K niin kuin kuus ja puol

No niin. Tässä se taas nähdään, mitä mun lomaileva mieleni pystyy tuottamaan...

1. Miksi, oi miksi, joka jumalan kerta, kun posti tuo ajan milloin mihinkin, niin se on aina kello 9 aamulla? Perustuvatko kaikkien palveluiden ruuhkat siihen, että otetaan vastaan vain yksi asiakas päivässä ja se aika on aamulla yhdeksältä? Mitä ne ihmiset tekevät lopun päivää?
2. Me olemme kulkeneet yhdessä melkein 4 vuotta ja nyt se teki mulle sen ensi kertaa. Valaisi tieni puolentoista minuutin ajan. Se oli niin romanttista ja huomaavaista. Köh, köh. Puhun autostani (tunnetaan myös nimellä Eugen), josta vahingossa löytyi uusi follow me -toiminto jo nyt. Pitäisikö joskus edes selata käyttöoppaat läpi, niin tietäisi, mitä kaikkea ne osaa?
3. Olen ehkä hiukan sekaisin. Heti loman alkamisen kunniaksi aloin katsella jo, mitä tekisin keväällä. Oli iloista huomata, että se tutkinto tosiaan tulee olemaan kasassa jouluun 2013 mennessä. Tai siis, se on 3 opintopistettä vaille, koska en vaan löydä mistään sellaista kurssia, jolle haluaisin osallistua. Ehkä VirtuaaliAMK tulee apuun ja ehkä koulutuspäällikön kirstusta löytyy rahaa siihen. Pikaisella vilkaisulla siellä menisi ainakin Projektledning och administration, Svenska i medierna ja Välfärdsstaterna i Norden...
4. Nythän ne loistoajatuksen ilmaan heittivät - että ihan palkka-ale. Se on varmaan tosi motivoivaa työntekijöille, jotka nytkin joutuvat senttiä venyttämään. Ihan sama jos vaikka hakisi saman rahan sitten vain piipahtamalla toimeentulotukiluukulla. Miten mä en nyt innostu tästä ajatuksesta yhtään?
5. Tiesittekö, että joulupukki etenee 2100 kilometrin sekuntivauhtia poroillaan? Mä haluan samanlaiset 5,6 miljoonaa antlerodynaamiset sarvet omaavaa poroa!
6. Mä en ole koskaan voittanut mitään ja nyt taas. -S- on päättänyt viimein blogittaa ja onnistuin ehdottamaan blogille nimeä, joka hiukan muokattuna päätyy blogin nimeksi sitten kun. Nyt olen sitten vaikean valinnan edessä, kun pitäisi päättää, mitä eniten olen vailla. Tai ainakin toiseksi eniten. Mutta kiitos -S-, kun valitsit mun mielestä hyvin ja viisaasti.

½   Mä en vieläkään tajua, että on loma. Mitä sillon kuuluu tehdä? Natsin mielestä käydä salilla. Valitsin täksi illaksi kuitenkin Nacho Cheese Ballsit. Aika liki. Vai mitä?

F niin kuin forever yours

Nyt en ymmärrä. En niin yhtään. Vaikkei mun ymmärryksellä tietenkään ole mitään väliä tässäkään tilanteessa.

Olette ehkä muutkin törmänneet tähän tietoon, jossain muussa yhteydessä, mutta mainittakoon, että hän on antanut tatuoida rakkaansa nimen niskaansa ja hänen rakkaansa on antanut tatuoida hänen nimensä kaulaansa. Toisella heistä on aikaisempaakin kokemusta rakkaansa nimen tatuoinnista ja siitä, kuinka helposti nimi muuttuu, vaikkapa kokonaan toiseksi sanaksi. Just for you, beibeeeee!

