P niin kuin poks

Urheilija ei kuulemma tervettä päivää näe. Mutta miten ihmeessä voi selittää edes itselleen, että on käynyt treenaamassa viimeksi perjantaina ja maanantaina poksahtaa selkä? Ihan tavallisissa askareissa. Kumarruin altaan päälle huuhtoakseni unet pois silmistä ja sieltä ei sitten ihan kivuttomasti noustukaan. Haaveilin kuitenkin koko eilisen päivän, että johan se illaksi paranee ja pääsen pumppiin. Tai ainakin, että se on henkistä laatua ja helpottaa viimeistään, kun olen auttamattoman myöhässä tunnilta. Ei tapahtunut kumpaakaan: en mennyt pumppiin, mutta eipä se tuska kyllä yhtään helpottanutkaan.

Suunnittelin huijaavani selän kuntoon ja otin lääkekaapin perukoille unohdetun Celebran ja lääpin lisäksi kaikki mahdolliset ja mahdottomatkin kipugeelit yöksi. Niistä ei ollut muuta hyötyä kuin että Celebralle tottumaton nuppini tuntui menevän kevyesti sekaisin ja nukuin yön kivuitta. Ei tarvinnut kuin nousta ylös sängystä ja jo totuus paljastui. Aamulla olin kuitenkin sitä mieltä, että Celebrat on mun osalta nautittu. En tykkää, kun pää on sekaisin. Ei siis tänäänkään pumppia. Lisäksi alkoi jo hiukan pelottaa, että huomisesta rainerireenistä ei tule yhtään mitään.

Mutta pakkohan siitä on tulla, kun en kerta viitsinyt soittaa ja peruakaan/siirtääkään niitä. Sen sijaan päädyin salille irvistäen joka askeleella ja onnistuin kiipeämään juoksumatolle. Ei, ei ollut tarkoitus juosta, ihan vaan kävellä ja korkeintaan kevyttä ylämäkeä. Mutta sitten tuli sellainen olo, että tunnin ohjelma menee nopeammin, kun juoksee. Ihan varmasti muiden aika meni nopeammin juoksemalla. Varmaan joku naisen logiikka, koska tunti kesti 60 minuuttia myös juoksemalla. Joka tapauksessa kotiin lähtiessä ei enää sattunutkaan. Mutta arvatkaapa sattuuko nyt? Ei ehkä ollut ihan paras hoitomuoto tuokaan.

Alan uskoa siihen, että hulluja on monenlaisia, minä yhdensortin sellaisena. Asennot, joissa olisi edes suhteellisen mukavaa on nyt aika vähissä. Oliskos kenelläkään mitään ideaa, mitä sitten kokeilisin? Ei ne treenitkään niin harmita, mutta kun... viikon sisällä on aika monta deadlinea opinnoissa ja istuminen ei todellakaan ole nyt vaihtoehto. Kyykyssä selkä seinää vasten nojaten on kohtuullisen hyvä, mutta eihän sitä jalat montaa hetkeä kestä.

En ehkä koskaan enää huuhdo kasvojani altaan päällä. Vähemmällä tuskalla voisi mennä suoraan suihkuun.

B niin kuin blogiäidit ruokkii-keräys

Elli haastoi ottamaan osaa Blogiäidit ruokkii -keräykseen. Koska sosiaalinen omatuntoni on kovin herkkä kolkuttelemaan ja kovaa, niin eihän tästä voi kieltäytyä etenkään, kun osallistua voi omalta kotisohvaltaan lahjoittamalla roposensa virtuaaliseen keräyslippaaseen. Jotta lippaaseen olisi mahdollisimman helppo mennä, oikeassa sivupalkissani on keräysajan loppuun asti iso punainen lipas, joka näyttää keräyksen tämän hetkisen tilanteen ja jota klikkaamalla pääsee itsekin sijoittamaan vaikka vain ihan pienenkin summan. Tavoitteena on saada kerättyä 500 euroa, mutta ketään tuskin haittaa, jos keräyssumma ylittyy siitäkin. Virtuaalilippaaseen mahtuu kyllä.

