisi mennä hänen muihin blogeihinsa.

      En uskonutkaan sen liittyneen Laasaseen mitenkään, vaikka aihepiiri onkin hyvin samankaltainen. Mutta sun kyseinen kirjoitus ehkä saattoi hätistellä mut taas saman aihepiirin pariin. Siitä eilisestä teoriastani olen täällä ainakin toistaiseksi ihan hys hys. Se on vielä vähän raakile. ;D

      Poista
  3. "Olen miettinyt sitä, että onko naisen markkina-arvolla mitään merkitystä, jos naista itseään ei kiinnosta oma markkina-arvonsa?"

    Laasasen postuloima markkina-arvo (tosin ei hänen itsensä keksimä) -teoria perustuu hyvin pitkälti analogiaan uusklassisen taloustieteen näkemyksestä yksilön preferensseihin perustuvasta valinnasta 'vapailla' markkinoilla. Keskeisin pointti on se, että yksilön toimii näillä markkinoilla rationaalisesti, omaa hyötyänsä ajatellen.

    Teoria kaikessa yksinkertaisuudessaan on tietenkin kaikkea muuta kuin aukoton. Tämä johtuu siitä, että uusklassinen talousteoria on liian reduktionistinen teoria. Se ei esimerkiksi ota huomioon lukuisia muita markkinoilla vaikuttavia voimia, kuten psykologisia (ihminen on myös altruistinen ja epärationaalinen), sosiaalisia(yhteiskunnalliset instituutiot, ihmisten väliset hierarkiat ja normit) ja kulttuurisia merkityksiä (erilaiset arvottamisen normit ja preferenssit) jne.

    Sama ongelma pätee siten myös analogiaan ihmisten välisistä pariutumismarkkinoista. Laasanen ei pysty teoriansa puitteissa ottamaan huomioon esim. psykologisia tai geneettisiä vaikuttimia (esim. rakastumiseen vaikuttavat moninaiset muuttujat), mutta se ei tarkoita, etteikö teoria sinällään olisi pätevä. Markkina-arvo teoria on tieteellinen malli, jossa ilmiötä pyritään selittämään tiettyjen reunaehtojen puitteissa. Laasasen Markkina-arvoteoria on pätevä siksi, että sitä on helppo havainnollistaa, koska se on tarpeeksi yksinkertainen. Esim. väite, että tatuoinnit laskevat naisen markkina-arvoa tukee teoriaa, koska 'suurin osa' miehistä (todellisuudessa n.30 prosenttia) pitää niitä epämiellyttävinä ja epäseksuaalisina ja on siten yksilön preferenssi valintatilanteessa.

    Se, välitätkö sinä omasta markkina-arvostasi vai et, on markkinoiden ja markkina-arvoteorian kannalta yhdentekevää, koska markkina-arvollasi on merkitystä ainoastaan itsesi kannalta. Jos kaikki ajattelisivat samoin, asia olisi tietysti aivan toisenlainen, koska silloin markkinoilla vallitsisivat eri preferenssit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teoriat on siitä hankalia, että moni ottaa ne totuutena. "Teorian kannalta on yhdentekevää välitänkö markkina-arvostani..."

      Minun suhteeni teoriaan on aivan sama. ;))

      Psyko-fyysis-sielullisten olentojen yhteenkieotoutumisen tanssissa on hyvin vähän ennakoitavaa ja siten myöskään selitettävää.

      Tuntemukset menee ja tulee eikä niille ole mitään selitystä.

      Näin sen näen ;)

      Poista
  4. Ku ihmiset uskaltas olla omia itsejään ni kaikil olis helpompaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitään siihen lisäämättä ja pois jättämättä :)

      Poista
    2. Jos helppous tarkoittaa tässä sitä, että ihmiset jäävät tahtomattaan ilman parisuhdetta, niin sitten se on sitä!

      Poista
    3. Valinta- ja arvostuskysymys.

      Koen itselleni helpommaksi olla vetämättä roolia kuin jäädä ilman parisuhdetta ja esittää jotain mitä en ole koko ikäni. Henkilökohtaisesti ajattelen, että roolin vetäminen aikaansaa pätkäsuhteita. Sitten kun ei enää hotsita esittää sitä roolia, pitää etsiä uusi, jolle jaksaa taas hetken esittää, kun vanhalle ei enää kelpaakaan.

      Tosin en usko, että omana itsenä oleminen voisi missään tilanteessa torpata parisuhteen mahdollisuuden. Se vanha viisaus siitä, kuinka asiat, jotka vaikuttavat olevan liian hyviä ollakseen totta, pitää erityisen hyvin paikkansa kumppanin valinnassa. Jos toisesta ei löydy särön säröä, niin luultavasti hän on jotain ihan muuta.