Minähän en paheksu tatuointeja, mutta ei se täysin ehdotonta ole. Jos haluaa hakkauttaa kuvan/kuvia/kirjaimia ihoonsa, niin olen sinut sen kanssa, jos

a) kuvalla/kirjaimella/sanalla on merkitystä kantajalleen,

b) kuvaan/kirjaimeen/sanaan liittyy mielenkiintoinen tarina ja

c) koko ihopinta-alasta ei ole tehty aarremaan karttaa.

Myönnän, että toisen nimen tatuoiminen ihoon on jollain tasolla jopa söpöä ja romanttista, mutta samalla se on myös yltiöoptimistista ja sinisilmäistä. Esimerkiksi viime vuonna (2011) Suomessa avioliittoja solmittiin 28 408 kappaletta ja avioeroon päättyi 13 469 avioliittoa. Toivottavasti vain murto-osa niistä oli samana vuonna solmittuja ja päättyviä. Pelkästään tällä perusteella on olemassa kaksi asiaa, joita en ikinä tekisi miehen tähden: ensimmäinen on yhteinen pankkitili ja toinen miehen nimen tatuoiminen mihinkään kehon osaani. Ensimmäisen kohdalla voisin joustaa tietyin ehdoin, mutta omastani en kokonaan luopuisi, jälkimmäisen kohdalla ei ole neuvotteluvaraa. Uskon ja toivon, että rakkautensa voi osoittaa jollain muulla merkityksellisemmällä tavalla, jos se maailman ihanin ja kiva kohdalle osuu. Kyllähän hän nyt arvonsa tietää ilman, että hänen nimensä on tatuoitu poskeeni.

Rikostaustan omaavat enkelit on tietenkin erikseen. Tokihan kaikki enkelin vuoksi tekisi ihan mitä vaan. Eiks niin?

V niin kuin viisi virkettä

Joskus tulee hetkiä, kun viiden virkkeenkin tuottaminen on työn ja tuskan takana.
Usein siihen liittyy lämmin auringonpaiste ja sisäinen hyvä fiilis.
Kaukaa menneisyydestä muistan, että tällaisia päiviä on ollut ennenkin.
Kaukaa menneisyydessä maailma oli yhtä kaunis kuin tänään.
Aamulla mielessä pyöri kysymyksiä ilman vastauksia: mikä on totta ja mikä tarua?

L niin kuin lukko

Mä olen tuijottanut tätä tyhjää tekstieditoria jo ties kuinka kauan. Yhtäkkiä on alkanut pelottamaan, että joku oman näyttönsä takana tekee sellaisia tulkintoja, jotka eivät pidä lainkaan paikkansa. Mietin ihan liikaa, mitä voin kirjoittaa. Ei auta kuin päättää, että vastuu on lukijalla. Sovitaan vielä niinkin, että lukija, jolla on olemassa ihan henkilökohtainen kontakti muhun, niin ottaa luurin käteensä ja soittaa, jos jotain epäselvyyksiä jää.

Mä tiesin, että tunteiden miettiminen on vaarallista. Ja silti mä tein niin. Kaiken lisäksi mä menin tekemään sen keväällä. Just sillon, kun kaikki uusi alkaa kasvaa ja muutenkin taas herää haluamaan kaikenlaisia asioita. Varsinaista itsemurhaa. Kun sille antaa pikkusormen, se vie koko käden. Tai ainakin normaalisti rautaisen keskittymiskyvyn. Ajatukset karkailee mihin sattuu ja oikeat asiat etenee tuskastuttavan hitaasti, kun yllättää itsensä kerta toisensa jälkeen tuijottelemasta kaukaisuuteen.

Myönnetään, että mullekin on ihan terveellistä aika ajoin antaa pään pehmitä ja sydämen sulaa. Mutta vähintään toinen jalka olisi syytä pitää tukevasti maassa koko ajan. Mä olen ehkä maailman suurin pelkuri. En ehkä sittenkään ole niin kova kuin annan ymmärtää. Mulla ei vaan useinkaan ole varaa raottaa sitä tunteettomuuden viittaa. Silti: ellei seiniin tuijottelu ala kohta helpottaa, niin tarttis varmaa tehrä jottai.