Vaikka tällä haasteella on merkitystä, niin en aio haastaa ketään nimeämällä. Olen iloinen, jos näen keräyssumman kasvavan, mutta jokainen tekee itse päätöksen osallistumisestaan. Tavoite oli viime katsauksella jo melkein (ainakin puoliksi) saavutettu. Hyvä me!

Lähde: Äidinmaitoa - ja muita juttuja

Blogiäidit keräsivät keräysaikana 1332,00 euroa.

SPR:ltä saadun tiedon mukaan virtuaalilippaita perustettiin 398 kappaletta ja niiden keräystuotto yhteensä oli 25 161 euroa. Se tarkoittaa, että keskiarvo per lipas olisi noin 63 euroa. Sanoisin, että meidän tulos oli aivan loistava. Kiitos kaikille lahjoittaneille minunkin puolestani.

N niin kuin neuvoa-antava?

Tänään ei ole ollut ollenkaan niin hyvä sunnuntai.

Pienempi ongelma on uusi läppäri, reilun viikon vanha. Aamusta alkaen sille kaikki on ollut aina eka kerta. Jos vaikka kuvittelee kirjoittavansa wordilla jotain, niin pitää ensin asentaa ohjelmisto, jota ei enää uudelleenkäynnistämisen jälkeen ole koko koneella. Sama juttu nettiselaimien kanssa. Tykkäisin käyttää chromea tai tulikettua, mutta seuraavan kerran, kun koneen käynnistää, niitä ei enää ole. Koneella on siis varhaisiän dementia tai alzheimerin tauti melkein vastasyntyneenä. Vaan sehän hoituu takuuna, joten en siitä nyt hirveästi jaksa stressata.

Suurempi ongelma on vanha pesukone. Se tykkää olla linkoamatta ja tyhjentämättä vesiä. Nämä on nyt niitä juttuja, joihin sittenkin saattaisin tarvita miehen. Se saattaisi osata ainakin kertoa, kuinka saan kätevimmin tyhjättyä koneeseen jääneet vedet ja paketoitua koneen odottamaan pyykkikoneiden hautausmaalle vientiä.  Sedät hakee sen kuitenkin pois viikon päästä, kun tuovat uuden tilalle. Anyone? For dummies ohjeita kommenttilootaan, jookos? Kuvitetut ohjeet ottaa vastaan aakkostarinat ättä gmail piste com (saahan sitä toivoa)

Lähde: Tukes, piirtäjä Kerberos

A niin kuin apua

Miehet hajaantukaa! Täällä ei ole teille mitään. Tai saattehan te jäädäkin, mutta en usko, että teillä on mitään annettavaa mulle tässä aiheessa.

Naiset puolestaan jääkää ja kertokaahan mielipiteitä. Juuri sinun mielipiteesihän voi auttaa tekemään oikean päätöksen.

Olin varaamassa aikaa gynelle, mutten sitten voinutkaan. Ongelmaksi muodostui kyseisten lääkäri-ihmisten etunimi. Voiko mennä gynelle, jonka etunimi on Toivo, Kimmo tai Eero? Okei, ei se etunimi ole ongelma vaan se, että nimi viittaa vääränlaiseen elimeen jalkovälissä. Luultavasti muilla on samankaltaisia ongelmia kuin mulla, koska Riitoille, Merjoille tai Leenoille voi varata ajan vasta parin kolmen viikon päähän. Ei taida olla tarpeen sanoa, että en ole koskaan käynyt miesgynellä enkä oikein usko, että haluaisin nytkään tehdä niin. Mutta jos joku teistä on käynyt, niin jääkö siitä pahatkin psyykkiset traumat? Tai jos et ole käynyt, niin riittää kun vakuutat mut siitä, että on ihan tervettä olla sukupuolirasisti tässä asiassa.

Eihän tässä mikään kiire sillai ole, kunhan nyt vaan pääsisi heti. Tai sittenkin vasta kun lenssusta on parannuttu. Mutta se on aivan varmasti jo ensi viikolla.