      Poista
  5. Annas kun setä auttaa. Ohjelma Yle Areenassa: http://areena.yle.fi/tv/1655411

    VastaaPoista
  6. Täytyy tunnustaa, että en ole erityisemmin perillä ihmisten "markkina-arvoteoriasta", enkä oiken välitäkään olla varsinkin sen jälkeen, kun Sialta mieheksi luin, että sillä on jotakin tekemistä sen kanssa, saako pesää vai ei ja kuinka usein. Vaikuttaa siltä, että jotkut ottavat "teorian" ihan tosissaan ja sen vuoksi rupeavat teeskentelemään jotakin ihan muuta kuin ovat. Minulle se on ollut aina kovin vierasta. Minustahan näkyy varmaan kilometrin päähän, mitä minä tunnen ja mitä mieltä olen jostakin asiasta. Näin minulle on aina sanottu, että kasvonilmeeni kertovat senkin, minkä minä suullani vaikenen. Minun on siis ihan turha yrittää teeskennellä mitään, kunhan vain muistan kohteliaisuussäännöt enkä tuo esille erityisemmin kärkkäästi omia antipatioitani ja mieltymyksissänikin pysyn kohtuudessa.

    Ja sekin minua tietenkin vierastuttaa aiheesta entisestään, kun "teorian" mukaan kysymys on myös lisääntymisvietistä. Lisääntyminen kun ei ole enää ajankohtaista minun ikäisilläni.

    Jos omana itsenä olemisen hintana on parittomuus, niin maksan sen kyllä reilusti. En myöskään halua tyytyä johonkin sopimattomaan ihan vain sen vuoksi, että olisi joku - miellyttämisen halullanikin on nimittäin rajansa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy tunnustaa, että minä en välitä siitä saanko pesää ja kuinka usein. Se mua sen sijaan kiinnostaa, että kun annan pesää niin kenelle. Kuinka usein, onkin sitten maailman ihanimman ja kivan ja mun välinen juttu. Senkin voin kertoa, että en niinkään arvosta kauppatavaran aikaisempaa suurta kysyntää vaan se on pikemminkin arvoa alentava juttu. Saattoi jollekin pelimiehelle tulla yllätyksenä, mutta meidän tiethän ei koskaan edes sillä tasolla kohtaa, joten ei sillä ole meille kummallekaan merkitystä. ;D

      Ollaan samalla kannalla siitä, että teeskentelemisestä ei seuraa muuta kuin pahaa mieltä itselle. Pelimiehen itsetunnolle sen sijaan on tärkeää, että nainen ainakin osaa teeskennellä nauttivansa.

      Pariutumisessa on useimmiten kysymys lisääntymisestä. Vaikken itse hingu enää pienten lasten äidiksi ja vaikka kohta se juna on kokonaan mennyt, niin pohjimmiltaan parisuhteissa on kai kysymys siitä Raamatun lauseesta "Lisääntykää ja täyttäkää maa" vai miten se nyt meni. Anna anteeksi, jos lainaus meni täysin metsään, koska minähän olen kristinuskoton pakana.

      Ano tuolla yllä antoi aika tyhjentävät suuntaviivat siitä, mistä on kysymys. Eri asia sitten on, miten kukin teoriaa tulkitsee. Jokainen luonnollisesti omista lähtökohdistaan käsin.

      Mun pointtini taisi olla se defenssijuttu. Monesti sitä kieltää itseltään asioita ja keksii toinen toistaan hyväksyttävämpiä selityksiä omalle toiminnalleen, koska ei halua nähdä koko totuutta. Jos ei puhuta esimerkiksi parisuhteesta vaan vaikka lihavuudesta, niin tiedän itsekin silmät kirkkaina vastanneeni ihmisille, että "Kiitos kysymästä, voin hyvin juuri tällaisena kuin olen." Vasta siinä vaiheessa, kun kilojen kariseminen lisäsi hyvää oloa, pystyin myöntämään, että en tainnut sittenkään voida ihan hyvin. Tai ainakin voin nyt paremmin. Ymmärsitkö pointtini? Teoria herättää (näköjään yhä) kiivaita mielipiteitä puolesta ja vastaan. Minä en ajattele sitä niinkään teoriana, vaan poimin kuten mistä tahansa muualtakin itseäni puhuttelevat teesit, joita voi sitten käännellä ja myllätä mielensä mukaan.