M niin kuin mykistynyt

Sanokaa mulle, ettei toi oikeesti ole totta.

K niin kuin kärpäset

"Jos kärpänen ei saa seksiä, se juo liikaa viinaa." HS

Tämä tutkimustulos heitti mun maailman pois radaltaan tänään. :D

Koiraskärpäset alkaa ryyppäämään, kun ne ei saa seksiä. Koko juttua säätelee sama neuropeptidi, joka säätelee myös ihmisten käyttäytymistä. Mä sain tästä väännettyä kaksi erilaista johtopäätöstä:

1. Miehet ovat kärpäsiä.
   Tutkimus on tehty banaanikärpäsillä. Kaikkihan me tiedetään, että ne lisääntyy ihan järjetöntä vauhtia. Yhtenä päivänä saatat nähdä yhden sellaisen keittiössäsi ja seuraavana päivänä niitä onkin jotain miljoona. Miehet on siis banaanikärpäsiä. Ja mä olen sitä mieltä, että banaanikärpäsillä on ylivilkas seksuaalinen halukkuus.
   
   
2. Vaimojen pitää nalkuttamisen sijasta pitää huoli miestensä seksielämästä.
   Koska banaanikärpäsillä on ylivilkas seksuaalinen halukkuus, yksikään vaimo ei koskaan pysty pitämään miestään selvänä seksin avulla. Ainoa ehkä toimiva keino on kieltäytyä kokonaan seksistä. Ja sekin takaa vaan sen, että oma banaanikärpäsesi saattaa löytää joko tuopin tai naaraan, joka ei pihtaa eikä ole äskettäin paritellut.

Maailma on niin hullu!

U niin kuin Uskomatonta

Usko siirtää vuoria ja tappaa nuoria.

- Neon profetia 11.3.2012

Iltalehden uutisen mukaan Bagdadissa länsimaalaisittain pukeutuvia emo-nuoria kivitetään ja ammutaan hengiltä. Tyylisuuntaus edustaa muslimien mielestä homoseksuaalisuutta sekä saatananpalvontaa verenimemisineen. Koko yhteiskunta on mätä, jos sisäministeriön sivustolla annetussa tiedotteessa annetaan lupa tappaa paholaisenpalvonnan vuoksi. Ei auta kuin todeta, että onneksi olen itse syntynyt tänne lintukotoon. Mut olisi kivitetty, ammuttu, piesty ja poltettu hengiltä jo kauan sitten jossain toisessa kulttuurissa.

Uskonnoissa on paljon hyvää, mutta myös paljon pahaa. Kun ihmisten murhaamista perustellaan uskonnolla, niin ollaan aika kuutamolla. Kun sotia perustellaan uskonnolla, niin ollaan tosi pahasti kuutamolla. Mitä enemmän ihmisiä kuolee uskonnon varjolla, sitä enemmän ollaan kuutamolla. Monet uskonnot lupaavat hyväksyä ja olla lohtuna, suvaita erilaisuutta ja kymmentä muuta hyvää, mutta kun joku todella on erilainen, niin yhtäkkiä se muuttuukin synniksi ja saatanaksi, joka pitää keinolla millä hyvänsä piestä ulos siitä ihmisparasta. Ja jälleen kerran, me ollaan niin onnekkaita, kun meillä on uskonnon vapaus ja vapaus olla uskomatta.

Se, mitä mä en jaksa ymmärtää on, että tyhmyys todella tuntuu tiivistyvän suurissa joukoissa. Voiko oikeasti olla niin, että muslimimaailmassa kukaan ei näe sitä pahuutta, joka uskonnosta kumpuaa? Voiko ne oikeasti sokeasti uskoa siihen, että toisella ihmisellä on oikeus tappaa, ellei joku ihminen noudata Jumalan sanaa? Millainen Jumala se sitten oikein on, ellei itse pysty eliminoimaan langenneita enkeleitään? Ei sitä voimasta ja vahvuudesta voi ainakaan ylistää.

http://christopherbradley.wordpress.com/tag/belief/

E niin kuin exät

Yhtä onnellista suurta perhettä?

