F niin kuin forever yours

Nyt en ymmärrä. En niin yhtään. Vaikkei mun ymmärryksellä tietenkään ole mitään väliä tässäkään tilanteessa.

Olette ehkä muutkin törmänneet tähän tietoon, jossain muussa yhteydessä, mutta mainittakoon, että hän on antanut tatuoida rakkaansa nimen niskaansa ja hänen rakkaansa on antanut tatuoida hänen nimensä kaulaansa. Toisella heistä on aikaisempaakin kokemusta rakkaansa nimen tatuoinnista ja siitä, kuinka helposti nimi muuttuu, vaikkapa kokonaan toiseksi sanaksi. Just for you, beibeeeee!

Minähän en paheksu tatuointeja, mutta ei se täysin ehdotonta ole. Jos haluaa hakkauttaa kuvan/kuvia/kirjaimia ihoonsa, niin olen sinut sen kanssa, jos

a) kuvalla/kirjaimella/sanalla on merkitystä kantajalleen,

b) kuvaan/kirjaimeen/sanaan liittyy mielenkiintoinen tarina ja

c) koko ihopinta-alasta ei ole tehty aarremaan karttaa.

Myönnän, että toisen nimen tatuoiminen ihoon on jollain tasolla jopa söpöä ja romanttista, mutta samalla se on myös yltiöoptimistista ja sinisilmäistä. Esimerkiksi viime vuonna (2011) Suomessa avioliittoja solmittiin 28 408 kappaletta ja avioeroon päättyi 13 469 avioliittoa. Toivottavasti vain murto-osa niistä oli samana vuonna solmittuja ja päättyviä. Pelkästään tällä perusteella on olemassa kaksi asiaa, joita en ikinä tekisi miehen tähden: ensimmäinen on yhteinen pankkitili ja toinen miehen nimen tatuoiminen mihinkään kehon osaani. Ensimmäisen kohdalla voisin joustaa tietyin ehdoin, mutta omastani en kokonaan luopuisi, jälkimmäisen kohdalla ei ole neuvotteluvaraa. Uskon ja toivon, että rakkautensa voi osoittaa jollain muulla merkityksellisemmällä tavalla, jos se maailman ihanin ja kiva kohdalle osuu. Kyllähän hän nyt arvonsa tietää ilman, että hänen nimensä on tatuoitu poskeeni.

Rikostaustan omaavat enkelit on tietenkin erikseen. Tokihan kaikki enkelin vuoksi tekisi ihan mitä vaan. Eiks niin?

F niin kuin fraasit

Kunnollinen mies on tehnyt muistiinpanoja naisten nettideitti-ilmoituksista. Hän on huomannut, että naisten toistuvasti käyttämiä ilmaisuja ovat:

• Juoksut on nyt juostu
• Seikkailut on seikkailtu
• Baarit on nähty
• En etsi pelimiestä, enkä lapsilleni isää
• Lapset on jo tehty
• Etsin kunnollista luotettavaa miestä

Ja sitten jo kilvan väitelläänkin siitä, että mitä noilla ilmaisuilla tarkoitetaan ja onko nämä hyvää informaatiota vai ei. En jaksa ottaa kommentteihin sen enempää kantaa, mutta silti on ihan pakko päästä sanomaan...

Juoksut on nyt juostu.

En ole juossut juoksujani ja tuskin voin koskaan sanoa juosseeni kaikkia juoksujani. Tosin mun juoksut on varmasti hyvin viatonta laatua ja myös todella harvinaisia, mutta miksikään kotona nyhjöttäväksi kumppanin henkilökohtaiseksi palvelijattareksi musta ei ole 24/7/365. Viihdyn kotona oikeastaan äärettömän hyvin, mutta joskus tulee menoja, joihin tekee mieli lähteä mukaan. Aivan varmasti myös lähden jos niin haluan tehdä.

Seikkailut on seikkailtu.

Mistä tätäkään niin varmasti voi tietää. Pääsääntöisesti tässä noudatellaan ylläolevaa kaavaa. Jos nyt kuitenkin oletetaan, että seikkailuilla tarkoitetaan irtosuhteita, niin mulla ei ole taipumusta parisuhteessa ollessani seikkailla. Ei tosin ole sinkkuillessakaan taipumusta irtosuhteiluun, mutta sen mahdollisuus on silti olemassa. Jos seikkailu ei voi ketään vahingoittaa, niin en katso aiheelliseksi kieltäytyä siitä.

Baarit on nähty.