K niin kuin kulti

Kevätväsymystä alkaa olla ilmassa. Näyttää siltä, että vaikka opintojen pitäisi olla kesälomalla ja mun töissä, niin ei se ehkä menekään ihan niin. Kovalevyn hajoaminen siirsi uskomattoman määrän tekemistä eteenpäin ja kesäkuukin menee niiden parissa puurtaessa. Nyt tiedän, mitä sanonta "ahneella on paskainen loppu" tarkoittaa. Jos haluaa valmistua 2,5 vuodessa, niin kovalevyn hajoamiselle ja kaikkien jo osittain tehtyjen töiden katoamiseen ei ole varaa. (Eikä muuten olisi ollut varaa tallentaa niitä vain kovalevylle. Tiedän!) Siksi olisin iloinen, jos sinä voisit hiukan auttaa.

Ei. En ole lähettämässä kenellekään mitään tehtävää tehtäväksi, vaan...

Kansantalouden kurssillahan meille annettiin lopputehtäväksi kehittää oma elintasoa mittaava mittari BKT:n rinnalle. Mun mittarini nimi on somasti ja hempeästi nimeltään KULTI eli valitut elementit ovat koulutusrakenne, ulosottovelka, lihavuus (BMI yli 30), työllisyys ja internet. Ajatuksena oli osoittaa freudilainen väite siitä, että mielenterveyttä on kyky tehdä työtä ja kyky rakastaa todeksi näiden elementtien kautta. Tosin oma lauseeni väittäisi, että hyvinvointia on kyky tehdä työtä ja kyky rakastaa.

Klikkaamalla isommaksi, you know

Miten valitut elementit sitten muka osoittaa yhtään mitään? Lyhyesti:

Koulutuksesta saattaa olla apua työllistymisessä. Ei se mitään takaa ja viime aikojen trendi on ollut, että kenkää tulee joka tapauksessa. Sitäpaitsi tilastot näyttää työtttömyysasteen suhteen kauniimmilta, kun ihmiset edes opiskelee.

Ulosottovelan vähyys kertoo, että ihmiset tulee toimeen ansaitsemillaan rahoilla. Raha ei tee ketään onnelliseksi, mutta ulosottovelka taatusti aiheuttaa ainakin työhaluttomuutta. Niin ja masennusta, perhesurmia etc.

Liikalihavuus on kiistämättä kansanterveydellinen ongelma, joka lisää riskiä sairastua ja menettää työkykynsä.

Työllisyysasteessa ja sen yhteydessä hyvinvointiin tuskin on kenellekään mitään epäselvää.

Internetin päivittäisen käytön yleisyyden kotitalouksissa olen vääntänyt ehkä jopa väkisin olemaan huono juttu, koska se vähentää ihmisten välistä "oikeaa" kanssakäymistä. Internetin käyttö vähentää myös liikuntaa ja lihottaa kansaa. Eihän ne tilastot käytön yleisyydestä tietenkään tosi asiassa sitä suoraan kerro, mutta kukaan ei ole pyytänyt mua takertumaan pikkuseikkoihin vaan vetämään mutkat suoriksi. Sen mä siis teen.

***

Tilastojen löytäminen rakkaasta kotimaastamme vuosina 2006-2010 ei ole ollut ongelma. Kuten kuvasta näkyy, niiden syöttäminen exceliin on ollut hiukan ongelmallisempaa. En kuitenkaan pyydä ketään myöskään täyttämään exceliä puolestani.

Tilastojen löytäminen muista valituista maista (Ranska, Saksa, Italia ja Unkari) on se ongelma, johon toivon apua. Suomessahan meillä on Tilastokeskus, jonka kautta löytyy mitä vaan. Käyttämäni vakoiluvälineet ovat kertoneet täällä vierailevan lukijoita yllämainituista maista. Olen myös taipuvainen vaihtamaan jonkin jo valituista maista toiseen, jos vaan jollakulla on tarjota mulle tilastoja esimerkiksi Ruotsista, Belgiasta, Virosta, Tanskasta, Alankomaista tai ihan mistä tahansa muualta. Onko teillä mahdollisuus ojentaa auttava käsi ja kertoa, mistä mun kannattaisi lähteä tietoja etsimään? Helpottaisi myös, jos löytyy tilasto väkiluvuista vuosina 2006-2010, koska en tässä vaiheessa edes oleta, että tiedot tupsahtaisivat mulle valmiiksi laskettuina. Suorat linkitkin olis ihan jees. :)

Kommenttilaatikko ja sähköposti aakkostarinat @ gmail.com odottavat melkein yhtä toiveikkaina kuin minäkin, että siellä ruudun takana olisi avulias ihminen, joka tietää täsmälleen mistä etsiä.