Keitäs ne exät oikein on? Onko olemassa jokin aikaraja, kuinka kauan tyypin kanssa on pitänyt olla sutinaa, että hänet lasketaan exäksi? Mitä on sutina? Riittääkö kahvittelu silloin tällöin jossain julkisella paikalla? Pitääkö olla pitänyt kädestä/halannut/suudellut/harkinnut yhteiseloa/harrastanut petipuuhia? Saako niiden kanssa kahvitella jatkossa, jos kuvioissa on myös nyxä? Saako niille edes moikata, jos satutaan samaan paikkaan vaikka illan viettoon? Entä saako exän elämästä ja sen kulusta olla kiinnostunut? Saako niihin pitää yhteyttä edes silloin, jos on yhteisiä lapsia?

Mä sanoisin, että noi on kaikki sopimus- ja luottamuskysymyksiä. Toisaalta ne on myös kysymyksiä, jotka pitkälti ratkaisee tuleeko siitä elämästä nyxän kanssa yhtään mitään. Luonnollisestikaan tämä ei liity pettämiseen, koska exiä ei voi syntyä samaan aikaan, kun on parisuhteessa johonkuhun toiseen.

As far as I'm concerned

Mun lähtökohta on, että exä on exä ihan tietystä syystä. Sen kanssa on takana yhteisiä kokemuksia ja ehkä jopa lämpimiä muistoja, mutta yhtä kaikki nekin on menneitä ja entisiä. Luultavasti mukana voi olla myös huonoja muistoja, koska kysymys kuitenkin on exästä. Tai sitten exä vaan on täydellinen - jollekin toiselle. Jos mä ajattelen omia exiäni, niin kaikki he on olleet juuri niitä oikeita mulle. Vähän ennen kuin heistä tuli täydellisen oikeita mieluummin jollekin toiselle.

Yritän siis sanoa, ettei mulla ole mitään kaunaa kannettavana exiäni kohtaan. Mun ei tarvitse vaihtaa kadun puolta, jos satutaan jossakin sattumalta törmäämään. Mutta ei mulla myöskään ole exiä, joiden kanssa kokisin tarvetta tapailla fyysisesti edelleen edes kahvin merkeissä. Toisaalta en näe mitään syytä, miksi esimerkiksi kahvittelusta pitäisi kieltäytyä, jos sattumalta kohdataan vaikkapa keskustassa kahvilan edustalla. Yleisesti ottaen mulle riittää, että tiedän heillä pyyhkivän hyvin. On vaimo tai vaimoja, lapsi tai lapsia, työtä ja kaikkea, mitä nyt oletetaan hyvään elämään kuuluvan. Mulle on myös täysin ok, jos he eivät halua nykyistä elämäänsä millään tavalla tuoda mulle esiin.

Some-erot

Aika hurja väite tai siis ilmeisesti jopa tosiasia on, että facebook on aiheuttamassa yhden viidestä avioerosta.  Jenkkilässä siis ilmeisesti, missäs muualla. Mun on jotenkin mahdotonta ymmärtää sitä. Ei se tietenkään ole sen kummallisempi paikka petostella kuin mikään muukaan ja saattaa tehdä siitä jopa astetta helpompaa, mutta... Jos oletetaan, että mitään sinänsä luvatonta ei tapahdu. Jos ainoastaan on kaveri jonkin exänsä kanssa, niin voiko se olla mikään avioeron peruste. Paitsi jos viettää kaiken aikansa netissä jutellen nimenomaan sen exänsä tai ex-hoitonsa kanssa, niin se on jo hälyttävää.