Moni baari on nähty, moni on vielä näkemättä ja moni jää näkemättäkin. Ei niitä kaikkia millään ehdi eikä huvita edes nähdä. En täysin baarin vastainenkaan ole, mutta aika harvakseltaan niihinkään tulee itseään tungettua. Jos nyt on kuitenkin joku tyttöjen ilta ja tytöt haluavat myöhemmin lähteä baariin, niin en välttämättä valitse kotiin lähtemistä siinä vaiheessa. Riippuu fiiliksestä.

En etsi pelimiestä, enkä lapsilleni isää.

Eiku yksinkertaisesti en etsi. Ihan sama miten lause jatkuu.

Lapset on jo tehty.

Jos lapsen haluaminen on syy pariutumiselle, niin ei kannata ainakaan mun kanssa yrittää pariutua.  En varmuudella tiedä onko mun lapset jo tehty, mutta ajatus lapsista herättää ajoittain suunnatonta pakokauhua.

Etsin kunnollista luotettavaa miestä.

Enkä etsi. Mutta se, että voin luottaa mieheen on yksi ehdottomista edellytyksistä. En halua tuhlata energiaani toisen jatkuvaan epäilemiseen. Elämässä on niin paljon kivampiakin juttuja.

F niin kuin flirtti

Kuka muistaa vielä Naisen oman kirjan? Sen, jossa kerrottiin menestyksekkäistä yhden yön jutuista. Nyt, kun vihdoin saan selailla parin kuukauden ajan kevyttä viihdelukemista, lainasin sen kirjastosta. Vitsikirjoja en olekaan lukenut sitten Kilon poliisin ja Ujon piimän. Luultavasti siitä syystä, että leimauduin sukulaisten keskuudessa ne joululahjaksi saatuani toivottoman huumorintajuttomaksi ja alkoivat antaa mulle parempia lahjoja.

Mulla on pieni pelko, että tulette vielä kuulemaan selailustani enemmänkin. Tänään kuitenkin keskitytään flirttailun jaloon taitoon. Oikeastaan tämä luku sopisi paremmin miehille kirjoitettuun kirjaan, koska tiedetäänhän me, että on miehiä, jotka eivät erota flirttailua lääppimisestä. Ja sitten on tietenkin vielä ne liian ujot tai kohteliaat miehet, jotka uskaltavat avata suunsa vain sellaisille naisille, jotka on tuntenut jo vuosikausia. Tosin kirjoittajilla on hyvä syy opettaa naisia flirttailemaan. Jos jää odottelemaan miesten flirttailua ja vielä toivoo yhden flirttailijoista olevan Se Oikea, saattaa odottavan aika käydä todella pitkäksi.

***

Meillä on valittavana kaksi vaihtoehtoista tapaa: katsekontaktimenetelmä ja carmen-menetelmä.

Katsekontaktimenetelmä

Katsekontaktimenetelmä on varmasti kaikille jo niin tuttu, etten sitä sen enempää lähde avaamaan. Ensin katsotaan, sitten ei katsotakaan, taas katsotaan. Niin ymmärsittehän, että katsotaan miestä silmiin eikä esimerkiksi kiiltäviin kengänkärkiin. Tärkeintä on kuitenkin muistaa punastua tahallaan, jotta mies luulee sinun olevan tarpeeksi ujo uskaltaakseen lähestyä sinua. Sinä et siis lähesty miestä, katsot vain!

Carmen-menetelmä

Carmen-menetelmä kuulostaa jo tosi hienolta. Kampaajana Carmenista tuli ensi alkuun mieleen vain paljon puhutut Carmen-rullat, jotka jokainen itseään kunnioittava nainen omisti tietyssä elämänsä vaiheessa. Nyt siis puhuttiinkin Georges Bizet'n Carmen nimisestä oopperasta, jossa Carmen heittää tulevan rakastajansa päälle akasiankukan.

En tiedä, oletteko te muut huomanneet saman kuin minä, mutta Suomessa on hirmu vähän saatavilla akasiankukkia. Siksi meidän on varmasti kehitettävä jotain muuta sellaista, jonka voi ilman suuria vahinkoja heittää toisen päälle. Oikeastaan, jos valitset tämän menetelmän, niin pidä huoli, ettei heittämäsi esine putoa vain Hänen huomaamattaan herran jalkojen juureen. Kuvittele, kuinka typerältä näytät kontatessasi etsimässä heittämääsi tavaraa. Kannattaisiko ehkä sittenkin panostaa perinteisempiin menetelmiin?

Oppaan mukaan on tärkeää, että heittämäsi tavara on salaperäinen ja henkilökohtainen. Kirjoittajat kehottavat askartelemaan paperikukkasia, jotka toimitetaan suoraan miehen nenän alle ja poistutaan paikalta. Mikä tahansa muukin asia käy, mutta esimerkiksi tupakka-aski tai kotiavaimesi ovat ehdoton nou nou.