      Joka tapauksessa, kuten niin usein aikaisemminkin Celia, meidän ajatukset menee aika lailla samoja teitä. Parittomuus ei ole ollenkaan liian kova hinta siitä, että saa olla oma itsensä. :)

      Poista
    2. "Täytyy tunnustaa, että en ole erityisemmin perillä ihmisten "markkina-arvoteoriasta", enkä oiken välitäkään olla varsinkin sen jälkeen, kun Sialta mieheksi luin, että sillä on jotakin tekemistä sen kanssa, saako pesää vai ei ja kuinka usein. Vaikuttaa siltä, että jotkut ottavat "teorian" ihan tosissaan ja sen vuoksi rupeavat teeskentelemään jotakin ihan muuta kuin ovat. Minulle se on ollut aina kovin vierasta."

      Nämä pelimiesteoriat ja oppaat ovat asia erikseen. Niiden tarkoituksena on käyttää omaksi edukseen 'markkinoista' johdettua informaatiota. Esim. että naiset tykkää itsevarmoista ja suorasukaisista miehistä. Kun näitä markkinapreferenssejä tiedostetaan, niillä voidaan ikään kuin 'pelata' markkinavaihtotilanteessa: Myydään omaa 'osaketta' ko. preferensseillä. Se onkin sitten veteen piirretty viiva, missä menee huijauksen raja, koska ihmisen psykologia on monimutkainen asia.

      Pointti on kuitenkin se, että markkinat ovat ja toimivat ja ihmiset pariutuvat tiettyjen mieltymystensä mukaan, tiedosti sitten markkina-preferenssejä kuinka paljon tahansa, välittikö markkina-arvostaan mitä tahansa, tai onko pelimies vai ei. Ja alleviivaan edelleen, että kaikessa yksinkertaisuudessaan markkina-arvoteoriassa on kyse vain ihmisten preferensseistä. Käytännössä tämä tarkoittaa, että yksi tykkää tyttärestä, toinen äidistä, joku tykkää laihasta, toinen muhkummasta. Tosin yleensä näissä pariutumisen markkina-arvoteorioissa usein unohdetaankin, että on olemassa erilaisia markkina-segmenttejä ja sorrutaan esittämään vain normeihin pohjautuvia yleistyksiä. (tai oikeastaan Laasasen tapauksessa lukijat sortuivat tulkitsemaan väärin) Esim. se, että vaikka suurin osa miehistä ei pidä tatuoiduista naisista, niin osa kuitenkin pitää.

      "Jos ei puhuta esimerkiksi parisuhteesta vaan vaikka lihavuudesta, niin tiedän itsekin silmät kirkkaina vastanneeni ihmisille, että "Kiitos kysymästä, voin hyvin juuri tällaisena kuin olen." Vasta siinä vaiheessa, kun kilojen kariseminen lisäsi hyvää oloa, pystyin myöntämään, että en tainnut sittenkään voida ihan hyvin."

      Edellisestä johdettuna, laihduttaminen voi parantaa markkina-arvoasi, tai sitten ei. Kaikki miehet (itseni mukaan lukien) eivät pidä laiheliineista, vaan normaalikokoisista, 'hyvissä rasvoissa' olevista naisellisista naisista (kyllä tämä on aivan totta).

      "Mun pointtini taisi olla se defenssijuttu. Monesti sitä kieltää itseltään asioita ja keksii toinen toistaan hyväksyttävämpiä selityksiä omalle toiminnalleen, koska ei halua nähdä koko totuutta."

      Ja loppujen lopuksi tästä on sitten kyse, kun 'pariudutaan' onnistuneesti: jätetään ne jarrut kotiin ja lasketaan suojamuurit. Vähän sama asia, kuin työpaikkahaastattelussa: Siellä kehutaan itseään, ja osoitetaan itseään hyvässä valossa, eikä surkutella että 'Voi tälläinen minä olen, ota tai jätä'. Eli jos vain asennoidut oikein ja 'myyt itseäsi oikein' ja osapuoli preferoi ominaisuuksiasi, niin todennäköisesti pariudut onnistuneesti.

      Poista
    3. "Edellisestä johdettuna, laihduttaminen voi parantaa markkina-arvoasi, tai sitten ei. Kaikki miehet (itseni mukaan lukien) eivät pidä laiheliineista, vaan normaalikokoisista, 'hyvissä rasvoissa' olevista naisellisista naisista (kyllä tämä on aivan totta)."