Eräs henkilö aikanaan pohti, että vaikka hän luottaisikin puolisoonsa, niin mistä hän voi olla varma, ettei ne exät lähettele puolisolle epäsoveliaita viestejä ehdotellen vaikkapa petipuuhia. Eihän sitä tietenkään voi olla varma mistään, mutta jos luottaa puolisoonsa, tietää myös, ettei edes sen sävyiset viestit ole uhka. Puoliso joko jättää kokonaan vastaamatta viestiin tai tekee selväksi viestin lähettäjälle, ettei halua enää yhtään sen sävyistä viestiä. Eihän sitä koko maailmaan tarvitsekaan luottaa, vain siihen omaan kumppaniin.

Mä näen yhteydet exiin sosiaalisen median kautta lähes vastaavina kuin he kävelisivät oikeasti kadulla vastaan. Sitä moikataan, vaihdetaan kuulumisia ja jatketaan omaa elämää. No big deal.

Kaikkea hyvää

Mä tulen tästä biisistä jotenkin aina niin hyvälle tuulelle, etten voi jättää sitä pois juuri tästä kirjoituksesta. Mä toivon exilleni poikkeuksetta kaikkea hyvää. Tiedän myös pareja, jotka ovat suhteen päätyttyäkin onnistuneet pitämään välit exään kunnossa jopa niin, että exät ja nyxät sulassa sovussa viettää iltaa yhdessä. Se on mun ideaalimaailmani.

Y niin kuin ystävä

Nyt täytyy ihan onnitella itseään yllättävästä otsikosta näin ystävänpäivänä. :)

Ystävänpäivä itsessään on herättänyt tänään monenlaisia ajatuksia.

Ensinnäkin erään teinin viimeaikaiset facebook päivitykset sekä tämän aamuinen päivitys, jossa kutakuinkin kerrottiin, että ystävänpäivällä ei ole mitään merkitystä, kun on sinkku. Toisaalta muistan viime vuotisen keskustelun erään asiakkaani kanssa. Hän kertoi väitelleensä jo monta päivää tyttöystävänsä kanssa siitä, että pitääkö ystävänpäivälle keksiä jotain erityistä toimintaa. Hän oli itse sitä mieltä, että tyttöystävä on tyttöystävä eikä mikään ystävä. Kummatkin ajatuksista tuntuu jotenkin tosi vierailta.

Alkuperäisen perinteen mukaanhan ystävänpäivä on liitetty ennen kaikkea romanttiseen rakkauteen. Siinä mielessä teininpojan päivitys on osuva. Paitsi että mun päähäni ei mahdu, että miksi siitä sinkkuudesta tarvitsee tehdä niin suuri numero? Enkä mä oikeastaan ymmärrä, että mikä hinku ihmisillä on parisuhteeseen? Miksi nuoret ja vielä jotkut vanhemmatkin tuntuvat elävän enemmän sille mahdolliselle tulevalle rakastetulle kuin itselleen? Eikö se mahdollinen tuleva rakkauskin löytyisi helpommin etsimättä? Ihan vaan sillä, että henkilö joka tuntee itsensä, arvostaa itseään ja rakastaakin itseään on paljon viehättävämpi kuin vastakohtansa. Toisin sanoen: oma elämä olis kiva ylläri.

Mitä taas tuohon varttuneemman miehen pohdiskeluihin tulee, niin ottamatta sen enempää kantaa ystävänpäiväperinteisiin, olen sitä mieltä, että ellei se toinen osapuoli ole ennen kaikkea ystävä, niin ei se ihan hyvää lupaa. Ainakin mulle itselleni tärkeintä parisuhteessa on ennen kaikkea ystävyys. Se, että sille toiselle voi oikeasti puhua asioista niin kuin ne on pelkäämättä mitään kohtausta. Tarkoitan siis, että kaikki asiat mitä tulee miettineeksi ja ulos suustaan päästäneeksi eivät välttämättä tarkoita yhtään sen enempää kuin että on miettinyt sellaista. Tai jos on vaikka nähnyt unta paidattomasta miehestä, niin ei sen enempää tarvitse lähteä vatvomaan, että kukahan se mies oli ja miksi näki unta jostain miehestä. Kaikella ei vaan aina ole mitään tarkoitusta, mutta silti niistä pitää voida puhua. Mulle henkilökohtaisesti olisi aivan kammottava rangaistus, että joutuisin kontrolloimaan itseäni omassa kodissani, kun useimmiten se parisuhde johtaa saman katon alle muuttamiseen.