A niin kuin ahaa-elämys?

------------------------------------------------------------------------------------------------------------->

Tuolla nuolen päässä on kysely, jonka vastaukset on mulle just nyt aika tärkeitä. Taustalla on kansantalouden tehtävä, jossa pitää luoda oma hyvinvoinnin mittari. Siihen pitää valita viisi mitattavaa tekijää, jotka on mulle itselleni tärkeitä hyvinvoinnin luojia. Ei se ole ongelma eikä mikään keksiä viittä asiaa, jotka on mulle elämässä tärkeitä ja jotka mun mielestä lisää ihmisten hyvinvointia. Ongelmaksi taitaa muodostua se, että mun arvoja voi olla aika mahdoton mitata.

Mä olen kysellyt tehokkaasti joka paikassa, että mikä tekee just sut onnelliseksi. Vastausten perusteella ihmiset tekee onnelliseksi elämä. Se ihan oma elämä, oli siinä sitten ylä- tai alamäkiä. Oikeastaan jopa niin, että alamäet on elämän suola, koska hyvät hetket tuntuu vieläkin paremmilta niiden jälkeen. Mittaa tota nyt sitten jotenkin. :/

Kommenttilootaan saa toki vastata täälläkin samaan kysymykseen. Olisin jopa tosi iloinen niistä. Ja jos ujous iskee, niin ainahan voi tuolta profiilista käydä kurkkaamassa sähköpostiosoitteen (ota yhteyttä alla on linkki sähköpostiosoitteeseen) ja laittaa niitä ajatuksia meilillä.  Ne voi olla aiheuttamassa mulle sitä suurta ahaa-elämystä, jota nyt olen vailla.

Pliiisss, auttakee!

W as What if

Katsoin Yle Areenalta Aamusydämellä (esitysaikaa jäljellä 28.2.2012 klo 9:05 asti) ohjelman, jossa Milla Louhi ja Jessica Love kertoivat transsukupuolisuudestaan. Molemmat menisivät myös oikeassa elämässä aivan täysillä läpi, jos olisin heidät jossain kohdannut. Milla eli miehenä noin neljäkymmentä vuotta. Aivan täydellistä, että vihdoin saa olla oma itsensä. Niin ja Jessica myös.

Ja sitten katse kääntyikin omaan napaan. Mitä jos mun kuuluisikin olla mies?

Mä olin lapsena aivan varma siitä, että jonain päivänä musta vielä tulisi poika. Ei tullut. Mutta se ei muuta sitä tosiasiaa mihinkään, että mä en juurikaan viihdy naisten seurassa. Mä en vaan jaksa niitä sosiaalisia pelejä, joita naisten kanssa tarvitsee hallita. Kyllä mä ne tarvittaessa osaan, mutta en vaan oikein jaksa panostaa niihin.

Yksi muisto lapsuudesta on piirtynyt hyvinkin tarkkaan mieleen. Vietin tosi paljon aikaa isäni kanssa. Kerran oltiin jossakin hänen kaverinsa mökillä ja miehet oli lähdössä kalastamaan. Mun odotettiin jäävän naisten kanssa sinne mökille. Kun sitkeästi yritin väittää, että mun pitää päästä mukaan, niin isä heitti ääliömäiseen tapaansa, että "otapa sitten housut pois ja todista, että sulla on munat". Itkuhan siinä tuli. Mutta pääsin mukaan miesten reissulle. Voitto taisi silloin tuntua aika laimealta, koska 30 vuoden takainen muisto on edelleen enemmän negatiivisesti sävyttynyt.

Jos aletaan miettiä kouluaikoja, niin mä olin taas se, joka pelasi mieluummin poikien kanssa jääkiekkoa kuin harjoitteli jotain älyttömiä temppuja tyttöjen kanssa. Osallistuin innokkaasti koulun tarjoamiin harrastuskerhoihin, kuten puutyökerhoon. Lisäksi mä harrastin jalkapalloa ja lentopalloa monia vuosia paikallisessa seurassa.