      Mietinkin nostanko asiaa esiin lainkaan tässä ketjussa, koska tarkoitus oli nimenomaan tulla pois sieltä markkina-arvoteoriasta. Siksi haluan nyt tässä kohtaa korostaa sitä, että kun olen alkanut kiinnittää huomiota terveyteeni ja sitä kautta hoikistumaan, niin olin vielä naimisissa, joten lähtökohta ei ollut markkina-arvoni nostaminen vaan puhtaasti terveydelliset seikat, joista olen jo aiemmin jossain yhteydessä kirjoittanutkin. Tiedän varsin hyvin, että paino ei kohdallani ole koskaan ollut kynnyskysymys. Se on ainoastaan aiheuttanut terveyteen liittyviä ongelmia, jotka ovat poistuneet laihtumisen myötä. Vieläkään en myönnä laihduttaneeni vaan vain laihtuneeni elämäntapamuutoksen seurauksena.

      "Ja loppujen lopuksi tästä on sitten kyse, kun 'pariudutaan' onnistuneesti: jätetään ne jarrut kotiin ja lasketaan suojamuurit. Vähän sama asia, kuin työpaikkahaastattelussa: Siellä kehutaan itseään, ja osoitetaan itseään hyvässä valossa, eikä surkutella että 'Voi tälläinen minä olen, ota tai jätä'. Eli jos vain asennoidut oikein ja 'myyt itseäsi oikein' ja osapuoli preferoi ominaisuuksiasi, niin todennäköisesti pariudut onnistuneesti."

      Tämä on se pointti jota olen koko ajan yrittänyt nostaa ja tuoda esiin. Sitä voi joko pariutua onnistuneesti tai sitten mieluummin ei ollenkaan. Tietenkin omia hyviä puolia korostetaan, kun tavoitteena on pariutua, mutta se ei saa tarkoittaa sitä, että teennäisesti ollaan muuta kuin ollaan. Jos tavoite on pariutua, niin "ota tai jätä"-asenne toimii erittäin hyvänä muurina. Enkä tarkoita, että kenenkään pitäisi kameleonttina muuttua toisen toiveiden mukaan, mutta toimiva parisuhde vaatii kompromisseja molemmilta osapuolilta.

      Poista
  7. "Vaikuttaa siltä, että jotkut ottavat "teorian" ihan tosissaan ja sen vuoksi rupeavat teeskentelemään jotakin ihan muuta kuin ovat."

    Voi olla totta, että jotkut miehet tosiaan pitävät tätä ainoana totuutenaan, mutta hauskaa ja samalla hiukan häiritsevää on, että valtaosa naisista ei pysty reagoimaan teoriaan neutraalisti ja kiihkottomasti, vaan vetävät herneen nenukkiinsa ja alkavat vedota omiin tunne-kokemuksiinsa: "Mä en ainakaan toimi noin kylmän rationaalisesti, vaan oon oma itteni ja teen ite omat valintani". -ikäänkuin se kelpaisi tässä konteksissa vasta-argumentiksi. Todellisuudessa jokaisella on omat preferenssinsä kumppaninsa suhteen, useilla ne ovat hyvinkin samankaltaiset.

    Pahimassa tapauksessa naisten suusta kulee täysin luokattomia henkilökohtaisuuksiin ja asenteellisuuksiin pohjautuvia virheargumentteja, joilla viitataan mm. Laasasen omaan sukupuolielämään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. " mutta hauskaa ja samalla hiukan häiritsevää on, että valtaosa naisista ei pysty reagoimaan teoriaan neutraalisti ja kiihkottomasti"

      Nyt muistinkin mikä alun alkaen oli syy Laasasen kirjoitusten seuraamiselle. Sain kieroa tyydytystä siitä, että naiset käyttäytyivät niin naurettavalla tavalla.

      "Mä en ainakaan toimi noin kylmän rationaalisesti, vaan oon oma itteni ja teen ite omat valintani"

      Mä kyllä toimin. Täytyyhän siitä parisuhteesta olla hyötyäkin. Ei siihen muuten kannata edes alkaa. Rationaalisuus ei silti sulje pois sitä, etteikö myös tunteita tarvitsisi mielestäni olla.

      Poista
    2. Omat valinnat on harvoin täysin puhtaan rationaalisia. (mitä se sitten tarkoittaakaan)
      Varsinkaan ihmissuhteissa. Rationaalisesti väitän, että olemme kuitenkin sen verran inhimillisiä tai eläimellisiä, ettemme edes pysty arvioiman kumppani/puoliso/kiima -osapuolta pelkällä järjellä. Nou kän duu. ;)

      Poista
    3. Mä olen sitä mieltä, että parhaat valintani ovat syntyneet tunteiden, intuition ja järjen yhteistyönä. Silti on olemassa asioita, jotka kumppanin valinnassakin on järjellä perusteltavissa. Toki on niin, että vaikka järki kuinka yrittäisi vakuuttaa mua jonkun hyvyydestä, niin se ei siinä onnistu ellei sydän ole samaa mieltä. Näin ollen sun täytyy olla oikeassa. :)

      Toisaalta, jos miettii esimerkiksi ns. järjestettyjä avioliittoja, joissa sulhasella tai morsiamella ei ole paljon sanomista ollut, niin ymmärtääkseni sellaiset suhteet ovat toimineet jopa yllättävän hyvin. Voi tietysti olla, että sekin on harha, jonka olen mielessäni luonut. Jos yhteiskunnassa on tapana järjestää avioliittoja, niin tuskin samassa yhteiskunnassa on tapana erota tai tuoda julki epäonnistuneita liittojakaan.