Joka tapauksessa mä kuitenkin tykkään siitä, että Suomessa ystävänpäivästä on tehty pikemminkin ystävien muistamisen, ei niinkään rakastavaisten juhlapäivä. Toisaalta hiukan kummastuttaa, että miksi niitä ystäviä ei voisi muistaa useammin kuin kerran vuodessa.

Toivottavasti teillä jokaisella on ollut kitkattoman kiva ystävänpäivä.

N niin kuin nauru

Hyvänen aika sentään! Helsingin metrossa on ollut nauravia naisia. (Katso video, IS) Nauru alkoi keskiviikkona heti Helsingin rautatientorin pysäkin jälkeen noin kello 17:30 ja jo Kaisaniemen kohdalla tämä vaarallisesti tarttuva tauti oli tarttunut muutamaan kanssamatkustajaan. Hakaniemessä ilonpito oli jo ylimmillään. Kerta kaikkiaan täysin sopimatonta!

Mutta tietenkin se oli sovittu juttu. Naurujoogaajien tapa levittää ilosanomaa. Ihan kuten Saksassakin marraskuussa. Ei auta. Naurattaa jopa kotisohvalla, kun alkaa kuunnella naurua. Ja naapurit hakkaa kepillä kattoa, kun eivät kestä moista naurun remakkaa kuunnella. Ihme porukkaa!

Nauraminen kannattaa aina.

Hyvää yötä. Huomenna on pitkän päivän aamu.

S niinku säästä satasia

Säästä satasia, värjää hiukset itse artikkelit jaksaa aina hymyilyttää. Se tietää kampaajille paljon rahaa. Korjaamiseen harvemmin riittää yksi kerta (eikä niitä todellakaan voida tehdä samana päivänä eikä edes viikkona eikä siten myöskään yhdellä maksulla), joten säästöjä kuluu pikemmin kuin säästyy.

Tottakai kotona värjääminen tulee edullisemmaksi, jos tietää mitä on tekemässä. Jopa mä suosittelen asiakkaille kotivärjäystä kampaajalla värjäysten välissä, jos hiukset on värjätty yhdellä värillä ja asiakas ostaa juuri sen värin, jota hänelle tarjoan. Mutta mihinkään tee-se-itse-kotona-muuttumisleikkiin en suosittele kenenkään alkavan.

Kotilieden (vai oliko se Kotivinkki - ota noista nyt selvää) uusin numero opastaa tällä kertaa siihen, kuinka niitä satasia säästetään. Varoitellaankin jopa aiheellisista asioista ja tukeudutaan Franck Provost'iin - päivittäistavarapuolen kampaamokuninkaaseen. Jotain kampaajan näkökulmasta olennaisia asioita on kuitenkin jäänyt artikkelin kirjoittajalta huomaamatta.

Opin tänään seuraavanlaisia asioita:

• Värjää mieluummin vaaleammaksi kuin tummemmaksi.
  