***

Mun täytyy nyt sanoa, että Carmen-menetelmä vaikuttaa niin riskialttiilta konttaamismahdollisuuksineen, että jatkossakin käytän vain silmiäni ja taitoani punastua tarvittaessa. Enhän mä nyt oikeasti ole ujo tai nolo.

F niin kuin fobia

Harmillista, että kirjain S tuli jo käytettyä. Mä olisin tarvinnut sitä somevaaleihin.

(Hah, mutta siinähän se nyt seisoo)

Olen  järkyttynyt siitä loan heitosta, mitä olen nähnyt siellä täällä internetin ihmeellisessä maailmassa. Mikä meihin fiksuihin ihmisiin menee liikent vaalien aikaan (niin ja siellä liikenteessä myös). Mä ehkä nippa nappa ymmärtäisin, jos kysymys olisi ihmisistä, jotka normaalistikin käyttäytyy typerästi kaikissa tilanteissa. Mutta kun ei. Ne on oikeasti ihmisiä, joita olen pitänyt fiksuina ja filmaattisina. Kuten Kirsi Alm-Siira vetoavasti asian esitti: "Palaattehan tekin takaisin sieltä haistakaa V-maasta."

Vaikka väitetäänkin, että molemmista ehdokkaista on kannattajat heitelleet mitä kekseliäämpiä nimityksiä, niin jotenkin musta tuntuu, että suurin sonta lankeaa Haaviston niskaan. Eniten mua kuitenkin järkytti heti ehdokaskaksikon ratkettua erään yrityksen facebook sivulle ilmaantunut vetoomus. Siinä oli käytetty niin ala-arvoista kieltä, että yrityksen parista sadasta tykkääjästä oli jäljellä 90, kun kävin tilanteen tarkistamassa eilen. Omakin hiirikäsi klikkasi nopeammin kuin kukaan ehti kissaa sanoa linkkiä "en tykkääkään". Positiivinen havainto oli, että kyseinen päivitys oli poistettu ilmeisesti yrittäjän itsensä toimesta. Mä en vaan tajua kuinka sellainen vahinko voi sattua yrittäjälle. Eihän hän tosissaan voinut uskoa, että kaikki tykkääjät äänestävät hänen brutaalin ohjeistuksensa mukaisesti. Epäilen, että asiakkaat äänestivät hiirellään.

Mitä sitten tohon fobiaan tulee, niin arvannette sen viittaavan homofobiaan. Sanovat, että se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa, mutta en ymmärrä miksi se kalahtaa tuon asian tiimoilta aina muhun. No, muhun nyt kalahtaa kaikki kalikat, jotka ovat jollain tapaa epäoikeudenmukaisia.

Mun on hirveän vaikeata ymmärtää kuinka kenenkään seksuaalinen suuntautuminen voisi tehdä hänestä epäpätevän hoitamaan mitään presidentin tehtävistä. Mun on silti tunnustettava, että ennen kakkosen tipauttamista uurnaan mietin itsekin erityisesti sitä, kuinka Haavisto voisi edustaa Suomea maissa, joissa homoseksuaalisuus on laitonta. Ja päädyin juurikin siihen, etten voi tehdä valintaani jonkin tehtävien hoidon kannalta epäolennaisen asian perusteella. Mitä sitten, jos homoseksuaalisuus on laitonta joissain maissa. Nehän on väärässä.

Okei! Ensimmäinen ääni Haavistolle taisi osittain olla taktikointia, vaikka häntä persoonana ihailenkin. Toisen kierroksen äänen antaminen olisi ollut huomattavasti helpompaa, jos vastakkain olisivat olleet Niinistö ja Väyrynen. Mähän olisin vain nopeasti kääntänyt takkini ja palannut ruotuun. Nyt mun kuitenkin oli pakko asettaa ehdokkaat vaakaan uudelleen. Puntari vakuutti mut siitä, että toinenkin ääni menee meni numero kakkoselle. Ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että Saulista on paljon enemmän hyötyä Suomelle, kun vaikuttaa jossain muualla kuin presidenttinä. Presidentin valtaoikeudet kun on aika lailla suppeat nykyään. Niinpä mä haluan presidentiksi ihmisen, en mitään timantin kovaa taloustyyppiä. 

Se siitä! Ääni tipahti siis uurnaan tänään ja tosiaan toivon, että riittävän moni muukin pääsee yli fobiastaan. Me ihan oikeesti tarvitaan Pekka presidentiksi ja Sauli pelastamaan Suomi kaikenmaailman tukiaisten seurauksilta.