      Poista
  8. Viesti niille naisille, jotka kiistävät markkina-arvon olemassaolon. Laitetaan viivalle kaksi miestä: < 170 cm normaalikroppainen kaveri ja > 185 cm normaalikroppainen kaveri. Kumpaa naiset TODENNÄKÖISIMMIN tavoittelisivat, jos olisivat etsimässä miestä panemiseen tai parisuhteeseen. Eiköhän enemmistö naisista aika selvästi preferoisi pidempää kaveria. Naiset tuppaavat, siis yleensä mutta ei aina, pitämään pitkistä miehistä. Siis: tässä tapauksessa korstoon kohdistuisi suurempi kysyntä kuin tappiin, ja näin ollen pidemmän kaverin markkina-arvo olisi korkeampi. Kutsuipa ilmiötä korkeammaksi markkina-arvoksi tai ei, niin fakta on, että korsto saa aika hemmetin paljon todennäköisimmin pesää kuin tappi. Totta kai jotkut innostuisivat tapista, mutta sellainen skenaario TUSKIN on mahdollinen, että panokaveria hakevasta 10 000 naisen otoksesta enemmistö preferoisi korston sijaan tappia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Herramunjee, mä olin naimisissa tapin kanssa. ;D

      Mutta jos vilkaiset kirjoitustani P niin kuin preferenssit, niin siellä on selitetty miksi tappi ei käy.
      http://aakkosblogi.blogspot.fi/2012/10/p-niin-kuin-preferenssit.html

      Mulle on henk.koht. aika sama, mitä termejä haluaa käyttää asioista puhuessaan. Pituus on periaatteessa sivuseikka, mutta sillä on myös luonteeseen vaikuttavia seikkoja. Ensisijaiseksi panokaveriksi korsto voisi valikoitua, jos harrastaisin irtopanoja. Parisuhdetta silmällä pitäen kuitenkin on tärkeintä, että on maailman ihanin ja kiva. Ja ehkä sekin olisi kiva, jos toinen silmä olisi vihreä ja toinen ruskea. ;D

      Poista
    2. Tapin kysyntä pelkästään pituuden vuoksi on niin vähäistä, ettei millään muotoa ole välttämätöntä keksiä lisäsyitä hänen hylsyttämiseensä. Tapin markkina-arvo, ytimekkäästi sanottuna, on alhainen. Mutta lisätään silti vielä, että kehno markkina-arvo ei siis tarkoita sitä, että kaikki tapit koko ajan olisivat ilman naista.

      Poista
    3. Jaa notta sitä oot mieltä. :)

      Poista
  9. Miksi käytetään sanaa "teoria" ja vedotaan Laasasen graduun (!), kun mikään tieteellinen teoria se ei ole. Kyseessä on siis Laasasen selitelmäkokoelma, jonka hän on esittänyt aika huonot arvosanat saaneessa gradussaan. Jokainen akateemisen koulutuksen saanut ymmärtää, että yksi gradu ei riitä kutsumaan jotain hajanaisia ajatuksia "teoriaksi".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laasasen gradu mainittu tässä blogissa nyt ensi kertaa sinun toimestasi. Luulenpa, että tähän voisi saada vastauksen jostain muualta.

      Tämä ei myöskään ole akateeminen blogi, joten täällä saa käyttää sellaisia sanoja, jotka itsestä tuntuu luontevilta ilman, että sanavalinnoistaan joutuu tilille. Täällä puhutaan asioista hyvässä hengessä tai sitten ei ollenkaan.

      Capish?

      Poista
    2. Se on capisce. ;)

      Poista

Jotain sanottavaa asiasta tai asian vierestä? Sano se nyt tai myöhemmin, mutta älä vaikene iäksi.

Kaikki kommentit päätyvät ensin sähköpostiini hyväksyttäviksi. Valtaosa kommenteista myös hyväksytään, koska tykkään kommentaattoreistani - sekä vakituisemmista että satunnaisista. :)

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...