  
  Ohje on oikeasti hyvä. Mutta edellyttää siis sitä, että hiuksia ei ole värjätty tummemmiksi aikaisemmin. Värillä ei vieläkään saa vaalennettua väriä, vaan se vaatii sen värinpoiston. Mitä ei ainakaan kannata tehdä kotona, koska lopputulos on lähes poikkeuksetta keltainen tai oranssi. Kampaajat tosin kiittää kauniisti kassaan sujahtavista seteleistä, joten ole hyvä ja säästä satasia
  
  
  Se on myös hyvä muistaa, että jos hiukset on 30 senttiä pitkät ja värjäsit hiukset vuosi sitten, 2/3 hiuksista on edelleen käsitellyt/värjätyt eikä väri vieläkään vaalenna väriä. Ne on käsitellyt, vaikka aiempi väri tai sävy olisikin kulunut melkein näkymättömiin. On aika lailla arpapeliä onnistuuko vaaleammaksi värjääminen vai ei. Siinähän sitten olet. Päässä on 10 senttiä vaaleampaa tyveä ja 20 senttiä tummaa latvaa. Muodikas liukuvärjäys siis.
  
  
  
  
• Ole varovainen värjätessäsi
  vaalennettuja hiuksia tummemmiksi.
  
  
  Ihan ehdoton suosikki. Kun jostain syystä päätetään, että halutaan vaaleanruskea tuhkansävyinen hius, niin eikun markettiin ja ostamaan sellainen sopiva sävy. Kun lopputuloksena on kaunis khakinvihreä, kampaajat kiittävät jälleen kassaan sujahtavista seteleistä.
  
  
  Vinkki: Vaalennettua pohjaa tummennettaessa tehdään esipigmentointi, jotta vältetään se khaki. Kotivärjäyksiin ei tietääkseni ole olemassa esipigmentointiaineita. Jos on ihan pakko värjätä kotona vaalennettua vetyperoksidiblondia, niin lämpimät kullanruskeat on turvallisimpia eikä niidenkään lopputulos ole vaalennetussa pohjassa se samanlainen kuin värikartan tupsu antoi ymmärtää.
• Värjää joka toinen kerta pelkkä tyvi.
  
  
  Tämä onkin tosi helppoa. Edes kampaajana en itse edes yritä värjätä pelkkää tyveä itseltäni. Aikamoinen akrobaatti saa olla. Tietty, jos kaveri auttaa, niin go for it. Siis oikeasti. Suosittelen lämpimästi, vaikka värjättäisiin kampaajallakin.
• Valitse lähellä omaa väriäsi oleva sävy.
  
  
  Jep. Kaikki kampaajien asiakkaat istuu tuoliin ja tahtoo juurikin mahdollisimman lähellä omaa väriä olevan sävyn. Eipä ole ainakaan osunut kohdalle viiteen vuoteen sellaista. Paitsi se onneton, joka oli ensimmäistä kertaa värjännyt hiuksensa ja säästänyt satasia ja halusi sittenkin takaisin oman värinsä. Onneksi on remover, joka poistaa kemialliset pigmentit säilyttäen luonnonpigmentit. Mutta myös sillä on rajansa. Jos on useampaan kertaan värjännyt hiuksensa mustiksi, niin remover poistaa kuitenkin vain yhden kerroksen väriä - jolloin hiukset ovat edelleen tattadaa - mustat!

Kiitos kun kuuntelit! Mä tarvitsin tätä just nyt. :)

P.S. Tresemmé, Franck Provost ja Syoss on tosiaankin kaikki olleet omana aikanaan hyviä kampaamotuotteita. Sille on kuitenkin syynsä, miksi niitä ei enää myydä kampaamoissa. Teknologiat kehittyy ja tietämys lisääntyy. Mutta kaiken kaikkiaan, jos välttämättä haluaa marketin tuotteet, niin ostakaa edellä mainittuja. Ja valitkaa mielellään oman hiustyyppinne tai mahdollisen sen hetkisen "ongelman" perusteella. Joohan?

Edit 19.1.2012
Hurja esimerkki siitä kuinka voi käydä hiuksia värjätessä. Harmi silti, että se on vedetty tollaseen asiayhteyteen. Koska toi sama olisi voinut käydä myös kampaamossa. Koskaanhan ei tiedä, milloin se ensimmäinen reaktio tulee, jos on tullakseen. Vaikka kampaamoissa onkin tarkat inci-luettelot kaikista käytetyistä tuotteista - tai siis ainakin meillä on. Milläs sitä muuten tarkistaa sisältääkö tuote jotain niistä aineista, joille asiakas lääkärin mukaan on allerginen.