Myöhemmin mä menin töihin vartiointialalle ja hankin jopa ammattitutkinnon. Musta ei ollut mitenkään kummallista, että mä ajelin muiden äijien kanssa yöt piiriä. Eikä yksikään työkavereista tasan tarkkaan pitänyt mua hetkeäkään naisena. Kun vedin vartijan vermeet niskaan, mussa ei ollut mitään muuta naisellista kuin tissit.

Parisuhteet ei ole koskaan olleet mulle mitenkään helppoja. Suurin syy siihen on varmasti se, että mä en vastaa  monessakaan asiassa rooliodotuksia. En käyttäydy kovinkaan usein naisellisesti. Eikä se varmaan ole mikään ihme, että siitä syntyy riitoja.

Okei, mua ei ole vuosikausiin saanut lähtemään kotiovesta ilman meikkiä. Tiukkaa tekee nykyäänkin, mutta jos edes hiukset on laitettu, niin pystyn tekemään jonkin lyhyen piipahduksen ulkomaailmaan ilman meikkiä. Mutta harvassa on esimerkiksi ne vuodet tai kuukaudet jolloin mulla on ollut naisellinen hiusmalli.

Musta tuli myös äiti, 18-vuotiaana. Neiti on parasta mitä mulle on koskaan tapahtunut, mutta mun on lähes mahdotonta ajatella, että musta tulisi äiti uudelleen. Musta ei vaan kerta kaikkiaan löydy tarpeeksi naista.

Kaikesta huolimatta, mä olen ennen kaikkea nainen. Ehkä en sittenkään olisi halunnut sitä miehistä sukuelintä. Mä saatan olla luonteeltani aika äijä, mutta fyysisesti mä haluan olla nainen. Mitä jos mä olenkin molempia.

***

Jäljellä olisi todella herkullisia aakkosia: C, D, O, Q, Z, Å ja Ö. Nyt olis aihe-ehdotukset todellakin paikallaan.

A niin kuin alku

A niinkuin alku.

Blogin alku

Alun sanotaan olevan aina hankalaa, mutta tällä kertaa se on suhteellisen kivutonta. Kirjoittaminen on aina ollut mulle yksi tapa selvittää itselleni, mitä oikeastaan asioista ajattelen. Nyt olen ollut pidemmän aikaa täysin lukossa eikä uusia tekstejä vain ole syntynyt. Siksi otetaan avuksi aakkoset.

Tavoitteena on käydä läpi aakkosten kaikki kirjaimet. En aio seurata orjallisesti aakkosten järjestystä aa:sta öö:hön enkä päinvastoin, vaikka a onkin aloittava kirjain. Joistain kirjaimista löytyy useampia aiheita, joista mulla on varmuudella jotain sanottavaa. Toiset kirjaimet vaativat jo enemmän mielikuvitusta, että niistä ylipäätään keksii yhtään sanaa.

Kirjoituksia voi odottaa päivittäin ainakin kolmesti viikossa. Liian suuret lupaukset ja odotukset ajaa mut vaan ahdistukseen ja sittenhän ollaan jälleen alkupisteessä eikä lukot sittenkään aukene.

Uusi alku

Vuoden vaihtuessa moni on tehnyt hurjia lupauksia uudesta alusta. Ollaan ilman alkoholia, tupakkaa, lihaa tai ihan mitä vaan. Itse en luvannut mitään - taaskaan. Lupaukset uudesta alusta on aivan turhia. En halua luvata uusia alkuja, haluan asettaa tavoitteita.

Uusi alku on silti ajankohtaista omassakin elämässäni. Aloitin opintovapaan vuoden vaihteessa. Koska opintoihin liittyy niin paljon asiakirjoittamista, blogissa tulee olemaan lähes poikkeuksetta mutu-tuntumaa - arkisen tavallisia näkökulmia.

Piirtämisen uusi alkukin saattaa olla tuloillaan. En uskalla sentään luvata, että jokaisesta kirjaimesta tulisi myös itse tehty piirros, muttei se ole pois suljettu mahdollisuuskaan. Oli oikein terapeuttista kaivaa värikynät kaapista ja alkaa töhertää. Siinä piirrellessä ehti ajatella, jos jonkinmoista asiaa.

Laita sanoja tulemaan
Ideoita ja aiheita ei koskaan voi olla liikaa. Kommenttiloota on vapaa!