X niin kuin xtra

Tekstiviestittelyä äidin ja 16 vuotiaan tyttären välillä.

13. tammikuuta klo 19:29
Tytär: Niin tuuullaan sit myöhään ilmotin nyt et sit et naura mun viesteille kun niis on kirjotushäröjä. :-D 

Äiti klo 19:32

Ok. Tulkaa hiljaa. Meen töihin huome ni haluaisin nukkuu yön hyvin. :)

Tytär klo 19:33
Okei (:

14. tammikuuta klo 17:36
Ä: Tulitte kyl tosi hiljaa. Vieläkään ei kuulu mitään.

T klo 17:58
Sorii aattelin et oot jo huomannu  fb päivityksen kun et oo kysyny et onko mut kidnapattu. :/

Ä klo 18:10

No en ollu nähny ku tulin vasta töistä ku laitoin sul viestin. Onks sun perse viel jääs? :o (viittaa aiemmin mainittuun fb päivitykseen)

T klo 18:20
Ei oo XD Ja tullaan täältä ihan hetikohtapianaikalaillanyt :---D

Aina sillon tällöin meidän äiti-tytär viestienvaihtoa lukiessa tulee mietittyä, että millainen äiti mä oikein olen. Onko muilla tällaista? Vai johtuuko tää siitä, että meillä on ikäeroa vaivaiset 18 vuotta? Pitäiskö mun jo aikuistua tai tulla enemmän äitien kaltaiseksi? Millaisia niiden äitien sitten pitäisi oikein olla?

Ä niin kuin ääni

Ääni, tässä tapauksessa ihmisen ääni, mielikuvan luomisessa toisesta henkilöstä on jännä juttu. Kun kuulee toisen äänen, sitä muodostaa väkisin jonkinlaisen mielikuvan ulkonäöstä sen perusteella. Samalla tavalla sitä luo ihmisistä ennakko-odotuksia ja käsityksiä ilman mitään järkiperustetta. Nämä on niitä hetkiä, jolloin ollaan vaarallisilla vesillä. Monesti luodut mielikuvat ja odotukset vastaavat vain vähän tai ei ollenkaan todellisuutta. Ennakkoon luodut odotukset, tai odotukset ylipäätään, johtaa helpolla pettymyksiin. Se on kuitenkin kokonaan eri tarina.

Katkeransuloiset mielikuvituksen tuotteet

Hunks, Matias

Nyt on kysymys radioäänistä, jotka on saaneet kasvot vasta myöhemmin. Omalla kohdalla mulle on käynyt tasan kaksi kertaa niin, että olen mieltänyt juontajan aivan eri näköiseksi kuin hän on todellisuussa. Se ei ole johtanut pettymykseen vaan pikemminkin suunnattomaan hämmennykseen. Kuinka on mahdollista, että makuukamari radioääni ei näytäkään yhtään niin jumalaiselta kuin millaiseksi olin hänet kuvitellut?

Mä luulen, että vastaus on yksinkertainen. Useimmat ihmiset on ihan tavallisen näköisiä, vaikka mun mielikuvitukseni haluaisikin heidän näyttävän vaikkapa Hunksien Matiakselta.

Naama sopii ääneen

Mielenkiintoista on se, että tätä tapahtuu vain ja ainoastaan silloin, kun ensin kuulee äänen ja sitten vasta näkee kyseisen ihmisen. En muista, että mulle olisi kertaakaan käynyt niin, että olisin tavannut jonkun tyypin ja hänen avattuaan suunsa, olisin miettinyt, ettei ääni kerta kaikkiaan sovi tohon naamaan.

Se voisi kyllä olla mahdollista, jos mainoksen mies tulisi oikeasti puhumaan mulle Kimmo Vehviläisen äänellä tai vaikka sillä "omallaan". :D